Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut muistisairaan läheiset jaksatte?
25.12.2020 |
Olen jotenkin aivan loppu muistisairaaseen äitiini. Hän asuu yksin, kotihoito käy kaksi kertaa päivässä. Ei pääse mihinkään palvelutaloon koska olevinaan pärjää kotona. Joo hän osaa itse vielä pukea ja käydä vessassa ja ilmeisesti suihkussakin. Myöskin laittautuu toisinaan, vähän poskipunaa ja papiljotit. Käy lähikaupassa ja kävelylenkeillä. Ruokaa ei tee itse vaan ateriapalvelu toimittaa lämpimän ruuan kerran päivässä. Kotiapulainen käy silloin tällöin siivoamassa ja vaihtaa lakanat. Kotihoito pesee pyykit. Tämä kaikki tavallaan vielä on ok.
Olen ainut lapsi, isäni kuoli kymmenen vuotta sitten. Äitini asuu lapsuuden kodissani, joka on omakotitalo. Hän ei hoida pihaa eikä varmasti muutenkaan ole yhtään kartalla mitä kaikkea talon ylläpitoon kuuluu. Hän wi osaa tehdä siellä mitään järkevää enää. Talo on siis täynnä minun, isäni ja tietysti äitini tavaraa. En kestä sitä että tämä kaikki on minun vastuullani, kaikki paikat vain ränsistyy ja minun pitäisi ne jaksaa hoitaa. Itsellä oma perhe, kolme pientä lasta ja oma talo. En todellakaan jaksa huolehtia kahden talon hommista. Äidistäni on tullut minulle kamala riesa ja rasite. Ja toivon että aika jo hänestä jättäisi. Hän ei voi muuttaa pienempään asuntoon, koska ei varmasti sopeudu uuteen eikä löytäisi kotiin. Miten te muut olette tälläisiä asioita ratkaisseet?? Näen usein unia kuinka joku, useimmiten isäni, on hoitanut kaikki äitini talon asiat kuntoon ja kaatanut kaikki villintyneet puut ja pensaat äitini pihalta. Ja olo on niin huojentunut. Pelkään myös, että äitini talo ei mene ikinä kaupaksi kun on niin huonokuntoinen tai sieltä paljastuu pahoja ongelmia.
Ei huvita tavata äitiäni. Hänen näkemisensä saa minut hermostuneeksi ja talossa käyminen epätoivoiseksi kun en jaksa siellä asioita hoitaa. Sitten tietysti huono omatunto tästä kaikeata ja näistä ajatuksista.
Antakaa edes vertaistukea!
Kommentit (68)
Onneksi olet ainoa lapsi, et joudu tappelemaan kenenkään kanssa. Mulla on sama tilanne isoäitini kanssa. Meillä on iso suku ympärillä ja tuntuu että vain minä näen tämän jo diagnosoidun muistisairauden. En saa isoäitiä palvelutaloon vaikka haluaisin, koska muiden mielestä hän on niin skarppi. Kuitenkin soittelee minulle monta kertaa päivässä ja kertoo samat asiat. Sitten ihmettelee miten mä voin jo tietää ne asiat, ei pysty muistamaan että soitti mulle kolme minuuttia sitten ja kertoi samat. Pelkään että joskus sattuu jotain kun yksin häärää kotonaan ja käy kävelyillä, jos ei löydäkään takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni täysin sama tilanne isäni kanssa. Olen aivan epätoivoinen. Minulla ei tosin ole omaa perhettä, mutta koko oma elämäni kuluu isäni pihan hoidossa, siivouksissa, kaupassakäynneissä yms. Hän ei ole vielä niin huonokuntoinen, että olisi oikeutettu kotihoitoon. Ei suostu muuttamaan pois, eikä kyllä pärjäisikään missään kerrostalossa, kun koko ikänsä asunut samassa omakotitalossa. Isäni on järkyttävän jääräpäinen, pihi, ei halua maksaa mistään mitään. Talo rapistuu. Tulen hulluksi, kun en saa elää omaa elämää rauhassa.
Miksi ihmeessä suostut tuollaiseen ja uhrata oman elämäsi? Mikään pakko ei ole. Oma valintasi. Marttyyri.
Jos toinen on jäärä kuin olkoon omissa oloissaan.
Minulla on aivan sama tilanne ja isä ollut niin hirveä kaikki vuosikymmenet, etten todellakaan meinaa uhrata elämääni. En pidä edes yhteyttä.
Ööö no sellainen kuin google on olemassa. Sieltä löytyy vaikka ja mitä palvelua, laitat viestiä tai soitat, sovit hinnan ja ajankohdan ja asia on hoidossa. Ihan samalla tavalla minäkin hoidan asiani.
Oletko äitisi edunvalvoja?
Jos äidilläsi ei ole shoppailuharrastusta, irtaimen määrä ei varmaankaan enää lisäänny. Mikäli suurin osa tavarasta on oikeasti romua joka on vain tiellä, raivaaminen on enimmäkseen fyysistä työtä. Ota avuksesi ystäv(i)ä. Aloittakaa vain yhdestä kaapista kerrallaan. Tulet huomaamaan kätesi jäljen kyllä pian. Unohda kierrätys, tilaa vaikka roskalava. Myyt vain tavarat jotka voisit itsekin ostaa, ts kaikki vanhat ja huonokuntoiset tavarat roskiin elleivät ole jotain keräilyharvinaisuuksia tai tunnearvokkaita esineitä.
Itsellä mahdollisesti samanlainen tilanne tulossa kohta oman äitini kanssa. 3 kerrosta täynnä "tätä voi vielä joku jossain käyttää!"-tavaraa lattiasta kattoon.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla minkäverran joustoa arjessa, ap? Miten pitkä välimatka?
Sinuna yrittäisin alkajaisiksi ehkä lisätä käyntejä, tai olla muutaman päivän kerrallaan. Ja yrittää hiljalleen saada asioista otetta. Pala kerrallaan alat ottaa selkoa tilanteesta, niinkuin raivaisit hamstraajan kämppää. Sellaisesta ei sentään ole kysymys, onnittele itseäsi.
Pystyt myös ulkoistamaan siivousta ja kiinteistönhuoltoa ja saat ne ilmeisesti verovähennyksiin (en ole perehtynyt siihen puoleen vielä).
Sun täytyy nyt kasvaa äidiksi jälleen kerran, omalle äidillesi. Se ei tapahdu hetkessä, joten mitä pitempään välttelet ongelmaa, sitä suuremmaksi se kasvaa ja sitä isommaksi kynnys käy.
"Sinuna yrittäisin alkajaisiksi ehkä lisätä käyntejä, tai olla muutaman päivän kerrallaan."
ETF
Aloittaja on omakin elämä ja 3 pientä lasta.
Itse sanoisin että en repeä joka paikkaan ja hoitaminen loppu nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole ketään muuta kuin minä, joitain sisaruksia kauempana mutta eivät ole läheisiä ja kun on tämä sairaus niin eivät halua olla sitäkään vähää tekemisissä. Oikeasti odotan vaan äitini kuolemaa niin silloin asiat olisi pakko hoitaa..
Ap
Se on muuten totta, että kummasti ne ihmiset kaikkoavat ympäriltä. Sama oman äitini kohdalla. T. Se epätoivoon tukehtuva
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti odotan vaan äitini kuolemaa niin silloin asiat olisi pakko hoitaa..
Ap
Ihan hyvin voit aloittaa hoitaa asiat hyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et käy siellä etkä hoida äitiäsi, niin mitä sä et jaksa?
"Ei huvita tavata äitiäni. Hänen näkemisensä saa minut hermostuneeksi ja talossa käyminen epätoivoiseksi kun en jaksa siellä asioita hoitaa."
Vierailija kirjoitti:
Äitini on myös ollut niin vakuuttava puhuessaan että kyllä hän hoitaa asioita ja haluaakin että nämä nyt on näin. Vaikka todellisuudessa hän ei tiedä tuon taivaallista. Olen pitkään mennyt siihen vipuun että hän hoitaa niin kuin tähänkin asti, mutt nyt viimeisen vuoden aikana on selvinnyt ettei hän tajua yhtään mitään.
Ap
Aloitaisin kunnan koti/vanhustenhoidon painostamisen, miten äiti soittaa öisin, miten sinulle puhuu sekavia, miten asiat ovat sekaisin, kerro huoltasi. Muutto uuteen asuntoon vain pahentaa muistisairaan sekavuutta ja luultavasti ei koe sitä kodiksi vaan tilanne on sama hyvin pian, "miksi tänne on tuotu minun tavaroitani" ja sitten lähdetään ovesta ulos.
Jatka painostusta, vaikka tulet saamaan ilkeän akan maineen, mutta toisaalta ymmärrystä ja ihmisiä siellä on töissä vaikka mittaritkin heillä on käytössä kuka on tarpeeksi huonossa kunnossa hoitokotiin.
Voimia, kaikki sympatiani on muistisairaiden omaisten puolella, hoidan heidän omaisiaan 114h/3vk hoitokodissa ja joka päivä pääsen kotiin ilman huolta miten hoidokin pärjäävät, toiset jatkavat. Omaisella on muistot, huolet ja se mitä ihminen ollut, ei se miksi sairaus on tehnyt rakkaan ihmisen tai ihmisen, jonka kanssa on asia tai asiat jääneet käsittelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivä kerrallaan, raskasta se oli kyllä. Kaikin tavoin tuin hänen kotona asumistaan. Koska hän itse halusi asua kotona, ja koska tiesin ettei viihdy hoivakodissa, ja kunto laskee siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengessä mukana... Itse saman vaiheen elänyt, oli raskasta. Jouduin hyppäämään työelämästäkin ulos puoleksi vuodeksi, en vain jaksanut, kun piti hoitaa äitini asioita. Veli minulla on, mutta evvk.
Tärkein ensin: tee valtakirjat asioiden hoidosta ensin: pankissa käyttöoikeudet, kelaan, verottajalle (oma kaavake), asunnon asioiden hoidosta.... kaikesta, mitä luulet hoitavasi jatkossa. Nyt ei vielä tärkeää, mutta helpottaa huomattavasti tulevaisuudessa. Myös edunvalvontavaltuutus kannattaa laatia valmiiksi.
Olen äitini asioita saanut hoidettua pelkillä valtakirjoilla tähän asti. Nyt loppusuora häämöttää...
No, käytännön asiat: turvaliesi tai liesi kokonaan pois, saunominen valvottuna.
Katsoppa Elias. fi, sieltä löytyy monenlaista palvelua.
Ota yhteys omaishoitajien liittoon (Polli)., saat paljon hyvää tietoa. Voimia!
... Lisäksi: tulee vain se päivä, että kotoa muutto on edessä. Jos on vaarantavia juttuja, esim eksyminen, tulipalovaara, yms...).
Ei se hoitoon joutuminen ole paha, on paljon turvallisempaa ja seuraa... Yksin kotona, harhojen kanssa on riipaisevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tossa tilanteessa valehtelu on sallittu. Kerro että soittelee sinulle jatkuvasti, ei aina tunne, eksyy, unohtaa avaimet jne. Vaadi paikkaa hoitokodista, sitä ei saa kuin vaatimalla. Kerro että lopetat äitisi avustamisen ja hän jää yhteiskunnan vastuulle, nyt katsos ajattelevat että kun sinä hoidat niin ei tarvitse hoitokotipaikkaa.
Tsemppiä <3
Kiitos vastauksista. Haluaisin edelleen kuulla kyllä muiden tarinoita, ne auttaa edes vähän.
Äitini ei ole enää kykenevä tekemään edunvalvontavaltuutusta, on käyty lääkärissä juuri tämä toteamassa. Sekin harmittaa etten tajunnut aiemmin mitä se edes tarkoittaa (että sillä pystyy välttämään sen ettei ole tilitysvelvollinen maistraatille). Olisin varmasti jo hänen edunvalvojansa. Raha-asiat olen hoitanut pitkään, ja muutkin mitä on ollut. Ei äitini pysty enää hoitamaan asioitaan ollenkaan. Hän vaan junnaa samoissa kuvioissa kuin aina ennenkin. Tekee saman lenkin, käy samassa kaupassa, ostaa samat tuotteet, soittaa samat puhelut, pukeutuu samoihin vaatteisiin, puhuu samat asiat.
Ap
Ei sinun tarvitse murehtia äitisi kodin rapistumista tai pihahommia, ne ovat äitisi murhe ja jos hän ei hoida taloa ja pihaa, ongelma on yksin hänen.
Äitisi turvallisuus kotona sen sijaan mietityttää, kun on muistisairas. Johonkin vanhainkotiin pitäisi päästä äkkiä.
Meillä ap sama tilanne ja kotihoito käy jo neljä kertaa päivässä.
Olisi saanut jo kerran hoitopaikan, mutta ei suostunut lähtemään ja kuulemma eivoi pakottaa.
Olen itsekin jo yli 70 ja varmaan tilanteen johdosta hoidossa ennen vanhusta, ai niin, enhän minä se vanhus olekaan.
Mistä olette saaneet kotihoidon pyykkiä pesemään? Ja miten se onnistuu?
Meillä sitä likapyykkiä ei löydy, sillä se piilotetaan tai ehkä heitetään roskiin kuten astioita ja mutakin.
En ymmärrä, miten me näissä tilanteissa olevat jaksamme😣🤔
Vierailija kirjoitti:
Tossa tilanteessa valehtelu on sallittu. Kerro että soittelee sinulle jatkuvasti, ei aina tunne, eksyy, unohtaa avaimet jne. Vaadi paikkaa hoitokodista, sitä ei saa kuin vaatimalla. Kerro että lopetat äitisi avustamisen ja hän jää yhteiskunnan vastuulle, nyt katsos ajattelevat että kun sinä hoidat niin ei tarvitse hoitokotipaikkaa.
Tsemppiä <3
Et nyt kyllä tiedä nykytilanteesta mitään, mutta hyvä neuvoa kuitenkin. Huoh!
Ap, voisin antaa sulle vertaistukea, mutta en täällä.
Ota yht. alz.keskusliittoon, omaan kuntaasi, fb.ryhmään muistisairaiden omaisille.
Eli niin kuin ajattelitkin vrt.tuki on hyödyllistä. Lisäksi saat kullanarvoisia neuvoja oikeilta ihmisiltä.
Mä ymmärrän sun tilannetta ja vaikeuksia.
Nääs kun olen kokenut saman.
Ap, jos yhtään lohduttaa mulla on melkein sama tilanne, mutta äiti asuu eri maassa. Sinä sentään pystyt käymään paikan päällä ja tiedät minkälainen tilanne siellä on. Ja voit itsekin siivota edes 1 neliö käyntikerralla.