Millaista astiastoa keräätte nuorelle?

Onhan tää provo? Eiköhän jokainen halua valita itse itselleen.

Minä olin ysärinuori, ja kyllä ainakin me kaveriporukalla vähän naurettiin niille, joita kiinnosti astiastot. Meitä kiinnosti matkustelu, oluen juonti, inttäminen ja yliopistojen rajaton sivuaineoikeus.

Itse lähdin kotoa rinkka selässä valmiiksi kalustettuun opiskelijasoluun. Opiskelupaikkakunnalta ostin kirpparilta eripariset astiat, kämppiksellä oli baarista pöllityt tuopit. Voi niitä aikoja.

Oi aikoja kirjoitti:

Vieläkö tuota tehdään? Vein jo 40 vuotta sitten äitini keräämät astiat kellariin ja ostin mieleiset tilalle. Mummon antamat huonekalut lahjoitin Keltaisessa Pörssissä.

Mielenkiinnosta olisi kiva tietää, mikä sarja kerrotiin joutui? T. Yksi, jolle myös kerättiin sarjaa 40 vuotta sitten. En tykkää niistä yhtään, ruokalautasta käytän kuitenkin. Muita en ole vuosiin käyttänyt, kaapissa ovat kuitenkin.

Siinä on sellainenkin aspekti, että sillä nuorella on (ehkä) jossain vaiheessa puoliso, joka ei yhtään tykkää anoppinsa valitsemista astioista. Varsinkin nuoret naiset voivat olla melkoisia pesänrakentajia ja sisustajia, ja poikaystävän astiat joko lentävät kaaressa kierrätykseen tai yläkaapin viimeiseen nurkkaan.

Ihan rehellisesti: haluaisitko sinä että joku muu valitsee sinun astiasi, pyyhkeesi, liinavaatteesi jne?

Ei tullut mieleenikään edellyttää, että vanhemmat hankkisivat minulle astastoja tai huonekalustoja. Kun lähdin opiskelemaan, sain tarjouksesta ostettuja teekuppeja pari kappaletta, yhden murokulhon ja pienen kahvipannun. Ensimmäinen ostos oli valurautainen paistinpannu, joka palvelee uskollisesti edelleen. Ikää sillä on jo monta vuosikymmentä harteillaan.

Jos käytettyjen varastoiminen lasketaan niin sellaista.

Meillä oli pitkään käytössä sukulaisten ja tuttavien varastoista kotoa muuttaessani kaivamat astiat ja ne ovat nykyään varastossa odottamassa lasten kotoa muuttoa. Olisivat varmaan edelleen käytössä mutta sukulaisilta ja tutuilta on tullut vuosien aikana parempia kierrätettyjä astioita joten on kysytty lapsilta viedäänkö astiat kierrätyskeskukseen vai varastoon ja ovat halunneet säästää astiat kotoa muuttoa varten.

Varaa olisi ostaa kaikki uutena mutta tuntuu turhalta kun on hyviä käytettyjä tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö joku tätä tosissaan? Itsellä oli nuorena kyllä kaikki muut asiat mielessä kuin astiat.

Ehkä tämä on joku parempien/hienompien piirien juttu, niin kuin joku aiemmin arveli. Itse vahvasti keskiluokkaisesta taustasta, samoin kuin lähes kaikki kaveritkin. Opiskeluaikana n. 15 v sitten asuttiin kaikki soluasunnoissa ja astiat oli mikä mistäkin. Tai sitten en vaan kiinnittänyt huomiota jos jollain olikin joku yhtenäinen astiasto.

Tämä nimenomaan ei ole rikkaiden tai akateemisten sukujen pakkomielle, vaan pienituloisen duunariluokan. Jokuhan täälläkin kommentoi, että tulisi liian kalliiksi ostaa kaikki kerralla, siksi keräävät vuosia jotain edullista sarjatuotantoa.

Ehkä teidän kotonanne ajateltiin asioita pidemmälle ja arvostettiin oikeasti elämässä tärkeitä asioita?

Ahaa, eli meneekö samaan kategoriaan kuin lasten kalliit trikoovaatteet, Gugguu tai mitä niitä on? Että on tietyn pienen piirin huvia.

Ei ole ikinä tullut mieleen että astioiden hankintaa pitäisi jotenkin suunnitella saati kerätä varastoon etukäteen. Niitä ostetaan silloin kun tarvitaan. Mitä astiastot edes maksaa, muutaman satasen? Jos ei sellaiseen ole varaa, silloin kannattaa varmasti käyttää se raha olennaisempaa ja hankkia edullinen astiasto prismasta tms.

Kun lapsi aikanaan lähtee kotoa, mennään varmaan yhdessä ostamaan hänelle kaikki tarpeellinen. Onneksi siihen on vielä vuosia aikaa 😊

Minun ensimmäiseen pikku keittokomerooni ei olisi mitkään kahviserviisit edes mahtuneet. Muutin opiskeluaikana usein, opiskelin + olin töissä useita vuosia myös ulkomailla. Asuin kimppakämpissä, asuntoloissa tai alivuokralaisena ja asunnot oli aina kalustettuja. Vasta päälle 30-vuotiaana vakiinnuin ja keittiötavarat edes alkoivat kiinnostaa.

Vanhempani ystävällisesti auttoivat opiskeluaikana taloudellisesti muulla tavoin kuin astioilla. Niitten ostaminen oli pikkujuttu sitten kun siirryin työelämään.

Meillä on kerätty pentikkiä ja marimekkoa. Ja tietysti muutakin, että on jotain millä kämppänsä kaapit täyttää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin ysärinuori, ja kyllä ainakin me kaveriporukalla vähän naurettiin niille, joita kiinnosti astiastot. Meitä kiinnosti matkustelu, oluen juonti, inttäminen ja yliopistojen rajaton sivuaineoikeus.

Itse lähdin kotoa rinkka selässä valmiiksi kalustettuun opiskelijasoluun. Opiskelupaikkakunnalta ostin kirpparilta eripariset astiat, kämppiksellä oli baarista pöllityt tuopit. Voi niitä aikoja.

Kuulostaapa tutulta, tismalleen sama kokemus 2000-luvun alussa opiskelleena! Etenkin tuo rajaton sivuaineoikeus! Ei paljon astiat pyörineet mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö joku tätä tosissaan? Itsellä oli nuorena kyllä kaikki muut asiat mielessä kuin astiat.

Ehkä tämä on joku parempien/hienompien piirien juttu, niin kuin joku aiemmin arveli. Itse vahvasti keskiluokkaisesta taustasta, samoin kuin lähes kaikki kaveritkin. Opiskeluaikana n. 15 v sitten asuttiin kaikki soluasunnoissa ja astiat oli mikä mistäkin. Tai sitten en vaan kiinnittänyt huomiota jos jollain olikin joku yhtenäinen astiasto.

Tämä nimenomaan ei ole rikkaiden tai akateemisten sukujen pakkomielle, vaan pienituloisen duunariluokan. Jokuhan täälläkin kommentoi, että tulisi liian kalliiksi ostaa kaikki kerralla, siksi keräävät vuosia jotain edullista sarjatuotantoa.

Ehkä teidän kotonanne ajateltiin asioita pidemmälle ja arvostettiin oikeasti elämässä tärkeitä asioita?

Ahaa, eli meneekö samaan kategoriaan kuin lasten kalliit trikoovaatteet, Gugguu tai mitä niitä on? Että on tietyn pienen piirin huvia.

Ei ole ikinä tullut mieleen että astioiden hankintaa pitäisi jotenkin suunnitella saati kerätä varastoon etukäteen. Niitä ostetaan silloin kun tarvitaan. Mitä astiastot edes maksaa, muutaman satasen? Jos ei sellaiseen ole varaa, silloin kannattaa varmasti käyttää se raha olennaisempaa ja hankkia edullinen astiasto prismasta tms.

Kun lapsi aikanaan lähtee kotoa, mennään varmaan yhdessä ostamaan hänelle kaikki tarpeellinen. Onneksi siihen on vielä vuosia aikaa 😊

Luulen että tuo kirjoittaja tarkoitti juuri sitä, että pienituloisemmat duunariperheet keräävät tuolla lailla hitaasti ja kuppi kerrallaan sitä astiastoaan vuosikaudet, kun taas hyvätuloisempi voi ostaa lapselleen astiaston kerralla silloin kun tarvitaan.

Kyllä minunkin kaveripiirissäni astiastoa keräsivät yläasteelta asti nimenomaan duunariperheen nuoret. 

"Olin tosi tottunut tähän, vaikka joskus olin katellinen kavereille jotka saivat jännittäviä lahjoja jouluna ja minä sain vaan enimmäkseen astioita."

Voi miten ankeaa, lapsi raukka. Kyllä äitisi otti liian tosissaan tämän astiaston keräämisen vaikka ehkä pelkkää hyvää tarkoittikin. Nykyisin on hankala kerätä siksikin kun värit vaihtuvat ja poistuvat myynnistä aika nopeasti esim teema eikä uutta saa välttämättä myöhemmin tilalle. Jotain valkoista Teemaa uskaltaisi ajatella ja pieni määrä kaikkea neljälle. Sillä pääsee mukavasti alkuun ja voi myöhemmin täydentää toisella värilläkin tai ostaa muuta. Mutta ei mitään jätti astiastoa. Eihän Teema edes ole enää mikään parempi astiasto, vaan hyvin arkinen sarja.

Mammat tykkää ostella astioita ja omat kaapit on täynnä. Siispä ostellaan lapsille.

Perin isoäidiltäni pöytähopeat. Kauniit, mutta niitä ei voi laittaa tiskikoneeseen. Sama pätee kultareunaisiin kahvikuppeihin.

Tulos: niittä käytetään toooosi harvoin. Lopun aikaa yläkaapeissa.

Itse en oikein ymmärrä tätä keräämistä. Itse sain astioita teininä lahjaksi ja lopputuloksena en ole niitä koskaan käyttänyt. Opiskelijakämpässä niille ei ollut tilaa ja myöhemmin maku on täysin eri. Olen 40v ja en ole vielä koskaan tarvinnut yli 6 hengen astiastoa... eli mielestäni on turhaa kerätä teinille jotain 12 hengen astiastoa

Vierailija kirjoitti:

Itse en oikein ymmärrä tätä keräämistä. Itse sain astioita teininä lahjaksi ja lopputuloksena en ole niitä koskaan käyttänyt. Opiskelijakämpässä niille ei ollut tilaa ja myöhemmin maku on täysin eri. Olen 40v ja en ole vielä koskaan tarvinnut yli 6 hengen astiastoa... eli mielestäni on turhaa kerätä teinille jotain 12 hengen astiastoa

Jatkan vielä että kunnollisen pienen kattilan ja paistinpannun olisin opiskelijakämppäänkkn tarvinnut

. Lisäksi vuosien varrella on ostettu kolme muuta täyttä astiastoa, ja viidentenä täydellinen jouluastiasto. Mikään näistä ei ole ongelma. Samoin omilla lapsillani on astiastot nyt, ja kun maku muuttuu, voi ostaa uuden. Ei kaksi astiastoa ole liikaa. Tai viisi, kuten meillä on.[/quote]

====/

Tervetuloa Tavarapaljous :( -ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenikään ostella jotain astiastoja teineilleni! Vanhin on 18 v. eikä ole vielä mitään hajua, minne ja milloin täältä lapsuudenkodista muuttaa. Missä niitä astioita oikein säästelisi siihen asti? Nytkin tyttö ostaa kaiken kirpparilta, eiköhän sitten aikanaan löydä astiansakin sieltä. Minä sain opiskelijakämppään muuttaessani lapsuudenkodin vanhoja astioita, aterimia, pyyhkeitä ja lakanoita. Jonkun kattilan ja mukeja sain tuparilahjaksi. Olisi ollut todella outoa raijata jotain tuliteriä astiastoja solukämppään ja kimppakämpästä toiseen. Mun mielestä nuo astiastot sopivat paremmin häälahjaksi. Siinä vaiheessa oli kiva saada keräämäämme astiasarjaa lahjaksi.

Ehkä tää riippuu piireistä, mutta mun tuttavapiireissä on keskimäärin menty sen ikäisenä naimisiin, että oma koti on ollut jo kauan.

Minä muutin omilleni 19-vuotiaana ja menin naimisiin 28-vuotiaana. Siihen väliin mahtui 7 muuttoa, kolme niistä kimppakämppiä. En ihan näe mitä iloa minulle olisi ollut sukulaisten keräämästä astiastosta. Mutta tällainen tapa sopii varmaan vähän konsertiivisemmille nuorille. Itse kartan turhaa materian keräämistä, luovun herkästi turhista tavaroista ja hankin vain tarpeeseen. Ylimääräistä säilytystilaakaan ei kotonamme ole. 18-vuotiaani saattaa lähteä ulkomaille vaihtoon, se on nykypäivää. Pakkaisiko hän astiastonsa sinne mukaan vai vuokraisiko hän varaston arvotavaroilleen siksi aikaa? Luulen, että pistää kirpparikamansa kiertoon ja hankkii tarvitsemansa tavarat uudelleen.

Samaistuin tähän kirjoitukseen!

Ehkä tällainen ”pesämunan” ja materian hamstraaminen on nimenomaan konservatiivisten ja maalaisten juttuja. Niissä piireissä ”merkkiastioiden” (siis ne Thaimaassa massatuotantona valmistetut bulkki-iittalat...) keräily nähdään ilmeisesti jonkinlaisena statussymbolina.

Omassa suvussa painostettiin astiasarjan valintaan teininä. Valitsin jonkun sarjan, joita en sitten muutaman vuoden päästä kotoa muuttaessani ottanut edes mukaani. Kova vaiva myydä eteenpäin. Tilalle ostin vähän perusastiastoa, kaikkea tietyn määrän koska niin ”kuului tehdä”.

Osa niistäkin on myyty, osa on ärsyttänyt epäkäytännöllisyydellään ja loppuja on ollut vain ihan liikaa.

Jokaisesta hajonneesta astiasta iloitsen, muutoissa on vähemmän kannettavaa ja jossain vaiheessa voin hankkia pari täsmähankintaa tilalle.

Hankkikaa modernit nuoret oikeasti vain pieni määrä astioita alkuun ja täydentäkää sitten, kun tiedätte mitä oikeasti tarvitsette, kuinka paljon ja millaista haluatte!

Itse aion hankkia lahjaksi sitä sarjaa mitä tytär itse haluaa eli Marimekon Siirtokapuutarha. Jos niin kävisi, että tytär lähtisi vaihtoon ulkomaille niin sitten tavarat meille säilytykseen. Meillä on omakotitalo jossa on kyllä tilaa. On täällä miehenkin tyttären tavaroita vaikka asuu poikakaverinsa kanssa.

Siirtolapuutarha ei tule olemaan kovin pitkäikäinen astiasto...

Miksei?

Mulle kerättiin jotain kuppeja ja pikkulautasia. En ole kertaakaan käyttänyt. En anna kuppeja edes vieraille. Jos olisi lapsia en ostaisi yhtään astiaa koska jokaisella on erilainen maku ja jollei astiat miellytä, käy niin että ne jää pölyttymään varastoon niin kuin minun kupit.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö joku tätä tosissaan? Itsellä oli nuorena kyllä kaikki muut asiat mielessä kuin astiat.

Ehkä tämä on joku parempien/hienompien piirien juttu, niin kuin joku aiemmin arveli. Itse vahvasti keskiluokkaisesta taustasta, samoin kuin lähes kaikki kaveritkin. Opiskeluaikana n. 15 v sitten asuttiin kaikki soluasunnoissa ja astiat oli mikä mistäkin. Tai sitten en vaan kiinnittänyt huomiota jos jollain olikin joku yhtenäinen astiasto.

No ei todellakaan olla mistään paremmista tai hienommista piireistä vaan ihan tavallisia duunareita. 🤣 Miksi teitä joitakin ärsyttää noin paljon jos joku haluaa lapsilleen astioita kerätä? Ei se ole teiltä pois.