Millaista astiastoa keräätte nuorelle?

Haetaan Ikeasta sitten kun muuttaa.

Ei todellakaan kerätä mitään. Ostakoon kirpparilta, kun tulee sopiva vastaan.

Ei tulisi mieleenikään ostella jotain astiastoja teineilleni! Vanhin on 18 v. eikä ole vielä mitään hajua, minne ja milloin täältä lapsuudenkodista muuttaa. Missä niitä astioita oikein säästelisi siihen asti? Nytkin tyttö ostaa kaiken kirpparilta, eiköhän sitten aikanaan löydä astiansakin sieltä. Minä sain opiskelijakämppään muuttaessani lapsuudenkodin vanhoja astioita, aterimia, pyyhkeitä ja lakanoita. Jonkun kattilan ja mukeja sain tuparilahjaksi. Olisi ollut todella outoa raijata jotain tuliteriä astiastoja solukämppään ja kimppakämpästä toiseen. Mun mielestä nuo astiastot sopivat paremmin häälahjaksi. Siinä vaiheessa oli kiva saada keräämäämme astiasarjaa lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenikään ostella jotain astiastoja teineilleni! Vanhin on 18 v. eikä ole vielä mitään hajua, minne ja milloin täältä lapsuudenkodista muuttaa. Missä niitä astioita oikein säästelisi siihen asti? Nytkin tyttö ostaa kaiken kirpparilta, eiköhän sitten aikanaan löydä astiansakin sieltä. Minä sain opiskelijakämppään muuttaessani lapsuudenkodin vanhoja astioita, aterimia, pyyhkeitä ja lakanoita. Jonkun kattilan ja mukeja sain tuparilahjaksi. Olisi ollut todella outoa raijata jotain tuliteriä astiastoja solukämppään ja kimppakämpästä toiseen. Mun mielestä nuo astiastot sopivat paremmin häälahjaksi. Siinä vaiheessa oli kiva saada keräämäämme astiasarjaa lahjaksi.

Ehkä tää riippuu piireistä, mutta mun tuttavapiireissä on keskimäärin menty sen ikäisenä naimisiin, että oma koti on ollut jo kauan.

Hyi, voin kuvitella miten ap määrää lapsensa asioista vielä silloinkin, kun tämä on 40-vuotias.

Ultima Thule on heikkoa tekoa, kolkkuvat rikki tiskarissa. En suosittele rouvikourille. Mutta pääseepä pian ostamaan uutta.

Yritin päästä eroon joistain kipoista antamalla ne opiskelija matkaan...sain ne takaisin, kun muutti ty kanssa yhteen!

No esimerkiksi mukeja, mutta ne on kaikki persoonallisia esimerkiksi lempi sarjasta fani muki, omalla kuvalla ja on jtn muumimukejakin.

Lautas kokoilman sai mummoltaan eli arabiaa.

Laseja ja aterimia ostaa sitten kun muuttaa pois vaan jtn ikeaa.

18 vuotias muuttaa pois kun saa amisopinnot valmiiksi ja töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenikään ostella jotain astiastoja teineilleni! Vanhin on 18 v. eikä ole vielä mitään hajua, minne ja milloin täältä lapsuudenkodista muuttaa. Missä niitä astioita oikein säästelisi siihen asti? Nytkin tyttö ostaa kaiken kirpparilta, eiköhän sitten aikanaan löydä astiansakin sieltä. Minä sain opiskelijakämppään muuttaessani lapsuudenkodin vanhoja astioita, aterimia, pyyhkeitä ja lakanoita. Jonkun kattilan ja mukeja sain tuparilahjaksi. Olisi ollut todella outoa raijata jotain tuliteriä astiastoja solukämppään ja kimppakämpästä toiseen. Mun mielestä nuo astiastot sopivat paremmin häälahjaksi. Siinä vaiheessa oli kiva saada keräämäämme astiasarjaa lahjaksi.

Ehkä tää riippuu piireistä, mutta mun tuttavapiireissä on keskimäärin menty sen ikäisenä naimisiin, että oma koti on ollut jo kauan.

Minä muutin omilleni 19-vuotiaana ja menin naimisiin 28-vuotiaana. Siihen väliin mahtui 7 muuttoa, kolme niistä kimppakämppiä. En ihan näe mitä iloa minulle olisi ollut sukulaisten keräämästä astiastosta. Mutta tällainen tapa sopii varmaan vähän konsertiivisemmille nuorille. Itse kartan turhaa materian keräämistä, luovun herkästi turhista tavaroista ja hankin vain tarpeeseen. Ylimääräistä säilytystilaakaan ei kotonamme ole. 18-vuotiaani saattaa lähteä ulkomaille vaihtoon, se on nykypäivää. Pakkaisiko hän astiastonsa sinne mukaan vai vuokraisiko hän varaston arvotavaroilleen siksi aikaa? Luulen, että pistää kirpparikamansa kiertoon ja hankkii tarvitsemansa tavarat uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä maku muuttuu ajan mittaan, jos teiniltä kysyy mitä haluaa, voikin muutaman vuoden kuluttua katua silloista valintaa. Tai malli voikin olla epäkäytännölliset käytössä, esim. liian isot/pienet tmv.

Itse esim. inhoa ns. tavallisia syviä lautasia, haluan syödä keitot/pataruuat ymv. mielummin "kuppimaiselta" lautaselta, joita ei edes kaikissa sarjoissa ole.

Eihän astiasto mikään avioliitto ole. Äitini osti minulle yhden kun lähdin opiskelemaan. Se on melkein 30 vuoden jälkeen vielä päivittäin käytössä. Lisäksi vuosien varrella on ostettu kolme muuta täyttä astiastoa, ja viidentenä täydellinen jouluastiasto. Mikään näistä ei ole ongelma. Samoin omilla lapsillani on astiastot nyt, ja kun maku muuttuu, voi ostaa uuden. Ei kaksi astiastoa ole liikaa. Tai viisi, kuten meillä on.

On liikaa, harva asuu yli 300m2 kämpässä jossa astiastohuone .

Ihan on riittävän vaikeaa mahduttaa yksi 12 hengen astiasto parilla vadilla ja kulholla höystettynä 70m2 perheasuntoon. Sitä paitsi noin puolet siitä kerää pölyä ja rasvaa jossain korkeuksissa .

Kuinka usein ruokit n.60 ihmistä kerralla ?

Ei niitä tarvi kerätä, enkä tiedä yhtä ainoata nuorta jota kiinnostaisi joku lautasten keräily. Kun nuori muuttaa pois, Ikeasta saa muutamalla kympillä ne lautaset ja mukit joita tarvii, jossei kotona ole jo niin paljon ylimääräisiä että voi ottaa sieltä mukaan.

Nuorena 18 v ostin kalliilla ja sain lahjaksi astiasto 16 hengelle (vaikka asuntoon mahtui mukavasti 3 vierasta). Myin ne kaikki pois tänä vuonna, kun se maku muuttui. Suosittelen kans rahastoja kuten joku yllä.

mainio astiat ovat hyviä,   kestäviäkin.

Miksi varastoida astiastoja kotonaan kun ne voi hankkia sitten kun niitä tarvitsee?

Ikeaa...

Oman isoisoäitini hieno astiasto odottaa häntä aikuisena. Eli ei tarvitse ostaa mitään muuta kuin arkiteemat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenikään ostella jotain astiastoja teineilleni! Vanhin on 18 v. eikä ole vielä mitään hajua, minne ja milloin täältä lapsuudenkodista muuttaa. Missä niitä astioita oikein säästelisi siihen asti? Nytkin tyttö ostaa kaiken kirpparilta, eiköhän sitten aikanaan löydä astiansakin sieltä. Minä sain opiskelijakämppään muuttaessani lapsuudenkodin vanhoja astioita, aterimia, pyyhkeitä ja lakanoita. Jonkun kattilan ja mukeja sain tuparilahjaksi. Olisi ollut todella outoa raijata jotain tuliteriä astiastoja solukämppään ja kimppakämpästä toiseen. Mun mielestä nuo astiastot sopivat paremmin häälahjaksi. Siinä vaiheessa oli kiva saada keräämäämme astiasarjaa lahjaksi.

Ehkä tää riippuu piireistä, mutta mun tuttavapiireissä on keskimäärin menty sen ikäisenä naimisiin, että oma koti on ollut jo kauan.

Minä muutin omilleni 19-vuotiaana ja menin naimisiin 28-vuotiaana. Siihen väliin mahtui 7 muuttoa, kolme niistä kimppakämppiä. En ihan näe mitä iloa minulle olisi ollut sukulaisten keräämästä astiastosta. Mutta tällainen tapa sopii varmaan vähän konsertiivisemmille nuorille. Itse kartan turhaa materian keräämistä, luovun herkästi turhista tavaroista ja hankin vain tarpeeseen. Ylimääräistä säilytystilaakaan ei kotonamme ole. 18-vuotiaani saattaa lähteä ulkomaille vaihtoon, se on nykypäivää. Pakkaisiko hän astiastonsa sinne mukaan vai vuokraisiko hän varaston arvotavaroilleen siksi aikaa? Luulen, että pistää kirpparikamansa kiertoon ja hankkii tarvitsemansa tavarat uudelleen.

Samaistuin tähän kirjoitukseen!

Ehkä tällainen ”pesämunan” ja materian hamstraaminen on nimenomaan konservatiivisten ja maalaisten juttuja. Niissä piireissä ”merkkiastioiden” (siis ne Thaimaassa massatuotantona valmistetut bulkki-iittalat...) keräily nähdään ilmeisesti jonkinlaisena statussymbolina.

Omassa suvussa painostettiin astiasarjan valintaan teininä. Valitsin jonkun sarjan, joita en sitten muutaman vuoden päästä kotoa muuttaessani ottanut edes mukaani. Kova vaiva myydä eteenpäin. Tilalle ostin vähän perusastiastoa, kaikkea tietyn määrän koska niin ”kuului tehdä”.

Osa niistäkin on myyty, osa on ärsyttänyt epäkäytännöllisyydellään ja loppuja on ollut vain ihan liikaa.

Jokaisesta hajonneesta astiasta iloitsen, muutoissa on vähemmän kannettavaa ja jossain vaiheessa voin hankkia pari täsmähankintaa tilalle.

Hankkikaa modernit nuoret oikeasti vain pieni määrä astioita alkuun ja täydentäkää sitten, kun tiedätte mitä oikeasti tarvitsette, kuinka paljon ja millaista haluatte!

En vielä ole mitään ostanut, mutta tyttären pitäisi päästä ylioppilaaksi keväällä -22 ja ajattelin ostaa pikkuhiljaa astiastoa. Tytär haluaa Marimekon Siirtolapuutarhaa. Aterimet Savoniaa ja en nyt muista mitkä juomalasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenikään ostella jotain astiastoja teineilleni! Vanhin on 18 v. eikä ole vielä mitään hajua, minne ja milloin täältä lapsuudenkodista muuttaa. Missä niitä astioita oikein säästelisi siihen asti? Nytkin tyttö ostaa kaiken kirpparilta, eiköhän sitten aikanaan löydä astiansakin sieltä. Minä sain opiskelijakämppään muuttaessani lapsuudenkodin vanhoja astioita, aterimia, pyyhkeitä ja lakanoita. Jonkun kattilan ja mukeja sain tuparilahjaksi. Olisi ollut todella outoa raijata jotain tuliteriä astiastoja solukämppään ja kimppakämpästä toiseen. Mun mielestä nuo astiastot sopivat paremmin häälahjaksi. Siinä vaiheessa oli kiva saada keräämäämme astiasarjaa lahjaksi.

Ehkä tää riippuu piireistä, mutta mun tuttavapiireissä on keskimäärin menty sen ikäisenä naimisiin, että oma koti on ollut jo kauan.

Minä muutin omilleni 19-vuotiaana ja menin naimisiin 28-vuotiaana. Siihen väliin mahtui 7 muuttoa, kolme niistä kimppakämppiä. En ihan näe mitä iloa minulle olisi ollut sukulaisten keräämästä astiastosta. Mutta tällainen tapa sopii varmaan vähän konsertiivisemmille nuorille. Itse kartan turhaa materian keräämistä, luovun herkästi turhista tavaroista ja hankin vain tarpeeseen. Ylimääräistä säilytystilaakaan ei kotonamme ole. 18-vuotiaani saattaa lähteä ulkomaille vaihtoon, se on nykypäivää. Pakkaisiko hän astiastonsa sinne mukaan vai vuokraisiko hän varaston arvotavaroilleen siksi aikaa? Luulen, että pistää kirpparikamansa kiertoon ja hankkii tarvitsemansa tavarat uudelleen.

Samaistuin tähän kirjoitukseen!

Ehkä tällainen ”pesämunan” ja materian hamstraaminen on nimenomaan konservatiivisten ja maalaisten juttuja. Niissä piireissä ”merkkiastioiden” (siis ne Thaimaassa massatuotantona valmistetut bulkki-iittalat...) keräily nähdään ilmeisesti jonkinlaisena statussymbolina.

Omassa suvussa painostettiin astiasarjan valintaan teininä. Valitsin jonkun sarjan, joita en sitten muutaman vuoden päästä kotoa muuttaessani ottanut edes mukaani. Kova vaiva myydä eteenpäin. Tilalle ostin vähän perusastiastoa, kaikkea tietyn määrän koska niin ”kuului tehdä”.

Osa niistäkin on myyty, osa on ärsyttänyt epäkäytännöllisyydellään ja loppuja on ollut vain ihan liikaa.

Jokaisesta hajonneesta astiasta iloitsen, muutoissa on vähemmän kannettavaa ja jossain vaiheessa voin hankkia pari täsmähankintaa tilalle.

Hankkikaa modernit nuoret oikeasti vain pieni määrä astioita alkuun ja täydentäkää sitten, kun tiedätte mitä oikeasti tarvitsette, kuinka paljon ja millaista haluatte!

Itse aion hankkia lahjaksi sitä sarjaa mitä tytär itse haluaa eli Marimekon Siirtokapuutarha. Jos niin kävisi, että tytär lähtisi vaihtoon ulkomaille niin sitten tavarat meille säilytykseen. Meillä on omakotitalo jossa on kyllä tilaa. On täällä miehenkin tyttären tavaroita vaikka asuu poikakaverinsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä maku muuttuu ajan mittaan, jos teiniltä kysyy mitä haluaa, voikin muutaman vuoden kuluttua katua silloista valintaa. Tai malli voikin olla epäkäytännölliset käytössä, esim. liian isot/pienet tmv.

Itse esim. inhoa ns. tavallisia syviä lautasia, haluan syödä keitot/pataruuat ymv. mielummin "kuppimaiselta" lautaselta, joita ei edes kaikissa sarjoissa ole.

Eihän astiasto mikään avioliitto ole. Äitini osti minulle yhden kun lähdin opiskelemaan. Se on melkein 30 vuoden jälkeen vielä päivittäin käytössä. Lisäksi vuosien varrella on ostettu kolme muuta täyttä astiastoa, ja viidentenä täydellinen jouluastiasto. Mikään näistä ei ole ongelma. Samoin omilla lapsillani on astiastot nyt, ja kun maku muuttuu, voi ostaa uuden. Ei kaksi astiastoa ole liikaa. Tai viisi, kuten meillä on.

Ohiksena, mikä se täydellinen jouluastiasto on? T. Sellaista etsivä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä maku muuttuu ajan mittaan, jos teiniltä kysyy mitä haluaa, voikin muutaman vuoden kuluttua katua silloista valintaa. Tai malli voikin olla epäkäytännölliset käytössä, esim. liian isot/pienet tmv.

Itse esim. inhoa ns. tavallisia syviä lautasia, haluan syödä keitot/pataruuat ymv. mielummin "kuppimaiselta" lautaselta, joita ei edes kaikissa sarjoissa ole.

Eihän astiasto mikään avioliitto ole. Äitini osti minulle yhden kun lähdin opiskelemaan. Se on melkein 30 vuoden jälkeen vielä päivittäin käytössä. Lisäksi vuosien varrella on ostettu kolme muuta täyttä astiastoa, ja viidentenä täydellinen jouluastiasto. Mikään näistä ei ole ongelma. Samoin omilla lapsillani on astiastot nyt, ja kun maku muuttuu, voi ostaa uuden. Ei kaksi astiastoa ole liikaa. Tai viisi, kuten meillä on.

Ohiksena, mikä se täydellinen jouluastiasto on? T. Sellaista etsivä

Täydellinen tarkoitti siis sitä, että pienet lautaset, isot lautaset ja leipälautaset plus kulhot kahdelletoista, sekä runsaasti tarjoiluastioita teekannua myöten. Muu täydellisyys on makuasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenikään ostella jotain astiastoja teineilleni! Vanhin on 18 v. eikä ole vielä mitään hajua, minne ja milloin täältä lapsuudenkodista muuttaa. Missä niitä astioita oikein säästelisi siihen asti? Nytkin tyttö ostaa kaiken kirpparilta, eiköhän sitten aikanaan löydä astiansakin sieltä. Minä sain opiskelijakämppään muuttaessani lapsuudenkodin vanhoja astioita, aterimia, pyyhkeitä ja lakanoita. Jonkun kattilan ja mukeja sain tuparilahjaksi. Olisi ollut todella outoa raijata jotain tuliteriä astiastoja solukämppään ja kimppakämpästä toiseen. Mun mielestä nuo astiastot sopivat paremmin häälahjaksi. Siinä vaiheessa oli kiva saada keräämäämme astiasarjaa lahjaksi.

Ehkä tää riippuu piireistä, mutta mun tuttavapiireissä on keskimäärin menty sen ikäisenä naimisiin, että oma koti on ollut jo kauan.

Minä muutin omilleni 19-vuotiaana ja menin naimisiin 28-vuotiaana. Siihen väliin mahtui 7 muuttoa, kolme niistä kimppakämppiä. En ihan näe mitä iloa minulle olisi ollut sukulaisten keräämästä astiastosta. Mutta tällainen tapa sopii varmaan vähän konsertiivisemmille nuorille. Itse kartan turhaa materian keräämistä, luovun herkästi turhista tavaroista ja hankin vain tarpeeseen. Ylimääräistä säilytystilaakaan ei kotonamme ole. 18-vuotiaani saattaa lähteä ulkomaille vaihtoon, se on nykypäivää. Pakkaisiko hän astiastonsa sinne mukaan vai vuokraisiko hän varaston arvotavaroilleen siksi aikaa? Luulen, että pistää kirpparikamansa kiertoon ja hankkii tarvitsemansa tavarat uudelleen.

Samaistuin tähän kirjoitukseen!

Ehkä tällainen ”pesämunan” ja materian hamstraaminen on nimenomaan konservatiivisten ja maalaisten juttuja. Niissä piireissä ”merkkiastioiden” (siis ne Thaimaassa massatuotantona valmistetut bulkki-iittalat...) keräily nähdään ilmeisesti jonkinlaisena statussymbolina.

Omassa suvussa painostettiin astiasarjan valintaan teininä. Valitsin jonkun sarjan, joita en sitten muutaman vuoden päästä kotoa muuttaessani ottanut edes mukaani. Kova vaiva myydä eteenpäin. Tilalle ostin vähän perusastiastoa, kaikkea tietyn määrän koska niin ”kuului tehdä”.

Osa niistäkin on myyty, osa on ärsyttänyt epäkäytännöllisyydellään ja loppuja on ollut vain ihan liikaa.

Jokaisesta hajonneesta astiasta iloitsen, muutoissa on vähemmän kannettavaa ja jossain vaiheessa voin hankkia pari täsmähankintaa tilalle.

Hankkikaa modernit nuoret oikeasti vain pieni määrä astioita alkuun ja täydentäkää sitten, kun tiedätte mitä oikeasti tarvitsette, kuinka paljon ja millaista haluatte!

Itse aion hankkia lahjaksi sitä sarjaa mitä tytär itse haluaa eli Marimekon Siirtokapuutarha. Jos niin kävisi, että tytär lähtisi vaihtoon ulkomaille niin sitten tavarat meille säilytykseen. Meillä on omakotitalo jossa on kyllä tilaa. On täällä miehenkin tyttären tavaroita vaikka asuu poikakaverinsa kanssa.

Siirtolapuutarha ei tule olemaan kovin pitkäikäinen astiasto...