Lue keskustelun säännöt.
Millaista astiastoa keräätte nuorelle?
25.12.2020 |
Laseja? Lautasia? Aterimia?
Meillä 19 vuotiaalla on ultima thulea ja pentikkiä sekä carelia aterimet.
Kommentit (202)
Minun äitini ennakoi ja laittoi minut lukiolaisena valitsemaan minua miellyttävän astiaston, jota sitten tuli pari lautasta kerrallaan joka joulu kuusen alle. Harmi vaan, että näin 27-vuotiaana se yli 10 vuotta sitten valittu Teeman väri ei enää miellytäkään _yhtään_, ja nyt niitä lautasia on kaapissa 6 kpl kolmessa eri koossa. Myöskään 16-vuotiaan mielestä ihkut iittalan viinilasit eivät näytä enää tyylikkäältä, ja niitäkin on jostain syystä ostettu 2x6 kpl (valko- ja punaviinilasit). Eikä ne ole olleet edes käytössä kuin muutaman vuoden, kun ensimmäiseen opiskelija-asuntoon en saanut niitä viedä!
Jälkiviisaana siis sanoisin, että olisi kannattanut jättää astiaston kerääminen aikuisvuosille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhtään mitään en keräile tai hanki lapsilleni, saavat ihan itse sanoa ja määrittää mitä haluavat ja tarvitsevat ja autan missä on järkevintä auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini ennakoi ja laittoi minut lukiolaisena valitsemaan minua miellyttävän astiaston, jota sitten tuli pari lautasta kerrallaan joka joulu kuusen alle. Harmi vaan, että näin 27-vuotiaana se yli 10 vuotta sitten valittu Teeman väri ei enää miellytäkään _yhtään_, ja nyt niitä lautasia on kaapissa 6 kpl kolmessa eri koossa. Myöskään 16-vuotiaan mielestä ihkut iittalan viinilasit eivät näytä enää tyylikkäältä, ja niitäkin on jostain syystä ostettu 2x6 kpl (valko- ja punaviinilasit). Eikä ne ole olleet edes käytössä kuin muutaman vuoden, kun ensimmäiseen opiskelija-asuntoon en saanut niitä viedä!
Jälkiviisaana siis sanoisin, että olisi kannattanut jättää astiaston kerääminen aikuisvuosille.
Khih-hih, tämähän on ihan kuin mun suusta. Tossa ylempänä just purnasin Arcticoista. Mut juu, myönnettävä on, että ei silloin ollut hirveästi valikoimaa, eikä Ikiaakaan vielä edes ollut Suomessa.
Mulle vanhemmat ja sukulaiset keräsivät astioita, aterimet, muutaman kattilan, lakanoita ja pyyhkeitä. Myös sain mukaan peiton, tyynyn, silitysraudan, sähkövatkaimen ja leivänpaahtimen kun muutin omaan ekaan kotiin. Ei ollut onneksi heti tarvis ostaa kaikkea kallista kerralla. Muuttoon upposi muutenkin niin paljon rahaa kun piti ostaa huonekaluja, verhoja ja mattoja. Siivousvälineistäkin tuli huikea summa kun en halunnut ostaa halvinta pölynimuria. Ostan itse jonkin verran käytettyä mutta huonekalut olen halunnut uutena koska tuosta ludeongelmasta on niin paljon kirjoitettu.
Ja naimisiinmenoa ja häälahjoja ei kannata jäädä odottamaan kaikki kun eivät edes avioidu.
Meillä on kotona ihan ikea-astiastot, vieras ajatus tuo, että pitäisi olla jotain merkkiä.
Olen ostanut lapselle asunnon valmiiksi, on nyt vuokrattuna, kunnes haluaa muuttaa sinne. Suunnitelmana on, että sitten mennään yhdessä Ikeaan ja ostetaan sinne irtaimisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja juu, se 12 hengen kahvikalusto sitä s-tanan Arcticaa.
Kyseessä on tietenkin sellaiset vanhan kansan kahvikupit, joihin mahtuu kahvia onnettoman pieni tilkka?
Vastaavat myin pois ja ostin pari mukia tilalle, fiksu valinta.
Vierailija kirjoitti:
Toi on kyllä vähän hankala juttu. Suosittelen ostamaan astioita hyvin vähän! Esimierkiksi neljä kappaletta kutakin. Eikä aivan hirveän kalliita kannata heti hankkia.
Tärkeimmät on hyvät ruoantekovälineet. Teräskattila ja kasari sekä paistinpannu ja kunnon valurautapata. Hyvä kokkiveitsi, leipävetsi ja sen sellaiset.
Nuoret asuvat usein ahtaasti, pikku yksiössä jossa on keittokomero. Ei sinne kahdentoista hengen kahviastiastoa tarvita. Muuttojakin tullee useampia ennen kuin vakiinnutaan.
Nuoren mieli myös muuttuu nopeasti ja jos teininä on jonkin sarjan valinnut, sitten "aikuisena" 20-vuotiaana valinta voikin tuntua lapselliselta tai muuten vaan väärältä.
Astioiden käytännöllisyyskin tulee testattua vasta syödessä, tiskatessa ja oikeassa käytössä.
Puhun tässä nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kaapissa pölyttyy 80-luvun Arcticat. Ja juu, se 12 hengen kahvikalusto sitä s-tanan Arcticaa. Niistä ei ole ikinä juotu mitään. Sen sarjan syvät lautaset on... no, syvältä :D Mikrossa soppaa lämmittäessä näpit palaa kun keitto on kuumentunut. Niissä nimittäin on aivan liian kapea reuna. Vaihtoehtoisesti patakinnas ui sopassa.
Eli tarvehierarkia: ensin ruoanlaittovehkeet, pakolliset ruokailuastiat ja lasit vähäisessä määrin.
Meillä juodaan niistä s-nan Arcticoista aamukahvit harvaseaamu ja hyvältä maistuu. Mitähän vikaa niissäkin nyt on että pitää noin haukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on kyllä vähän hankala juttu. Suosittelen ostamaan astioita hyvin vähän! Esimierkiksi neljä kappaletta kutakin. Eikä aivan hirveän kalliita kannata heti hankkia.
Tärkeimmät on hyvät ruoantekovälineet. Teräskattila ja kasari sekä paistinpannu ja kunnon valurautapata. Hyvä kokkiveitsi, leipävetsi ja sen sellaiset.
Nuoret asuvat usein ahtaasti, pikku yksiössä jossa on keittokomero. Ei sinne kahdentoista hengen kahviastiastoa tarvita. Muuttojakin tullee useampia ennen kuin vakiinnutaan.
Nuoren mieli myös muuttuu nopeasti ja jos teininä on jonkin sarjan valinnut, sitten "aikuisena" 20-vuotiaana valinta voikin tuntua lapselliselta tai muuten vaan väärältä.
Astioiden käytännöllisyyskin tulee testattua vasta syödessä, tiskatessa ja oikeassa käytössä.
Puhun tässä nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kaapissa pölyttyy 80-luvun Arcticat. Ja juu, se 12 hengen kahvikalusto sitä s-tanan Arcticaa. Niistä ei ole ikinä juotu mitään. Sen sarjan syvät lautaset on... no, syvältä :D Mikrossa soppaa lämmittäessä näpit palaa kun keitto on kuumentunut. Niissä nimittäin on aivan liian kapea reuna. Vaihtoehtoisesti patakinnas ui sopassa.
Eli tarvehierarkia: ensin ruoanlaittovehkeet, pakolliset ruokailuastiat ja lasit vähäisessä määrin.
Meillä juodaan niistä s-nan Arcticoista aamukahvit harvaseaamu ja hyvältä maistuu. Mitähän vikaa niissäkin nyt on että pitää noin haukkua.
Niitä on yksinkertaisesti liikaa! En mä mitään kahvikalaaseja järjestä ikinä. Ne tukkii kaapit kun niitä ei voi edes pinota. Tilanpuutteen vuoksi ne on nyt kuitenkin kaksi päällekkäin, huterasti siinä keikkuvat. Ja se kermanekka, juu ei tule käytettyä. Syvistä lautasista jo mainitsinkin epäkäytännöllisyyden liian kapean reunan takia.
Itse aloin keräämään Sunnuntai sarjaa, olen siis ostanut vasta muutaman astian.
Yhtenä päivänä katselin niitä ja esikoinen sanoi onpa nämä kivat.
Pääsi just ripille ja poikakin vielä.
Pikkusisko heti perässä .
Itse muutan ehkä n 5 v päästä tästä pienempään kotiin ja ostan astiat tulevaan kotiini.
Minulla on sellainen kirppistavaroiden vaihto ja saan lopulta Arabian lahjakortteja. Tavoitteena on ostaa 4 eri astiaa yht n 100 kpl, 12 minulle ja 6 kummallekin lapselle.
Hackmanin Scandinavia aterimet on jo ostettu samassa suhteessa.
Itse tykkään Kaipiaisen tyylistä ja meillä on arkiastiat olleet ikuisuuden Paratiisi.
Itsekin keräsin teininä articaa ja myin sen n 25 vuotiaana pois, rumana.
En siksi tykännyt ideasta alkaa keräämään heille astioita, mutta kun kumpikin pyysi ja lahjakortteja tulee jatkuvasti, mikäs siinä.
Näitä astioita ei viedä soluun vaan jäävät minun luo kunnes on oma asunto.
Jos mieli muuttuu, minä otan ne käyttöön ja hommataan jotain toista. Tämänkin olen sanonut. Tätä Arabian vintagea ei välttämättä tule uudestaan vastaan. Nyt nautitaan tästä edusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja juu, se 12 hengen kahvikalusto sitä s-tanan Arcticaa.
Kyseessä on tietenkin sellaiset vanhan kansan kahvikupit, joihin mahtuu kahvia onnettoman pieni tilkka?
Vastaavat myin pois ja ostin pari mukia tilalle, fiksu valinta.
Pienet on, juu!
Ja se pinottavuus! Nuorilla on aika pienet keittiöt yleensä. Pitää saada astiat pinottua mukavasti, että mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi täällä suhtaudutaan näin vihamielisesti aiheeseen. Ehkä syy on se, ettei itse ole kerätty ja ärsyttää kun joku muu on? En tiedä mikä syy on, mutta oudolta tuntuu.
Meillä suvussa on ollut tapana että nuorelle kerätään ”kapiot”, niin tytölle kuin pojallekin. Maun muuttumiseen en oikein jaksa uskoa. Tytär esim haluaa perus valkoista teemaa, savoniaa ja iittalan kartio-juomalaseja. Niihin on helppo yhdistellä vaikka mitä myöhemminkin. Poika taas pitää Pentikin graniitti sarjasta ja sitä hänelle on ostettu, savoniat ja kartiot myös. Pyyhkeitä ja lakanoita on ostettu teineille marimekolta ja pentikiltä. En usko että kyllästyvät tsi että haluaisivat ikeaa tai minimania tilalle. Mikään ei estä tosiaan keräämään esim juhla-astiastoa myöhemmin. Tytär ainakin haluaa punaista teemaa jouluksi sekoittaa valkoisen kanssa, minustakin se on tyylikäs yhdistelmä.
Juustohöylät ja juustoveitset, snapsilasit, pitsaleikkurit ja valkosipulipuristimet voi sitten hommata kun siltä tuntuu, mutta kyllä näillä oman elämän alkuun pääsee. Molemmat ovat tietenkin saaneet itse valita mieleiset sarjat ja jos neljäkymppisinä päättävätkin pitää enemmän krumeluurista astioissa niin sitten on kaikki ollut turhaa ja koko elämä mennyt pieleen.😂
Rahasto on erikseen. Nämä asiat kun eivät sulje toisiaan pois millään tavalla.
Kysymykseen vastaten olen sukulaislapsille alkanut keräämään rippilahjasta alkaen heidän toiveidensa mukaiset astiastot. Järkevää, sillä sen sijaan että olivat minulta saaneet onnettomia ropoja, jotka olisi kannettu H&M: lle, on nyt kivat setit nättejä astioita.
Seuraavia sarjat väritoiveineen on karttunut:
-KoKo (valk, sin, pinkki)
- musta Teema
- harmaa Teema
- valk Teema
- Oiva Marimekko (valk, mv)
Ex-appivanhemmat saivat Lumi-astiastoa 90-luvulla.
Tämä on myös helppoa lahjomista, kun ei tarvitse joka kerta pähkäillä. Ainoa etten pysy kärryillä mitä jo on. Joku järjestelmällisempi pitäisi kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan aikoinaan sain kotoa mieleisen astiaston lähdettyäni opiskelemaan. Onneksi tajusin valita ajattoman mallin, ja osa astioista on vielä käytössä 30 vuoden jälkeenkin.
Opiskelijalle kannattaa kerätä ihan muuta kuin astiastoa. Terveisin neljän jo entisen opiskelijan äiti. Tykkään itse astioista ja niitä oli aiemmin montaa eri lajia. Lapset ovat saaneet valita lähtiessään mitä ottavat. Tyttöjä ja poikia, kukaan ei halunnut mukaansa koko astiastoa ja osa astioista on palautunut tai vaihdettu. Kannattaa säästää ne rahat itselle jonnekin jemmaan ja lähteä lapsen kanssa ostoksille yhdessä sitten kun se lapsi lähtee kotoa, ei yhtään aiemmin. Lista ostettavista asioista ja sitten vertaillaan hintoja, laatua yms. Suomalaisilta nuorilta puuttuu talousosaaminen kokonaan kun lähtevät opiskelemaan ja vanhemmille ei kerrota kun on asiat pielessä. Itse otin erilaisen näkökulman asiaan ja ongelmilta vältytty. Samaa en voi sanoa useista lasten ystävistä. Tiedän paremmin kuin heidän vanhempansa miten heidän raha-asiat on. Asioista on pitänyt puhua kun mun lapsilta välillä yritetty lainata suuriakin summia . Ei ne lapset opi jos ei niitä raha-asioita hoitele niiden kanssa.
En kerää mitään, minusta on kertakaikkisen outoa ja vanhanaikaista kerätä nuorille astiastoja ainakaan väkisin, jos eivät itse ole innostuneita.
Meillä teini on ilmoittanut ostavansa Ikeasta astiat sitten, kun muuttaa pois. Teeman valkoiset Koko-kupit tosin selvästi houkuttaa, joten saa viedä ne sitten mukanaan jos on vielä silloin niistä innostunut.
Meillä ei ole suvussa kerätty astioita tai mitään muutakaan. Omaan kotiini v. 2000 vein kaiken maailman jämäastioita ja lakanoita, mitä sukulaisilta löytyi. Olen sitten aikuisena ostanut itselleni mieleiseni astiat. Joillain kavereilla on astioita tullut jo rippikouluiässä ja eräskin kaveri inhoaa niitä Pentikejään, mitä alkoi silloin kerätä.
Näen asian suurempana kuin pelkästään ateriointivälineiden hommaamisena: samalla opitaan pitkäjänteisyyttä ja miten säästämällä saavutetaan juttuja.
Minäkin suosittelen astioiden sijaan ennemmin lahjoittamaan osakeindeksirahastoa. Kun nuori lähtee opiskelemaan, voi hän sitten ostaa mieleisiään astioita ko. rahaston rahoilla.
Mutta jos nuori itse haluaa kerätä mieleistään astiasarjaa, niin mikäpä siinä. Olen minäkin yhdelle kummilapselle ostanut vähitellen erästä Villeroy & Bochin sarjaa, kun tämä oli nuoren oma toive. Kieltämättä lahjan ostaminen oli tosi helppoa ja itsestänikin oli mieluisaa käydä valitsemassa, minkä astian tällä kerralla ostaisin.
Niitä, jotka harmittelevat kaapissa käyttämättömänä lojuvaa astiastoa, suosittelen harkitsemaan myyntiä. Erityisesti jos samoja astioita ei enää valmisteta, voi niistä saada käytettynäkin hyvän hinnan, kun muut haluavat täydentää omia sarjojaan.
En kerää. Kun lähestytään sitä vaihetta, että nuoren omilleen muutto häämöttää tulevaisuudessa aion alkaa säästämään ja pistän sivuun 2-3 tonnia. Niillä ostan sitten kämpän löytyessä astiat, peitot ja lakanat ja jotain pientä huonekalua. Nuori toki valitsee itse mitä haluaa asuntoonsa. Loput saa nuori itse hankkia kirppiksiltä tai kesätyörahoillaan tai sukulaisten vanhaa rompetta.
Toi on kyllä vähän hankala juttu. Suosittelen ostamaan astioita hyvin vähän! Esimierkiksi neljä kappaletta kutakin. Eikä aivan hirveän kalliita kannata heti hankkia.
Tärkeimmät on hyvät ruoantekovälineet. Teräskattila ja kasari sekä paistinpannu ja kunnon valurautapata. Hyvä kokkiveitsi, leipävetsi ja sen sellaiset.
Nuoret asuvat usein ahtaasti, pikku yksiössä jossa on keittokomero. Ei sinne kahdentoista hengen kahviastiastoa tarvita. Muuttojakin tullee useampia ennen kuin vakiinnutaan.
Nuoren mieli myös muuttuu nopeasti ja jos teininä on jonkin sarjan valinnut, sitten "aikuisena" 20-vuotiaana valinta voikin tuntua lapselliselta tai muuten vaan väärältä.
Astioiden käytännöllisyyskin tulee testattua vasta syödessä, tiskatessa ja oikeassa käytössä.
Puhun tässä nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kaapissa pölyttyy 80-luvun Arcticat. Ja juu, se 12 hengen kahvikalusto sitä s-tanan Arcticaa. Niistä ei ole ikinä juotu mitään. Sen sarjan syvät lautaset on... no, syvältä :D Mikrossa soppaa lämmittäessä näpit palaa kun keitto on kuumentunut. Niissä nimittäin on aivan liian kapea reuna. Vaihtoehtoisesti patakinnas ui sopassa.
Eli tarvehierarkia: ensin ruoanlaittovehkeet, pakolliset ruokailuastiat ja lasit vähäisessä määrin.