Te joilla on 4 lasta tai enemmän

Aikoinaan 18-vuotiaana naimisiin ja sen jälkeen seitsemäntoista lasta. Nuorimmaisen syntyessä olin 48-vuotias. Olin syntynyt ja kasvanut oppien että noin asioiden kuuluu mennä ja se minun roolini elämässä ja hyväksyttävä kiitollisena. Tämän päivän tiedoilla nuori minä ei ikinä valitsisi samaa elämää uudelleen jos olisin vasta siinä vaiheessa. Pahimpina vuosina toivoin ainoastaan etten enää selviäisi synnytyksestä koska aina vain uusi olisi edessä.  Lapseni ovat elämäni suuri onni ja jokaisesta olen nykyään onnellinen ja nyt jo monen heidän lapsistakin. Jos todellisuudessa pitäisi valita ketkä jättäisin synnyttämättä että voisin elää toisenlaisen elämän niin siinä tapauksessa tekisin kaiken samoin uudelleen. Vaikka sitten tietäen millainen elämä edessä odottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lasten äiti on pelkkä synnytyskone jolla koko ajan yksi imetettävänä samalla kun taas uudelleen raskaana ja isompiakin pitäisi huomioida niin kovin heitteille lapset jäävät ollessaan pieniä. Tuo että on jo 5 lasta ja vanhin 8-vuotias ja taas uusi syntymässä on kyllä pelkästään surullista. 

Mitä helvettiä höpiset? Ei isot perheet ole mitään lestoja kuin vain tietyssä osassa maata.

Mulla viisi lasta, haluttuja, oikein kalliilla rahalla tehtyjä (kalliit hoidot). Mikään synnytyskone en ole, vaan akateeminen jolla hyvä työ ja ura. Lyhyet äitiyslomat, näin pystyy urallakin etenemään. Kaikki lapset saa huomiota, köyhyydessä ei tarvi kärsiä, juuri sai kolme lasta uudet iphonet jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan 18-vuotiaana naimisiin ja sen jälkeen seitsemäntoista lasta. Nuorimmaisen syntyessä olin 48-vuotias. Olin syntynyt ja kasvanut oppien että noin asioiden kuuluu mennä ja se minun roolini elämässä ja hyväksyttävä kiitollisena. Tämän päivän tiedoilla nuori minä ei ikinä valitsisi samaa elämää uudelleen jos olisin vasta siinä vaiheessa. Pahimpina vuosina toivoin ainoastaan etten enää selviäisi synnytyksestä koska aina vain uusi olisi edessä.  Lapseni ovat elämäni suuri onni ja jokaisesta olen nykyään onnellinen ja nyt jo monen heidän lapsistakin. Jos todellisuudessa pitäisi valita ketkä jättäisin synnyttämättä että voisin elää toisenlaisen elämän niin siinä tapauksessa tekisin kaiken samoin uudelleen. Vaikka sitten tietäen millainen elämä edessä odottaa. 

Mä ainakin arvostan valtavasti tällaista panostusta ja tällaista äitiä. Paljon tärkeämpi yhteiskunnalle kuin kitisevä vela-sinkku joka laukkaa terapiassa ja on aina tyytymätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheet on tosi eriarvoisessa suhteessa avun suhteen. On perheitä joissa ei ole kumpiakaan isovanhempiaeikä sukua kiinnosta lainkaan perhe, saati että edes joskus auttaisivat. Mulla on tällainen tilanne, koskaan en ole apua saanut. Edes poikkeustilanteessa kummatkaan eläkkellä olevat terveet isovanhemmat eivät suostuneet vahtimaan synnytyksen ajan (2-3h eli se loppuosa synnytyksestä) vaikka olisin tästä maksanut 200e. Vastattiin että emme auta edes hätätilanteissa koska kyseessä on periaate ettei auteta.

Sitten on perheitä jotka saa valtavasti apua, siis päivittäin. Isovanhemmat auttaa ja kuskaa, siivoaa ja leikkaa nurmikot, järjestää synttärit ja muut.

En ole sinällään kateellinen, hyvä vaan että muilla on apua. Mutta ei ole mitään järjestelmää josta saisi edes tilapäisesti apua. Ne kun on kaikki vain lasu-perheille. Ja jos et ole lasu-perhe et saa mitään apua. Muutaman kerran on ollut todella paha tilanne kun kotona oleva on sairastunut pahasti, esim lähes liikuntakyvytön, paha keuhkokuume tms. Silloin työssäoleva ei ole saanut palkatonta, ja kunnasta ei saa kotiapua. (Lapsiperheiden kotiapu on vain lasuperheille tässä kunnassa, tiedän toki että periaatteessa sitä pitäisi olla kaikille, mutta kun ei vaan ole).

Silloin on sitten lapset hoidettu lattialla maaten, täysin kuumehorkassa pyörtyillen jne itse.

Nämä on olleet ne muutamat hetket kun pillahdin itkuun kun tiesin ja näin että naapurin lapsiperheessä tuli isovanhemmat viideksi päiväksi huushollaamaan kun äiti oli siellä flunssassa. Mua ei kukaan auttanut liikuntakyvuttömänä tai keuhkokuumeisenakaan.

Ja kyllä, aion muistaa tämämän todellakin siinä vaiheessa kun nuo ”isovanhemmat” (jotka ei välitä yhtään lapsenlapsistaan” alkavat itse mankua vanhuusapua. Mullakin on sit sama periaate kun niillä ollut viimeiset 10v.[/quot

Pakottavista perhesyistä on AINA oikeus palkattomaan vapaaseen.

Ehkä, mutta kuka sitä väsyneenä ja kipeänä jaksaa lähteä vaatimaan? Tuollaista apua pitäisi tarjota matalalla kynnyksellä. Tuskin kukaan joka sitä ei oikeasti tarvitse haluaa tuntemattoman kotiin auttamaan.

5 lasta. Iältään 26, 25, 16, 14 ja 3 vuotiaat. Yh-äiti ilman tukiverkkoa. 3 nuorinta asuu kotona

Meillä on neljä lasta, iät 2-8.

Ulkoillaan paljon, vapaapäivinä yleensä vähintään 4 tuntia. Päiväkotipäivinäkin saatetaan lähteä illalla puistoon, jos kotona menee kinasteluksi. Tämä on ehdottomasti se tärkein juttu meillä, koska aidatussa leikkipuistossa on helppo vahtia lapsia, lapset saa purettua energiaa ja sellaista älämölöä sietää ulkona paremmin kuin sisällä.

Yritetään antaa yksilöllistä huomiota mahdollisimman paljon. Eli illalla toinen vanhempi tekee jotain 1 lapsen kanssa, toinen hoitaa 3 muuta. Ei tarvitse olla mitään kovin erikoista, vaikka palapelin tekoa, legojen rakentelua tai pyörälenkki. Yritetään tietysti valita sellaisia juttuja, jotka kiinnostaa vain yhtä lapsista, ettei muut ole kateellisia.

Pidetään tiukkaa linjaa ruokapöytäkäytöksessä ja sisarusten nahistelussa. Tämä siksi, että jos isot hassuttelee pöydässä, pienet tekee saman perässä ja siitä yleensä seuraa kaaos. Samoin pieni nahistelu etenee tosi äkkiä tappeluksi, jos ei puutu heti alussa siihen.

Kotitöissä mennään sieltä, missä aita on matalin. Arkena syödään usein eineksiä tai nopeita pastaruokia, ruoat tilataan ruokakaupan keräilypalvelusta, ettei tarvitse kierrellä marketissa.

Välillä on raskaampia jaksoja, kun osuu useammalle lapselle joku uhma samaan aikaan. Mutta aina ne menee ohi ja tilanne tasaantuu.

Vierailija kirjoitti:

5 lasta. Iältään 26, 25, 16, 14 ja 3 vuotiaat. Yh-äiti ilman tukiverkkoa. 3 nuorinta asuu kotona

En käsitä miten yh voi pärjätä ilman tukiverkkoa. Meitä on kaksi ja ollaan totaalitukoverkottomia ja silti aina välillä tulee ihan mahdottomia tilanteita joista hankala selvitä. Esim mies oli työmatkalla, mä jouduin sairaalaan pahassa sepsiksessä (crp 500), mihin lapset joista nuorin vauva? Isä keskeytti työmatkan mutta meni 8h ennenkuin pääsi kotiin, isovanhemmat ei auttaneet vaikka itkin ja rukoilin ja tarjosin tuhatta euroa, siskoa ei kiinnostanut myöskään tuosta rahasta auttaa, kunta ei pysty järjestämään mitään apua. Silloin naapuri pelasti, käytti oman vapaapäivänsä mua auttaakseen (korvasin tän kyllä runsaasti vaikkei mitään olisi halunnut).

Tällaisia aina välillä tulee. Toinen kerta oli sellanen että vauva sairaalassa ja toimen vanhempi siellä. Sit yksi lapsista ensiapuun ja vanhempi sinne mukaan, mihin taas muut lapset? Yksin ei voi jättää kun se on lasu. Silloin piti vauva jättää yksin sairaalaan kun ketään ei saatu (tää oli toinen kerta kun oli paha hätä ja pyysin isovanhemmilta apua, taaskaan ei auttaneet. Vain muutaman kerran pyydetty pahassa hädässä, eivät auta).

Miten yh selviää tällaisista?

Todella pitäisi olla joku TOIMIVA apujärjestelmä tällaiseen pika-apuun. Nyt ei ole. Kotiplveluhässäkän anomisessa menee viikko ja se on auki vain arkena. Kaikissa kunnnissa sitä ei ole ollenkaan. Osassa se on lasun asiakkaille.

Toki sitten se hätäapu on viime kädessä lastensuojelulaitos. Ei vaan ehkä moni halua sinne omia lapsiaan.

Ne kellä on läheisiä jotka auttaa hädässä on onnekkaita. Ne joilla on läheisiä jotka hädässä kieltäytyy auttamasta - kannattaa pitää tämä mielessä ja tilanteen ollessa toisinpäin käyttäytyä samoin ja maksaa potut pottuina.

9, 8, 6, 2 ja 1. Vauva tulossa, eli pian kuusi lasta.

Hyvin pärjätään. Asutaan maalla tilavassa ok-talossa, isolla tontilla. Saadaan kaipaamaamme omaa rauhaa ja tilaa harrasteille.

Arki on välillä kiireisempää, välillä rauhallisempaa mutta koen että tekemisentäyteisyys kuuluukin siihen, kun lapsia on useampi.

Isommat kolme on tietysti normiarkena koulussa ja itse olen pienempien kanssa kotona. Peruspäivä kuluu ruuat tehdessä, kotihommissa, ulkoillessa ja touhutessa pikkuväen kanssa. Koululaisten tultua katson tarvittaessa yhdessä läksyt heidän kanssa ja vähintään varmistan että ne on tehty. Ulkoilua ja touhuja yhdessä, osalla harrastuksia joihin on kuljetettava. Kavereille on myös näin talvella kuskattava, jos ei suoraan koulusta joku tule meille tai meiltä joku kaverille.

Isot ruokaostokset tehdään kerran kahdessa viikossa. Tähän myös pesuaineet ym. Käydään kaupungissa. Lähempää sitten muut tarvittavat.

Kotityöt teen pääasiassa minä. Lapsilla on vaihdellen pieniä hommia, esim. tiskikoneen tyhjennystä, roskapussien vientiä, oman huoneen järkkäilyä.

Ei meilläkään ole juuri koskaan lapset hoidossa. Isovanhemmista yksi haluaa ottaa jonkun lapsista kerrallaan luokseen, mikä on totta kai kiva lapselle mutta eihän se meille mahdollista omaa aikaa. Ei tosin tätä oletetakaan, ja meillä onkin käynyt maksettu lastenhoitaja jotta on pesty esimerkiksi joululahjaostoksille, syömään ym. aina välillä.

Jaksetaan silti kivasti. Parisuhdeaikaa on iltaisin, ja perheenä tehdään paljon asioita.

Taloudellisesti pärjätään hyvin. Ei kieriskellä rikkauksissa mutta ei myöskään ole puutetta mistään, ja paljon sellaistakin on saatu mahdollistettua mihin ei joka perheessä ole mahdollisuuksia.

Mitähän ap haluaisit tietää, hankala kertoa yhtäkkiä jotain tiettyä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lasten äiti on pelkkä synnytyskone jolla koko ajan yksi imetettävänä samalla kun taas uudelleen raskaana ja isompiakin pitäisi huomioida niin kovin heitteille lapset jäävät ollessaan pieniä. Tuo että on jo 5 lasta ja vanhin 8-vuotias ja taas uusi syntymässä on kyllä pelkästään surullista. 

Olipa kyllä äärimmäisen vähättelevä ja mustavalkoinen kommentti, joka osoittaa lähinnä yksipuolisen näkemyksen asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheet on tosi eriarvoisessa suhteessa avun suhteen. On perheitä joissa ei ole kumpiakaan isovanhempiaeikä sukua kiinnosta lainkaan perhe, saati että edes joskus auttaisivat. Mulla on tällainen tilanne, koskaan en ole apua saanut. Edes poikkeustilanteessa kummatkaan eläkkellä olevat terveet isovanhemmat eivät suostuneet vahtimaan synnytyksen ajan (2-3h eli se loppuosa synnytyksestä) vaikka olisin tästä maksanut 200e. Vastattiin että emme auta edes hätätilanteissa koska kyseessä on periaate ettei auteta.

Sitten on perheitä jotka saa valtavasti apua, siis päivittäin. Isovanhemmat auttaa ja kuskaa, siivoaa ja leikkaa nurmikot, järjestää synttärit ja muut.

En ole sinällään kateellinen, hyvä vaan että muilla on apua. Mutta ei ole mitään järjestelmää josta saisi edes tilapäisesti apua. Ne kun on kaikki vain lasu-perheille. Ja jos et ole lasu-perhe et saa mitään apua. Muutaman kerran on ollut todella paha tilanne kun kotona oleva on sairastunut pahasti, esim lähes liikuntakyvytön, paha keuhkokuume tms. Silloin työssäoleva ei ole saanut palkatonta, ja kunnasta ei saa kotiapua. (Lapsiperheiden kotiapu on vain lasuperheille tässä kunnassa, tiedän toki että periaatteessa sitä pitäisi olla kaikille, mutta kun ei vaan ole).

Silloin on sitten lapset hoidettu lattialla maaten, täysin kuumehorkassa pyörtyillen jne itse.

Nämä on olleet ne muutamat hetket kun pillahdin itkuun kun tiesin ja näin että naapurin lapsiperheessä tuli isovanhemmat viideksi päiväksi huushollaamaan kun äiti oli siellä flunssassa. Mua ei kukaan auttanut liikuntakyvuttömänä tai keuhkokuumeisenakaan.

Ja kyllä, aion muistaa tämämän todellakin siinä vaiheessa kun nuo ”isovanhemmat” (jotka ei välitä yhtään lapsenlapsistaan” alkavat itse mankua vanhuusapua. Mullakin on sit sama periaate kun niillä ollut viimeiset 10v.[/quot

Pakottavista perhesyistä on AINA oikeus palkattomaan vapaaseen.

Ei ole, on vain tietyin ehdoin. Ja silloinkin vain pari päivää hoidon järjestämiseksi. Äidin sairaslomalappu ei oikeuta isän poissaoloon töistä.

On, luehan paremmin laki ja työehtosopimus. Tilanteet jolloin lapsi on sairas on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Miten te teette sen? Että kaikki hyvin? Kertokaa jotain konkreettisia juttuja miten ootte handlannu ton kaiken? Ihan itse vai onko paljon tai vähäm apuja?

Meillä 4 lasta iältään 2-8v.ja ja aika kaaosta tämä kyllä on. Ollut varmaan siitä lähin kun neljäs syntyi. Hoitoapua ei ole mutta parhaamme yritetään.

Mistä kaaos tulee, mitä se pitää sisällään?

Omasta mielestä on niin, että mitä enemmän porukkaa, sitä tarkempi on oltava tietyistä asioista.

Esim. tavaroiden paikoilleen laittaminen, asioiden loppuun saakka hoitaminen, ruokapöytäkäyttäytyminen, säännöllisyys asioiden suhteen.

Meillä esim. arkena aikalailla sama rytmi kuin lomalla tai viikonloppuna. Heräillään ja syödään paljolti samoihin aikoihin. Helpottaa elettävää arkea mutta myös lomalta paluuta.

Tavaroiden paikoilleen laittaminen tehdään heti kun jotain asiaa on käytetty tai tarvittu. Jos näen että joku lapsista vaikkapa meinaa heittää vaatteet lattialle ulkoa tullessaan, niin muutaman kerran kun menen siihen väliin heti neuvomaan että nämä tänne jne. niin lapsi alkaa itse toistaa asiaa. Sama muiden asioiden kohdalla.

Asiat pyritään tekemään heti eikä hetken päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te teette sen? Että kaikki hyvin? Kertokaa jotain konkreettisia juttuja miten ootte handlannu ton kaiken? Ihan itse vai onko paljon tai vähäm apuja?

Meillä 4 lasta iältään 2-8v.ja ja aika kaaosta tämä kyllä on. Ollut varmaan siitä lähin kun neljäs syntyi. Hoitoapua ei ole mutta parhaamme yritetään.

Mistä se kaaos koostuu?

Tappelevat? Kiukuttelevat? Mankuvat? Karkailevat? Riehuvat? Pomottelevat?

Varmaan juuri kaikkea tätä. Halusimme aina vanhemmiksi ja luulin että olemme hyviä ja jaksavia vanhempia mutta itse kai mokanneet kaiken. Tuntuu että koko ajan on kaaos jota ei saa mitenkään haltuun. Yksikään pelaaminenkaan ei onnistu ilman jatkuvaa sekoilua eikä kukaan heistä kuuntele. Jotenkin pakka sekosi neljännen jälkeen. Ap

Onko lapset nälkäisiä tai liian täynnä virtaa kun koetatte aloittaa rauhallisempaa aktiviteettia? Lepo, syöminen ja ulkoilu kuntoon ennen tätä. Jättäkää pelailu vaikka iltaan. Jos yksi kerta onnistuu, kokeilkaa rohkeasti uudestaan.

Koeta katsoa käytöksen taakse. Mitä taustalla on? Tarve kertoa omia juttuja, saada huomiota? Anna lasten kertoa, josko se sillä helpottaisi. Palaa asioihin myöhemmin jos lapsi on isompi: sanot että jutellaan tästä x aikana.

Käykää pelin säännöt läpi jo ennalta. Sopikaa joku porkkana hyvälle käytökselle.

Meillä on 7 lasta ja varmaan juurikin, että ei kaivata muuta sisältöä😅Työtön en kyllä ole koskaan ollut, mies tekee paljon töitä ja minä olen pää-asiassa ollut kotona, mutta keikkailen töissä välillä ihan, koska haluan että ammattitaito pysyy yllä. Uskossa ei olla ja on rahaa palkata hoitaja jos halutaan tehdä jotain kaksin, mutta 99% pyöritetään pakka itse. Ihmiset on erillaisia, minä ymmärrän hyvin jos joku ei halua lapsia tai 1 riittää..aina lapsiluku ei edes ole se minkä olisi halunnut..tärkeintä, että ois omaan elämään tyytyväinen..