Lue keskustelun säännöt.
Näkökulma alkoholin nauttimiseen lasten läsnäollessa
25.12.2020 |
Olen itse alkoholistin lapsi, ja lukenut mielenkiinnolla paljon keskusteluja puolesta ja vastaan, mitä tulee alkoholin juomiseen lapsiperheissä, etenkin juhlapäivinä. Yksi asia erityisesti pistää silmään alkoholimyönteisten puheista. Monet vetoavat siihen, että hieman alkoholia nauttinut vanhempi on mukava, rento ja hyvällä tuulella, eli kaikki voittavat. Ymmärrättekö te, että tämä on juuri se ongelma?
On täysin normaalia ja oletusarvo, että vanhempi on pääasiassa mukava ja kiva omalle lapselleen. Ei se ole alkoholin ansiota, vaan minimi lähtökohta hyvälle vanhemmuudelle. Ei se lapsi mitään voita siinä, että päihteitä käytettyään vanhempi pystyy olemaan rento ja hyväntuulinen.
Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että vain hyvin pieni osa alkoholisteista on niitä siltojen alla asuvia rappioalkoholisteja. Monet tuntuvat vetoavan myös siihen, että ovat "ihan normaaleja, töissäkäyviä ja rakastavia vanhempia", jotka nyt vaan tahtovat nauttia viinin mausta/rentoutua lasillisen kanssa/kruunata aterian/joku muu hyvältä ja viattomalta kuulostava selitys. Valtaosa alkoholisteista on juuri niitä perheellisiä äitejä ja isiä, jotka vilpittömästi kokevat vain vähän nauttivansa ja rentoutuvansa ja olevansa oikeutettuja siihen.
Alkoholisti on ihminen, joka ei tahdo tai pysty olemaan ilman alkoholiannostaan. Sillä ei ole väliä, millainen annos on kyseessä. Alkoholisti kokee, ettei voi rentoutua/juhlia/nauttia/jotain muuta ilman alkoholia.
Jos siis olet lapsiperheen vanhempi ja koet tämän kirjoituksen syyllistävänä tai koet tarvetta puolustella tai selitellä, suosittelen että ihan tosissasi pysähdyt miettimään omaa toimintaasi.
Mitä tapahtuu ja millainen ihminen sinä olet, mikäli jätätkin seuraavana juhlapäivänä päihteet käyttämättä?
Kommentit (42)
Minä vietin lapsuuteni raittiissa perheessä ja taisin nähdä varsinaista juopottelua ensimmäisen kerran omissa ylioppilasjuhlissani, tai oikeastaan juopottelun alkua, koska lähdin aikaisin kotiin, Muistan kuitenkin tehneeni muutaman alkoholihavainnon sukulointireissuiltamme 70-luvulla, ja koska ne ovat jääneet mieleen, niissä on minun silmissäni ollut jotain tosi erikoista.
Alkoholia käyttivät setäni, tätini ja muutama heidän naapureistaan. Parhaiten muistan sen, miten arvaamattomiksi he muuttuivat jo muutamasta siemauksesta, ja pienikin arvaamattomuus oli pelottavaa. Se, ettei tuttu ihminen ollutkaan ihan sama kuin yleensä, teki oloni turvattomaksi, mikä minulle oli vierasta. Hyvin puhelias täti muuttui vielä puheliaammaksi ja alkoi nauraa kaikelle, ja tavallisesti totisesta sedästä tuli niin outo, että vasta paljon myöhemmin osasin hahmottaa muutoksen: maistissa setäni alkoi harjoittaa jonkinlaista ivallista huumoria, jota lapsi ei pysty tajuamaan ivaksi sen enempää kuin huumoriksikaan. Pari kolme muutakin samanlaista henkilöä muistuu mieleen, mutta nämä kaksi nimenomaan sen vuoksi, että vietimme heidän kanssaan jouluja. Myöhempinä vuosina heidän alkoholinkäyttönsä lähti käsistä, toinen kuoli suoraan alkoholismiin ja toinen välillisesti onnettomuudessa.
Tarkoitukseni on ilmaista, että alkoholi voi myös pieninä määrinä pelottaa lapsia juuri sen vuoksi, että se muuttaa tutun aikuisen olemusta ja käyttäytymistä. Muutos on todella pelottava silloin, kun lapsi tajuaa, että tilanne vain pahenee ja että seuraava aamu on myös erilainen kuin aamut yleensä. Minä näin alkoholinkäyttöä ani harvoin, joten en tiedä, millä tavalla siihen tottuneiden lasten näkökulma eroaa omastani.
Olen yhä sinkku ja vietän kaiken aikani itsekseni. Pidän viinistä, mutta en edes tiedä sitä, millainen minusta tulee, kun juon alkoholia, koska muita ei koskaan ole paikalla. Jos viettäisin vaikka joulunpyhiä, uuttavuotta tai juhannusta tai tavallisia perjantai-iltoja muiden seurassa, pitäisin huolen siitä, että jos paikalla on yksikin lapsi, alkoholia ei käytettäisi lainkaan. Yksikin hiprakassa oleva aikuinen on liikaa, eikä se, että omat vanhemmat eivät juo, auta kovinkaan paljon. Se ajatus, että juodaan vasta sitten, kun lapset ovat nukkumassa, on myös huono: lapset heräilevät yöllä, ja äänten kuuleminen riittää. Lapsilla on myös hajuaisti, ja alkoholin tuntee hengityksestä vielä seuraavanakin päivänä.
Tämä on siis minun mielipiteeni. Ehkei se ole tarkoituksenmukainen kommentti ap:n kertomaan, mutta toinpa nyt sen esille, koska alkoholiin liittyvät lapsuusmuistoni ovat hyvin harvoja, mutta ovat jääneet mieleen oudoimpina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Monet tuntuvat vetoavan myös siihen, että ovat "ihan normaaleja, töissäkäyviä ja rakastavia vanhempia", jotka nyt vaan tahtovat nauttia viinin mausta/rentoutua lasillisen kanssa/kruunata aterian/joku muu hyvältä ja viattomalta kuulostava selitys."
Monet vetoavat siihen koska suurimmalla osalla alkoholia käyttävistä suomalaisista tilanne on ihan oikeasti ja aidosti juurikin tuo ilman minkään valtakunnan alkoholiongelmaa. Se että alkoholistit voivat käyttää samoja syitä juomiseen ei muuta sitä.
Alkoholin kanssa työskentelevä on nyt uponnut liian syvälle sinne alkoholistien maailmaan. Oletko itse juopon lapsi tai entinen juoppo kun on noin jyrkkä asenne?
Kalja ja punaviini kuuluu kinkulle, limpska lapsille. Näin se on ollut aina ja tulee olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa, että olet alkoholistin lapsena saanut traumoja. On varmasti siksi hyvin vaikea käsittää, ettei muiden kodeissa ole samanlaista eikä kaikkien elämässä vaikkapa viini ole mitään muuta kuin elintarvike. Kun asuimme vuosia Saksassa ja Sveitsissä, mietin joskus koulun vanhempainillan viinitarjoilua katsoessani, että mitähän suomalaiset tästä tuumaisivat. Osalla suomalaisista on todella kieroutunut suhde alkoholiin ilmeisesti osin noista traumoista ja osin kummallisesta kulttuuristamme johtuen.
Ja tässä yksi, joka kumoaa henkilön omat kokemukset kuittauksella siitä, että hänellä on oltava traumoja, koska hän on eri mieltä ja perustelee mielipiteensä asioilla, jotka laittavat kirjoittajan omat elämänvalinnat ikävään valoon.
Mistä sinä tiedät, millaista ap:n kodissa oli? Mistä päättelit, että hänellä on traumoja? Miksi kuvittelet, että hän ei ole nähnyt muiden perheiden toimintaa?
Tuleeko yllätyksenä, että myös ulkomailla on paljonkin alkoholisteja ja kärsiviä lapsia?
En oikein ymmärrä, mikä tämän kirjoittajan pointti on.
Jos ap on alkoholismin kanssa ihan sinut, miksi hän kirjoittelee jatkuvasti tänne muita tuomitsevia kirjoituksia? Eihän hänkään voi tietää, millaista muiden ihmisten kodeissa oikeasti on.
Teilläkö on noin kuten ap kuvasi? Vai miksi ap :n kirjoitus kolahti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä kirjoitus, mutta mua kyllä hämmentää se, että alkoholistiksi lasketaan kaikki, jotka haluaa ottaa vähänkin alkoa tietyissä tilanteissa? Kuvittelin aina, että alkoholismi = alkoholiriippuvuus. Jos mä haluan juoda Coca colaa jouluna, juhannuksena ja pääsiäisenä, niin se ei vielä tee musta Coca Cola addiktia.
Muuttaako colajuoma käytöstäsi tai luonnettasi?
Mitä tapahtuu, jos jätät colan juomatta?
Onko kukaan koskaan pyytänyt sinua olemaan juomatta colaa?
Millaiseksi tunnet olosi, jos esim. jouluna et saakaan jostain syystä colaa?
Tunnetko itsesi rennommaksi ja ystävällisemmäksi ihmiseksi, kun saat colaa?
Oletko ennen juhlapäiviä huolissasi, että muistat varmasti ostaa colan, koska muuten ateria ei tunnu kunnolliselta?
T. alkoholistien kanssa työskentelevä
Mikä tahansa asia, josta pitää, voisi sopia melkein kaikkiin kohtiin. Mulle vaikka juokseminen, tennis tai katkaravut uutenavuotena menisivät heittämällä noihin. Olen ihan vittuuntunut jos niitä ei olekaan hankittu ja koko juhla on lähes pilalla. Tunnen oloni rennommaksi tennistreenin jälkeen ja olen huolissani, jos en tahdo ehtiä pelaamaan. Jos jätän menemättä juoksulenkille, ei totisesti tapahdu ainakaan mitään hyvää. Läheiseni ovat kysyneet, onko nyt ihan pakko käydä lenkillä kun vähän olisi jo kiire johonkin, mutta menen silti.
Ja arvaa mitä?
Aikuisena ihmisenä voin ihan hyvin tehdä niin. En piittaa pätkääkään, mitä joku kaltaisesi moralisti valinnoistani ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa, että olet alkoholistin lapsena saanut traumoja. On varmasti siksi hyvin vaikea käsittää, ettei muiden kodeissa ole samanlaista eikä kaikkien elämässä vaikkapa viini ole mitään muuta kuin elintarvike. Kun asuimme vuosia Saksassa ja Sveitsissä, mietin joskus koulun vanhempainillan viinitarjoilua katsoessani, että mitähän suomalaiset tästä tuumaisivat. Osalla suomalaisista on todella kieroutunut suhde alkoholiin ilmeisesti osin noista traumoista ja osin kummallisesta kulttuuristamme johtuen.
Oletko ikinä pysähtynyt miettimään, että miten täällä voi olla niin paljon alkoholin traumatisoimia lapsia, jos kuitenkin alkoholisteja on niin vähän? Mikä selittää tämän epäsuhdan, muuta kuin se, että lapsille haitallista käyttöä on juuri niissä perheissä, jotka pitävät itseään normaaleina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, kun olet alkoholistin lapsi. Minä taas en ole alkoholistien, vaan kohtuukäyttäjien lapsi. Lapsena isä otti saunan jälkeen olutta. Äiti lonkeroa. Eivät olleet mitenkään outoja, eivätkä rennompia. En huomannut mitään. Kerran isä oli humalassa uutena vuotena. Sen huomasin. Ei jäänyt traumoja siitäkään. Eli vaikka täällä alkkisten lapset toitottavat, että aina on väärin juoda, jos lapset on paikalla, niin olette väärässä. Ja oma kokemukseni todistaa sen. Juon omien lastenikin nähden. En ole sen vihaisempi, enkä rennompi vaikka pari kaljaa joisinkin. Olen omilta lapsilta joskus jysynyt, ovatko nähneet meitä vanhempia humalassa. Vastaus oli, etteivät kertaakaan. Tiesivät kyllä jo silloin, minkälaisia humalaiset ovat. Niitä nyt välillä näkyy väkisinkin jossain, jos ei kotiin linnottaudu.
Alkoholismi on krooninen sairaus, jossa mieli ja elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta. Alkoholiriippuvuudelle (alkoholismille) on ominaista alkoholin jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista. FAKTA
Alkoholisti on ihminen, joka ei tahdo tai pysty olemaan ilman alkoholiannostaan. Sillä ei ole väliä, millainen annos on kyseessä. Alkoholisti kokee, ettei voi rentoutua/juhlia/nauttia/jotain muuta ilman alkoholia. FIKTIO
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä kirjoitus, mutta mua kyllä hämmentää se, että alkoholistiksi lasketaan kaikki, jotka haluaa ottaa vähänkin alkoa tietyissä tilanteissa? Kuvittelin aina, että alkoholismi = alkoholiriippuvuus. Jos mä haluan juoda Coca colaa jouluna, juhannuksena ja pääsiäisenä, niin se ei vielä tee musta Coca Cola addiktia.
Muuttaako colajuoma käytöstäsi tai luonnettasi?
Mitä tapahtuu, jos jätät colan juomatta?
Onko kukaan koskaan pyytänyt sinua olemaan juomatta colaa?
Millaiseksi tunnet olosi, jos esim. jouluna et saakaan jostain syystä colaa?
Tunnetko itsesi rennommaksi ja ystävällisemmäksi ihmiseksi, kun saat colaa?
Oletko ennen juhlapäiviä huolissasi, että muistat varmasti ostaa colan, koska muuten ateria ei tunnu kunnolliselta?
T. alkoholistien kanssa työskentelevä
Mikä tahansa asia, josta pitää, voisi sopia melkein kaikkiin kohtiin. Mulle vaikka juokseminen, tennis tai katkaravut uutenavuotena menisivät heittämällä noihin. Olen ihan vittuuntunut jos niitä ei olekaan hankittu ja koko juhla on lähes pilalla. Tunnen oloni rennommaksi tennistreenin jälkeen ja olen huolissani, jos en tahdo ehtiä pelaamaan. Jos jätän menemättä juoksulenkille, ei totisesti tapahdu ainakaan mitään hyvää. Läheiseni ovat kysyneet, onko nyt ihan pakko käydä lenkillä kun vähän olisi jo kiire johonkin, mutta menen silti.
Ja arvaa mitä?
Aikuisena ihmisenä voin ihan hyvin tehdä niin. En piittaa pätkääkään, mitä joku kaltaisesi moralisti valinnoistani ajattelee.
Addiktiot ovat pahasta... oli kyseessä sitten alkoholi, työ, ruoka tai urheilu.
Minunkaan vanhempani eivät olleet alkoholisteja. Meillä oli silti aina joulupöydässä samppanjaa, vaikka se oli silloin muka jotenkin tosi kallista. Jopa lapset saivat maistaa pienen suullisen.
Eivät vanhempani siitä maljannostosta miksikään muuttuneet. Ihan juhlavaa ja hienoa meillä oli. Joku saattoi ottaa snapsinkin - isä luultavasti ja jotkut enoistakin - eikä heistäkään tullut sen myötä yhtään sen kummempia kuin muulloinkaan.
Isovanhempien päivällisillä tarjottiin ruuan kanssa viiniä. Muistan sen siitä, että äiti sanoi aina: vain pieni tilkka maistiaisiksi, että uskallan ajaa kotiin. Kukaan ei muuttunut yhtään pelottavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä kirjoitus, mutta mua kyllä hämmentää se, että alkoholistiksi lasketaan kaikki, jotka haluaa ottaa vähänkin alkoa tietyissä tilanteissa? Kuvittelin aina, että alkoholismi = alkoholiriippuvuus. Jos mä haluan juoda Coca colaa jouluna, juhannuksena ja pääsiäisenä, niin se ei vielä tee musta Coca Cola addiktia.
Muuttaako colajuoma käytöstäsi tai luonnettasi?
Mitä tapahtuu, jos jätät colan juomatta?
Onko kukaan koskaan pyytänyt sinua olemaan juomatta colaa?
Millaiseksi tunnet olosi, jos esim. jouluna et saakaan jostain syystä colaa?
Tunnetko itsesi rennommaksi ja ystävällisemmäksi ihmiseksi, kun saat colaa?
Oletko ennen juhlapäiviä huolissasi, että muistat varmasti ostaa colan, koska muuten ateria ei tunnu kunnolliselta?
T. alkoholistien kanssa työskentelevä
Mikä tahansa asia, josta pitää, voisi sopia melkein kaikkiin kohtiin. Mulle vaikka juokseminen, tennis tai katkaravut uutenavuotena menisivät heittämällä noihin. Olen ihan vittuuntunut jos niitä ei olekaan hankittu ja koko juhla on lähes pilalla. Tunnen oloni rennommaksi tennistreenin jälkeen ja olen huolissani, jos en tahdo ehtiä pelaamaan. Jos jätän menemättä juoksulenkille, ei totisesti tapahdu ainakaan mitään hyvää. Läheiseni ovat kysyneet, onko nyt ihan pakko käydä lenkillä kun vähän olisi jo kiire johonkin, mutta menen silti.
Ja arvaa mitä?
Aikuisena ihmisenä voin ihan hyvin tehdä niin. En piittaa pätkääkään, mitä joku kaltaisesi moralisti valinnoistani ajattelee.
Addiktiot ovat pahasta... oli kyseessä sitten alkoholi, työ, ruoka tai urheilu.
Tai nettipalstat ;)
Mitäs hoitoa tällaiseen yksi lasi punkkua vuodessa -alkoholismiin suositellaan nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin samat aatokset!
Minä olen alkoholistin lapsi, mutta en alkoholistiperheen lapsi. En lapsena tajunnut, että toinen vanhempani ei käyttänyt alkoholia kuten muut. Hän joi enemmän ja pysyi kyllä ihan asiallisena, mutta alkoa meni usein ja pikkuhiljaa suurempia määriä. Ihan tavallinen akateeminen perhe oltiin ulospäin.
Nyt aikuisena olen sekä tajunnut että nähnyt mihin se johti. Katson sekä kauhulla nykyajan tissuttelukulttuuria että näitä "rentoja vanhempia" huppelissa.
Kyllä sen huomaa päälle päin ja se on turvattomuutta luovaa, kun ykskaks vanhempi nauraa tyhmille jutuille jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa, että olet alkoholistin lapsena saanut traumoja. On varmasti siksi hyvin vaikea käsittää, ettei muiden kodeissa ole samanlaista eikä kaikkien elämässä vaikkapa viini ole mitään muuta kuin elintarvike. Kun asuimme vuosia Saksassa ja Sveitsissä, mietin joskus koulun vanhempainillan viinitarjoilua katsoessani, että mitähän suomalaiset tästä tuumaisivat. Osalla suomalaisista on todella kieroutunut suhde alkoholiin ilmeisesti osin noista traumoista ja osin kummallisesta kulttuuristamme johtuen.
Oletko ikinä pysähtynyt miettimään, että miten täällä voi olla niin paljon alkoholin traumatisoimia lapsia, jos kuitenkin alkoholisteja on niin vähän? Mikä selittää tämän epäsuhdan, muuta kuin se, että lapsille haitallista käyttöä on juuri niissä perheissä, jotka pitävät itseään normaaleina?
Niinpä, Suomessa on alkoholisteja noin 400 000. Tuohon kun lisää vielä perheen ja suvun, valitettavasti asia koskettaa valtavaa joukkoa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi
-ohis
Juu-u. Jos se iso ongelma jonkun mielestä on, että lapsi näkee äidin poskien pudottavan yhden viinilasin jälkeen juhlapöydässä, taitaa tämä ystävällinen huolestuja katsella maailmaa aika kapeilla kiikareilla.
Tiedoksi, että jos lapsella on muuten turvallinen koti, perustarpeet on tyydytetty ja kotona pystytään järjestämään jouluaaton juhla-ateria, asiat ovat jo melko hyvin. Lapsia pelottavia ja traumatisoivia asioita nimittäin ympärillämme riittää eikä top kymppiin tai edes sataseen pääse isän tai äidin kevyt hiprakka joulupöydässä.
Moni raivoraitis ihminen voi olla lapsen mielestä pelottava ja arvaamaton. Ystäväni ex-mies pelotteli omat lapsensa siihen kuntoon, että nyt täysi-ikäisyyden kynnyksellä taitaa joka iikka olla terapiassa. Eikä taatusti avannut ensimmäistäkään kaljaa se ukko.
Joidenkin koti on niin köyhä tai vanhemmilla on päihteistä riippumatta niin paljon ongelmia, että lasten elämä on tosi pelottavaa. Joillakin on nyt vain valot jääkaapissa - osalla ei niitäkään jos sähköt on katkaistu.
Joidenkin lasten vanhemmat ovat kadonneet töihin tai nettiin niin ettei lapsia oikeastaan edes huomata siellä kotona. Onhan niillä omat kännykät ja pelikoneet. Aika pelottavaa elämää sellainenkin.
Jotkut ovat muuten vain inhottavia ja tuomitsevia ihmisiä eivätkä siksikään pysty tarjoamaan lapsilleen hyväksyvää ja aidosti turvallisen tuntuista kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistille on ominaista jatkuva, usein toistuva ja pakonomainen alkoholin käyttö. Se että juhlissa, pari kertaa vuodessa, juo alkoholia, ei tee alkoholistia.
Ymmärrätkö sinä, että alkoholismi ei ole on-off-tilanne, vaan hitaasti etenevä tila? Se, että henkilölle tällä hetkellä riittää pienempikin annos, ei todellakaan tarkoita, että käyttö olisi hallinnassa. Ominaista on nimenomaan tarve käyttää alkoholia, vaikka vain lasillinen. Toinen ominainen piirre on sairaudentunnottomuus, eli ulkopuoliset huomaavat ongelman vuosikausia ennen, kuin asianomaisella on mitään hajua omasta ongelmastaan.
T. alkoholistien kanssa työskentelevä
Ihanko totta olet alkoholistien kanssa työskentelevänä sitä mieltä, että halu juoda yksi annos tietyssä tilanteessa on yhtä kuin alkoholiongelma? Et sinä ainakaan terveydenhuollon ammattilainen ole jos noin höpöjä puhut.
Tuo ”sairaudentunnottomuus” on ihana termi. Sillä voisi perustella kenelle tahansa mitä tahansa.
- Ei minulla mielestäni ole mitään ongelmaa ylensyönnin/luulottelun/golfhulluuden kanssa.
- On sinulla! Siihen taudinkuvaan kuuluu nimenomaan tuo sairaudentunnottomuus. Muut ovat kyllä huomanneet asian vaikka sinua itseäsi se ei vaivaakaan.
- Siis olenko mä nyt alkoholisti kun otin serkun synttäreillä onnittelumaljan?
- Ilman muuta! Et pystynyt olemaan ilman! Tuo tila etenee sulla koko ajan. Et vain itse huomaa sitä! Se on sitä sairaudentunnottomuutta!
Vierailija kirjoitti:
Juu-u. Jos se iso ongelma jonkun mielestä on, että lapsi näkee äidin poskien pudottavan yhden viinilasin jälkeen juhlapöydässä, taitaa tämä ystävällinen huolestuja katsella maailmaa aika kapeilla kiikareilla.
Tiedoksi, että jos lapsella on muuten turvallinen koti, perustarpeet on tyydytetty ja kotona pystytään järjestämään jouluaaton juhla-ateria, asiat ovat jo melko hyvin. Lapsia pelottavia ja traumatisoivia asioita nimittäin ympärillämme riittää eikä top kymppiin tai edes sataseen pääse isän tai äidin kevyt hiprakka joulupöydässä.
Moni raivoraitis ihminen voi olla lapsen mielestä pelottava ja arvaamaton. Ystäväni ex-mies pelotteli omat lapsensa siihen kuntoon, että nyt täysi-ikäisyyden kynnyksellä taitaa joka iikka olla terapiassa. Eikä taatusti avannut ensimmäistäkään kaljaa se ukko.
Joidenkin koti on niin köyhä tai vanhemmilla on päihteistä riippumatta niin paljon ongelmia, että lasten elämä on tosi pelottavaa. Joillakin on nyt vain valot jääkaapissa - osalla ei niitäkään jos sähköt on katkaistu.
Joidenkin lasten vanhemmat ovat kadonneet töihin tai nettiin niin ettei lapsia oikeastaan edes huomata siellä kotona. Onhan niillä omat kännykät ja pelikoneet. Aika pelottavaa elämää sellainenkin.
Jotkut ovat muuten vain inhottavia ja tuomitsevia ihmisiä eivätkä siksikään pysty tarjoamaan lapsilleen hyväksyvää ja aidosti turvallisen tuntuista kotia.
No, ehkä se turvattomuutta tunteva lapsi ei osaa lohdutella itseään sillä, että joillakin on jääkaapista sähkö poikki tai joidenkin vanhemmat ovat raivohulluja ihan selvinkin päin.
Miksi puhut alkoholisteista? Onhan se selvää, että vanhemman alkoholismi vahingoittaa lasta. Nyt kuitenkin sekoitetaan se, että joku vanhempi ottaa silloin tällöin juhlan kunniaksi hieman alkoholia ja on vähän aikaa lasten nähden iloisessa hiprakassa. Vaihtaisin koska tahansa oman kokemukseni alkoholistin lapsena siihen.