Lue keskustelun säännöt.
Isälläni oli skitsofrenia, mutta kukaan ei
25.05.2014 |
huomannut sitä. Kukaan ei auttanut, koko lapsuus meni hullun ihmisen "kasvattaessa" meitä kolmea lasta, eikä kukaan huomannut, eikä kukaan koskaan auttanut. Miten se on oikeasti edes mahdollista? Ehkä siksi, että äiti ei huomannut (se vasta onkin merkillistä, ettei hän tajunnut) ja äiti hoiti kaikki yhteydet ulospäin. Nyt isäni on kuollut ja voi vain todeta, ettei häntä koskaan kukaan auttanut ja nyt se on myöhäistä. Meillä kolmella lapsella on kaikilla aika paljon ongelmia, johtuen juuri lapsuudesta.
Kommentit (6)
Miten se skitsofrenia sitten ilmeni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä saatiin vasta apua, kun alkoi epäilemään naapureita salakuuntelusta, leikkasi kaikista vaatteista napit pois, kun niissä oli muka salakuuntelu laitteita, oli myymässä jääkaappia pois, ettei naapuri näe sen kautta. Minä olin paholainen hänelle. Veimme päivystykseen, kun emme enää jaksaneet ja sieltä seuraavana päivänä viikoksi hoitoon. Näitä viikon jaksoja oli muutamia ennen kuin joutui pakkohoitoon ja sai diagnoosin. Naapureiden valitus auttoi, että saimme hänet hoitoon ja edunvalvoja myös auttoi.
Ap.milloin isäsi sitten sai diagnoosin?
Alttius kys.sairauteen sitten periytyy
Sama täällä, tosin mulla ei ollut edes sisaruksia tai isää siinä. Äiti oli yh.
Kukaan ei auttanut mua koskaan tai kysynyt miten jaksan, olin 20v kun äiti joutui ekan kerran suljetulle osastolle. Elämä skitsofreenikon kanssa on jättänyt jälkensä, vaikka välillä olikin ihan hyviä kausia. Aika paljon olen joutunut kestämään, olen tajunnut sen vasta aikuisena. Aina sai olla varuillaan, koskaan ei tiennyt millä tuulella äiti oli. Nro 4 tuossa jo kuvailikin aika hyvin millaista se pahimmillaan voi olla...
Olen pahoillani. Voihan olla, että äitisi huomasi, mutta ei saanut isääsi menemään lääkäriin, häpeän tunne oli vahva tai taloudellinen tilanne olisi muuttunut liikaa? Luin Airi Samulinin elämänkerran ja hänkin eli skitsofreenikon puolisona ja kesti vuosia jatkuvaa pahoinpitelyä, eikä ymmärtänyt, että kyse oli sairaudesta. Toivottavasti osaat irrottautua isästäsi ja näet itsesi omana yksilönä ja rakennat itsellesi hyvän elämän.