Miten te jaksatte töissä, jos
On huolta vaikkapa omassa parisuhteessa tai lapsilla (pienillä tai isoilla) jotain mikä aiheuttaa murehtimista ja huolta?
Miten jaksatte samalla töissä? Varsinkin, jos työ(kin) raskasta?
Kommentit (8)
Töissä keskitytään töihin, ei murehtimiseen ja märehtimiseen. Eli hyvin jaksan.
Vierailija kirjoitti:
Töissä keskitytään töihin, ei murehtimiseen ja märehtimiseen. Eli hyvin jaksan.
Hienoa, että pystyt kapseloimaan asiat noin ja sulkemaan mielestäsi.
Minä en pysty ja tosiaan työkin niin raskasta, että se jo itsessään kysyy ja vie voimat.
Jos ei tarvi olla missään pinnallisissa kahvihuonehetkissä mukana, jossa jutellaan ja nauretaan tyhjänpäiväisiä, niin sitten sen kestää jotenkin. Ja jos työporukassa ei olla ilkeitä.
Itsellä lapsi sairasti syöpää, kun olin määräaikaistyössä, johon en olisi edes halunnut, mutta oli pakko mennä rahan takia, ja siellä oli muutamia tosi ilkeitä ihmisiä. Koitin pysyä omissa oloissani tauoillakin ja itkin välillä salaa. Se, etten viihtynyt porukassa, vain lisäsi vettä myllyyn. Olen tästä asiasta kyllä jo toipunut ja lapsikin voi jo paremmin, mutta silloin oli tosi rankkaa. Ahdisti aivan järjettömästi mennä sinne töihin ja usein itkin ennen töihin lähtemistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä keskitytään töihin, ei murehtimiseen ja märehtimiseen. Eli hyvin jaksan.
Hienoa, että pystyt kapseloimaan asiat noin ja sulkemaan mielestäsi.
Minä en pysty ja tosiaan työkin niin raskasta, että se jo itsessään kysyy ja vie voimat.
No, se on ihan helppoa. Työasiat alkaa tulla mieleen aiinä kilometri ennen työpaikkaa ja kotiasiat unohtuu. Sama toiseen suuntaan, työasiat jää mielestä ensimmäisten satojen metrien matkalla. Ja kyllä, työni on rasittavaa ja raskasta.
Työ sujuu ja hallitsen siinä asiat, niin se antaa tavallaan lepotauon kotimurheista. Työni on hyvin itsenäidtä.
Työni on henkisesti raskasta hullujen vuoksi.
Ei ole vaihtoehtoa.
Etätöissä onnistuu kohtuullisesti. Pääsiäinen meni taas miehen takia aivan päin mäntyä, ja mieliala on pohjalukemissa. Avioerokin tulossa. Tiedän, että huomenna on aamusta tosi raskasta ja vaikeaa saada otetta töistä. Päivän mittaan kuitenkin helpottaa. Tämä on jo niin tuttua, että kokemusta on jo ehtinyt kertyä.
Paljon auttaa tieto siitä, että työ on tällä hetkellä ainoa asia elämässä, joka on hallinnassa, ja johon voin itse vaikuttaa.
Ei ole vielä ollu parisuhde tai lapsi murheita, että vaivais työntekoa. Enemmän vaivaa idiootit työkaverit.