Lue keskustelun säännöt.
Miehen hirveä kielenkäyttö lapsiperheessä
23.05.2014 |
Mies oli kipeä ja kiukkuinen, suuttui kun mielestään nalkutin yhdestä asiasta hänelle. Sain kuulla olevani "vitun paskakasa, ämmä..". Toisella hetkellä tämän samaisen kyllästyneen sairastelun aikana kommentoi vanhemmistaan "mä en niitten mulkkujen kanssa saatana puhu".
Meillä on pienet lapset. Olen todella vahvasti sitä mieltä, ettei tuollaista kielenkäyttö tule olla perheessä, ei etenkään lasten lähettyvillä mutten itsekään halua sitä. Sanoin miehelle, hän tokaisi "muuta sit käytöstäs, älä nalkuta mulle enää".
No, mä en pysty muuttumaan. Mitä ihmettä teen? Toisella hetkellä mies on lempä ja puhuu nätisti lapsilla etenkin, varoo yleensä ettei kiroile heidän kuullensa. Mutta on ailahtelevainen tyyliltänsä, mikä sitten näkyy että todella kiukkuisena menee noin yli. Mitä minä teen? Tuntuu, etten haluaisi elää lasten kanssa lähelläkään miestä, toisaalta ylireagoinko kun eroaminenkin on todella iso asia ja miehessä paljon hyvääkin? Luonne ei ole kuitenkaan mikään helppo, on vähän masennustaipuinen ja tuollainen temperamenttinen, että onnistuu sekä lässytys että äksyäminen. Eikä näe käytöksessään ongelmaa, koska ongelma on muissa ärsyttävissä ihmisissä.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 08:58"]Olen nainen ja kuitenkin symppaan miestäsi vähän. Jos mies on kipeä niin miksei hänen anneta olla rauhassa, mitä teit tai sanoit, kun miehesi mielestä nalkutit? Eikä miehesi sanomiset minusta kovin pahalta kuulostaneet, sanoisin itse varmaan pahemmin, jos minun ei annate rauhassa sairastaa.
Ja huomaa lauseesi
"No, mä en pysty muuttumaan. Mitä ihmettä teen? "
Vaadit mieheltä muutosta, mutta itse et pysty muuttumaan, hiukan kaksinaamiasta vai mitä? Ja mikse et mennyt katsomaan lätkää vaan piti mennä toiseen huoneesee potemaan pahaa oloa. En ymmärrä tuollaista käyttäytymistä ollenkaan.
Kuitenkin kirjoitat, että miehesi välttelee kiroilemistaa lasten läsnäollessa, tämäähän on hyvä asia. En nyt eroaisi tällaisen takia, etenkään kun en oikein ymmärrä mikä tässä ongelmana olikaan, mies kipeänä käytti pari tuhmaa sanaa?
Minä ja mieheni molemmat tiedetään, että väsyneenä, stressaantuneena, kipeänä jne saattaa sanoa vähän pahasti, joskus vähän pahemminkin. Jos toisella on pinnä kireällä niin toinen antaa olla rauhassa, eikä mene urputtamaan mitään jonnin joutavaa juuri sillä hetkellä. Hetken päästä on toinen rauhoittunut jo. Ei paljoa mielestäni vaadi.
Saan varmaan tähän hirveästi alapeukkuja, mutta en vain voi käsittää millaisista pienistä asioista jotkut naiset vetävät herneen nenäänsä, saakelin drama queenit :)
[/quote]
Teillä ei ole yhtä paha tilanne. Itse tiedän täysin mistä ap puhuu.
Jos mies aina jättää esim. astiat pöydälle ja pyydän välillä viemään tiskialtaaseen, se ei mielestäni ole nalkutusta vaan ihan asiallinen pyyntö! "Voitko viedä ne sun astiat keittiöön?" Mutta miehen mielestä se on nalkutusta, käyttäydyn törkeästi, kohtelen kuin koiraa. Voisin kuvitella että ap:lla vähän vastaavaa. Mä olen miettinyt pääni puhki miten voisin olla nalkuttamatta mutta kaikki on muka nalkutusta jos pyydän jotain tai totean jotain negatiivista vaikkakin nätisti! Siksi useimmiten olen hiljaa, mutta silloin kun erehdyn oikeasti nätisti pyytämään niin heti nalkutan ja olen kusipää. Mä en ihan oikeasti pysty muuttumaan enää kiltimmäksi! Paitsi niin että en ikinä pyydä tekemään mitään enkä puhu kuin iloisista asioista, onko se sitten oikein...
Ap, tiedän mistä puhut mutta en osaa auttaa :/
[/quote]
Pakko kommentoida tähän. Kuka on päättänyt ettei astiat saa olla pöydällä? Ja miksi juuri tiskialtaaseen? Ei se ole millään tavalla parempi paikka mielestäni. Meneekö lautanen pilallle pöydällä? Miten suhtautuisit jos miehesi sanoisi sinulle, että voisitko olla viemättä astioita tiskialtaaseen? Ongelma on juuri tässä. On naisen tapa toimia ja miehen jotenkin oletetetaan toimivan samalla tavalla. Kuulostaa siltä, että teidän kommunikointi on vain sitä, että sinä komennat miestäsi kuin koiraa toimimaan sinun tavallasi, ei ihme jos miehellä hermo menee, minullakin menisi.
Itse olen meistä se siivous- ja järjestys"natsi". Aikuisena vain täytyy ymmärtä, se että oma tapa toimia ei ole se ainoa tapa toimia. Tehkää yhdessä kodin säännöt, vuorotellen kumpikin saa sanoa yhden säännön. Jos miehesi sanoo, että höllää niin sinun tulee höllätä. Itseäni suurin piirtein fyysisesti sattuu, kun mies viikkaa vaatteita väärin (eli ei sillä tavalla kuin minä viikkaan, joka on ainoa oikea ja järkevin tapa koko universumissa), mutta olen hiljaa ja olen vain tyytyväinen, että viikkaa.
Itse myös siivoan enemmän, mutta teen sen mielelläni, koska silloin tiedän että asiat hoituvat minun tavallani, joka siis on maailman ainoa oikea tapa hoitaa asiat :). Molemmat hoitaa siivouksen omalla tyylillään, pääasia on että kotihommat hoidetaan, eikös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap,
kirjoituksesi kosketti minua syvästi koska olen itse kasvanut perheessä jossa isä puhui rumasti ja kiroili kauhella tavalla. Jännitin aina kun kavereita oli kylässä niin että vatsa oli aivan sekaisin. Isä oli toisinaan väkivaltainen mutta tämä kiroilu on jäänyt mieleen pahimpana lapsuuden kokemuksena, se oli tietysti jatkuvaa ja päivittäistä. Vihasin, häpeisin ja halveksuin isääni koko lapsuuteni. Jo hyvin pienenä tajusin hänen olevan tyhmä ja paha ihminen ilkeine puheineen. Muutin pois kotoa hyvin nuorena ja katkaisin välit lopullisesti myöhemmin. Omia lapsia ei tulisi mieleenkään viedä isäni lähelle kuulemaan negatiivista puhetta ja rumia sanoja.. Ehkä voisit " kärkkyä" sopivaa tilaisuutta erota kun lapset ovat isompia ja elämäntilanteesi sopiva. Minun äitini ei ole vieläkään uskaltanut erota, siksi koko perhe on hajonnut. Nykyisin äitini voivottelee sitä ettei rohkeutta ollut, minulta ja sisariltani se vei mahdollisuuden onneliseen lapsuuteen. Onneksi voin nyt antaa sellaisen omille lapsilleni.
Toivon hyvää Sinulle ja onnea elämääsi että asia ratkeasi kuin itsestään, jollain tavalla.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 08:58"]Olen nainen ja kuitenkin symppaan miestäsi vähän. Jos mies on kipeä niin miksei hänen anneta olla rauhassa, mitä teit tai sanoit, kun miehesi mielestä nalkutit? Eikä miehesi sanomiset minusta kovin pahalta kuulostaneet, sanoisin itse varmaan pahemmin, jos minun ei annate rauhassa sairastaa.
Ja huomaa lauseesi
"No, mä en pysty muuttumaan. Mitä ihmettä teen? "
Vaadit mieheltä muutosta, mutta itse et pysty muuttumaan, hiukan kaksinaamiasta vai mitä? Ja mikse et mennyt katsomaan lätkää vaan piti mennä toiseen huoneesee potemaan pahaa oloa. En ymmärrä tuollaista käyttäytymistä ollenkaan.
Kuitenkin kirjoitat, että miehesi välttelee kiroilemistaa lasten läsnäollessa, tämäähän on hyvä asia. En nyt eroaisi tällaisen takia, etenkään kun en oikein ymmärrä mikä tässä ongelmana olikaan, mies kipeänä käytti pari tuhmaa sanaa?
Minä ja mieheni molemmat tiedetään, että väsyneenä, stressaantuneena, kipeänä jne saattaa sanoa vähän pahasti, joskus vähän pahemminkin. Jos toisella on pinnä kireällä niin toinen antaa olla rauhassa, eikä mene urputtamaan mitään jonnin joutavaa juuri sillä hetkellä. Hetken päästä on toinen rauhoittunut jo. Ei paljoa mielestäni vaadi.
Saan varmaan tähän hirveästi alapeukkuja, mutta en vain voi käsittää millaisista pienistä asioista jotkut naiset vetävät herneen nenäänsä, saakelin drama queenit :)
[/quote]
Teillä ei ole yhtä paha tilanne. Itse tiedän täysin mistä ap puhuu.
Jos mies aina jättää esim. astiat pöydälle ja pyydän välillä viemään tiskialtaaseen, se ei mielestäni ole nalkutusta vaan ihan asiallinen pyyntö! "Voitko viedä ne sun astiat keittiöön?" Mutta miehen mielestä se on nalkutusta, käyttäydyn törkeästi, kohtelen kuin koiraa. Voisin kuvitella että ap:lla vähän vastaavaa. Mä olen miettinyt pääni puhki miten voisin olla nalkuttamatta mutta kaikki on muka nalkutusta jos pyydän jotain tai totean jotain negatiivista vaikkakin nätisti! Siksi useimmiten olen hiljaa, mutta silloin kun erehdyn oikeasti nätisti pyytämään niin heti nalkutan ja olen kusipää. Mä en ihan oikeasti pysty muuttumaan enää kiltimmäksi! Paitsi niin että en ikinä pyydä tekemään mitään enkä puhu kuin iloisista asioista, onko se sitten oikein...
Ap, tiedän mistä puhut mutta en osaa auttaa :/
[/quote]
Pakko kommentoida tähän. Kuka on päättänyt ettei astiat saa olla pöydällä? Ja miksi juuri tiskialtaaseen? Ei se ole millään tavalla parempi paikka mielestäni. Meneekö lautanen pilallle pöydällä? Miten suhtautuisit jos miehesi sanoisi sinulle, että voisitko olla viemättä astioita tiskialtaaseen? Ongelma on juuri tässä. On naisen tapa toimia ja miehen jotenkin oletetetaan toimivan samalla tavalla. Kuulostaa siltä, että teidän kommunikointi on vain sitä, että sinä komennat miestäsi kuin koiraa toimimaan sinun tavallasi, ei ihme jos miehellä hermo menee, minullakin menisi.
Itse olen meistä se siivous- ja järjestys"natsi". Aikuisena vain täytyy ymmärtä, se että oma tapa toimia ei ole se ainoa tapa toimia. Tehkää yhdessä kodin säännöt, vuorotellen kumpikin saa sanoa yhden säännön. Jos miehesi sanoo, että höllää niin sinun tulee höllätä. Itseäni suurin piirtein fyysisesti sattuu, kun mies viikkaa vaatteita väärin (eli ei sillä tavalla kuin minä viikkaan, joka on ainoa oikea ja järkevin tapa koko universumissa), mutta olen hiljaa ja olen vain tyytyväinen, että viikkaa.
Itse myös siivoan enemmän, mutta teen sen mielelläni, koska silloin tiedän että asiat hoituvat minun tavallani, joka siis on maailman ainoa oikea tapa hoitaa asiat :). Molemmat hoitaa siivouksen omalla tyylillään, pääasia on että kotihommat hoidetaan, eikös?
[/quote]Se pöytä täyttyy niistä astioista? Meillä ainakin ruokapöytä on olkkarissa ja siinä istutaan koneella ja tehdään läksyjä, niin jos mies jättäisi päivän kaikki astiat siihen niin eipä kauaa mahtuisi tekemään muuta. Astioiden paikka on meillä ainakin kaapissa ja tiskikoneessa kun niitä ei käytetä. Miksi pyykkikone ei ole olkkarin lattialla? Siksi että siinä täytyy mahtua kulkemaan ja lasten leikkimään. Asioilla on omat paikkansa ja yleensä sille on joku syy. Miksi kirjoja ei säilytetä sängyllä? Varmaan ihmisten pitäisi mahtua nukkumaan. Eikö normaalit aikuiset ihmiset pyri useimmiten korjaamaan omat jälkensä ilman että kenenkään tarvitsee pyytää?
Oli kyllä niin typerä kysymys että ohhoi.
Toista ihmistä ei voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi, se on karu totuus. Voit ainoastaan itse hyväksyä tilanteen, ehkä yrittää vähän herätellä miestä. Kysy miltä hänestä tuntuu jos hänen lapsensa huutavat vittusaatanaa muille tuolla ulkomaailmassa, millaisen kuvan he antavat vanhemmistaan? Jos mies ei ole moksiskaan niin sitten vähän huono juttu, kiroilu tuskin loppuu. Tavallaan ajattelen että on vakavampiakin juttuja maailmassa kuin kiroilu mutta toisaalta, se on aika jäätävää kuulla pienen lapsen lauseessa sana vittu. Ei se ainakaan ketään tai mitään hyödytä, mulla tulee vaan herkästi tosi surullinen olo lapsen puolesta.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:44"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:26"][quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 08:58"]Olen nainen ja kuitenkin symppaan miestäsi vähän. Jos mies on kipeä niin miksei hänen anneta olla rauhassa, mitä teit tai sanoit, kun miehesi mielestä nalkutit? Eikä miehesi sanomiset minusta kovin pahalta kuulostaneet, sanoisin itse varmaan pahemmin, jos minun ei annate rauhassa sairastaa.
Ja huomaa lauseesi
"No, mä en pysty muuttumaan. Mitä ihmettä teen? "
Vaadit mieheltä muutosta, mutta itse et pysty muuttumaan, hiukan kaksinaamiasta vai mitä? Ja mikse et mennyt katsomaan lätkää vaan piti mennä toiseen huoneesee potemaan pahaa oloa. En ymmärrä tuollaista käyttäytymistä ollenkaan.
Kuitenkin kirjoitat, että miehesi välttelee kiroilemistaa lasten läsnäollessa, tämäähän on hyvä asia. En nyt eroaisi tällaisen takia, etenkään kun en oikein ymmärrä mikä tässä ongelmana olikaan, mies kipeänä käytti pari tuhmaa sanaa?
Minä ja mieheni molemmat tiedetään, että väsyneenä, stressaantuneena, kipeänä jne saattaa sanoa vähän pahasti, joskus vähän pahemminkin. Jos toisella on pinnä kireällä niin toinen antaa olla rauhassa, eikä mene urputtamaan mitään jonnin joutavaa juuri sillä hetkellä. Hetken päästä on toinen rauhoittunut jo. Ei paljoa mielestäni vaadi.
Saan varmaan tähän hirveästi alapeukkuja, mutta en vain voi käsittää millaisista pienistä asioista jotkut naiset vetävät herneen nenäänsä, saakelin drama queenit :)
[/quote]
Teillä ei ole yhtä paha tilanne. Itse tiedän täysin mistä ap puhuu.
Jos mies aina jättää esim. astiat pöydälle ja pyydän välillä viemään tiskialtaaseen, se ei mielestäni ole nalkutusta vaan ihan asiallinen pyyntö! "Voitko viedä ne sun astiat keittiöön?" Mutta miehen mielestä se on nalkutusta, käyttäydyn törkeästi, kohtelen kuin koiraa. Voisin kuvitella että ap:lla vähän vastaavaa. Mä olen miettinyt pääni puhki miten voisin olla nalkuttamatta mutta kaikki on muka nalkutusta jos pyydän jotain tai totean jotain negatiivista vaikkakin nätisti! Siksi useimmiten olen hiljaa, mutta silloin kun erehdyn oikeasti nätisti pyytämään niin heti nalkutan ja olen kusipää. Mä en ihan oikeasti pysty muuttumaan enää kiltimmäksi! Paitsi niin että en ikinä pyydä tekemään mitään enkä puhu kuin iloisista asioista, onko se sitten oikein...
Ap, tiedän mistä puhut mutta en osaa auttaa :/
[/quote]
Pakko kommentoida tähän. Kuka on päättänyt ettei astiat saa olla pöydällä? Ja miksi juuri tiskialtaaseen? Ei se ole millään tavalla parempi paikka mielestäni. Meneekö lautanen pilallle pöydällä? Miten suhtautuisit jos miehesi sanoisi sinulle, että voisitko olla viemättä astioita tiskialtaaseen? Ongelma on juuri tässä. On naisen tapa toimia ja miehen jotenkin oletetetaan toimivan samalla tavalla. Kuulostaa siltä, että teidän kommunikointi on vain sitä, että sinä komennat miestäsi kuin koiraa toimimaan sinun tavallasi, ei ihme jos miehellä hermo menee, minullakin menisi.
Itse olen meistä se siivous- ja järjestys"natsi". Aikuisena vain täytyy ymmärtä, se että oma tapa toimia ei ole se ainoa tapa toimia. Tehkää yhdessä kodin säännöt, vuorotellen kumpikin saa sanoa yhden säännön. Jos miehesi sanoo, että höllää niin sinun tulee höllätä. Itseäni suurin piirtein fyysisesti sattuu, kun mies viikkaa vaatteita väärin (eli ei sillä tavalla kuin minä viikkaan, joka on ainoa oikea ja järkevin tapa koko universumissa), mutta olen hiljaa ja olen vain tyytyväinen, että viikkaa.
Itse myös siivoan enemmän, mutta teen sen mielelläni, koska silloin tiedän että asiat hoituvat minun tavallani, joka siis on maailman ainoa oikea tapa hoitaa asiat :). Molemmat hoitaa siivouksen omalla tyylillään, pääasia on että kotihommat hoidetaan, eikös?
[/quote]Se pöytä täyttyy niistä astioista? Meillä ainakin ruokapöytä on olkkarissa ja siinä istutaan koneella ja tehdään läksyjä, niin jos mies jättäisi päivän kaikki astiat siihen niin eipä kauaa mahtuisi tekemään muuta. Astioiden paikka on meillä ainakin kaapissa ja tiskikoneessa kun niitä ei käytetä. Miksi pyykkikone ei ole olkkarin lattialla? Siksi että siinä täytyy mahtua kulkemaan ja lasten leikkimään. Asioilla on omat paikkansa ja yleensä sille on joku syy. Miksi kirjoja ei säilytetä sängyllä? Varmaan ihmisten pitäisi mahtua nukkumaan. Eikö normaalit aikuiset ihmiset pyri useimmiten korjaamaan omat jälkensä ilman että kenenkään tarvitsee pyytää?
Oli kyllä niin typerä kysymys että ohhoi.
[/quote]
Tässä oli taas niin tyypillinen vastaus, jossa koko pointti menee ohi. Käytin tuota astiat pöydällä esimerkkiä, koska itse mainitsit siitä viestissäsi. Minähän en kuule voi tietää millainen talo teillä on ja minkälaisia funktiota eri huonekaluilla on, ymmärräthän sen? Meillä on esim. aamiaispöytä keittiössä ja isompi pöytä olkkarissa.
Nuo muut esimerkit olivat taas täysin yliammuttuja, totta kai asioilla on oma paikkansa, en kai muuta sanonutkaan. Kas kun et käyttänyt esimerkkinä että paskat tehdään pönttöön eikä olkkarin matolle.
Ja sitä paitsi, kirjojen pitäminen hetkellisesti sängyllä on varmaan eri asia kuin kirjojen säilyttäminen sängylla aina.
Yritin vain ehdottaa, etttä jos jokin asia ei toimi ainaisella nalkutuksella, niin voisi miettiä asiaa toisesta näkökulmasta, tai kokeilla jotain muuta metodia kuin sitä nalkutusta.
Mutta sinulla on näköjään vastaus kaikkeen, ja siksi teilllä menee noin hyvin. Ei kai siinä sitten mitään ongelmaa ole. Tämä menee nyt ohiksena varsinaiseen aiheeseen, joten tämä olkoon viimeinen viestini tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää alkako hyysäämään ja paapomaan näitä herkkähipiäisiä riehujatyyppejä, jotka kilahtaa milloinpahan nyt mistäkin. Oma elämä jää elämättä. Pakoon vain, muuten saa loppuelämänsä olla kotiterapeuttina ja pyydellä anteeksi omaa olemassaoloaan, ja mitä se semmoinen elämä on?
Toista ei pysty muuttamaan, itseään voi mutta ymmärsin kyllä että aloittaja ei kohta edes uskalla, halua puhua puolisolleen ihan tavallisista asioista kun sieltä tulee äkkiä sontaa päälle. Ei tavallisessa hyvässä perheessä vanhemmat kiroile ja nimittele toisiaan vaan pystyvät keskustelemaan asioista toista mollaamatta.
Kotoa ne lapsetkin imevät mallin omaan käytökseensä. Jos kotona käytetään rumaa kieltä ja huudetaan päivittäin ei ole vaikea arvata millainen lapsesta tulee.
Olisikohan miehesi oppinut mallin jo kotoaan? Nyt hän voisi alkaa kasvattaa itseään kunnon isän rooliin ja arvostamaan sinua ja lapsiaan jos ei onnistu niin en jäisi katselemaan lasten kanssa.
Millaisista asioista ap nalkuttaa/ minkä mies kokee nalkutukseksi? Kellä tahansa menee hermo, jos toinen naputtaa koko ajan vieressä.
Se ei nyt ihan oikeasti ole niin justiinsa, jos miehen sukat lojuu lattialla, kahvikupin alla ei käytä lasin alusta tai jos vaikka tenavien vaatteet ei sovi yhteen. Kokeilepa joskus kiittämistä tehdyistä hommista nalkutuksen sijaan. Motivoi paljon paremmin.
Itseään voi aina muuttaa, toista ei. Jos muutat itseäsi ja omaa käytöstäsi, toisen on liki pakko muuttua mukana. Jos ei muutu, on ero edessä. Toisaalta, jos et itse muutu, on ero silloinkin edessä.