Lue keskustelun säännöt.
Miehen hirveä kielenkäyttö lapsiperheessä
23.05.2014 |
Mies oli kipeä ja kiukkuinen, suuttui kun mielestään nalkutin yhdestä asiasta hänelle. Sain kuulla olevani "vitun paskakasa, ämmä..". Toisella hetkellä tämän samaisen kyllästyneen sairastelun aikana kommentoi vanhemmistaan "mä en niitten mulkkujen kanssa saatana puhu".
Meillä on pienet lapset. Olen todella vahvasti sitä mieltä, ettei tuollaista kielenkäyttö tule olla perheessä, ei etenkään lasten lähettyvillä mutten itsekään halua sitä. Sanoin miehelle, hän tokaisi "muuta sit käytöstäs, älä nalkuta mulle enää".
No, mä en pysty muuttumaan. Mitä ihmettä teen? Toisella hetkellä mies on lempä ja puhuu nätisti lapsilla etenkin, varoo yleensä ettei kiroile heidän kuullensa. Mutta on ailahtelevainen tyyliltänsä, mikä sitten näkyy että todella kiukkuisena menee noin yli. Mitä minä teen? Tuntuu, etten haluaisi elää lasten kanssa lähelläkään miestä, toisaalta ylireagoinko kun eroaminenkin on todella iso asia ja miehessä paljon hyvääkin? Luonne ei ole kuitenkaan mikään helppo, on vähän masennustaipuinen ja tuollainen temperamenttinen, että onnistuu sekä lässytys että äksyäminen. Eikä näe käytöksessään ongelmaa, koska ongelma on muissa ärsyttävissä ihmisissä.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu inhottavalta ajatella, että viikonloppu edessä ja eilen mies suolsi tuollaista tekstiä. Sitten katsoi telkkarista jääkiekkoa tyynenä, kun minulla oli paha olo toisessa huoneessa hänen käytöksestään. Mutta tosiaan, hänen mielestään syy on kokonaan minussa ja nalkutuksessani.
Miten viikonlopun kestää, ettei tule riitelyjä ainakaan.
Kuulostaa persoonallisuushäiriöltä. Ei parane ilman omaa halua ainakaan.
Mitä mä teen? Jos eroan niin varmasti on hankala niinkin, ja missä välissä pienet lapset sitten ovat.
Sopeudut ja siedät ja rakastat, muutat omaa käytöstä. Hyväksyä ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lasten etu sietää ja kuunnella tuollaista kielenkäyttöä kiukustuneelta isältä joka sitä mieltä, että hänessä ei syytä? Mä en osaa olla ärsyttämättä, siis sanomatta jostakin asiasta, jonka mies jättää tekemättä esim. lastenhoidon suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa. Sanot viimeisessä lauseessasi, ettet pysty itse muuttumaan, mutta vaadit mieheltäsi sitä?
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 07:54"]
Mitä mä teen? Jos eroan niin varmasti on hankala niinkin, ja missä välissä pienet lapset sitten ovat.
[/quote]
Sulle on jo ehdotettu keskustelemista, hyväksymistä, nalkutuksen lopettamista, eroamista ja vaikka mtiä, mutta et halua tehdä niistä mitään. Ei ole muita vaihtoehtoja. Luuletko että on joku taikasauva mitä heilauttamalla miehesi luonne muuttuu? No ei ole. Voit ainoastaan muuttaa omaa käytöstäsi ja yrittää puhua miehesi kanssa hänen käytöksestään. Jos ei tepsi niin ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden tuon luontoisen miehen, huutaa lapsilleenkin ja haukkuu heitä tyhmiksi ym. Vaimosta tietty puhumattakaan. Ei ole mielestäni hyvä kasvuympäristö lapselle.
Arvostan neuvojanne, mutta koen olevani umpikujassa. Panostan lapsiin ja huolehdin heidän asiat, en mahda mitään että mies ärsyttää minua suunnattomasti ja tuntuu, että rakkaus ja kunnioitus kuollut. Haluaisin kuitenkin yrittää ja pitää ehjän perheen pikkulapsilla. Yritän olla nalkuttamatta ja keskittyä entistä enemmän lapsiin. Mutta en osaa olla sanomatta välillä jostain, ja sitten mies suuttuu. Hänellä viha minua kohtaan ihan selvästi. Asiasta olen puhunut moneen kertaan, mies vaan sanoo että "muuta käytöstäs, mä en muutu". Kävin yksin pariterapiassa koko viime syksyn, mies ei lähtenyt koska hänellä ei ole mitään syytä mennä.
Mitä te itse tekisitte? Yrittäisittekö sopeutua elämään tuollaisen miehen kanssa vai eroaisitteko? Eroamisessa mietityttää, että miten saisi lasten tapaamiset jne. järjestymään, joutuisiko lapset siinä kuitenkin kärsimään ja kuuntelemaan niitä isän puheita. Että onko lasten kannalta pienempi paha näin. Isä kuitenkin antaa heille hyvääkin ja viettää aikaa lasten kanssa, vie ulos ja laittaa ruokaa, lukee iltasatuja. Minulle puhuu töykeästi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen ja kuitenkin symppaan miestäsi vähän. Jos mies on kipeä niin miksei hänen anneta olla rauhassa, mitä teit tai sanoit, kun miehesi mielestä nalkutit? Eikä miehesi sanomiset minusta kovin pahalta kuulostaneet, sanoisin itse varmaan pahemmin, jos minun ei annate rauhassa sairastaa.
Ja huomaa lauseesi
"No, mä en pysty muuttumaan. Mitä ihmettä teen? "
Vaadit mieheltä muutosta, mutta itse et pysty muuttumaan, hiukan kaksinaamiasta vai mitä? Ja mikse et mennyt katsomaan lätkää vaan piti mennä toiseen huoneesee potemaan pahaa oloa. En ymmärrä tuollaista käyttäytymistä ollenkaan.
Kuitenkin kirjoitat, että miehesi välttelee kiroilemistaa lasten läsnäollessa, tämäähän on hyvä asia. En nyt eroaisi tällaisen takia, etenkään kun en oikein ymmärrä mikä tässä ongelmana olikaan, mies kipeänä käytti pari tuhmaa sanaa?
Minä ja mieheni molemmat tiedetään, että väsyneenä, stressaantuneena, kipeänä jne saattaa sanoa vähän pahasti, joskus vähän pahemminkin. Jos toisella on pinnä kireällä niin toinen antaa olla rauhassa, eikä mene urputtamaan mitään jonnin joutavaa juuri sillä hetkellä. Hetken päästä on toinen rauhoittunut jo. Ei paljoa mielestäni vaadi.
Saan varmaan tähän hirveästi alapeukkuja, mutta en vain voi käsittää millaisista pienistä asioista jotkut naiset vetävät herneen nenäänsä, saakelin drama queenit :)
Vai että ero kiroilun takia? Kaipa ihmissuhteisiin voi noinkin suhtautua. Mietin kyllä, miksi olet hankkinut lapsia kiroilevan miehen kanssa, jos kiroilu on sinulle noin iso juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko, että tulee pyytämään anteeksi jos et pistä oikeasti stoppia tuolle? Aika pienestä olet mielestäni eroamassa, onko teillä muitakin ongelmia?
Mielestäni osalta naisia muuttuu käytös lasten synnyttyä. Miestä kohdellaan lapsena, ei tasavertaisena puolisona. Sama pitäisi olla myös toisin päin. Minä en pidä nalkuttamisesta. En siedä sitä myöskään mieheltäni. Se ei ole tasavertaista käytöstä, vaan mielestäni kertoo isoista ongelmista. Keskustella voi muutenkin.
Nainen, 31v
Mulla on samanlaimen mies. Myönnän että valitan joskus turhasta ja meillä tuota ei kovin usein tapahdu. En eroaisi vaan muuttaisin omaa käytöstä.
Kunnioituksen ja rakkauden puutetta, hallitsematonta ja epäkypsää käytöstä. Ei kuulosta hyvältä parisuhteessa, kun ei ole yhteistä halua kohentaa kanssakäymisen tasoa.
Meillä oli miehen käytöksessä samaa ongelmaa (äkkipikaisuus ja raivonpuuskat). Hän kylläkin ymmärsi sen aiheuttaman hädän muille ihmisille ja lähti terapiaan. Asiat ovat korjaantuneet, kun sai avattua elämänmittaisia umpisolmujaan ja käsitti mistä puuskat leimahtivat liekkiin. Tuo kaikki on mennyttä <3
Ap: ei kuulosta tosiaan hyvältä elämältä lapsille, ei kenellekään
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 08:58"]Olen nainen ja kuitenkin symppaan miestäsi vähän. Jos mies on kipeä niin miksei hänen anneta olla rauhassa, mitä teit tai sanoit, kun miehesi mielestä nalkutit? Eikä miehesi sanomiset minusta kovin pahalta kuulostaneet, sanoisin itse varmaan pahemmin, jos minun ei annate rauhassa sairastaa.
Ja huomaa lauseesi
"No, mä en pysty muuttumaan. Mitä ihmettä teen? "
Vaadit mieheltä muutosta, mutta itse et pysty muuttumaan, hiukan kaksinaamiasta vai mitä? Ja mikse et mennyt katsomaan lätkää vaan piti mennä toiseen huoneesee potemaan pahaa oloa. En ymmärrä tuollaista käyttäytymistä ollenkaan.
Kuitenkin kirjoitat, että miehesi välttelee kiroilemistaa lasten läsnäollessa, tämäähän on hyvä asia. En nyt eroaisi tällaisen takia, etenkään kun en oikein ymmärrä mikä tässä ongelmana olikaan, mies kipeänä käytti pari tuhmaa sanaa?
Minä ja mieheni molemmat tiedetään, että väsyneenä, stressaantuneena, kipeänä jne saattaa sanoa vähän pahasti, joskus vähän pahemminkin. Jos toisella on pinnä kireällä niin toinen antaa olla rauhassa, eikä mene urputtamaan mitään jonnin joutavaa juuri sillä hetkellä. Hetken päästä on toinen rauhoittunut jo. Ei paljoa mielestäni vaadi.
Saan varmaan tähän hirveästi alapeukkuja, mutta en vain voi käsittää millaisista pienistä asioista jotkut naiset vetävät herneen nenäänsä, saakelin drama queenit :)
[/quote]
Teillä ei ole yhtä paha tilanne. Itse tiedän täysin mistä ap puhuu.
Jos mies aina jättää esim. astiat pöydälle ja pyydän välillä viemään tiskialtaaseen, se ei mielestäni ole nalkutusta vaan ihan asiallinen pyyntö! "Voitko viedä ne sun astiat keittiöön?" Mutta miehen mielestä se on nalkutusta, käyttäydyn törkeästi, kohtelen kuin koiraa. Voisin kuvitella että ap:lla vähän vastaavaa. Mä olen miettinyt pääni puhki miten voisin olla nalkuttamatta mutta kaikki on muka nalkutusta jos pyydän jotain tai totean jotain negatiivista vaikkakin nätisti! Siksi useimmiten olen hiljaa, mutta silloin kun erehdyn oikeasti nätisti pyytämään niin heti nalkutan ja olen kusipää. Mä en ihan oikeasti pysty muuttumaan enää kiltimmäksi! Paitsi niin että en ikinä pyydä tekemään mitään enkä puhu kuin iloisista asioista, onko se sitten oikein...
Ap, tiedän mistä puhut mutta en osaa auttaa :/
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 08:55"]
Panostan lapsiin... mies ärsyttää... keskittyä entistä enemmän lapsiin... Kävin yksin pariterapiassa...Isä kuitenkin antaa heille hyvääkin ja viettää aikaa lasten kanssa, vie ulos ja laittaa ruokaa, lukee iltasatuja.
[/quote]
Ongelma ratkaistu! Teillä ei ole parisuhdetta. Pitäisikö yrittää kehitellä se ja panostaa vaikka vähän siihen mieheen? Pyydä treffeille ja löydä se mies jonka kanssa tutustuit alun perin. Sinä olet tehnyt lapsista vallankäytön välineen ja lempannut miehesi parisuhteesta pois. Enkä nyt tarkoita, että tarvitsisi hyväksyä törkeää käytöstä.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 08:55"]
Arvostan neuvojanne, mutta koen olevani umpikujassa. Panostan lapsiin ja huolehdin heidän asiat, en mahda mitään että mies ärsyttää minua suunnattomasti ja tuntuu, että rakkaus ja kunnioitus kuollut. Haluaisin kuitenkin yrittää ja pitää ehjän perheen pikkulapsilla. Yritän olla nalkuttamatta ja keskittyä entistä enemmän lapsiin. Mutta en osaa olla sanomatta välillä jostain, ja sitten mies suuttuu. Hänellä viha minua kohtaan ihan selvästi. Asiasta olen puhunut moneen kertaan, mies vaan sanoo että "muuta käytöstäs, mä en muutu". Kävin yksin pariterapiassa koko viime syksyn, mies ei lähtenyt koska hänellä ei ole mitään syytä mennä.
Mitä te itse tekisitte? Yrittäisittekö sopeutua elämään tuollaisen miehen kanssa vai eroaisitteko? Eroamisessa mietityttää, että miten saisi lasten tapaamiset jne. järjestymään, joutuisiko lapset siinä kuitenkin kärsimään ja kuuntelemaan niitä isän puheita. Että onko lasten kannalta pienempi paha näin. Isä kuitenkin antaa heille hyvääkin ja viettää aikaa lasten kanssa, vie ulos ja laittaa ruokaa, lukee iltasatuja. Minulle puhuu töykeästi.
ap
[/quote]
Mitäs jos saisitte lapset hoitoon yöksi ja kokeilisitte viettää aikaa kahdestaan ja tehdä jotain kivaa yhdessä? Kuulostaa nyt siltä, ettei sinulla ole mitään tunteita miestäsi kohtaan. On ihan mahdotonta sanoa kumpi on ns. oikeassa, kun ei noita tilanteita itse näe. Mitä sanot miehellesi, josta hän niin suuttuu? Voitteko keskustella mistään asiasta riitelemättä? Voitteko tehdä jotain kivaa edes perheenä? Ja miksi miestäsi kiukuttaa niin paljon? Onko hän aina ollut tuollainen, vai onko muuttunut sellaiseksi, mikä tuo masennustausta on? Voiko miehen kanssa puhua hänen kiukuttelustaan, jos puhuu aiheesta miestä syyllistämästä? Esimerkikis näin ei kannata puhua "minä niin mieleni pahoitin, sinun kiukuttelusta". Lähestyisin asia enemmän miehen näkökulmasta "olen huomannut, että sinulla on aika usein pinnä kireällä/ kiukkuinen. Mistä luulet sen johtuvan ja voisinko auttaa sinua olemaan vähemmän kiukkuinen tms".
Mutta tuossa oli nyt joitain ideoita. En valitettavasti pysty muuta neuvoa antamaan, koska kokonaiskuva tilanteesta on niin epäselvä. Tsemppiä kuitenkin. Pistäkää lauantaina kunnon kisastudio pystyy ja hurratkaa leijonat voittoon!
Kirjoita kaikki ylös niin hyvin kuin muistat ja jos tilanne tulee sopivasti, niin pistä vaikka puhelin videoimaan pöydälle niin, että saat puheen nauhalle. Tallenna ne pariin paikkaan. Ero tulee varmasti pian, joten käytä kirjoituksia ja nauhoja hyväksesi. Mutta lopeta se nalkutus kuitenkin, se jos mikä on ärsyttävää varmasti jo itsestäsikin.