Mikä kipu on mielestäsi pahinta sietää?

Pahimmat: migreeni pahimmillaan, endokipu pahimmillaan (varsinkin suolikipu) ja luomuavautumisvaihe. 

Pahimmat: migreeni pahimmillaan, endokipu pahimmillaan (varsinkin suolikipu) ja luomuavautumisvaihe. 

hammassärky peittoaa migreenin ja synnyttämisen

hammassärky mullakin. on jotenkin todella lamaannuttavaa, erityisesti koska mitkään kipulääkkeet (no, nämä normaalit buranat ja panacodit) ei tunnu tehoavan siihen.

Olen "saanut" kokea seuraavia kipuja, mutta vaikea niitä on laittaa kovuusjärjestykseen, mutta kovimmat kivut lienee:

- Synnytyskivut

- Kuukausien hermokivut

- Lumbaalipunktion jälkeinen post punktio päänsärky

- Hammassäryt

- Migreeni

- Kuukautiskivut

Sanotaan näin, että jokaista näistä ylläolevista kivuista kestää vielä vuorokauden, mutta sen jälkeen tavallaan oma sietokyky laskee ja kivut tuntuvat ylivoimaisilta.

Esikoisen luomusynnytyksessä ponnistuskipu, hyvänä kakkosena supistuskivut. Kuopuksen synnytyksessä sain epiduraalin ja ero oli kuin yöllä ja päivällä. Migreeni, olkanivelen sijoiltaanmeno, hammassärky eikä korvasärkykään ole peitonneet tuota ensimmäistä synnytystä.

Anaaliseksi.

Pahinta kipua on ollut, kun sijoiltaan mennyttä (ja jo yli tunnin turvotusta kerännyttä) kyynerpäätä yritettiin vääntää päivystyksessä paikoilleen ilman mitään kipulääkettä. Luomusynnytys ja migreenikohtaukset olivat aika pientä siihen verrattuna. Sympatiat siis kaikille, joilta on vieläkin isompi nivel mennyt sijoiltaan.

Mulla on pari yksittäistä kertaa kun on sattunut aivan sa**anasti. Eka kerta kun mulla oli kesähelteillä angiina. Henki pihisi just ja just, oli vielä joku rakkulaki suussa samalla tullu mitä sit kolmena aamuna piti käydä lääkärillä puhkomassa. Kuume huiteli 39-40 välillä. Tauti kesti viikon. Väsytti mutta niin paljon sattu että viikkoon en nukkunu, särkylääkkeen jälkeen saatto hetkeksi torkahtaa. Sillon luulin että kuolen.

Toinen oli kun tuulimunaraskaus piti keskeyttää. Jäätävät supistuskivut. Kätilö tuikkas lääkkeet pilluun ja jätti mut huoneeseen yksin, välillä kävi katsomassa miten menee. Ja nekivut yllätti aivan ykskaks, mä vaan kieriskelin siinä sängyssä ja tipuin pari kertaa lattialle. Itkin, ja huusin. Huutaakin yritin kuiskaten, koska seinön takana oli vasta synnyttäneitä. En ole vielä koskaan synnyttänyt, ja nuo supistuskivut sai pelkäämään sitä kun ruttoa. Saa nähä miten käy kun joulukuussa ois näillä näkymin esikoinen tulossa! :s

Ylipäätään kärsin myös migreenistä, ja toistuvista kivuista se on pahin. Ei voi kun itkeä ja yrittää hengittää ja etsiä asentoa missä sattuu vähiten, puhumattakaan että yrittää pidättää sitä oksennusta. Parit kerrat on päivystyksessä joutunu käydä. Yleensä antaavat diapamia ja lihasrelaksanttia. Sen jälkeinen olo on mitä euroorisin, eikä päivystysreissun jälkeen ole seuraavan päivän haamukipuja, kun taas sillon jos kotihoidolla selviää seuraavaan päivään.

Haimatulehdus! Lisäksi sain verenmyrkytyksen ja olin laitteessa joka puhdistaa verta, lisäksi minulle annettiin verta. Munuaiset lakkasivat toimimasta ja jouduin dialyysihoitoon viikoksi. Vaimo ei tunnistanut minua vuorokauden jälkeen kun tuli seuraavan kerran katsomaan minua. Olin täysin täynnä letkuja ja laitteita. Munuaiset kun eivät pelittäneet, niin turposin möhkäleeksi joka voi räjähtää milloin hyvänsä, ja kuin ihmeen kautta ne alkoivat hiljakseltaan toimimaan. Sain myös keuhkokuumeen ja viikko yli 40 asteen kuumeessa. En jaksanut enää itse hengittää, vaan kurkkuun reikä ja hengityslaite käyntiin. Tulehdusarvot reilusti yli 10 000 ja hemoglobiini 200 joka tarkoittaa sitä, että suuri riski saada hyytymä liikkeelle ja aivohalvaus. Sen nyt jokainen tietää mitä siitä saattaa seurata. Teholla kaksi viikkoa josta viikko pidettiin nukutuksessa karmeiden kipujen jne takia. Jalat ja kädet sidottuina sänkyyn aataminaikuisilla nahkaremmeillä kiinni. Rimpuillessani sain valtavat verenpurkaumat nilkkoihin ja ranteisiin. Lääkäri ilmoitti lähiomaisille, että nyt olisi syytä tulla katsomaan ja nopeasti, koska toivoa ei enää annettu. Näin tuskissani aivan mahdottomia näkyjä, ne eivät olleet unia. Olin hämärän rajamailla. Vielä neljä viikkoa tehohoidossa ja sitten osastolle eristykseen. Paino tippui tuossa ajassa 30kg. Vielä huomattiin tähystyksessä, että haimassani oli synnynnäinen toiminnallinen vika joka on osasyynä alkoholin kanssa haimatulehdukseen. En ole rapajuoppo, vaan joskus otan kun siltä tuntuu.

Kotiin päästyäni piti aloittaa hiljalleen liikunta. Aluksi oli tarkoitus yrittää kiertää kortteli, mutta kun pääsin hissillä alakertaan, niin olin jo aivan loppu, ei muuta kuin hissillä takaisin ja sänkyyn. Jos voimat ovat menneet niin silloin ne ovat.

Tämä on sellainen juttu, ettei sitä pysty käsittämään jollei ole itse sitä kokenut.

Haimatulehdus! Lisäksi sain verenmyrkytyksen ja olin laitteessa joka puhdistaa verta, lisäksi minulle annettiin verta. Munuaiset lakkasivat toimimasta ja jouduin dialyysihoitoon viikoksi. Vaimo ei tunnistanut minua vuorokauden jälkeen kun tuli seuraavan kerran katsomaan minua. Olin täysin täynnä letkuja ja laitteita. Munuaiset kun eivät pelittäneet, niin turposin möhkäleeksi joka voi räjähtää milloin hyvänsä, ja kuin ihmeen kautta ne alkoivat hiljakseltaan toimimaan. Sain myös keuhkokuumeen ja viikko yli 40 asteen kuumeessa. En jaksanut enää itse hengittää, vaan kurkkuun reikä ja hengityslaite käyntiin. Tulehdusarvot reilusti yli 10 000 ja hemoglobiini 200 joka tarkoittaa sitä, että suuri riski saada hyytymä liikkeelle ja aivohalvaus. Sen nyt jokainen tietää mitä siitä saattaa seurata. Teholla kaksi viikkoa josta viikko pidettiin nukutuksessa karmeiden kipujen jne takia. Jalat ja kädet sidottuina sänkyyn aataminaikuisilla nahkaremmeillä kiinni. Rimpuillessani sain valtavat verenpurkaumat nilkkoihin ja ranteisiin. Lääkäri ilmoitti lähiomaisille, että nyt olisi syytä tulla katsomaan ja nopeasti, koska toivoa ei enää annettu. Näin tuskissani aivan mahdottomia näkyjä, ne eivät olleet unia. Olin hämärän rajamailla. Vielä neljä viikkoa tehohoidossa ja sitten osastolle eristykseen. Paino tippui tuossa ajassa 30kg. Vielä huomattiin tähystyksessä, että haimassani oli synnynnäinen toiminnallinen vika joka on osasyynä alkoholin kanssa haimatulehdukseen. En ole rapajuoppo, vaan joskus otan kun siltä tuntuu.

Kotiin päästyäni piti aloittaa hiljalleen liikunta. Aluksi oli tarkoitus yrittää kiertää kortteli, mutta kun pääsin hissillä alakertaan, niin olin jo aivan loppu, ei muuta kuin hissillä takaisin ja sänkyyn. Jos voimat ovat menneet niin silloin ne ovat.

Tämä on sellainen juttu, ettei sitä pysty käsittämään jollei ole itse sitä kokenut.

Haimatulehdus! Lisäksi sain verenmyrkytyksen ja olin laitteessa joka puhdistaa verta, lisäksi minulle annettiin verta. Munuaiset lakkasivat toimimasta ja jouduin dialyysihoitoon viikoksi. Vaimo ei tunnistanut minua vuorokauden jälkeen kun tuli seuraavan kerran katsomaan minua. Olin täysin täynnä letkuja ja laitteita. Munuaiset kun eivät pelittäneet, niin turposin möhkäleeksi joka voi räjähtää milloin hyvänsä, ja kuin ihmeen kautta ne alkoivat hiljakseltaan toimimaan. Sain myös keuhkokuumeen ja viikko yli 40 asteen kuumeessa. En jaksanut enää itse hengittää, vaan kurkkuun reikä ja hengityslaite käyntiin. Tulehdusarvot reilusti yli 10 000 ja hemoglobiini 200 joka tarkoittaa sitä, että suuri riski saada hyytymä liikkeelle ja aivohalvaus. Sen nyt jokainen tietää mitä siitä saattaa seurata. Teholla kaksi viikkoa josta viikko pidettiin nukutuksessa karmeiden kipujen jne takia. Jalat ja kädet sidottuina sänkyyn aataminaikuisilla nahkaremmeillä kiinni. Rimpuillessani sain valtavat verenpurkaumat nilkkoihin ja ranteisiin. Lääkäri ilmoitti lähiomaisille, että nyt olisi syytä tulla katsomaan ja nopeasti, koska toivoa ei enää annettu. Näin tuskissani aivan mahdottomia näkyjä, ne eivät olleet unia. Olin hämärän rajamailla. Vielä neljä viikkoa tehohoidossa ja sitten osastolle eristykseen. Paino tippui tuossa ajassa 30kg. Vielä huomattiin tähystyksessä, että haimassani oli synnynnäinen toiminnallinen vika joka on osasyynä alkoholin kanssa haimatulehdukseen. En ole rapajuoppo, vaan joskus otan kun siltä tuntuu.

Kotiin päästyäni piti aloittaa hiljalleen liikunta. Aluksi oli tarkoitus yrittää kiertää kortteli, mutta kun pääsin hissillä alakertaan, niin olin jo aivan loppu, ei muuta kuin hissillä takaisin ja sänkyyn. Jos voimat ovat menneet niin silloin ne ovat.

Tämä on sellainen juttu, ettei sitä pysty käsittämään jollei ole itse sitä kokenut.

Mononukleoosin aiheuttama kurkku- ja korvakipu. Kaksi viikkoa ja en omaa sylkeänikään kyennyt nielemään. Joka nielasulla tuntui kuin osui puukolla ronkittu kurkkua. Onneks ei ikinä enää.

toinen on kun laitettiin napakorua. Meinas taju lähteä. Mutta kun tätä ketjua luki niin omat kivut tuntu vähäsiltä.

Kipua on kolmea lajia, mutta hermosärky on niista vaikein sillä siihen eivät tunnetut lääkelajit oikein tehoa. On vastikään löydetty uusi lääkeaine joka tehoaa samassa suhteessa kaikkiin kolmeen särkylajiin. Yleisin kolmesta on tulehduskipu, johon auttavat tulehduskipulääkkeet kuten Burana ja sadat muut.

Eli vastaus ap:n kysymykseen: hermostollinen kipu on ehdottomasti vaikein ja pahin kivun laji, koska sitä ei osata nykyisin vielä hoitaa.

Paha virtsatietulehdus kun voi vaan odottaa, että antibiootti tehoaisi. Ja tietysti se kun lähti sektion jälkeen ekaa kertaa liikkeelle.

Hammaskipu on tähän mennessä peitonnut kaikki kivut ja säryt. Silloin ei meinannut pää kestää ja mielessä kävi jo haulikko. Viikonloppuna mikään paikka ei ollut auki, joten jouduin odottamaan maanantaihin. En nukkunut enkä syönyt. Joo, kuolioonhan se hammas oli menossa ja siellä oli ilmaa. Se helpotuksen tunne, kun hammaslääkäri tekee työtään ja särky katoaa. 

Koettu migreenit, kuolemaa toivomaan saava aivokalvontulehdus, sektiot, niskannyrjähdysvamma viikkojen kivuilla jne.

Mutta pahin kipu kaikista oli dreeniletkun vetäminen vatsasta, sisäelinten välistä. Sai huutamaan ääneen ja muisti kivun vielä vuosia jälkeenpäin.

Tulee mieleen tuntemattoman sotilas, joka työnteli suoliaan takas mahastaan ammottavasta haavasta. Mahtoi tehdä gutaa.

Kuparikierukan asennus synnyttämättömälle. Toimenpide keskeytettiin useaan otteeseen, kun meinasin pyörtyä kipuun.

Ihan kidutusta. Olin muka erittäin kipuherkkä. Tunnen ne stanan pihditkin siellä kohdunsuullani roikkumassa, koko toimenpiteen ajan. Ihan helvettiä.

Hammassärky ja migreeni kilpailevat keskenään, mutta pahinta on iskiaksen aiheuttama hermosärky jalassa. Aamulla ylösnoustessa tulenpalava vieteri vetää jalan kramppiin ja siinäpä kiemurtelet komeron oven kahvasta kiinni pitäen.. Vähän myöhemmin selkä antaisi liikkua maltillisesti, mutta heijastussärky nilkassa estää sen. Tuntuu kuin nilkasta olisivat kaikki rustot ym. kadonneet niin että paljaat luut hankaavat toisiaan vasten. Ei voi kävellä, ei ajaa autoa ja töihin pitäisi päästä, meillä kun sairauslomaa ei saa, jos ei ole kuumetta! Mitkään lääkkeet eivät auta."Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" luki aikoinaan pyhäkoulukortissa. Ei sitä silloin uskonut, että sekin lause - Raamatusta lienee - tulisi todeksi, ainakin alkuosaltaan. Kruunua ei ole vielä näkynyt!

Se vihlonta mikä tulee kun hammasta porataan. 

Hammassärkykin, se jyskyttävä ja pään turvoksiin saava kipu on siedettävämpää kuin se äkillinen kylmän terävä vihlaisu.