Mikä kipu on mielestäsi pahinta sietää?

Mä oon synnyttänyt luomusti ja mun tutulla ollut tuollainen olkapääongelma. Uskon, mitä sanot, nro 9. Mun synnytyskipu ei oikeasti ollut edes pahimmasta päästä, en kertaakaan ajatellut etten kestä enää.. Sen sijaan synnytyksen jälkeisten lukemattomien tikkien ompelu, ja tulehtuminen.. Pyörryin gynen vast.otolle 3 x ollessani jo makuulla. Ehh...

Myös, ei ihan yhtä paha: puudutuspiikki pikkuvarpaaseen. Menin ihan shokkiin =)

Itsestäni ärsyttävintä on kurkkukipu! On vaan niin vittumainen olo silloin.

Kärsittyäni niin migreenistä, hermosärystä selässä kuin hammaskivusta sanon, että kohdussa oleva kipu. Kun multa leikattiin pois endoa ja paljon (siis leikattiin, ei poltettu), tuntui, että lähtee henki. Se kipu täyttää koko kropan, hammas särkee lähinnä suussa, migreeni päässä, selkä selässä, mutta kohtu.. Se sattuu koko kropassa. Se ei ole sinänsä niin lamauttava kuin vaikkapa migreeni tai selkäkipu, mutta kamalin kipu mielestäni siitä huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 01:14"]Synnytys ilman puudutusta ei ole mitään verrattuna siihen jos olkapää lähtee sijoiltaan. Olen pyörtynyt siitä kivusta kun sitä laitetaan takaisin, tosin välillä on annettu morfinia tai nukutettu. Se on sellaista hermokipua.

[/quote]

Kaikista pahinta on se kun tietää, että kipu helpottaa heti kun sen saa paikoilleen. Mutta se laittaminen sattuu niin paljon. Tai se kun olkapää kainalossa istuu autossa ja tiellä on kauheasti töyssyjä..

Hammassärky on myös kauheaa. Hyi.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 01:16"]

Henkinen kipu.

[/quote]

Henkinen kipu. Olen kestänyt kovaa fyysistä kipua eikä se ole mitään tuohon verrattuna.

Kaksi SUURTA kipukokemusta löytyy.

Toinen oli lällympi sillä sain siihen heti avun. MInulta poistettiin leukaluusta ruuveja paikallispuudutuksessa ja luutahan ei saa tunnottomaksi tai paeremminkin niitä siinä juuri kiinni olevia hermoja ym. Niin syvälle puudute ei tehoa.

Se kipu ei ollut enään paikallista vaan meni suoraan jotenkin elimistöön ja aivoihin eli ns.selkäytimeen, että kaikki laitteet vaan piippasi ja muistan kun puhuivat jotain ettei sydän kestä enempää... Koko kroppa siis meni johonkin yliaistustilaan ja sain rauhottavaa ym. lisää suoneen. Oltiin lähellä nukuttamista (vältettiin koska olin 10.viikolla raskaana).

Toinen oli vatsakipu, luultavammin vatsakalvontulehdus mitä ei tajuttu heti. Tai edes päiviin...

Olin 4 päivää sairaalassa ennen kun sain avun.

Kipukohtaukset toistui ja ne oli aivan kamalia. Joka kerta mietin kuolenko nyt ja lopuksi toivoin kuolevani, en vaan enään jaksanut.

En edes lasten takia. 

Loppujen lopuksi mut vietiin leikattavaksi ja avattiin koko vatsa. Mitään ksittäistä ei löytynyt, mutta märkää vatsa oli täynnä ja tulehdusarvot tapissa.

Märkä poistettiin ja aloitettin antibiootit ja sitten alkoi toipuminen, vatsa auki. 

Myöhemmin sain tietää, että verisuonten posahtaminen ei ollut minulta kaukana, verenpaineeni oli ollut jossain kohtaa n.300 ja silkasta kivusta.

Eli vastaan vatsakipu ja pahana. 

Joskus ollut e-pilsujen takia migreeni ja sen kyllä kesti, vaikka vei kaiken keskittymisen. Otsakin oli kurtussa tahtomattani ja näin mitä sattuu, mutta se oli lastenleikkiä noihin muihin.

Synnyttänyt olen ilman kipulääkkeitä ja mennyt itseasiassa tosi hyvin.

Kipukynnykseni on todella korkea kuulemma. Piinaavinta on silti päivittäinen särky ja kolotus ja liikuntakyvyn aleneminen kivun vuoksi ja onneton tietämys kivusta Suomessa ja vielä onnettomampaa tieto sen hoidosta.

En tiedä mikä on pahinta... Sappikivut olivat helvetistä, varsinkin kun kesto oli pahimillaan 14 tuntia. Myös hammassärky on ollut kamalaa ja kyllä murtuneesta kädestäkin tuli niin kamala kipu että meinasi järki lähteä. Kamalia särkyjä kaikki silloin kun ovat kohdalle osuneet ( ja olen synnyttänytkin kahdesti... Tosin saanut puudutteet loppuvaiheessa )

Siedän aika kovaakin kipua, jos se on jomottavaa. Minulla on ollut lapsesta asti migreeni ja olen pakon edessä sopeutunut päänsärkyihin - pystyn pysymään toimintakykyisenä. Sen sijaan polttava tai vihlova kipu on kauheaa. Pahin on ampiaisen tai mehiläisen pisto. Ne polttavat kuin kehoon työnnettäisiin tulikuumaa naulaa. Lisäksi kipu on aaltoilevaa, tulee ja menee tuntitolkulla.

Vihlovaa kipua voi olla hammaslääkärissä, mutta se on kohtuullisen lyhytkestoinen aika. Myös vatsaportin tulehdus oli ikävä kokemus pitkän keston vuoksi ja silloinkin tuntui, että vatsassa on hehkuva rautamöykky. Silti kivun huiput eivät yltäneet yhtä korkealle kuin mehiläisen pisto. Olen niille myös allerginen.

Paha migreenikohtaus ja kuukautiskivut vatsaontelo täynnä endometrioosia.

kysta munasarjoissa...

Aivokalvontulehduksen aiheuttama päänsärky on ollut ehdottomasti pahin! Hyvänä kakkosena tulee nielurisojenpoiston jälkeinen kipu.. hyvänä kolmosena kyllä hammassärky! Hyi että.

Hammassärky ehdottomasti! THE WORST!

Kuvitelkaa hammassärky moninkertaisena ja pitkin kasvoja. Silloin puhutaan kolmoishermosärystä.

Päänsärky on varmaan pahin. Hammassärky kyllä hyvänä kakkosena.

Migreeni. Koettu: sektio, synnytys ilman epiduraalia, murtunut jalka ja rintalasta, viisaudenhampaan poisto ja silmien laaserointi. Migreeni särky ehdottomasti pahin.

Hammmassärky.Siihen ei auta mikään normilääke.Palovammat ovat myös erittäin kivuliaita.

Kuukautiskivut ja migreeni on aika tasoissa mun kohdalla.

Hammaskipu. Kestän murtuneet luutkin paremmin, kuin hammaskivun.

Hammasvihlonta ja kipu ei mun mielestä omalla kohdallani ole niin kamalaa kun synnytykipu (supistukset olivat helvetillisiä kestää, itse syntymä ei paha). En koskaan enää halua synnyttää, mieluummin mitä tahansa kipua kun ne 7 cm supistukset.

Toiseksi pahinta kipua mitä olen kokenut oli pahaksi äitynyt ja todella voimakas virtsatietulehdus, se alaselkäkipu..

Migreeni.

Mut aivan kamala kokemus kerran koettu pakettina migreeni-kamala krapula- ruokamyrkytys.