Mikä kipu on mielestäsi pahinta sietää?

Korvasärky!

Synnytyksessä supistukset, ovulaatiokivut, migreeni, ja se helvetillinen piikki kun puudutetaan ihoa esim luomen poistin yhteydessä. Joissain paikoissa se vaan tuntuu niin pahalta, enkä pysty hallitsemaan sitä kipua. Onneksi se kestää vain muutaman sekunnin.

Mutta noista se synnytyskipu on pahin.

Synnytyksessä supistukset, ovulaatiokivut, migreeni, ja se helvetillinen piikki kun puudutetaan ihoa esim luomen poistin yhteydessä. Joissain paikoissa se vaan tuntuu niin pahalta, enkä pysty hallitsemaan sitä kipua. Onneksi se kestää vain muutaman sekunnin.

Mutta noista se synnytyskipu on pahin.

Hammassärky. Olen ryöminyt nelinkontin metsässä ja nähnyt tähtiä kun kivun kourissa en ole voinut tehdä mitään. Se kipu on kuin muuri, joka eristää minut kaikesta inhimillisyydestä. Paljon pahempaa, kuin synnytys, jonka tietää olevan tulosta tuottavaa ja palkitsevaa kipua. No, toki hammassärkykin sitten yhtäkkiä lakkasi, kun hammas kuoli, mutta matka oli pitkä ja tuskainen.

Voimakas polttava ja viiltävä hermokipu, ihan missä päin kehoa tahansa on pahinta.

Sappikohtauksessa tullut kipu järkyttävintä. Synnytykset luomuna eiväg olleet mitään siihen verrattuna

kipu suussa, hampaissa jne. 

Mulla ainakin muuten melko korkea kipukynnys mutta hammaslääkärissä olen ihan hädässä!

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 09:50"]

Voimakas polttava ja viiltävä hermokipu, ihan missä päin kehoa tahansa on pahinta.

[/quote]

komppi

Sappikohtaus ja korvasärky. Ja sitten oikein mehevä iskias.

Menkkakipu, ehdottomasti! Olen monesti oksentanut niiden vuoksi.

Sarveiskalvon särky pienen haavan takia, mä en voi ees kuvitella kestämättömämpää tunnetta.  Lääkäri sanoinkin että nää haavat ovat kipeimpiä koska silmä on herkin elin. Pelkkä silmän liikahtaminen kiinni olevassa silmässä oli tuskaista.

Migreeni - lamauttaa minut kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2014 klo 10:02"]

Migreeni - lamauttaa minut kokonaan.

[/quote]

Allekirjoitan tämän. Raskaus laukaisi minulla aurallisen migreenin, vieläpä viikoilla, jolloin migreeniä ei enää pitäisi olla (24-26). Se aura-kohtausta seurannut pääkipu oli sellaista, että huusin ja itkin ääneen. 

Muita kipukokemuksia on synnytyksestä ja endometrioosikohtauksista. Synnytys oli vaikea, pitkässä (2 h) ponnistusvaiheessa en saanut enää epiduraalivahvistetta, koska supistuksen olivat häipymässä. Mutta ei se kipu ollut mitään tuohon verrattuna. Endometrioosini oli niin paha, että se leikattiin. Ennen minulla oli liikuntakyvyn vieneitä kohtauksia. Edelleen, ei mitään tuohon migreenipäänsärkyyn verrattuna.

Noidannuoli.. Kivut tulivat aaltoina ja pahin piikki veti koko selän kramppiin... muistaakseni ryömin vessaan kun sinne piti päästä, kipulääkkeet, edes vahvemmat eivät auttaneet.. Lääkärisitäkään ei ollut apua..

Mitä lähempänä päätä särky on, sitä huonommin sitä siedän. Hammasjuuren tulehdus ja sen paikkaaminen on kaameaa, jos paikatessa ei puudu kunnolla, vaikka piikkejä iskettäisiin kitalakeen. Migreenikohtauskin on lamauttava. Selkäytimen hermosärky on myös sellainen, jota ei pääse millään pakoon.

Silti sanoisin, että kohdun repeäminen synnytyksessä, jossa kipulääkitys ei ole auttanut, on jotain niin hirveää, että meidän perheen lapsiluku tuli kerralla täyteen.

Kyllä se oli esikoisen pään ponnistaminen ulos. Ihan hirveä kipu. Hyvänä kakkosena supistukset esikoisesta. Toka ja kolmas synnytys sensijaan eivät olleet mitenkään hirveän kivuliaita (sain kyllä epiduraalin molemmissa, mutta ennen sitäkään). Mulla ei ole ollut juuri terveysongelmia. Hampaan paikkaaminen ilman puudutusta oli kyllä tosi kivuliasta, mutta ihan eri planeetalta kuin tuo esikoisen synnyttäminen.

poski ontelotulehdus

Migreeni ja kuukautiskivut !

Selkärankareumasta johtuva ajoittainen selkäkipu.

Se kipu on vaan niin helvetillinen ja lamauttava ja saattaa alkaa täysin yllättäen. Siis niin, että illalla menet ilman vaivoja nukkumaan ja aamulla kipu on niin paha, ettei ihan oikeasti pääse sängystä ylös. Pari kertaa oon väkisin yrittäny nousta ja pyörtynyt. Nykyään toki pidän särkylääkkeitä ja vesipulloa yöpöydällä. Onneksi näitä pahimpia kausia tulee vaan muutama vuodessa, lievää kipua on toki päivittäin.

Tämä ketju on lohdullinen. Minulla on kaikenlaista krämppää eri puolilla kehoa, toiset sattuvat enemmän ja toiset vähemmän, ja on ihanaa tietää, että ympärilläni on niin paljon ihmisiä, jotka ovat vertaisiani. Toki toivon, että me kaikki saisimme elää kivutonta elämää, mutta koska niin tuskin tapahtuu, vertaistukea saisi varmaan nopeasti, kun avaisi suunsa.