Sanokaapas nyt tehomammat, että missä lapset pitäisi hoitaa jos pk:t ovat säilöntälaitoksia, pph:t väsyneitä hulluja

:D

hoidossa kuin kotona. Paitsi tietenkin, jos sekopäinen äiti menisi töihin ja hoitamaan jäisi isä.

Jos olisin jäänyt kotiin hoitamaan lapsia kolmevuotiaaksi asti olisi nyt varsin karut hetket: Sain ensimmäisen lapsen vuonna 2000 ja toisen vuonna 2003 eli olisin nyt ollut 6 vuotta putkeen kotimammana. Eipä olisi paikkaa, mihin palata töihin, opinnot kesken, ei yhtään oman alan työkokemusta ja ikääkin jo 33 vuotta. Todennaköisesti töihin ei tarvitsisi edes palata, sillä olisin tullut hulluksi kotona, jossa olisi ihan liian vähän tilaa.

Mutta, koska olen paska äiti, olen tässä lapsien saannin jälkeen valmistunut mieleiseeni ammattiin, saanut vakituisen ja mukavan työpaikan ja muuttanut ihanan isoon taloon. Niin, ja olen myös koko aja opiskellut työn ohella lisää.

Vanhempi lapsi meni tarhaan reilut 1,5-vuotiaana ja kun nuorempi oli 9 kk, tuli meille hoitaja kotiin ja sittemmin nuorempi on ollut pph:lla ja vanhempi tarhassa.

Mulle on IHAN SAMA, jos joku pitää minua huonona ihmisenä. Itse olen onnellinen ja lapsenikin vaikuttavat varsin onnillisilta ja hyvin kehittyneiltä.

Olisi pitänyt arvata, että alatte kinastella siitä, riittääkö kotihoidontuki elämiseen ja onko alle 3-vuotiaan paikka kotona. Enhän minä sitä kysynyt!!



No, senkun jatkatte kinasteluanne. Minun tilanteessani kumpikaan em. kysymyksistä ei ole ajankohtainen.



ap

Tervejärkisiä teistä tullu? En usko, kun tätä palstaa lukee! Pähkähulluja kaikki!:)

kaikki alle 3-vuotiaiden äidit (niin miksi juuri äidit?) jäisivät kotiin. Lähtisivät ne vähätkin tuet. Mistä ihmeestä kuvittelette kotihoidon tuen, hoitolisän ja kuntalisän tippuvan? Taivaasta? Pohjattomasta kirstusta nimeltään yhteiskunta? :-D



Tässä maassa riittä tilausta ihan molemmille vaihtoehdoille. Vielä enemmän riittäisi osa-aikaiselle työlle, joka tällä hetkellä useimmille kannattamattomin vaihtoehto.

Vierailija:

250¿ menee joka kuukausi säästötilille ja loput rahat kuluvat elämiseen. Hyvin pärjäämme, enkä kyllä itse pidä 2900¿ nettotuloja kovin suurina. Mikäli olisin työelämässä, tulomme olisivat lähes kaksinkertaiset.

Ja tuolla summalla pärjäämiselle tulee joskus raja vastaan. Tämän vuoden loppuun aion sinnitellä, sitten on pakko mennä töihin.

Ei voida ajatella, että jokainen pystyy kituuttamaan jollain tonnin " palkalla" vuosikausia.

minä minä minä minä minä minä minä minä



Missä niitä palkintoja jaettiinkaan?????

Missä näin sanotaan, että allergialääkärit suosittelevat pk:a?

lapsillemme, jos siihen vain suinkin on mahdollisuus=) T. 12

ja infektiokierteitä. Tällöin on totta kai parempi hoitaa kotona. Nykytietämyksen mukaan alle 3-vuotiaan huonoa vastustuskykyä ei tarvitse lähteä karaisemaan, se tulee itsekseen iän myötä.

kun luulevat maailmassa olevan vain yksi tapa tehdä oikein ja hyvin, oli sitten kyse lastenhoidosta tai mistä tahansa. Mutta yhä tästäkin aiheesta jaksetaan vääntää. Tästäkin keskustelusta paistaa taas se, että luottamus omiin ratkaisuihin ei ole kovin suuri, kun pitää kaikki vaihtoehtoiset ratkaisut tuomita. Kertomatta omaa ratkaisuani tässä asiassa totean vain, että se on hyvä, mutta yhtä hyvä voi olla se päinvastainenkin. Minun ei tarvitse haukkua toisten tekemisiä voidakseni uskoa tehneeni itse meidän perheelle sopivan päätöksen.

Minä tunnen monia kotihoidossa olevia lapsia, eikä kaikilla ainakaan minun mielestäni ole tarjottu aina parasta. Äiti on väsynyt, tiuskii ja huutaa lapsille (käykääs lukemassa kotiäiti-osastoa), saattaa läpsiäkin, kun ei enää muuten jaksa. Ruokaa ei jakseta tehdä, syödään valmisruokia jne. Lasten kanssa ei tehdä juuri mitään, laitetaan vain video päälle.



Itse olen ainakin ollut tosi tyytyväinen, että olen mennyt töihin, vaikka lapset eivät olekaan olleet yli kolmevuotiaita.



Mies menee töihin n. 8.30, eli lasta ei tarvitse viedä kovin aikaisin hoitoon. Lähden joka päivä töistä 15-15.30. Haen lapsen kotiin, teen kotiruoan, olemme lasten (3) kanssa kaikki illat (eli ei omia harrastuksia, paitsi kävelyretket, ja nekin yleensä osan perheen kanssa ja ristikot). Lapsilla on harrastuksia, joihin heitä kuskaillaan tarpeen mukaan. Käymme lomilla reissussa useita kertoja vuodessa, aina lapset mukana (kerran vuodessa parin päivän reissu ilman lapsia, jolloin lapset mummulassa).



Eli tämä on juuri toisenlainen vaihtoehto kuin se mitä täällä hehkutetaan, ja silti minusta tuntuu, että lapseni ovat kovinkin onnellisia ja tasapainoisia, sillä riittäähän meillä aikaa heille joka ainoa päivä. Ja lisäksi minun ei tarvitse ihan joka asiaa heiltä evätä, kun on kuitenkin tulojakin jonkin verran.



t: nimim. Tännekö se parhaan äidin palkinto kuuluikin :o)

Sitä paitsi olen kurkkua myöstä täynnä yhden naapurini juttuja, joka koko ajan korostaa, että hän hoitaa lapset kotona niin pitkään kuin mahdollista eikä laita lapsia kärsimään päiväkotiin. Heidän perhe-elämänsä näyttää kyllä valitettavasti sellaiselta, että joskus lapsille tekisi hyvääkin päästä " lepäämään" päiväkotiin.

Mitä luulet lasten oikeasti arvostavan eniten? Materiaa ja matkoja vai äidin läsnäoloa päivisin, sopivasti järjestettyjä virikkeitä ja aitoa välittämistä? Mikäli vastauksesi on ensimmäinen vaihtoehto, on kasvatuksessanne mennyt jokin pahasti vikaan:-(

Vierailija:

Mitä luulet lasten oikeasti arvostavan eniten? Materiaa ja matkoja vai äidin läsnäoloa päivisin, sopivasti järjestettyjä virikkeitä ja aitoa välittämistä? Mikäli vastauksesi on ensimmäinen vaihtoehto, on kasvatuksessanne mennyt jokin pahasti vikaan:-(

Sehän nähdään sitten, kun ovat aikuisia. Toistaiseksi ovat ainakin onnellisia ja vanhin jo murrosikäinen. Ja mikäs sinä olet sanomaan minun aidosta välittämisestäni?

ja samalla lievennetään omaa huonoa omatuntoa siitä, että ei anna lapselle tarpeeksi aikaa ja olen riittävästi läsnä lapsensa arjessa. Onpahan teidänkin perheessä sitten arvot kohdallaan:-(

Tällä hetkellä olen kotona, mutta ennen pikku kakkosta ehdin olemaan töissä ja esikoiseni oli päiväkodissa. Hän meni päiväkotiin olessaan 2-vuotias. Meille järjestely sopi silloin mainiosti. Lapsi oli mielellään päiväkodissa (7-15) ja meillä oli iltaisin oikein mukavaa.



Luulen, että monilla kotiäideillä ei edes ole mielekästä työtä mihin palata. Helppo esittää uhrautuvaista äitiä, kun oikeasti ei ole edes vaihtoehtoja.

Vierailija:

Luulen, että monilla kotiäideillä ei edes ole mielekästä työtä mihin palata. Helppo esittää uhrautuvaista äitiä, kun oikeasti ei ole edes vaihtoehtoja.

Se myös ihmetyttää, kun heti syytetään siitä, ettei välitä aidosti lapsestaan, jos käy heidän kanssaan matkoilla tai ostelee heille jotain. Eihän se rakkauden määrä siitä mihinkään vähene, vaikka mahdollisuuksia johonkin muuhunkin kuin kotona istumiseen on. Minä ainakin annan mieluusti kaiken rakkauden/rahallisen tuen mitä voin antaa (joskin tämä ei tarkoita sitä, että lapset saavat kaiken, mitä kaupasta keksivät pyytää).

T: 65

palata työhöni, jota rakastan, ennen kuin olen omat lapseni saanut eskariin. Niin paljon kaikenlaista joudun työni puolesta näkemään, että omat lapseni hoidan itse. T. 67 / 69