Lue keskustelun säännöt.
Sanokaapas nyt tehomammat, että missä lapset pitäisi hoitaa jos pk:t ovat säilöntälaitoksia, pph:t väsyneitä hulluja
Kommentit (70)
Vierailija:
palata työhöni, jota rakastan, ennen kuin olen omat lapseni saanut eskariin. Niin paljon kaikenlaista joudun työni puolesta näkemään, että omat lapseni hoidan itse. T. 67 / 69
..jotka selviävät vasta sitten kuin lapsi on aikuinen. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka lapsesi kuinka on eskariin asti kotona, mikään ei takaa, että elämä on sen jälkeen jotenkin ruusuisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lasten kanssa kotihoidontuella, tulot olivat 1700 euron luokkaa. Siitä kun pyyhkii pois asumisen (700 euroa) auton (300+bensat) ja ruoan niin käteen ei jää mitään ja mitä muhin laskuihin tulee niin saatettiin jäädä jopa miinuksen puolelle. Miehelläni on kaiken lisäksi veljensä takauslaina harteillaan, joten varaa ei todellakaan ollut jäädä kotiin äitiyslomaa pidemmäksi aikaa, vaikka olisin halunnutkin.
Uskokaa huviksenne, mutta nuorimman lapsen päiväkotiin vieminen oli vaikeinta mitä olen ikinä joutunut tekemään. Tällainen syyllistäminen ai auta asiaa yhtään. Nyt tosin olo on helpottunut kun juniorikin on sen verran kotiutunut päiväkotiinsa, ettei enää murehdituta kun hänet sinne jätän. sivumennen sanoen pienimmän päiväkodissa saa loistavaa hoitoa. Isomman lapsen olot eivät ehkä ole yhtä loistavat, mutta hän on jo kohta menossa eskariin ja pärjää kyllä.
luopuneet turhasta, mutta lapsiltamme ei silti puutu mitään. On harrastuksia, ihania vaatteita ja kerran vuodessa matkustamme kohteeseen, minkä olemme päättäneet lasten kanssa yhdessä ja mitä varten jokainen säästää rahaa.
Opetamme lapsillemme rahan arvon ja, että kaikkea ei voi saada tuosta vain ja automaattisesti. Uskallan väittää, että vuosittaista ulkomaanmatkaa, johon lapset itse säästävät rahaa, lapset arvostavat aivan eri lailla, kun se on jotain erityistä kuin niin, että matkoista tehtäisiin lähes arkipäivää ja vanhemmat maksavat kaiken hyvittääkseen lapselle arjen harmauden ja ajan puutteen.
Vierailija:
luopuneet turhasta, mutta lapsiltamme ei silti puutu mitään. On harrastuksia, ihania vaatteita ja kerran vuodessa matkustamme kohteeseen, minkä olemme päättäneet lasten kanssa yhdessä ja mitä varten jokainen säästää rahaa.
Opetamme lapsillemme rahan arvon ja, että kaikkea ei voi saada tuosta vain ja automaattisesti. Uskallan väittää, että vuosittaista ulkomaanmatkaa, johon lapset itse säästävät rahaa, lapset arvostavat aivan eri lailla, kun se on jotain erityistä kuin niin, että matkoista tehtäisiin lähes arkipäivää ja vanhemmat maksavat kaiken hyvittääkseen lapselle arjen harmauden ja ajan puutteen.
Voi h' lvetti teidän kanssanne! Täällä ei tosiaankaan voi keskustella mistään, kun mammat luulee, että on olemassa vain musta ja valkoinen.
Jos hoitaa kotona > luovutaan kaikesta.
Jos lapset hoidossa > ostetaan rakkaus materialla.
Eihän mitään muuta vaihtoehtoa saatikka välimuotoa ole olemassa - EIHÄN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valitettavasti sitä tuetaan Suomessa tosi huonosti.
Mistäs ne teidän lapset sitä rahaa sitten saavat, että pystyvät säästämään ja arvostamaan matkaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisitko pari yleispätevää esimerkkiä? Olen erittäin kiinnostunut!
" Tämäkin on asia, johon voi vaikuttaa ihan itse, jos haluaa. On monta keinoa yhdistää omien lasten täysipäiväinen hoito kotona ja osapäivätyö."
ei se vaan kaikilla onnistu se osa-aikatyö tekeminen, älä viitsi yleistää, kun et tiedä kaikkea. Minun työtä esim. ei voi tehdä osa-aikaisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näitä vaihtoehtoja on niin paljon, kuin vain itse jaksaa keksiä. Vaihtoehtoja on, halua toteuttaa asia hyvin harvoin.
sellaista, josta he saavat itselleen aina välillä rahaa. Nämäkin rahat saavat omille tileilleen. Eivätkä lapset ole myöskään vain säästämiensä käyttörahojen varassa matkoilla=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuijaa! Minä käyn töissä, jotta lapsellani on vaatteita, koti jossa asua ja ruokaa jota syödä. Ollaan jo luovuttu kaikesta turhasta, silti molempien vanhempien on pakko käydä töissä, jotta perustarpeet saadaan tyydytettyä.
mutta onneksi elämää ja tätäkin palstaa seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että elämä ei ole niin mustavalkoista. On olemassa hyviä hoitopaikkoja ja on olemassa lapsia jotka oikeasti viihtyvät toisten lasten seurassa (enkä nyt puhu mistään vauvoista). Ideaali tilanne olisi, se jos molemmat vanhemmat olisivat töissä, mutta tekisivät niin lyhyttä päivää että lapsille ei tulisi pitkää päivää hoidossa.
Minua on hoidettu kotona ja äitini aina toitottaa miten hyvä kotihoito on lapsille. IITSE en ole asiasta niinkään varma, vielä tänäkin päivänä kirpaisee kun ajattelen miten köyhää meillä oli kotona... Ei KOSKAAN varaa mihinkään!! Ei sekään ole lapselle kivaa!! Sain uusia vaatteita vain kevätpäättäjäisiin ja jouluksi. Ikinä emme matkustaneet mihinkään. Mulla oli tosi vähän leikkikaluja. Ankeeta:(((. Luultavasti vaikutti myös se, ettei äitini mielestäni viihtynyt kotona vaan oli siellä koska " hyvän äidin kuuluu olla" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli
a) otanko eron miehestä? Etsin vaikka sellaisen, joka haluaa jäädä kotiin ja joka on rikas.
b) menenkö terapeutille koittamaan muuttaa luonnettani? Samalla joudun menemään iltatöihin, koska raha tiukilla. --> ei perheen yhteistä aikaa --> ero --> uuden miehen etsintä
c) muutammeko yksiöön (nyt halpa kolmio kun maksamme vain korkoja), ai niin, yksiö tulisi kalliimmaksi. tilanahtaus --> hermo kireällä.
d) muutammeko jonnekin pohjoisen vanhaan hylättyyn taloon? kyllähän siellä työttömyyskorvauksillakin elelisi, jätämme työpaikat --> mahd. sos. ongelmia.
Te ootte yksinkertaisia. Jokainen elää oman elämäsnä. Kukaan toinen ei ole asiantuntija toisen elämssä. Tokihan on totta, että vauvaa olisi hyvä äidin hoitaa, mutta eipä tämäkään niin aukoton asia ole. Muistelkaa vaikka tragedioita.
perustu taloudellisiin näkökulmiin. Meillä lapsi aloitti PK:ssa 1,5 vuotiaana ja palasin opiskelemaan. Opintoaika olisi umpeutunut, jos en olisi palannut kouluun. Samalla loppui kotihoidontuki ja päiväkoyimaksut tulivat maksettaviksi. Kuukausitulomme tiphtivat siis 500 euroa, kun lapsi aloitti hoidossa.
lapsuuden kokemuksiin. Mä menin 2-vuotiaana perhepäivähoitoon ja oikein hyvä ratkaisu oli mulle! Varsinkin kun olin ainoa lapsi, tarvitsin muita lapsia ympärilleni ja seuraa. Muistan kun yksi samalla kadulla asuva kaverini oli kotona 6-vuotiaaksi saakka ja joka päivä kun tulin hoidosta hän oli odottamassa yksin kadulla että saisi leikkikavereita... Oli kateellinen meille muille kun meillä oli hoitopaikoissamme seuraa ja virikkeitä. Hänellä oli sisaruksia mut he olivat vanhempia joten olivat koulussa jo.
Eli ei aina niin yksipiippuisia nämä asiat...
Ja mitä matkoihin tulee, mulla on tosi hyviä lapsuuden muistoja just matkoilta vanhempieni kanssa. Eli mun kohdalla olis ollu väärä ratkaisu luopua matkoista ja olla kotihoidossa.
jos itse sattuu miehen palkalla pärjäämään, niin kuvitellaan, että kaikki mujutkin pärjäävät lasten lukumäärästä, elämäntilanteesta ja miehen palkan suuruudesta riippumatta. Kun juuri MINÄ pärjään, niin kyllähän kaikilla muillakin on sama tilanne.
Ja ette kai te ihan tosissanne ehdota, että henkilö, joka on aikoinaan hankkinut akateemisen koulutuksen ja maksanut 15 vuotta opintolainojaan takaisin, lasten hankkimisen jälkeen hylkäisi tämän koulutuksen ja työpaikan ja alkaisi pyörittämään jotain nettikauppaa kotonaan vain siksi, että lasten ei tarvitse olla ikäistensä seurassa päiväkodissa?
Itse menin töihin, koska ajattelin lasteni parasta. Olisin halunnut olla itse kotona lasten kanssa, mutta se ei vain meidän tilanteessamme onnistunut, kun rahat eivät riittäneet kotona ollessa edes välttämättömimpiin asioihin, kuten ruokaan. Mutta sitähän täällä on monen vaikea ymmärtää, kun " mistään ei ole tarvinnut luopua" kotona ollessa.
lapsia hoitamassa. Yhteiskunta on kustantanut minulle kalliin, monivuotisen koulutuksen (HLL), ja sitten pitäisi heittäytyä kotiin vuosiksi. Taloudellisesti pärjäisimme joten kuten, mutta kyllä minua tarvitaan työelämässäkin. Hammaslääkäreitä ja monia muita ammattilaisia tarvitaan työelämään. Eihän tämän yhtesikunnan persus kestä sitä, jos kaikki ammatti-ihmiset jäävät vuosiksi kotiin.
teinit esim. ovat ihan eri juttu, kun yksi nuorimies syökin jo enemmän kuin teidän lapset yhteensä. Ovatko noin bruttotulotkin teidän 3700 teidän perheen? Jos saisimme noin paljon rahaa, ei meilläkään olisi hätäpäivää, vaikka lapsia on vauvasta teiniin. Kyllä tuolla summalla jo mukavasti elelee.
Vierailija:
24 tuntia vuorokaudessa, ja silti ehdimme kesälomareissuille sinne tänne. Oli virikkeitä, keskusteluja, hauskan pitoa ja pelkkää oleilua. Kyllä lapset varmaan kärsivät...