Voisitko ajatella vauvallesi kummiksi juuri rippikoulun käynyttä poikaa?

Mieheni täti teki aikoinaan noin, pyysi juuri konfirmoitua sukulaispoikaa kummiksi. Käytännössä kummin hommat on sitten hoitanut pojan äiti. En tarkoita, että aina kävisi näin, mutta voi käydä ja on käynytkin.

Virallisestihan ei pääse vielä kummiksi, mutta hänet kirjataan virallisesti kun on rippikoulun käynyt.



Ehkä on ensin enemmänkin kaveri ja myöhemmin sitten enemmän tukena :)

Kummiusasiat voi olla vaikeita hoitaa aikuisellekin miten lapsi siitä selviäisi

Sylikummiksi nyt ei todellakaan

nimittäin veljeni, joka on minusta paljon nuorempi. Toinen kummi on kolmekymppinen, ja täytyy sanoa että veljeni on paljon parempi kummi kuin hän!

Muistaa jokaikisen synttärin, nimipäivän ja joulun, käy kylässä ja on kiinnostunut lapsestamme.

Hänelle on tehnyt hyvää saada näin iso vastuu, hän tuntee olonsa kovasti mieheksi.

Toisin kuin lapsemme toinen kummi, yhtään lahjaa, puhelua tai kyläilyä ei ole tullut, surullista lapselle :(

Ristiäisten (4 v. sitten) jälkeen on käynyt ehkä kerran tai kaksi. Äiti on hoitanut " pakolliset" lahjat.

Suosittelen siinä tapauksessa, että olette läheisiä ja hyviä tuttuja. Minusta olisi ollut kiva, että kummi olisi ollut " kaveri"

Eipä sitä aikuisestakaan voi tietää, osaako hoitaa kummin hommat.

Mä olin ainakin hemmetin ylpeä saamastani kunniasta. Nyt kummilapseni täyttää jo 14 vuotta. Kovinkaan läheiset välit meillä ei ole pitkästä välimatkasta johtuen.

Ja voi olla loistava kummi etenkin pojalle, kun lapsi on jo isompi. Teini-ikää lähestyvälle voi olla loistava juttu, että kummi ei ole yhtä kalkkis kuin vanhemmat. Mutta lapsen ollessa pieni, 15-vuotias poika tuskin on samalla tavalla " hyödyllinen" kummi ainakaan vanhempien näkökulmasta, kuin esimerkiksi aikuinen nainen saattaisi olla.

Ihan tyytyväinen olen ollut nuorien kummien tehtävään. Tuo esikoisen (nyt 5v) kummi, joka on poika on hyvin lapsirakas ja homokin vielä (oli jo ennen riparii) ja ihan nappivalinta lapsen kummiksi. On mukana läheisesti lapsen elämässä ja lapsi ihan innoissaan aina kun pääsee poikakummin kanssa esim Korkeasaareen, uimaan, leffaan, syömään tms ja poika jaksaa leikkiä lapsen kanssa ja on kiinnostun kummilapsen elämästä.



Meillä on ollut kummia valittaessa aina etsiä mahdollisimman eri tyyppisiä kummeja kullekin lapselle. Ja yksi tärkeä on ollut, että on mahdollisimman nuori (riparin just käynyt), jotta olis just enemmän ´kaveri´ lapselle, mutta silti tärkeä ihminen ja nyt kun tuo poikakummikin alkaa olemaan jo aikuinen, niin osaa ottaa kummilasta huomioon enemmän aikuisena.

Tyttöä kyllä, mutta en poikaa. Oma mieheni on " päässyt" kummiksi juuri rippikoulun käytyään. Olimme seurustelleet monta vuotta ennen kuin tämä ylipäätään kävi ilmi. Ei mieheni (silloinkin siis vasta 19v.) tajunnut, mitä kummius tarkoittaa. Ei ollut ostanut ikinä mitään lahjoja, eikä muutenkaan huomioinut kummilasta... Oli luullut, että vastuu rajoittuu ristiäisissä esiintymiseen. Hip hei... Ja kun miehen äiti on saamaton vätys, joka ei osannut poikaansa ohjata asian suhteen, niin kummius oli nuo ekat vuodet täysin vailla huomiota.



No, kun minä sain asiasta tietää, niin homma muuttui. Eli sen jälkeen on yhdessä mietitty lahjat (ja selvitetty ensin se synttäripäiväkin...) ja käyty kylässä jne. Koko ajan mies on enemmän asiassa mukana (nyt 25v. ikää miehelläni). Mutta jos miehelle olisi siunaantunut toisenlainen tyttöystävä/vaimo, niin kummipoika saattaisi olla täysin huomiotta edelleen.

Tämä vauva nyt 5v ja kummi parikymppinen, jaksaa leikkiä, viedä elokuviin, käydä kirjastossa pojan kanssa... Nappiin meni kummivalinta, lapsikin tykkää aivan hirveästi olla kumminsa kanssa tekemisissä

Ja nyt kummipoikani on lähes saman ikäinen kuin minä silloin, ja ihan hyvin voisin ajatella häntä lapseni kummiksi, jos se tilanne tulee eteen.



Tietenkään 15-16 -vuotias kummi ei todennäköisesti voi ostella kalliita lahjoja, mutta mitä vikaa on siinä jos kummi on nimenomaan enemmän kaveri kuin etäinen aikuinen? Itse olen kokenut sen rikkautena, ja samaa väittää kummipoikanikin kun joskus on asiasta puhuttu.



Ehken ole todellakaan ollut mikään luerilaisen kirkon puhenainen kummin velvollisuudessa, mutta (toivoakseni) olen ollut läsnä, ja hauskaakin on ollut.

Kymmenen-viidentoista vuoden päästä sitten voi lapsellasi olla läheinen ja nuorekan kummi aikuisystävänä.

Mun mies on kanssa päässyt kummiksi samana vuonna kuin on rippikoulun käynyt, mutta ei ole kummin tehtäviään mitenkään kovin mallikelpoisesti hoitanut. Lahjan nykyään kyllä ostaa aina syntymäpäivänä ja jouluna, mutta siihen se kummius ikävä kyllä taitaa jäädäkin. Ja ainakin itselleni tuo lahjan osto kummilapselle on vain pieni osa kummina olemista. Lapsista hän ei ollut pätkän vertaa kiinnostunut ennen meidän lapsen syntymää, eikä kyllä edelleenkään ole muista lapsista kuin omastaan kovinkaan innoissaan..Eli ehkä kannataa keskustella tulevan kummikokelaan kanssa asioista ennen valintaa.