Jouluverhojen vaihto, yö kinkkua paistaen, joulukirkko... mitä lapsuutesi jouluperinteitä sinä ET ole siirtänyt itsellesi

Minimalisti jatkaa...Siivous tehdään siis viikottain, ei spesiaalisti jouluna. 

En käytä alkoholia jouluna enkä muutenkaan. En vietä joulua seurassa missä kuningas alkoholi näyttelee pääosaa.

Joulukuusen koristelu vasta aattoaamuna.

Rakastan joulukuusta ja haluan nauttia siitä pitkään, mutta en enää joulun jälkeen. En ymmärrä että kuusi koristellaan vasta aattona ja viedään pois vasta nuuttina.

En lähde aattoaamuna kaupungille ostamaan viimehetken ostoksia, kun suklaata saa halvalla ja kaikkea muutakin. Enkä siis palaa kotiin joulurauhan julistamiseen mennessä ihan rättiväsyneenä ja kiukkuisena, jolloin lapset joutuvat varomaan olemassaoloaan siihen asti , että äiti vihdoin illaksi rauhoittuu joulun viettoon. Traumaattinen aattoaamu koko lapsuuden.

Ei ole mitää noita lapsuuden perinteitä. No jouluvalot kyllä on, mutta ei mitään muuta. 

Sillit, silakat, mäti ja graavikala puuttuvat mun pöydästä, en tykkää niistä. Kirkossa ja haudoilla en myöskään käy. Lahjat saa avata jo päivällä, ei tarvitse odottaa myöhäiseen iltaan. Asu on vapaa, ei tarvitse jäykistellä juhlavaatteissa.

Perinteisten jouluruokien tarjoaminen, mukaan lukien sellaiset ruokalajit, joita kukaan seurueesta ei halua syödä. Muistan lapsuuden jouluateriat todella ahdistavina kokemuksina. Jalassa oli kutittavat sukkahousut, ruokailu kesti todella kauan, pöydästä ei saanut nousta eivätkä lapset saaneet ottaa osaa keskusteluun, kaikkea oli maistettava. Koko aattoaamu meni jännittäessä, miten saan lanttulaatikon ja rosollin alas. Oli tiettyjä ruokalajeja, joista kukaan suvun aikuisistakaan ei pitänyt, ja niitä sitten marttyyrimaisesti närpittiin.

En ole koskaan oppinut ymmärtämään, mikä kasvatuksellinen tarkoitus tällä oli. Itse ajattelen, että tarjotaan vain sellaisia ruokia, joille on syöjiä, ja kaikkien toiveet tulee huomioida. Jouluna tulisi kaikkien saada nauttia ruokailusta ja yleensä joulun tunnelmasta.

Olen aikuinen perheetön ja mun jouluun on kuulunut yhden joulupöydän ja joulupukin sijaan useita kattauksia ja vieraita. En käytä vapaita toimimattomien ihmissuhteiden vatvomiseen. Isäni oli hiljainen ja syrjäänvetäytyvä mies, joka kuitenkin aina aattoiltana alkoi ripittämään mikä perheessä on vialla. Ihan selvin päin vielä.

Mitään varsinaista joulusiivousta ei tehdä. Ihan tavallinen siivous riittää. Muuten mun äiti ei ole ollut mikään varsinainen jouluhössöttäjä ikinä. Jouluruoat on toki laitettu tai ostettu ja kuusi on koristeltu ja jotain muitakin koristeita laiteltu ja aika lailla samalla linjalla jatkan itse. Joulukirkossa saatetaan tyttären kanssa käydä, tämä ei ollut ikinä tapana lapsuudenkodissa. Että ehkä tämän siis voi myös laittaa listalle jouluperinteistä, jotka eivät ole kulkeneet mukana, mutta vähän käänteisesti kuitenkin.

Meillä ei ollut monia jokavuotisia perinteitä lapsuudessani. En enää kierrä koko sukua jouluna läpi niin kuin meillä tehtiin lapsena. Teen mitä huvittaa. Olen karsinut joulupöydästä kalat ja kinkun, koska en pidä niistä. Jälkkäreitä en tee, mutta vieraille voin jotain ostaa.Hautausmaalla en myöskään käy. Koen että aika elävien kanssa on tärkeämpää. Kynttilät riittää tunnelman luomiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Saunanlauteiden pesua..

MEnis muka kerrostalon yhteissaunan lauteita hulluna hinkkaan juuriharjalla(alkoi huvittaa mielikuva naapureitten suhtautumisesta)   hih   :)))

Ei ollut lapsuudessani joulu stressin aikaa. Mitään jouluverhoja ei vaihdettu, kinkku paistettiin päivällä aatonaattona, joulukirkossa ei koskaan käyty. Tuota rataa meillä mennään nykyäänkin,

Perinteet lapsuuden oli vuoteen 1998.Sen jälkeen jäin yksin ja lapsuus perinteeni katosivat. 2 Aikuista lastani noudattavat puolisoiden perinteitä. Hyvää joulun aikaa  täältä Helsinki

Joulukirkkoa ei ole ollut edes lapsena, korkeintaan jokin pakollinen koulujuttu.

Hyvä kysymys, sillä mä olen jatkanut oikeastaan ihan kaikkia lapsuuskodin jouluperinteitä. Pieniä poikkeuksia on näin päin: vasta aikuisena hankin kotiini jouluverhoja ja punaiset matot. Lapsuuskodissa oli aina samat verhot ja samat matot. Ja äitini juhla-astiastot olivat hienompia ja tuli hopeat pöytään. Nykyään kun olen itse perinyt kyseiset astiat, niin en jaksa ottaa niitä esille edes jouluksi. Muistan lapsuusjoulut ihanina, siksi nykyisinkin jouluni ovat ihania. 

Meillä ei lapsuudessani ollut mitään joulustressiä. Jouluun valmistauduttiin pitkin joulukuuta. Aattona kirkossa ja haudoilla käynti oli perheen yhteistä aikaa, jolloin sai kuulla tarinoita vanhempien isoisovanhemmista. Lapsuuden joulut oli ihania.

Olen jatkanut omassa kodissa samalla periaatteella. Jouluun valmistaudutaan jo joulukuun alusta asti ilman stressiä. Kinkun tykkään paistaa yöllä leivinuunissa. Se ei vaadi kuin yhden heräämisen tarkistamaan mikä on tilanne. Samalla koirat voi päästää ulos pissalle. Joulukirkossa en ole käynyt, mutta kauneimpia joululauluja käyn kuuntelemassa lähikirkoissa.

En kauli voitaikinaa torttuihin kuten äiti teki. Tosin silloin se piti tehdä itse koska kaupoissa ei ollut valmistaikinaa. Hyvää se kyllä oli, ehkä kokeilen vielä joskus.

En myöskään siivoa niin perinpohjaisesti. Tosin on sanottava että minulle kaikki jouluun liittyvä oheistekeminen tekee joulun. Mutta uupumusta ja raivoa en enää kärsi, kuten joskus nuorena. Vähempikin riittää, ja joulunpyhät nautin suloisesta rauhasta. Ei kyläilyjä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saunanlauteiden pesua..

MEnis muka kerrostalon yhteissaunan lauteita hulluna hinkkaan juuriharjalla(alkoi huvittaa mielikuva naapureitten suhtautumisesta)   hih   :)))

Tonttulakki ja muoviessu(ikivanha) ja mäntysaippua lattialla, raivoais jouluperinteestä...  :D

Äiti oli kyllä niin jouluihminen kuin olla saattaa ja nautti joulun tulemisesta, sen valmisteluista ja osasi hyvin organisoida hermostumatta . En ole oppinut saanut asennetta joulua kohtaan ja miksi en ole siirtänyt (perinnettä siis) kauniita kattauksia ja tekstiilejä omaan kotiini saati näkisin vaivaa ruokienkaan suhteen. Joulu on minulle aika merkityksetön. 

Armoton riitely ja pelottava mukahilpeä tunnelma, jossa äiti voi koska vaan räjähtää.