Kun olit vielä lapsi ja vietitte perheen kesken joulua, niin teittekö jotain yhdessä lahjojen avaamisen jälkeen?

Ei tehty. Olen syntynyt -62, enkä oikeasti muista että vanhempani olisivat koskaan leikkineet tai pelanneet kanssani. Joululahjojen jälkeen aikuiset seurustelivat keskenään ja minä menin huoneeseeni leikkimään uusilla leluillani tai katselin telkkaria.

Ei pahemmin ollut yhteistä aikaa. Lapset livahtivat lahjat kainaloissaan omiin huoneisiinsa ja äiti ja isä jäivät katsomaan telkkaria. Meillä oli aika tunnekylmä perhe ylipäätään, ei ketään huvittanut viettää aikaa yhdessä.

Lahjat avattiin pääruoan ja jälkiruoan välissä, eli syötiin vielä jäkiruoka, pelattiin pelejä, juteltiin...

Joo, syötiin vasta lahjojen korkkaamisen jälkeen. Sitten kello oli jo jotain 10 illalla, ei siinä mitään isompaa alle 10-vuotiaana enää tehty. TV pysyi kiinni, siitä kaikki olivat onnellisia.

Vietettiin kyllä yhteistä aikaa. Katsottiin ehkä yhdessä telkkaria, pelattiin lahjapelejä, vanhemmat ihasteli meidän uusia leluja ja auttoi niiden kanssa. Ja syötiin vielä yhdessä iltapalaakin. Joulupyhinä ulkoiltiin, katsottiin telkkaria, pelattiin uusia pelejä tai tehtiin palapelejä. Tapanina oli naapuruston yhteinen "tossupallo" - ottelu, eli joku sählyn ja jääkiekon välimuoto johon koko kylä ja vähän muitakin tuttavia kokoontui vauvasta vaariin.

Ei. Kello oli siinä vaiheessa jo miljoonan, kun päivällä oli käyty sukuloimassa, kotiin tultua saunottu ja syöty.

Joulupukki yleensä tuli kello 18.00 ja lahjojen aukaisu saattoi kestää tunteja, kun niistä juteltiin ja höpöteltiin. Meitä oli neljä lasta ja elettiin kasarin kultavuosia ja lahjoja oli röykkiöittäin.

Sitten pikku hiljaa hävittiin omiin huoneisiin leikkimään uusilla leluilla, lukemaan kirjaa tms. Tai sitten leikittiin yhdessä. Mutta harvemmin vanhemmat enää meidän kanssa olivat... iltapala oli katettu keittiöön, siellä kukin kävi napsimassa. Nukkumaan mentiin itsenäisesti, kun väsytti.

Vanhemmat keskittyivät viineihinsä. Oli heidän aika nauttia joulusta, kun olivat meille kaiken eteen tehnyt valmiiksi.

Meillä juotiin (ja juodaan edelleen) kahvit lahjojen jakamisen jälkeen. Sitten ei ollut mitään erityistä.

Kun oltiin vähän isompia, saatettiin pelata vielä illalla yhdessä jotain peliä. Samoin teemme nykyään monesti, kun isovanhemmat ovat lähteneet kotiin.

Kun lehmät oli lypsetty ja karja hoidettu, käytiin saunassa ja sitten oli lahjojen vuoro. Oli jo niin myöhä, että äiti ja isä häipyivät omaan huoneeseensa, ja heitä ei saanut häiritä sieltä. Nukkumaan mentiin itse kukin siitä. Tämä 50-luvulla. Siihen aikaan vanhemmat eivät koskaan leikkineet lastensa kanssa. Kerran isä näytti, miten vedetään leukoja ja pyöritetään saavin vannetta vyötärön ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Kun lehmät oli lypsetty ja karja hoidettu, käytiin saunassa ja sitten oli lahjojen vuoro. Oli jo niin myöhä, että äiti ja isä häipyivät omaan huoneeseensa, ja heitä ei saanut häiritä sieltä. Nukkumaan mentiin itse kukin siitä. Tämä 50-luvulla. Siihen aikaan vanhemmat eivät koskaan leikkineet lastensa kanssa. Kerran isä näytti, miten vedetään leukoja ja pyöritetään saavin vannetta vyötärön ympäri.

Taisi isi lähteä pukille joulun kunniaksi.

Tuo on kyllä tosi, että ennen pelättiin vielä enemmän, että joku näkee, että siellä hassutellaan lasten kanssa. Eikä ollut edes kameroita.

Oltiin kuusen ympärillä olkkarissa, ihasteltiin lahjoja ja juteltiin. Myöhemmin keitettiin kahvia tai glögiä. Tunnelma oli lämmin, kuusi tuoksui. Ei katottu telkkaria, paitsi ehkä myöhään, jos sieltä tuli joku konsertti tms.

Aatto kului nopeasti.

Lapsuuden jouluaatot vietettiin aina äidin vahemmilla, jossa paikalla olivat myös äidin sisarukset perheineen. Siellä mentiin herra eversti evp:n (eli ukkini) laatimien tarkkojen aikataulujen mukaan ja lahjat jaettiin vasta alkuseurustelujen, ruoan, kahvin ja jouluevankeliumin lukemisen jälkeen. Sitten kello olikin jo noin 21.00, kun vihdoin oli sallittua poistua. Kotona jaettiin vielä omat lahjat, joita ei oltu raahattu mukana (eli tuolla isovanhemmilla siis saatiin heidän lahjansa sekä äidin sisarusten perheiltä tulleet lahjat) ja sitten oltiinkin niin naatteja, että mentiin suoraan nukkumaan. Ensimmäinen ihan oman perheen rauhallinen hetki taisi olla Tapaninpäivän iltana ja silloin sitten pelattiin yhdessä lautapelejä tai katsottiin telkkaria.

Ei tehty mitään yhdessä. Isä ei yleensäkään leikkinyt tai tehnyt mitään meidän lasten kanssa, koskaan. Äiti osallistui joskus meidän leikkeihin ja peleihin kun ehti, mutta yleensä oltiin me lapset keskenämme.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden jouluaatot vietettiin aina äidin vahemmilla, jossa paikalla olivat myös äidin sisarukset perheineen. Siellä mentiin herra eversti evp:n (eli ukkini) laatimien tarkkojen aikataulujen mukaan ja lahjat jaettiin vasta alkuseurustelujen, ruoan, kahvin ja jouluevankeliumin lukemisen jälkeen. Sitten kello olikin jo noin 21.00, kun vihdoin oli sallittua poistua. Kotona jaettiin vielä omat lahjat, joita ei oltu raahattu mukana (eli tuolla isovanhemmilla siis saatiin heidän lahjansa sekä äidin sisarusten perheiltä tulleet lahjat) ja sitten oltiinkin niin naatteja, että mentiin suoraan nukkumaan. Ensimmäinen ihan oman perheen rauhallinen hetki taisi olla Tapaninpäivän iltana ja silloin sitten pelattiin yhdessä lautapelejä tai katsottiin telkkaria.

Heh, megalomaaninen stressijoulu koko suvulle.

Lahjojen avaamisen jälkeen niillä leikittiin yhdessä. Sitten keitettiin kahvit, syötiin joululeivonnaisia ja laulettiin pari hengellistä joululaulua, luettiin jouluevankeliumi. Sitten pelattiin lahjaksi saatua lautapeliä tai jatkettiin leluilla leikkimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden jouluaatot vietettiin aina äidin vahemmilla, jossa paikalla olivat myös äidin sisarukset perheineen. Siellä mentiin herra eversti evp:n (eli ukkini) laatimien tarkkojen aikataulujen mukaan ja lahjat jaettiin vasta alkuseurustelujen, ruoan, kahvin ja jouluevankeliumin lukemisen jälkeen. Sitten kello olikin jo noin 21.00, kun vihdoin oli sallittua poistua. Kotona jaettiin vielä omat lahjat, joita ei oltu raahattu mukana (eli tuolla isovanhemmilla siis saatiin heidän lahjansa sekä äidin sisarusten perheiltä tulleet lahjat) ja sitten oltiinkin niin naatteja, että mentiin suoraan nukkumaan. Ensimmäinen ihan oman perheen rauhallinen hetki taisi olla Tapaninpäivän iltana ja silloin sitten pelattiin yhdessä lautapelejä tai katsottiin telkkaria.

Heh, megalomaaninen stressijoulu koko suvulle.

No älä. Oli melkoinen helpotus, kun isovanhemmat vihdoin olivat niin vanhoja, etteivät enää jaksaneet pitää perinnettä yllä ja jokainen sai viimein viettää aattonsa ihan oman tahtonsa ja aikataulujensa mukaan :D. Jälkikäteen kyllä miettinyt, että mikä hitto siinä oli, että yksi herra onnistui pitämään koko suvun talutushihnassaan, mutta kyllähän näitä häiriöisiä löytyy...

Meillä lahjat avattiin niin myöhään, että niiden parissa kyllä kului se hetki kun pitikin mennä jo nukkumaan. Omassa perheessä onkin sitten otettu tavaksi avata jo päivällä, reippaasti ennen jouluateriaa.

Yhteistä aikaa, sitä vietettiin yhdessä. 

Olen syntynyt -57, ja muistan lapsuuden joulut lämmöllä. Televisiota ei edes avattu aattona. Oli kuusi, jouluateria, joululahjat jne. Ei kuitenkaan mitään uskonnollista, evankeliumia tai joulukirkkoa. Rakkain muistoni on kuitenkin yhdessä lauletut joululaulut. Äiti, taitava pianisti, säesti, ja hän ja me neljä lasta lauloimme. Isällä ei ollut lauluääntä ja hän tyytyi vain kuuntelemaan. Sirkka Valkola-Laineen Lasten joululaulu on minulle rakas edelleen.

Jos oli uusia lautapelejä, niin niitä kyllä pelailtiin. Mutta eipä juuri muuta, kukin sai tehdä kuten tahtoi. Varmaan vanhemmille ihan helpotuskin, kun lapset touhusivat lahjojensa kimpussa keskenään ja saivat itse huokaista kaiken toimittamisen jälkeen.