Minkä ikäisiä lapsesi olivat, kun sinulla oli kaikkein rankinta?

Koko ajan menee rankemmaksi; ovat nyt 14, 18 ja 20 v. Ei se huoli ja harmit lopu koskaan. Pahenee vaan.

2-10kk. Sen jälkeen helpottanut koko ajan. Yksi lapsi, nyt 11v.

Noin kolmekymppisenä.

0-1 v oli lapsen sairastelujen ja valvomisten vuoksi. Toisella tavalla oli rankkaa lapsen ollessa 2-3 v, kun aloitin uusissa vaativammissa töissä (ja pitkin työpäivin) ja lapsi ei vielä nukkunut kunnolla öitään. Eniten tosin rasitti töiden kuormittavuus ja huonot olosuhteet töissä, olisi rasittaneet varmasti lapsettomanakin: Lapsen kanssa tuntui, että joutui repeämään joka paikkaan, mutta toisaalta oli helpompi irrottautua työasioista ja priorisoida ja olla tehokkaampi kuin ennen lapsen saamista.

6kk-1v, molemmilla kerroilla. Eivät kävele, puhu tai nukahda kunnolla/lainkaan. Itsellä univelka alkaa painaa ja laihtuu liikaa imetyksen vuoksi. Lisäksi alle vuoden ikäinen on eniten riippuvainen äidistä, joten omaa aikaa ei juuri ole. Vuoden jälkeen lapsesta alkaa olla jo jonkinasteista seuraakin.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 12:45"]

Koko ajan menee rankemmaksi; ovat nyt 14, 18 ja 20 v. Ei se huoli ja harmit lopu koskaan. Pahenee vaan.

[/quote]

samaa mieltä. Meillä 13, 16 ja 18. Viimeiset kaksi vuotta henkisesti rankimmat. Koskaan kaikki ei ole samaan aikaan hyvällä päällä. Porukalla ei haluta viettää aikaa, rahaa palaa enemmän kuin ehtii tienata. Viikonloput menee myöhään valvoessa ja arkeakin kolistellaan puolille öin. Riitelyä jatkuvasti. Kuluttavaa.

12 ja 16 veet, eli kaksi lasta.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 12:45"]

Koko ajan menee rankemmaksi; ovat nyt 14, 18 ja 20 v. Ei se huoli ja harmit lopu koskaan. Pahenee vaan.

[/quote]

samaa mieltä. Meillä 13, 16 ja 18. Viimeiset kaksi vuotta henkisesti rankimmat. Koskaan kaikki ei ole samaan aikaan hyvällä päällä. Porukalla ei haluta viettää aikaa, rahaa palaa enemmän kuin ehtii tienata. Viikonloput menee myöhään valvoessa ja arkeakin kolistellaan puolille öin. Riitelyä jatkuvasti. Kuluttavaa.

[/quote]

Kyllä! Ja sitten kaikki se huoli saavatko koulupaikkaa, syrjäytyykö, valmistuuko, ei kai liiku huonoissa piireissä, saako työpaikkaa, puolisoa, kestääkö erot; huumeet, alkoholi, masennus...! Voi miten helppoa elämä oli silloin kun ne oli pieniä...

Murkkuikä on raskainta ja kamalinta....lapset siis nyt 13v. ja 17v.

36v. On todella rankaa seurata pojan kamppailua, kun hänen teini-iässä olevalle päihdeongelmaiselle tytölle ei saa mistää apua vaikka sitä haetaan. Laitos yms sellaiset paikat ovat yli"miehityksellä". 

6 lasta, rankinta oli silloin kun kuopus oli vatsassa vielä ja muut lapset olivat 1v,, 2v, 3v, 10v ja 13v.

Kun nuorin oli 0-1v ja vanhin 2-3v (eli sama ajanjakso) oli rankinta. Myös oli rankka baby blues kun esikoinen oli 0-3kk, silloin oli raskasta välillä henkisesti plus olin todella väsynyt. Nyt lapset 4v ja 6v, ei ole näin helppoa ollut mutta kohta taas kai alkaa alamäki huipentuen teini-ikään? :)

Silloin kun lapset olivat 2v ja 6kk. Kumpikin heräili yöllä paljon, nuorimmainen jopa 10krt/yö. Toinen yhtä rankka vaihe oli kun lapset oli 4v, 3v ja 1v.

Varmaankin vuosi nuorimmaisen syntyman jalkeen, vanhemmat lapset oli tuolloin 2v ja 4v ja itse opiskelin samaan aikaan yot lun lapset lopulta nukkui. Vanhin oli jo eskarissa mutta vauva erittain vaativa ja toisilla erinaista uhmaa. Tuohon paalle sairastettiin koko talvi kaikki mahdolliset flunssat, korvatulehdukset, mahataudit ja vesirokko. Ei ole ikava tuota aikaa enka todellakaan tieda miten selvittiin

5v ja 1 lapsi.

Ei se lapsen ikä siinä niin tuntunut. Oli ero, liian paljon töitä, mutta liian vähän rahaa, olin ihan loppu.

Minusta tuntuu, että tulee vaan rankemmaksi mitä vanhemmaksi lapset tulevat. Lapset nyt melkein parikymppisiä ja stressaan ja huolehdin enenmmän kuin koskaan aiemmin.

Rankinta oli väli, kun pienempi oli 0-2v (tämän jälkeen alkoi vihdoin nukkua täysiä öitä jatkuvan heräilyn takia ja tuon jälkeen alkoi puheella saada temperamenttisen lapsen kiukkukohtauksiin jotain vastakaikua). Isompi oli tuolloin 1,5 - 3,5v. Alussa oli siis kaksi vaippalaista. Sen jälkeen on helpottanut koko ajan. Ovat nyt 4v ja 6v.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 12:44"]

Eli montako lasta ja minkä ikäisiä olivat silloin.

[/quote]

Kolme lasta. Rankka jakso alkoi, kun toinen lapsi syntyi. Sen jälkeen oli todella rankkaa henkisesti ja fyysisesti seuraavat viisi vuotta. Rankan jakson aikaan lapset olivat 2-6v, 0-4v ja 0-2v. 

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 12:46"]

2-10kk. Sen jälkeen helpottanut koko ajan. Yksi lapsi, nyt 11v.

[/quote]

Öh, just joo.. Sulla tulee olemaan todella rankkaa kohta, jos luulet, että olet päässyt jostain rankasta jaksosta eeenpäin.

Rankinta on ollut viimeiset 2 vuotta.Esikoinen alkoi lintsata koulusta ja tehdä kaikkea muutakin typerää 14-vuotiaana. Oli välillä kadoksissa , tuli kännissä kotiin moneen kertaan , soiteltiin kavereita läpi ja etsittiin tyttöä miltei viikottain. Sitten tyttö tuli 15vuotiaana raskaaksi 2v vanhemmalle poikakaverilleen ja poikakaveri otti jalat alleen heti.Ero ensirakkaudesta ja keskeytys ja kaikki siihen liittyvä oli niin rankka juttu tytölle, että vuorossa oli masentuminen ja lopulta 2kk sairaalajakso.Sen jälkeen on pikkuhiljaa alkanut mennä paremmin, esikoinen on alkanut puhua asioistaan ja löytänyt tervejärkisempiä kavereita . Tyttö menee syksyllä lukioon.

Eli lapset ovat nyt 12v, 14v ja 16v. Esikoinen on rauhoittunut, mutta seiskalle menevä kuopus on julmetun uhmakas ja uhoava ja keskimmäinen jurottaa tukka silmillä ja haisee hieltä.

Olen viimeisen 2 vuoden aikana vanhentunut todella paljon , on unihäiriöitä ja lihomista. Vaikea muistaa huolehtia itsestään kun on aina huolissaan jostain. Ikää itsellä on jo 48v , joten vaihdevuodetkin painavat päälle. Äitiys on julmetun pitkä pesti.