Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, kun kummilapsi on vähän möntti
20.05.2014 |
Kummilapsemme täyttää nyt 2 vuotta. Ei puhu kuin kaksi sanaa. Osoittelee vaan ympärilleen ja mölisee kuin vuotta nuoremmat lapset. Tai ei oikeastaan tee edes sitä vaan pääosin vaan tuijottaa ympäristöä hiukan äkäisen näköisenä alta kulmien.
Kun hänelle juttelee, hän vaan tuijottaa. Tuntuu, että ketään ei ole kotona, silmissä ei ole sellaista älyn pilkahdusta. Jotenkin tosi hidas tyyppi.
Nyt tapasin yhden tuttavan, jolla neljä kuukautta nuorempi lapsi. Tämä lapsi oli jo niin ketterä, käveli sujuvasti. Ja ennen kaikkea oli sellainen eloisa. Silmistä sen näkee, kun hänelle jutteli, niin selkeästi sai paremmin kontaktia kuin kummilapseemme, vaikka on kuitenkin vieraampi meille.
Ja ennen kaikkea hän puhui jo monta sanaa! Parin sanan lauseitakin. Alkoi minullekin omalla tavallaan selittää, mitä erikoista oli mökillä tapahtunut, olivat sieltä tulossa. Ihana lapsi!
Harmittaa, kun tuntuu, että kummilapseemme ei sitä kontaktia oikein saa ja hänelle kun juttelee, tulee kiusaantunut olo. Kun tuntuu, että hän ei ehkä edes halua, että hänen kanssa joku yrittää jutustella tai leikkiä. Tuijottaa vaan.
Miten voisin rohkaista häntä ja yrittää luoda häneen avoimemman suhteen?
Kommentit (59)
Kuulostat tosi ikävältä kummilta :( Lapset kehittyy eri tahtia, eikä heitä voi/saa siinä hoputtaa tai pakolla yrittää saada nopeammin kehittymään kuin mitä heidän oma biologiansa sallii. Kohtaa lapsi vaan sellaisena kuin hän on, äläkä ajattele että hänen pitäisi olla muunlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 11:32"]
Nimenomaan, anna aikaa :) On täysin normaalia ja tavallista että 2-vuotias ei puhu vielä juuri mitään, ihan yhtä tavallista kuin sekin että 1,5-vuotias puhuu pitkiä lauseita ja selittää ummet ja lammet. Tällä ei ole mitään tekemistä esim älyn kanssa, lapset vain kehittyvät kaikki omaan tahtiinsa. toiset ovat myös hitaammin lämpeneviä kuin toiset, temperamenttieroja!
[/quote]
Miten ei voi kertoa muka älystä, jos toinen jo nuorempana juttelee ja toinen ei vielä juuri puhua pukahda. Ei oikeastaan edes jokeltele? Mikäs siitä älystä sitten kertoo?
No, eihän tässä oikeastaan älystä olekaan puhe. Vaan siitä, että minusta tuntuu, että kummilapsemme ei olisi sellainen ihminen, jonka seurassa tykkäisin olla. Tiedättekö? Joistakin ihmisistä tietää aika pian, että tämän kanssa tullaan juttuun, tämä on hyvä tyyppi! Ja toisista taas, että no joo, se nyt on sellainen, ei meillä oikein ole mitään juteltavaakaan sen kanssa.
Pelkään, että kummilapsemme on nyt sitä jälkimmäistä. Ehkä se sitten on sitä temperamenttieroa? Tosi sääli, jos kummilapseen ei oikein synny kontaktia eikä löydy sellaista yhteistä säveltä. :(
Mulla on toinen kummilapsi, joka jo ennen kuin osasi puhua, ottia mua kädestä kiinni, vei huoneeseensa, esitteli tavaroitaan ja jokelteli. Hänen kanssa käytiin kahdestaan jätskillä ja lastentapahtumissa, kun hän oli vasta 3-v. Ja edelleen käydään yhdessä mm. elokuvissa ja teatterissa.
Nyt tuntuu, että tämä kummilapsi ei voi jostain syystä sietää mua. :(
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 11:35"]
Kuulostat tosi ikävältä kummilta :( Lapset kehittyy eri tahtia, eikä heitä voi/saa siinä hoputtaa tai pakolla yrittää saada nopeammin kehittymään kuin mitä heidän oma biologiansa sallii. Kohtaa lapsi vaan sellaisena kuin hän on, äläkä ajattele että hänen pitäisi olla muunlainen.
[/quote]
No, jos olen ikävä kummi niin paras sitten kai vaan pysyä pois tieltä.
Minähän olen yrittänyt kohdata lapsen! Yritän jutella, lapsi mulkaisee ja alkaa tuijottaa pöydän pintaa tai lattiaa. Yritän leikkiä, lapsi vaan istuu, tuijottaa, ehkä osoittelee niitä tavaroita. Mutta ei vaan tule mukaan.
Miten mä kohtaan lapsen, johon en osaa luoda kontaktia? Kun mulla ei yleensä ole ongelmaa luoda lapsiin sitä kontaktia vaan yleensä lapset vastaa jotenkin siihen, kun heille juttelee, tulee itse mukaan leikkimään, tms.
Lapset tosiaan kehittyvät eri tahtiin, joten puheen kehityksestä tai ketteryydestä en olisi huolissani. Mutta se on pikkuisen huolestuttavaa, jos tuntuu, ettei lapsi ota kontaktia. Eli itse kyllä olisin huolissani. Onko lapsella sisaruksia? Onko hän päivähoidossa?
Ehkä sitäkin vanhempana ärsyttää kun sinä olet vähän "möntti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsen vika ettei teillä synkkaa. Kummilapsesi on sellainen kuin on ja hyväksy se. Entä jos onkin kehityksessä jotain vikaa, etkö enää halua olla lapsen kummi?
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 11:35"]
Kuulostat tosi ikävältä kummilta :( Lapset kehittyy eri tahtia, eikä heitä voi/saa siinä hoputtaa tai pakolla yrittää saada nopeammin kehittymään kuin mitä heidän oma biologiansa sallii. Kohtaa lapsi vaan sellaisena kuin hän on, äläkä ajattele että hänen pitäisi olla muunlainen.
[/quote]
No, jos olen ikävä kummi niin paras sitten kai vaan pysyä pois tieltä.
Minähän olen yrittänyt kohdata lapsen! Yritän jutella, lapsi mulkaisee ja alkaa tuijottaa pöydän pintaa tai lattiaa. Yritän leikkiä, lapsi vaan istuu, tuijottaa, ehkä osoittelee niitä tavaroita. Mutta ei vaan tule mukaan.
Miten mä kohtaan lapsen, johon en osaa luoda kontaktia? Kun mulla ei yleensä ole ongelmaa luoda lapsiin sitä kontaktia vaan yleensä lapset vastaa jotenkin siihen, kun heille juttelee, tulee itse mukaan leikkimään, tms.
[/quote]
Ole vain läsnä, ole paikalla, älä yritä väkisin touhuta ja tehdä jotain, jos kerran lapsi ei lähde sellaiseen mukaan. Jotkut lapset on ihan synnynnäiseltä temperamentiltaan hyvin introverttejä ja rauhallisia. Meilläkin poika on ollut sellainen pienestä asti. Hekin kyllä kaipaavat ihmisten läsnäoloa ja välittämistä, mutta tykkäävät pysyä paljolti tarkkailijoina ja pohtia, ei niin paljoa touhuta tai puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 11:44"]
Lapset tosiaan kehittyvät eri tahtiin, joten puheen kehityksestä tai ketteryydestä en olisi huolissani. Mutta se on pikkuisen huolestuttavaa, jos tuntuu, ettei lapsi ota kontaktia. Eli itse kyllä olisin huolissani. Onko lapsella sisaruksia? Onko hän päivähoidossa?
[/quote]
Ei kumpaakaan. Vain vanhempien tai isovanhempien hoivissa.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 11:47"]
Ei ole lapsen vika ettei teillä synkkaa. Kummilapsesi on sellainen kuin on ja hyväksy se. Entä jos onkin kehityksessä jotain vikaa, etkö enää halua olla lapsen kummi?
[/quote]
Ei siitä ole kyse. Vaan siitä, että jos kehityksessä on jotain vikaa, niin siihen varmaan kannattaa yrittää erilaisten terapia- ja kuntoutusmuotojen myötä alkaa vaikuttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa? Jos on esim. perinnöllinen lukihäiriö tai muu hahmotushäiriö, niin sen vaikutuksiahan voi lieventää ´, kun jo vauva-aikana pyrkii tukemaan lapsen motorista ym. kehitystä erilaisilla jumpilla ja leikeillä.
Mietin myös sitä, miten ylipäänsä lähestyä lasta, joka tuntuu olevan jotenkin umpimielinen. Miten saada hänet ulos kuorestaan? Eihän ratkaisu voi olla se, että ok, sä olet temperamentiltasi tuollainen kengänkärkien tuijottaja, möllötä sitten itseksesi. Eihän se lapsi siitä kehity!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsihan vaistoaa sen että pidät häntä "mönttinä"!
Eihän sinuakaan aikuisena huvita olla yltiö sosiaalinen ja mukava ihmiselle jos koet hänen kiusaantuvan seurastasi!
2-vuotiaalle voi puhua pälpättää kaikenlaista, nimetä hänen tunteitaan ja tekemisiään tyyliin "oho! Taidatkin tykätä tuosta pallosta! Minkävärinen se pallo on? Aivan, pallo on vihreä. Osaatko vierittää sen tänne? Odotas näytän miten se vierii.. nooooin.. pallo vierikin pitkälle, käydään hakemassa se ja vieritetään uudelleen..."
14 jatkaa vielä.
Jos lapsi ei kiinnostu tuosta esimerkin pallosta ja vierittelystä voit jatkaa itseksesi pallon vierittelyä ja juttelet koko ajan että mitä teet ja mitä tapahtuu. Laosi todennäköisesti jää kuitenkin seuraamaan tilannetta sivusta. Ei saa pakottaa osallistumaan. Toiset lapset tykkäävät muutenkin ensin tutkailla tapahtumia ja sitten vasta uskaltautuvat mukaan. Tai saattavat uskaltautua mukaan vasta monen tutkailu kerran jälkeen ja se on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Möntteys on hyväksyttävä syy purkaa kummisuhde. Toimeksi vain.
Huh huh. Tuli niin paha mieli tästä tekstistä. Kyllä Se "möntti" tässä tapauksessa joku muu kuin kummilapsi! Olet ihminen jolla ei ole suurta sydäntä. Onneksi et ole minun lapseni kummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap älä huoli, minunkin kummilapseni on tuommoinen möntti, tosin vähän vanhempi 4v. Juuri kuvailemasi kaltainen, kommunikoi kitisemällä ja tuijottaa ympäristöään alta kulmien. Ei oikein kommunikoin ja tuntuu koko ajan tyytymättömältä.
Antaa sen ola vaan, on kiva minkä voi ja muuten antaa olla rauhassa.
Mäntti ja möntti passaa oikein hyvin yhteen.
Ehkäpä se ei ole ihan terve. Kuulostaa siltä, että jotakin häikkää voisi olla.
Voihan olla myös ,et lapsi vähä jännittää seurassakin ja reakoi tuolla lailla. Oma kummityttöni on samanlainen minulle ja se on kohta 2.v. Tiedän kuitenkin et se on muuten toimelias ja puhuu.
i's all about you. ei tuo kummilapsesi ihan normaalilta kuulosta, mutta et kyllä sinäkään.
Yhdyn tuohon, pienet lapset vaistoavat kaikki negatiiviset tunteet todella hyvin. Meilla valitettavasti isovanhemmat pitavat lapsenlapsiaan vahan jalkeenjaaneilta, kun nuo eivat juttele heille aidinkielellaan (venjaja) niin sujuvasti. Koeta nyt hyva ihminen loytaa siita lapsesta jotain positiivista ja rakentaa suhteesi hanen sent ymparille. Olen luultavasti viela lapseton ja vaikka ehka joskus saat taydellisen lapsen, on silti olemassa riski etta lapsenlapsi ei sua miellyta, miten sitten menettelet? Paivitteletko kaikkien naapureittesi kanssa miten heidan jalkikasvunsa on tuota yhta monttia pidemmalle kehittynyt?
KUKAAN toinen tuntemani 2-vuotias ei ole sellainen kuin tuo kummilapsemme. Pelkään, että hänellä on jokin kehityshäiriö. :( Hyvällä ystävälläni on ihan saman ikäinen lapsi, viikkoa vanhempi vaan. Ja tämäkin lapsi ja juttelee ja ottaa ihan eri tavalla kontaktia aikuisiin.