Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, kun kummilapsi on vähän möntti
20.05.2014 |
Kummilapsemme täyttää nyt 2 vuotta. Ei puhu kuin kaksi sanaa. Osoittelee vaan ympärilleen ja mölisee kuin vuotta nuoremmat lapset. Tai ei oikeastaan tee edes sitä vaan pääosin vaan tuijottaa ympäristöä hiukan äkäisen näköisenä alta kulmien.
Kun hänelle juttelee, hän vaan tuijottaa. Tuntuu, että ketään ei ole kotona, silmissä ei ole sellaista älyn pilkahdusta. Jotenkin tosi hidas tyyppi.
Nyt tapasin yhden tuttavan, jolla neljä kuukautta nuorempi lapsi. Tämä lapsi oli jo niin ketterä, käveli sujuvasti. Ja ennen kaikkea oli sellainen eloisa. Silmistä sen näkee, kun hänelle jutteli, niin selkeästi sai paremmin kontaktia kuin kummilapseemme, vaikka on kuitenkin vieraampi meille.
Ja ennen kaikkea hän puhui jo monta sanaa! Parin sanan lauseitakin. Alkoi minullekin omalla tavallaan selittää, mitä erikoista oli mökillä tapahtunut, olivat sieltä tulossa. Ihana lapsi!
Harmittaa, kun tuntuu, että kummilapseemme ei sitä kontaktia oikein saa ja hänelle kun juttelee, tulee kiusaantunut olo. Kun tuntuu, että hän ei ehkä edes halua, että hänen kanssa joku yrittää jutustella tai leikkiä. Tuijottaa vaan.
Miten voisin rohkaista häntä ja yrittää luoda häneen avoimemman suhteen?
Kommentit (59)
mun lapsi oli 2v:nä oli vielä todella ujo ja vierasti paljon. piiloutui ja alkoi itkeä, jos joku vähänkin vieraampi yritti tulla höpöttämään. ehkä kummialpsesi vierastaminen vain ilmenee tuolla tavalla sulkeutumisena. kyllähän neuvolassa puututaan tuohon, jos ei ole normaalia. nykyään mun lapseni on iloinen ja reipas 4v. ei tietoakaan siitä mitä oli 2v:nä. kyllä tuntuisi pahalta, jos joku olisi hänet jo niin pienestä leimannut möntiksi, ja epämiellyttäväksi henkilöksi jonka kanssa ei halua olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ei Pitäis olla kummi lainkaan..häpeä!
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 14:09"][quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 13:06"]
Huh huh. Tuli niin paha mieli tästä tekstistä. Kyllä Se "möntti" tässä tapauksessa joku muu kuin kummilapsi! Olet ihminen jolla ei ole suurta sydäntä. Onneksi et ole minun lapseni kummi.
[/quote]
Kiitoksia vaan, missäs se sun avara sydämesi oli tässä kommentissa? Onneksi et ole minun lapseni äiti.
Oikeasti kummastuttaa, kun ei kenenkään muun tutun lapsi ole tuollainen möllöttäjä. Jos asiasta leikkimielisesti sanoo esim. lapsen isoäidille, niin tämä alkaa heti puolustella, miten ihmeellinen ja kehittynyt tuo lapsi on, vaikkei oikeasti ole muiden samanikäisten tasolla vaan on sillä tasolla kuin vuotta nuoremmat.
Mutta tosiaan,eihän tämä mun asiani ole. Jos mä nyt sitten vaan alan sellaiseksi kortti - ja synttärilahja-kummiksi ja unohdan sen, että minökin ehkä voisin tehdä jotain lapsen sosiaalistumisen ja kasvamisen eteen omalla tavallani. Odotin kokeneemmilta nyt vähän avuliaampia kommentteja, kuin "itse olet mäntti" ja "jätä se lapsi rauhaan". Mutta ei sitten.
[/quote]Voi ei tämä AP on nolo :( Kun 2 v ei leiki niinkuin HÄN haluaa, niin heittäydytään marttyyriksi korttikummiksi. Voitte saada vaikka miten hienon ja läheisen suhteen muodostettua, vaikka lapsi ei nyt vielä 2-vuotiaana sinulle anna mitä haluat. Voi pyhä yksinkertaisuus.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 14:57"]
On muitakin välimuotoja kuin rauhaan jättäminen ja aktiivinen leikittäminen. Voit tehdä itsesi lapselle tutuksi vaikka kyläilemällä usein lyhyitä aikoja. On se korttikummiuskin ihan ok, mutta tietysti kun sinä kuitenkin olet kiinnostunut niin harmi se olisi jos muutenkin ehkä "epäsosiaalinen" (koska ei tuon ikäisestä oikeasti sanota juuta eikä jaata) jää vaille yhtä elämänmittaista aikuiskontaktia.
Meidän on mahdotonta tietää mistä tuon lapsen kohdalla on kyse. Onko se tosiaan joku persoonajuttu, ettei se viihdy sinun kanssa, vai eikö viihdy kenenkään kanssa. Vai onko joku oikea ongelma. Pelkääkö hän ja olisi joku pieni asia jota voi muuttaa, että hän uskaltaisi rentoutua. Olisi hienoa jos olisi joku pikkujuttu, joka auttaisi ja lapsi puhkeaisi kukkaan tai ottaisi jotenkin kontaktia. Itse ehkä lähtisin lahjonnan tielle, aina tullessani antaisin pienen lahjan tälle lapselle enkä muille, jospa hän alkaisi odottaa kyläilyä ja osaisi tulla vastaan sitä lahjaa odottaen, jospa siitä itsellekin tulisi parempi mieli. Eikä sitten mitään "miteeen sanotaaan, noh?"-kovisteluja vanhemmiltakaan :). Ja voihan lapselle käydä välillä sanomassa jonkun ystävällisen tai rohkaisevan sanan ilman että hänen täytyy siihen vastata.
[/quote]
No tässä oli ihan konkreettisia vihjeitä! Kiitos! En tosin haluaisi lähteä lahjonnan tielle ja olla joku lahjusautomaatti. :) Täytyy yrittää keksiä joku pieni kiva muistaminen - joka ei olisi karkkia... Hm.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 15:28"]
mun lapsi oli 2v:nä oli vielä todella ujo ja vierasti paljon. piiloutui ja alkoi itkeä, jos joku vähänkin vieraampi yritti tulla höpöttämään. ehkä kummialpsesi vierastaminen vain ilmenee tuolla tavalla sulkeutumisena. kyllähän neuvolassa puututaan tuohon, jos ei ole normaalia. nykyään mun lapseni on iloinen ja reipas 4v. ei tietoakaan siitä mitä oli 2v:nä. kyllä tuntuisi pahalta, jos joku olisi hänet jo niin pienestä leimannut möntiksi, ja epämiellyttäväksi henkilöksi jonka kanssa ei halua olla tekemisissä.
[/quote]
No miksi nuo muut samanikäiset sitten on ihan eri oloisia? Sellaisia avoimia, iloisia, juttelee, ottaa kontaktia...? EIkö tässä vaiheessa lasta voi vielä kasvattaa olemaan sellainen ulospäinsuuntautuneempi, niin hänellä on isompanakin helpompaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 15:28"]
mun lapsi oli 2v:nä oli vielä todella ujo ja vierasti paljon. piiloutui ja alkoi itkeä, jos joku vähänkin vieraampi yritti tulla höpöttämään. ehkä kummialpsesi vierastaminen vain ilmenee tuolla tavalla sulkeutumisena. kyllähän neuvolassa puututaan tuohon, jos ei ole normaalia. nykyään mun lapseni on iloinen ja reipas 4v. ei tietoakaan siitä mitä oli 2v:nä. kyllä tuntuisi pahalta, jos joku olisi hänet jo niin pienestä leimannut möntiksi, ja epämiellyttäväksi henkilöksi jonka kanssa ei halua olla tekemisissä.
[/quote]
No miksi nuo muut samanikäiset sitten on ihan eri oloisia? Sellaisia avoimia, iloisia, juttelee, ottaa kontaktia...? EIkö tässä vaiheessa lasta voi vielä kasvattaa olemaan sellainen ulospäinsuuntautuneempi, niin hänellä on isompanakin helpompaa?
[/quote]
Ei voi kasvattaa tuossa iässä, kannustaa toki voi. Lapset ovat erilaisia ja eri temperamenttisia, jopa saman perheen sisällä ja samalla kasvatuksella. Vaikutat ap tosi nuorelta ja ekstrovertiltä, kummilapsesi on taas introvertti. Siksi sinusta tuntuu, ettei synkkaa. Kaikki eivät tykkää pulisemisesta ja pulisevista ihmisistä, aikuisetkaan.
t. introvertti, joka on silti ihan järkevä ja elämässään hyvin pärjäävä
Lapset ovat erilaisia niin temperamentiltaan kuin kehitykseltäänkin. Hirveältä kuulostaa, että introvertista lapsesta pitäisi väkisin "kasvattaa" ulospäin suuntautuneempi! Lopeta kummilapsesi vertailu muihin lapsiin, varmasti lapsi vaistoaa, ettei ole sinusta "tarpeeksi hyvä".
Keskity vuorovaikutukseen lapsen kanssa, älä heti lannistu jos et saa kontaktia. Lapsi voi olla temperamentiltaan hitaasti lämpeävä, eli saattaa vasta silloin olla halukas kommunikoimaan kun sinä olet jo siirtynyt leikittämään eloisampia lapsia. Muuta neuvoa en osaa antaa, kuin malttia. Lapsi alkaa kyllä ottaa sinuun kontaktia, kun on siihen valmis, ja jos kehityksessä jotain häikkää on, niin sekin selviää ajallaan. Tsemppiä kummiuteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 15:28"]
mun lapsi oli 2v:nä oli vielä todella ujo ja vierasti paljon. piiloutui ja alkoi itkeä, jos joku vähänkin vieraampi yritti tulla höpöttämään. ehkä kummialpsesi vierastaminen vain ilmenee tuolla tavalla sulkeutumisena. kyllähän neuvolassa puututaan tuohon, jos ei ole normaalia. nykyään mun lapseni on iloinen ja reipas 4v. ei tietoakaan siitä mitä oli 2v:nä. kyllä tuntuisi pahalta, jos joku olisi hänet jo niin pienestä leimannut möntiksi, ja epämiellyttäväksi henkilöksi jonka kanssa ei halua olla tekemisissä.
[/quote]
No miksi nuo muut samanikäiset sitten on ihan eri oloisia? Sellaisia avoimia, iloisia, juttelee, ottaa kontaktia...? EIkö tässä vaiheessa lasta voi vielä kasvattaa olemaan sellainen ulospäinsuuntautuneempi, niin hänellä on isompanakin helpompaa?
[/quote]
Ei voi kasvattaa tuossa iässä, kannustaa toki voi. Lapset ovat erilaisia ja eri temperamenttisia, jopa saman perheen sisällä ja samalla kasvatuksella. Vaikutat ap tosi nuorelta ja ekstrovertiltä, kummilapsesi on taas introvertti. Siksi sinusta tuntuu, ettei synkkaa. Kaikki eivät tykkää pulisemisesta ja pulisevista ihmisistä, aikuisetkaan.
t. introvertti, joka on silti ihan järkevä ja elämässään hyvin pärjäävä
[/quote]
Miten se voi olla, kun tuttavapiirissä on nyt neljä suurinpiirtein saman ikäistä. Niin kolme on ekstrovertteja ja puhuu jo ummet ja lammet ja sitten yksi vaan on mökö?
Oikeasti ne noin mököä lasta ole aiemmin tavannut. No, ehkä asia on, kuten sanotte. Vika on minussa ja niissä eloisissa lapsissa. Ja tämä möksy on ihan normaali ja just sellainen kuin kuuluu ollakin. Sovitaan niin.
Hittojako menin mitään vihjeitä täältä edes kysymään. Olisin vaan halunnut keksiä, miten lähestyä kummilasta, johon en tunnu saavan mitään yhteyttä. Mutta mitäs mä sillä päätäni vaivaan, monihan jo täällä totesi, että olen pelkkä kummi vaan, että pitäisi antaa olla.
Ehkä se lapsi siitä sitten iän kanssa muuttuu. Tai sitten vaan mököttelee yksikseen jossain nurkassa.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 16:21"]
Lapset ovat erilaisia niin temperamentiltaan kuin kehitykseltäänkin. Hirveältä kuulostaa, että introvertista lapsesta pitäisi väkisin "kasvattaa" ulospäin suuntautuneempi! Lopeta kummilapsesi vertailu muihin lapsiin, varmasti lapsi vaistoaa, ettei ole sinusta "tarpeeksi hyvä".
Keskity vuorovaikutukseen lapsen kanssa, älä heti lannistu jos et saa kontaktia. Lapsi voi olla temperamentiltaan hitaasti lämpeävä, eli saattaa vasta silloin olla halukas kommunikoimaan kun sinä olet jo siirtynyt leikittämään eloisampia lapsia. Muuta neuvoa en osaa antaa, kuin malttia. Lapsi alkaa kyllä ottaa sinuun kontaktia, kun on siihen valmis, ja jos kehityksessä jotain häikkää on, niin sekin selviää ajallaan. Tsemppiä kummiuteen :)
[/quote]
Nojoo, ehkä sitten noinkin. Mutta en mä halua kummilapsellekaan seuraani tyrkyttää, jos kerran sitten ehkä on introvertti ja mielummin katselee vaan sivusta. Ehkä asia ajan kanssa korjaantuu, viimeistään sitten, kun lapsi menee jonnekin päivähoitoon tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et taida oikein nyt ymmärtää, etttei se lapsi ole sinua varten tai ketään muutakaan varten. Hän on hyvä sellaisena kuin on. Ja vaikka hänen kehityksessään olisi häiriöitäkin, niin hän on silti hyvä juuri sellaisena kuin on. Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa tapaa olla ihminen.
Sulla on vielä pitkä matka kasvettavana, eikä mitään hätää, kyllä jonain päivänä ymmärrät vähän enemmän. Mutta sitä odotellessa, niin älä nyt hyvä ihminen ala mollaamaan kaksivuotiasta lasta sen vuoksi, että omat odotuksesti lapsista ylipäänsä ovat epärealistisia ja epäkypsiä. Ajatuksissasi voit ajatella ihan mitä tahansa, mutta se, että alat arvostella lasta esimerkiksi tämän mummolle, on jo mennyt sen rajan yli, mikä on tahdikasta käytöstä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 16:37"]Ap, et taida oikein nyt ymmärtää, etttei se lapsi ole sinua varten tai ketään muutakaan varten. Hän on hyvä sellaisena kuin on. Ja vaikka hänen kehityksessään olisi häiriöitäkin, niin hän on silti hyvä juuri sellaisena kuin on. Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa tapaa olla ihminen.
Sulla on vielä pitkä matka kasvettavana, eikä mitään hätää, kyllä jonain päivänä ymmärrät vähän enemmän. Mutta sitä odotellessa, niin älä nyt hyvä ihminen ala mollaamaan kaksivuotiasta lasta sen vuoksi, että omat odotuksesti lapsista ylipäänsä ovat epärealistisia ja epäkypsiä. Ajatuksissasi voit ajatella ihan mitä tahansa, mutta se, että alat arvostella lasta esimerkiksi tämän mummolle, on jo mennyt sen rajan yli, mikä on tahdikasta käytöstä.
[/quote]
Ensinnäkin, en olearvostellut lasta kellekään. Jutteöin vaan, että tavattiin tuttavat, joilla 4kk nuorempi lapsi ja kylläpä sillä tuli juttua! En vertaillut, kunhan kerroin havainnon. Kummilapsen isoäiti hermostui eli alkoi itse vertailla.
Toiseksi, jokainen saa toki olla millainen on. Mutta olisi silti möllöttäjäänkin kiva saada joku kontakti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen ihminen nimittelee lasta rumilla nimillä? Toivottavasti ap on provo. Ei kukaan voi olla noin pimeä oikeasti. Vai voiko?
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 17:09"]Millainen ihminen nimittelee lasta rumilla nimillä? Toivottavasti ap on provo. Ei kukaan voi olla noin pimeä oikeasti. Vai voiko?
[/quote]
En ole nimitellyt ketään. Sulkeutunut ihminen mököttää eli on mökö. Ei se ole nimittelyä.
Tarkistin. Normaali puheentuottamisen vaihtelu 2v lapsilla on 19-617 sanaa. Eli on epänormaalia puhua vaan 2 sanaa ja mölinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota Möntti kainaloon ja tuijota häntä takaisin. Siitä se lähtee! Voit myös kokeilla soittaa Möntin ovikelloa ja kysäistä onko ketään kotona. Kyllä tuon ikäinen jo osaa vastata vaikka vähän Möntti onkin!
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 16:24"]
Nojoo, ehkä sitten noinkin. Mutta en mä halua kummilapsellekaan seuraani tyrkyttää, jos kerran sitten ehkä on introvertti ja mielummin katselee vaan sivusta. Ehkä asia ajan kanssa korjaantuu, viimeistään sitten, kun lapsi menee jonnekin päivähoitoon tai jotain.
[/quote]
Ap, tässä vaiheessa vastuu vuorovaikutuksesta on sinulla, koska olet aikuinen. Voit valita, haluatko lapseen hyvän vai etäisen suhteen, ja toimia sitten sen mukaan. Lapsen luonteeseen tai toimintaan et voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisit. Voit vain itse yrittää aktiivisesti luoda suhdetta lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden.
Muista, että kummit ovat lapsia varten eikä toisin päin. Ei kannata heittää hanskoja tiskiin vielä, koska tuossa vaiheessa vuorovaikutus on vielä yksipuolista. Introvertit tarvitsevat ihan yhtä paljon huomiota ja rakastavia ihmisiä ympärilleen kuin ekstrovertitkin, joten minusta teet karhunpalveluksen lapselle, jos jätät lapsen huomiotta. Voi olla, että lapsi ei vielä osaa/halua osoittaa kiintymystä sinuun, vaikka pitäisikin sinusta (jotain kertoo se, että tulee sentään viereen eikä karttele).Tärkeintä lapselle on, että olet läsnä ja saatavilla, siitä se luottamus pikku hiljaa rakentuu.
Et varmaan tarkoittanut loukata, kun vertasit kummipoikasi kehitystä toiseen lapseen. Lapsen omaiset kuitenkin loukkaantuvat helposti tuollaisista kommenteista. En itsekään pidä siitä, jos minulle sanotaan, miten paljon lapseni pitäisi jo tässä iässä puhua ja kun naapurin Irmelikin osaa jo viisisanaisia lauseita.
Minusta asetat kaksivuotiaalle aika paljon odotuksia. Hänen pitäisi olla reippaasti tervehtimässä ja toimimassa, ilahtumassa ja leikkimässä, puuhaamassa jne. Hänen pitäisi kantaa vastuu kanssakäymisestä ja kontaktista. Hän ei näin toimi, ja nyt olet kummina tästä loukkaantunut ja puntaroit etäisemmän kumminroolin vaihtoehtoa. Ymmärräthän, että tuossa on aika paljon vaatimuksia, oli sitten kyseessä yksi- tai kaksivuotias.
Ei tuo välttämättä edes viittaa siihen, että hänellä olisi mitään älyllisiä ongelmia. Kyse voi olla puhtaasti luonne-eroista: kenties lapsi kokee reippaan, sinnikkään kanssakäymisesi tungettelevana ja pelottavana? Siitäkään ei ole syytä loukkaantua. Minusta yksi vaihtoehto olisi, jos tosiaan ottaisit vähän etäisemmän roolin ja vaikka asioisit enemmän vanhempien kanssa, ja antaisit lapsen lämmetä enemmän sinua kohtaan rauhassa ja ilman pakkoa.
Ehkäpä myös sinun tulisi tutustua lapseen paremmin ilman muihin lapsiin vertailua. Voit oppia itsekin kummina kun tutustut, minkälainen persoona tästä lapsesta myöhemmin kehittyy. :) Hänestä voi löytyä paljon mukavia piirteitä, vaikkei hän sinulle toivomalla tavalla "sosiaalinen" olisikaan.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 17:12"][quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 17:09"]Millainen ihminen nimittelee lasta rumilla nimillä? Toivottavasti ap on provo. Ei kukaan voi olla noin pimeä oikeasti. Vai voiko?
[/quote]
En ole nimitellyt ketään. Sulkeutunut ihminen mököttää eli on mökö. Ei se ole nimittelyä.
Tarkistin. Normaali puheentuottamisen vaihtelu 2v lapsilla on 19-617 sanaa. Eli on epänormaalia puhua vaan 2 sanaa ja mölinää.
[/quote]
Olet sanonut lasta möntiksi möllöttäjäksi joka vain tollottaa ja mölisee. Jos tuo ei ole nimittelyä niin mikä sitten on? En minäkään leikkisi ap:n kanssa.
Voi jessus, anna nyt vähän aikaa. Lapsi on VASTA 2 VUOTIAS.
Nimenomaan, anna aikaa :) On täysin normaalia ja tavallista että 2-vuotias ei puhu vielä juuri mitään, ihan yhtä tavallista kuin sekin että 1,5-vuotias puhuu pitkiä lauseita ja selittää ummet ja lammet. Tällä ei ole mitään tekemistä esim älyn kanssa, lapset vain kehittyvät kaikki omaan tahtiinsa. toiset ovat myös hitaammin lämpeneviä kuin toiset, temperamenttieroja!
Mä olin lapsena ainakin hirveen laiska. Opin kävelemäänkin myöhemmin ku muut mun ikäset. Kuulemna kun mua yritto kävelyttää ni vedin samantie istumaan ja odotin että mut nostetaan syliin.