Kiittämättömät isot kummilapset

Kuuluu ihan hyviin käytöstapoihin ja sivistykseen opettaa lapset sanomaan kiitos. 

Niinhän se olis kohteliasta. Itse olen aina laittanut lapseni kiittämään, joko kasvotusten, soittamalla tai viestillä. Osaa tämän nyt aikuisenakin, ja sukulaiset kiittelevät miten onkin noin kohtelias ja hyvätapainen, aivan erilainen kuin muut sukulais"tenavat". Minun (varakas)tätini sanoi jopa että hän muistaa minun lastani paljon useammin kuin muita sukulaislapsia juuri siitä syystä että on mukava antaa sellaiselle joka kiittää ja osoittaa tyytyväisyytensä lahjomisiin.

Omat kummitenavat ei kiittele, tai no toinen kiittää kyllä jos menen henkilökohtaisesti viemään lahjan, mutta kun toiselle vien, äitinsä on suuroinpiirtein oven raossa käsi ojossa ottamassa lahjan ja vetämässä oven välittömästi sen jälkeen kiinni nenäni edestä. Jos nyt kahvit juodaankin, niin kummilasta ei pyydetä näkyville, ottamaan lahjaa vastaan, ja kiittämään, vaan äiti antaa lahjan vasta kun olen poistunut.

Ei sillä, ennen vain pieniä muistamisia, ettei ole hinnalla pilattu, ja arvelen että kummilapset silti pitävät niistä, vaikka heitä ei ole kiittämään opetettukaan.

Lahjojen antoa ei ole määrätty laissa. Voit vaikka jättää väliin tänä vuonna.

Ööö, miksi suostuit kummiksi jos noin hiertää? Ei ole mikään pakko olla kenenkään kummi. Omilla lapsillani ei ole kummeja, enkä pyydä ketään ostamaan heille mitään. Saavat lahjoja, koska jotkut haluavat antaa niitä. Ehkäpä voit myös katsoa itseäsi vähän peiliin.

Vähä nyky jonnea kiinnostaa kiittelyt. Se että olet lahjaautomaatti, on toki ihan sinun oma valintasi, ei sen jonnen vanhenpien. Ja ihan itse kummiksi ryhdyit aikoinaan.

Tuttua tuo, onneksi enää ei tarvitse ostaa lahjoja aikuiselle kummilapselle, tein testamentin hänelle ja veljelleen, nyt seurailen tuleeko sieltä suunnilta lahjoja vuorostaan, jos ei niin...

Nykyään, kun on monia sähköisiä helppoja kanavia lähettää viesti "Kiitos", niin sen väliin jättäminen kertoo paljon ihmisestä. Minulle se kertoo sen, että se ei kaipaa minun lahjojani. 

Älä osta.

ei minunkaan toine kummilapsi kiittele, siksi en yhteyttä pidäkään.

toinen kiittää kun nähdään ja jotain lahjaa/tuliaista saa. mutta hänellä käytösongelmia, en pahastu jos ei oma-aloitteisesti kiitä vaikka koululainen jo on. hänen vanhempansa ovat kyllä kiitollisia ja mukavia.

Mulla jo aikuinen kummilapsi, ei ole ikinä muistanut kiitoksella kummitätiään kohtaan, koulukuvia taisin saada koko 12-vuotiselta koulu-uralta kaksi kappaletta. Muutama vuosi sai pojan, siitä laittoi viestin, mutta enpä viitsinyt edes pikkuhousuja lähettää, sillä tosiaan, ei ole ikinä muistanut tänne päin, minä muistin kaikki joulut ja juhannukset, nimi- ja syntymäpäivät. Viime jouluna tuli siitä lapsesta kuva, mutta ei mitään mainintaa, kuka siinä kuvassa on (2,5v- lapsi), en siis tiedä sen pojan nimeä edes.

Vierailija kirjoitti:

ei minunkaan toine kummilapsi kiittele, siksi en yhteyttä pidäkään.

toinen kiittää kun nähdään ja jotain lahjaa/tuliaista saa. mutta hänellä käytösongelmia, en pahastu jos ei oma-aloitteisesti kiitä vaikka koululainen jo on. hänen vanhempansa ovat kyllä kiitollisia ja mukavia.

Mikä ihmeen "käytösongelma"??? Hyvin kasvatetuilla, neurologisesti, ja henkisesti terveillä, kehitysvammattomilla ihmisillä ei ole käytösongelmia. Sen sijaan lapsella voi olla jokin terveydellinen tila tai sairaus/vamma jota seuraa käytös"ongelmat".

Kyllä tämä suomalainen "pakko" kummius pitäisi lopettaa. Aivan turha muinais jäänne.

Pikkuhousuja = POTKUhousuja. Ihana autocorrect!

Vierailija kirjoitti:

Mulla jo aikuinen kummilapsi, ei ole ikinä muistanut kiitoksella kummitätiään kohtaan, koulukuvia taisin saada koko 12-vuotiselta koulu-uralta kaksi kappaletta. Muutama vuosi sai pojan, siitä laittoi viestin, mutta enpä viitsinyt edes pikkuhousuja lähettää, sillä tosiaan, ei ole ikinä muistanut tänne päin, minä muistin kaikki joulut ja juhannukset, nimi- ja syntymäpäivät. Viime jouluna tuli siitä lapsesta kuva, mutta ei mitään mainintaa, kuka siinä kuvassa on (2,5v- lapsi), en siis tiedä sen pojan nimeä edes.

Lähettää pikkuhousuja???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei minunkaan toine kummilapsi kiittele, siksi en yhteyttä pidäkään.

toinen kiittää kun nähdään ja jotain lahjaa/tuliaista saa. mutta hänellä käytösongelmia, en pahastu jos ei oma-aloitteisesti kiitä vaikka koululainen jo on. hänen vanhempansa ovat kyllä kiitollisia ja mukavia.

Mikä ihmeen "käytösongelma"??? Hyvin kasvatetuilla, neurologisesti, ja henkisesti terveillä, kehitysvammattomilla ihmisillä ei ole käytösongelmia. Sen sijaan lapsella voi olla jokin terveydellinen tila tai sairaus/vamma jota seuraa käytös"ongelmat".

Taustalla mutismia, laajoja oppivaikeuksia koulussa. Pikkulapsena havaittavissa jo "erikoisuutta" käytöksessä, joita edelleen tutkitaan psykiatrisella tai jossain, en tarkkaan tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei minunkaan toine kummilapsi kiittele, siksi en yhteyttä pidäkään.

toinen kiittää kun nähdään ja jotain lahjaa/tuliaista saa. mutta hänellä käytösongelmia, en pahastu jos ei oma-aloitteisesti kiitä vaikka koululainen jo on. hänen vanhempansa ovat kyllä kiitollisia ja mukavia.

Mikä ihmeen "käytösongelma"??? Hyvin kasvatetuilla, neurologisesti, ja henkisesti terveillä, kehitysvammattomilla ihmisillä ei ole käytösongelmia. Sen sijaan lapsella voi olla jokin terveydellinen tila tai sairaus/vamma jota seuraa käytös"ongelmat".

Taustalla mutismia, laajoja oppivaikeuksia koulussa. Pikkulapsena havaittavissa jo "erikoisuutta" käytöksessä, joita edelleen tutkitaan psykiatrisella tai jossain, en tarkkaan tiedä. 

Näin ajattelinkin, eli lapsi on siaras/vammainen. Käytösogelmaisesta puhuttaessa on sellainen kaiku että ei ole opetettu käyttäytymään.

Meijän suvussa ei oo ikinä ollu tapana erikseen joululahjasta kiittää. Toki, jos sen käteen antaa, niin kiitetään, mutta jälkikäteen ei (jos esim lahja toimitettu kummilapsen äidille ja hän aattona välittää lahjan lapselleen). Jos kummilapsen lähipiirissä on sama tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vähä nyky jonnea kiinnostaa kiittelyt. Se että olet lahjaautomaatti, on toki ihan sinun oma valintasi, ei sen jonnen vanhenpien. Ja ihan itse kummiksi ryhdyit aikoinaan.

mistä jostain vauvasta tietää millainen kiittämätön paskiainen siitä kasvaa

Kai he nyt sentään joulukortin ovat sinulle lähettäneet? Eikö se riitä muistamiseksi?

Olen yrittänyt sanoa, että korttikin riittää. Tärkeintä on, että tietävät olevansa olemassa sinulle. Pahoittelen, että joulu on sellaista häsäämistä että kiittäminen välillä unohtuu. Anteeksi!