Kiittämättömät isot kummilapset

Haha, tietäisivätpä nämä vanhemmat, jotka eivät opeta lapsiaan kiittämään vaatimattomastakin lahjasta, miten paljon se vaikuttaa lahjojen tuleviin arvoihin. Itse ainakin "pakkolahjojen" lisäksi lahjon harkitummalla ja kalliimmilla lahjoilla niitä, jotka osaavat sanoa edes kiitos.

Onneksi lapsilla on kummivanhemmat jotka eivät pidä itseään lahja-automaattina vaan pitävät aktiivisesti yhteyttä lapseen. He kyselevät lapselta mitä nä lahjaksi toivovat, mitä he lahjasta pitivät ja osallistuvat myös siihen kasvatukseen "on/olisi mukaavaa että kiität lahjasta".

Ainut lahja mitä olen koskaan saanut kummitädiltäni oli kukkakimppu kun pääsin ylioppilaaksi. Olin siitä todella yllättynyt, koska hän ei koskaan ollut missään yhteydessä edes kortilla tai puhelulla, eikä se mitenkään harmittanut.

Nykyään kummeilta tunnutaan odottavan todella paljon ja ihmettelen välillä miksi ihmiset suostuvat edes tuollaiseen?

Meillä kummit ovat lahja-automaatteja omasta tahdostaan. Koskaan ei ole vaadittu ostamaan yhtään mitään, ei edes muistamaan. Kummit ovat kiinteä osa elämäämme, joten olisi hassua, jos näistä suhteista puuttuisi vastavuoroisuus.

Kymmeilla voi olla epärealistisia odotuksia lapsia kohtaan. Lähetetään lahoja ja oletetaan, että sillä saa hyvät välit ja lapsi on automaatisesti läheinen tavatessa. Se on kummin vastuulla rakentaa ne hyvät välit olemalla ja viettämällä aikaa sen kummilapsen kanssa, kun lapsi on pieni. Ellei aikaa ole vietetty, ei ne suhteet läheisiksi muodostu.

Vanhempien vastuulla on opettaa lapsi kiittämään lahjoista, se on ihan perus käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Ööö, miksi suostuit kummiksi jos noin hiertää? Ei ole mikään pakko olla kenenkään kummi. Omilla lapsillani ei ole kummeja, enkä pyydä ketään ostamaan heille mitään. Saavat lahjoja, koska jotkut haluavat antaa niitä. Ehkäpä voit myös katsoa itseäsi vähän peiliin.

Ööööö. Kyllä fiksut tavat olisi hyvä opettaa lapsilleen, oli sitten kummeja tai ei.

Öööö.

Ajattele vähän.

Ööö.

Kai sun lapset sua kiittää, kun niitä lahjoja annat?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lapsilla on kummivanhemmat jotka eivät pidä itseään lahja-automaattina vaan pitävät aktiivisesti yhteyttä lapseen. He kyselevät lapselta mitä nä lahjaksi toivovat, mitä he lahjasta pitivät ja osallistuvat myös siihen kasvatukseen "on/olisi mukaavaa että kiität lahjasta".

Kiva, kun on noin tutut kummit.

Jos vieraampi kummi alkaa kasvattaa, niin mamma loukkaantuu lapsen puolesta (ottaa kritiikkinä itselleen), kun kehtaa kasvattaa.

Mutta pienet lapsethan uskovat, että joulupukki tuo lahjat... Miksi kummin tuomasta lahjasta pitäisi erikseen kiitellä? Ja kuinka sen teinin pitäisi kiitostaan osoittaa, jos ei edes kummiaan tunne? Tekstarillako? Jotenkin tuntuu, että jokin tässä hiertää kummin ja kummilapsen vanhempien välillä, jos lapseen suhtaudutaan noin negatiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mutta pienet lapsethan uskovat, että joulupukki tuo lahjat... Miksi kummin tuomasta lahjasta pitäisi erikseen kiitellä? Ja kuinka sen teinin pitäisi kiitostaan osoittaa, jos ei edes kummiaan tunne? Tekstarillako? Jotenkin tuntuu, että jokin tässä hiertää kummin ja kummilapsen vanhempien välillä, jos lapseen suhtaudutaan noin negatiivisesti.

Tämä. Lapsi vastustetaan aikuisten välisistä ongelmista tai asioista, jotka ovat aikuisten vastuulla.

Vastustetaan= vastuutetaan

Lapsen kiittämättömyyden taustalla voitolla perheen muut ongelmat.

Vieraampi kummi sitten päättelee sen itselleen mieluisimman ja ilmiselvimmän vaihtoehdon, että lapsi on huonotapainen ja kiittämätön.

Harvemmin sitä vieraalle Kummille lapsi pystyy kertomaan mistä kyse. Alkoholisti perheen lapsi kannattelee vanhempiaan, eikä välttämättä ehdi ja muista kiittää, eipä niitä tapoja ne vanhemmat ole opettamassa.

Läheinen kummi näkee tilanteen joka tapauksessa. Osaa kenties auttaa lasta ja tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lapsilla on kummivanhemmat jotka eivät pidä itseään lahja-automaattina vaan pitävät aktiivisesti yhteyttä lapseen. He kyselevät lapselta mitä nä lahjaksi toivovat, mitä he lahjasta pitivät ja osallistuvat myös siihen kasvatukseen "on/olisi mukaavaa että kiität lahjasta".

Kiva, kun on noin tutut kummit.

Jos vieraampi kummi alkaa kasvattaa, niin mamma loukkaantuu lapsen puolesta (ottaa kritiikkinä itselleen), kun kehtaa kasvattaa.

Tietysti kummit on tuttuja. Samoin olen lupautunut itse kummiksi vain niille joihin haluaa pitää läheiset välit.

Kun kiitos sanaa ei tullut,  lopetin lahjojen ostamisen kummilapsille.

Toivottavasti sitten huomaavat tai oppivat jotain.

Vierailija kirjoitti:

Kun kiitos sanaa ei tullut,  lopetin lahjojen ostamisen kummilapsille.

Toivottavasti sitten huomaavat tai oppivat jotain.

Miksi sinä et opettanut asiaa? Olethan merkittävä ihminen lapsen elämässä?

Käyttäydyt nyt itse lapsen tavoin. Kummilapsi ei tajua jotakin, niin vedät herneen nenään. Voithan sinäkin osallistua ja neuvoa. Onnistuu parhaiten, kun myös leikit ja teet kivoja juttuja sen lapsen kanssa.

Kyllä se vanhemmilta lähtee kiitoksen opettaminen. Jos kummi syytää synttäri- ja joululahjat, eikä kiitosta kuulu, saatikka kummilapsi muistaisi kummivanhempiaan, niin kyllä siinä aika lailla vuorovaikutteisuus on kateissa. Itsellä oma kummitytär on jo aikuisuuden kynnyksellä ja lahjat olen hommannut hänelle, muistanut myös nimipäivisin. Olen soitellut ja kun hän oli pienempi, niin vietin hänen kanssaan aikaa paljonkin. Mutta ei. Ei mitään, että ottaisi yhteyttä tai soittaisi, tai kävisi, asutaan samassa kaupungissa. Joten on se yhteydenpitokin hiipunut täältäkin puolen.

Meidän ja tuttavapiirin suvuilla on lähtökohtana se, että kummilasten muistamiset LOPPUVAT RIPPIKOULUUN ! Tai jos ei käy ko .koulua, niin silloin kun teini täyttää 15 v..

Sitten seuraavan kerran on lahjojen aika , kun nuori valmistuu  ylioppolaaksi , tai ammattiin. Ja jos / kun menee naimisiin niin häälahja.... Näin on  hyväksi havaittu :)

No minä en ainakaan odota mitään virallisia kiitoksia lahjoista. Jos olen paikalla, kun annan lahjan, niin kiittävät, mutta jos en, niin ei tarvitse pokkuroida erikseen. En minä niitä lahjoja anna kiitosta vastaan enkä velvollisuudesta vaan koska välitän kummilapsesta. Yleensä jos lahja on ollut hyvä, kuulen kyllä kuinka innolla sitä on käytetty tai mitä iloa siitä on ollut, siitä tulee hyvä mieli. Paras mieli tulee, kun olen vähän riskillä ostanut jotain ja reaktio on innostunut. 

Yhtä kummilasta vein paljon mukanani huvipuistoihin yms. toista en välimatkan takia voi, joten lahjat ovat olleet hieman suurempia. 

Minun lapsellani on kummeina sisarukseni. Minä olen myös itse kummi sisarusteni lapsille. Olen muistanut kummilapsiani synttärit ja joulut valkolakin saamiseen saakka. Olen myös muistanut kummilapsen sisaruksia. Toki omasta tahdostani.

Kyllä silti hiukan kismittää, kun oman lapsen synttäreillä ei käydä kutsuista huolimatta, saati että muistaisivat. En minä niitä paketteja lapselle toivo, vaan sitä, että pitäisivät yhteyttä. Eihän lapsi saa mallia yhteyden pidosta jos kaikki on yksipuolista. Itse kävin tapaamassa kummilapsiani säännöllisesti muutenkin kuin merkkipäivinä. Eipä sillä, eivät hekään pidä yhteyttä minuun.

Kiva huomata olevansa lähisukulaistenkin kesken väritön, hajuton ja mauton. Vertaan toiseen ketjuun ulkopuolisuuden tunteesta ja hankaluudesta saada ystäviä. Meillä ei ole mitään riitaa sisarusteni kanssa, jutellaan kun nähdään hyvässä hengessä. En jaksa tästä numeroa tehdä vaikka lapsen puolesta harmittaakin. Varsinkin, kun kirjoitti yo:ksi keväällä ja koronarajoitteet huomioiden pidettiin kesällä pienen pienet juhlat. Toiset kummit eivät tulleet paikalle, eivätkä edes viitsineet ilmoittaa mitään. Näin meillä.

Kyllä siihen tarvitaan niitä vanhempia, että kummin ja lapsen suhteesta voi tulla läheinen. Jos on etäisyyttä, voisi lapsi joskus piirtää kummille kortin tms. Minun lähettämistä lahjoista on aina kiittänyt kummilapsen vanhempi, ihan eri fiilis tulisi lapsen kiitoksesta.

Kyllä kiitos on vähintä, miten muistaa lahjan antajaa. Oli kummi tai ei. Ensimmäinen kummilapseni on jo aikuinen, mutta teini-ikäisenä oikeasti oli käsi ojossa odottamassa lahjaa ja häipyi paikalta sen saatuaan. No, lahjoin vielä ensimmäiseen tutkintoon saakka, sen jälkeen olen kylmästi jättänyt lahjomatta. Tympäisi niin. Toki saatan onnitella esim. syntymäpäivänä.

Omat lapset (3kpl) sai jokainen yhden lapsen kummilta rahalahjan tänä vuonna. Itse soitin ja kiitin lasteni puolesta ja sain tyytyväisenä kuulla, että isommat lapset olivat jo itse laittaneet kiitoksen (nuorin on vasta muutaman vuoden ikäinen, joten hänen kanssa soitetaan vielä yhdessä ja kiitetään). Rivien välistä ymmärsin, että rahalahjoja oli laitettu muillekin ystäväperheiden lapsille, mutta kiitoksia ei ollut kuulunut...