Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Nuorena kannattaa lisääntyä, vanhana ei jaksa enää esim. valvoa."
21.12.2020 |
Tätä viljellään joka paikassa. Tai siis teininä tai alle 25-vuotiaina lapsensa tehneet viljelevät.
Mietin monesti että mun unentarve on kyllä vuosien saatossa vähentynyt, ei päinvastoin. Vielä esim. 23-vuotiaana nukuin todella paljon enemmän kuin nyt 28-vuotiaana. Jollen nuorempana saanut nukkua vapaapäivinä sitä kolmeatoista tuntia, mistään ei tullut mitään. Nyt selviää hyvin jo vähemmällä vaikka vieläkin nukun mielelläni myöhään ja paljon jos suinkin ehdin.
Samoin muu jaksaminen on tuntunut vain paranevan vuosien mittaan, ja vuorokausirytmikin on hiljalleen aikaistumassa. Eli omalla kohdallani voin sanoa ettei otsikon väite pidä lainkaan paikkaansa. Pärjäisin huonosti nukkuvan lapsen kanssa nyt paljon paremmin kuin muutama vuosi sitten, ja tästähän unirytmi vain aikaistuu ainakin tilastojen mukaan.
Onko tuo väite totta vain niiden kohdalla jotka ovat jo uuvuttaneet itsensä lapsiperhearjen pyörteissä, ja ajattelevat että jos homma alkaisi uudestaan niin millään ei enää jaksaisi?
Jos mut olisi esim. 19-vuotiaana pakotettu valvomaan koliikkivauvan kanssa niin olisin varmaan nyt haudassa. Unentarve oli silloin lähes rajaton.
Kunhan pohdiskelen.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe käsiteltiin jo.
Pohdiskele keskenäsi.
Näitä typeriä uudelleenlämmityksiä kukaan jaksa.Linkkaatko? Multa meni ohi. :(
Ap
En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät tiedä muusta kuin lisääntymisestä
Ap, olet ihan oikeassa. Unentarve vähenee vanhemmiten, ei toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Voi harmi kun ei pakotettu, tätäkään typerää tekstiä ei olisi maailma nähnyt. Kasvaisit horsmaa.
Jotenkin hankala käsittää että tällainenkin aloitus voi jotakuta ärsyttää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aihe käsiteltiin jo.
Pohdiskele keskenäsi.
Näitä typeriä uudelleenlämmityksiä kukaan jaksa.Linkkaatko? Multa meni ohi. :(
Ap
En.
Arvasin. Mahdotontahan se olisikin.
Ap
Tuolla yhdellä kommentoijalla taitaa olla aika paha olo ☹️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ihan oikeassa. Unentarve vähenee vanhemmiten, ei toisinpäin.
Juuri niin. Ja iltavirkuista tulee keski-ikää lähestyttäessä enemmän aamuvirkkuja.
Ap
Joo, olen itse 46 enkä tarvi enää kuin nelisen tuntia yössä unta, eikä koskaan käytännössä väsytä. Nuorena olo oli ihan kamala jos ei saanut 9 tunnin yhtäjaksoista unta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksaisi valvoa sillä tavalla kuin nuorempana. Joskin vielä noin kolmekymppisenä lapset tehdessäni jaksoin ihan hyvin, eli ei niitä nyt teininä tarvitse tehdä. Sitä ihmettelen, että lasten tekeminen nähdään vain jonain "arjesta selviämisjuttuna", itse ainakin olisin ollut parikymppisenä ajatusmaailmaltani ihan liian kypsymätön. Kyllähän sitä nyt lapsia kasvattaakin, väkisinkin muokkaa heidän ajatteluaan ym. "syvällistä", ei vanhemmuus ole vain vaipanvaihtoa. Niissä asioissa on vahvemmilla vähän vanhempana. Toisaalta sitten taas ei ole kiva ajatella, että jos tekee lapset kovin myöhään, he myös todennäköisesti menettävät vanhempansa varsin nuorina. Mieheni suvussa lapset on tehty usein nuorena ja on mahtava katsella, kuinka iso- ja isoisovanhemmat hoitavat lapsia virkeinä ja ovat muutenkin vielä monissa jutuissa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen itse 46 enkä tarvi enää kuin nelisen tuntia yössä unta, eikä koskaan käytännössä väsytä. Nuorena olo oli ihan kamala jos ei saanut 9 tunnin yhtäjaksoista unta.
Aivan. Eikö huonosti nukkuva lapsi sopisi paremmin tuohon ikään kuin olisi sopinut nuorempana?
Itse nukun aamuvuoroviikkoina noin 5 h per yö, viikonloppuisin sitten kymmenisen tuntia yössä. Muutama vuosi takaperin en olisi ollut tällä unimäärällä edes ajokunnossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin vielä 10 vuotta sitten oli katastrofi jos en saanut nukuttua kunnon yöunia. Nyt olen suht iskussa vaikka yöunet olisikin olleet huonot. Viime yönäkin heräsin varmaan kymmenen kertaa, lopullisesti siinä neljän aikaan. Silti siivosin vielä loput joulusiivoukset ja kävin kaupassa täyden työpäivän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä tulin nuorempana vähemmillä unilla toimeen kuin nyt. Mutta en nyt osaa vertailla, missä iässä lasten valvottaminen olisi eniten tuntunut. Sain lapset 31- ja 34-vuotiaana, se oli mulle aikaisin mahdollinen aika.
Yövuorot päällä ja 4h tunnin unta keskimäärin. Ihan ok. Vanhana unentarve vähenee, ainakin itsellä
mies52v
Kyllä se lapsen kanssa valvominen voi uuvuttaa tai tuntua ”helpolta” ihan missä iässä tahansa.
Ihan tapauskohtaista, eikä ikäriippuvaista.
Sanonta pitää paikkansa täysin kohdallani. En todellakaan jaksa enää yhtään valvomista. Pikkulapsiajat on jo kaukana takanapäin, mutta minulla oli vielä pari kissaa sen jälkeen, joiden takia piti herätä aika usein kerran yössä ja sekin oli yhtä tuskaa. Nyt, kun kissoja ei enää ole, niin ei tulisi mieleenkään ottaa enää mitään uniani vähentävää rasitetta elämääni. Pelkästään vanhempieni yökylävierailu rasittaa, kun herään heidän yölliseen vessakäyntiin ja anivarhaisen ylösnousun ääniin.
Sain lapset 23-vuotiaana ja 27-vuotiaana. Esikoisen kanssa no problem, nukuin kun vauvakin nukkui. Kakkosen ollessa pieni olin kyllä ajoittain aika väsynyt, mutta tietysti se johtui siitä, että piti touhottaa siinä samalla niin paljon kaikkea muutakin (kuten opiskella, ottaa ammatti haltuun, rakentaa talo ja tehdä töitä...). Mutta palauduin aina nopeasti, eikä se lapsiperhearki niin kuolettavasti väsyttänyt, vaan oli enimmäkseen hauskaa.
Kun sitten ensimmäisen avioliittoni kariuduttua tutustuin nelikymppisenä uuteen kumppaniini, ja hänen lapsenlapsiaan (!) alkoi pyrkiä meille yökylään, oli ihan toinen jaksaminen. Siis hyvin vähäinen. Toki kyseessä olivat lapset, jotka tulivat "kylään", eli eivät olleet samalla tavalla päivittäisarjessa tuttuja kuin omat aikanaan, ehkä sekin väsytti... mutta täytyy sanoa, että vuorokauden lapsivieraiden kanssa vietettyäni olin aivan poikki.
Sittemmin sairastuin vakavasti 48-vuotiaana, minkä vuoksi nuorimmat eivät ole aivan pieninä meillä edes yöpyneet, isompina vasta, kun eivät enää heräile öisin.
Uskon, että 23-vuotias nukkuu ehkä enemmän kuin kolmekymppinen. Mutta kyllä se valvomisista palautuminen alkaa heiketä siinä neljänkympin kieppeillä, useimmilla meistä.
Sain hieman alle kolmekymppisenä esikoiseni ja vasta nelikymppisenä muut lapset. En huomannut eroa vauva-aikojen valvomisessa ja jaksamisessa, mutta teinien kanssa yli viisikymppisenä oli vääntöä. Se kinaaminen on melko kuluttavaa, mutta kaikki lapset samassakaan perheessä eivät ole samanlaisia. Toiset lapset ovat huomattavasti vaateliaampia kuin toiset.
Lasten kanssa on, kuten muussakin elämässä, niin monta eri asiaa vaikuttamassa jaksamiseen ja arkielämän sujumiseen, että on ihan mahdotonta sanoa, milloin on lastensaannille paras aika ja vaihe elämässä.
Alue: Aihe vapaa
Linkkaatko? Multa meni ohi. :(
Ap