Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Nuorena kannattaa lisääntyä, vanhana ei jaksa enää esim. valvoa."
21.12.2020 |
Tätä viljellään joka paikassa. Tai siis teininä tai alle 25-vuotiaina lapsensa tehneet viljelevät.
Mietin monesti että mun unentarve on kyllä vuosien saatossa vähentynyt, ei päinvastoin. Vielä esim. 23-vuotiaana nukuin todella paljon enemmän kuin nyt 28-vuotiaana. Jollen nuorempana saanut nukkua vapaapäivinä sitä kolmeatoista tuntia, mistään ei tullut mitään. Nyt selviää hyvin jo vähemmällä vaikka vieläkin nukun mielelläni myöhään ja paljon jos suinkin ehdin.
Samoin muu jaksaminen on tuntunut vain paranevan vuosien mittaan, ja vuorokausirytmikin on hiljalleen aikaistumassa. Eli omalla kohdallani voin sanoa ettei otsikon väite pidä lainkaan paikkaansa. Pärjäisin huonosti nukkuvan lapsen kanssa nyt paljon paremmin kuin muutama vuosi sitten, ja tästähän unirytmi vain aikaistuu ainakin tilastojen mukaan.
Onko tuo väite totta vain niiden kohdalla jotka ovat jo uuvuttaneet itsensä lapsiperhearjen pyörteissä, ja ajattelevat että jos homma alkaisi uudestaan niin millään ei enää jaksaisi?
Jos mut olisi esim. 19-vuotiaana pakotettu valvomaan koliikkivauvan kanssa niin olisin varmaan nyt haudassa. Unentarve oli silloin lähes rajaton.
Kunhan pohdiskelen.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee lapsen silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Itse sain lapseni 19 ja 20-vuotiaana ja olen erittäin tyytyväinen valintaani :) Kun katselee ikätoverien päiväkotirumbaa niin ei kyllä yhtään käy kateeksi.
Lisäksi bonuksena on se, että olen työnantajien silmissä huomattavasti houkuttavampi kuin ne opiskelutoverini, joilla ei vielä lapsia ole/lapset on pieniä. Nyt kun lapset on jo teinejä, on ihan eri asia keskittyä uraan ja työhön, kun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ehdi olla läsnä tarpeeksi.
Ja ne vanhempana lisääntyneet ovat ehtineet keskittyä uraan ja työhön silloin kun sinä pyörit päiväkotirumban pyörteissä. Puolensa ja puolensa.
Ap
Ei 19v keskity mihinkään uraan eikä tee yhtään mitään uraa. Työnantajienkin silmissä täysin osaamaton lapsi vaikka olisikin koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee lapsen silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Itse sain lapseni 19 ja 20-vuotiaana ja olen erittäin tyytyväinen valintaani :) Kun katselee ikätoverien päiväkotirumbaa niin ei kyllä yhtään käy kateeksi.
Lisäksi bonuksena on se, että olen työnantajien silmissä huomattavasti houkuttavampi kuin ne opiskelutoverini, joilla ei vielä lapsia ole/lapset on pieniä. Nyt kun lapset on jo teinejä, on ihan eri asia keskittyä uraan ja työhön, kun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ehdi olla läsnä tarpeeksi.
Ja ne vanhempana lisääntyneet ovat ehtineet keskittyä uraan ja työhön silloin kun sinä pyörit päiväkotirumban pyörteissä. Puolensa ja puolensa.
Ap
Ei 19v keskity mihinkään uraan eikä tee yhtään mitään uraa. Työnantajienkin silmissä täysin osaamaton lapsi vaikka olisikin koulutus.
Ei niin. Uran tekeminen aloitetaan yli 40-vuotiaana, sitä ennen ei voi tehdä töitä lainkaan kun on liian nuori.
Eiku mitä. :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jooh. Valvoin nuorempana pitkään, moni yö meni valvoessa kolmeen tai neljään aamuyöllä. Mutta sen vastapainoksi nukuin joka viikonloppu ja muu vapaapäivä +10 tuntia putkeen. Jos joku yritti siinä kohtaa herättää kesken unien niin helv€tti oli irti. Olisin saanut raivarit jos olisi pitänyt jotain vauvaa ruveta hyysäämään kesken kaiken.
Eikä silloin valvottu siksi, että olisi pärjännyt vähemmällä unella vaan siksi, että oli vain liian jännää tekemistä eikä huvittanut mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä univajeessa silmät ristissä kouluun tai töihin.
No mikä on nuorena, itse tulin äidiksi 34-vuotiaana, mikä oli ihan hyvä ikä mulle, koska
- unirytmini oli tasoittunut aina väsyneestä iltakukkujasta säännöllisen rytmin omaavaksi aamuvirkuksi
- en ollut ihan niin pihalla elämästä (olen siis ihan normaali, ei ole ollut mitään dramaattisia elämänvaiheita)
- en enää ollut pahimmassa menovaiheessa, joten en ole joutunut lupumaan elämäntyylistä tai odota, että lapsi kasvaa isoksi, jotta saan elämäni takaisin
- en olettanut lapsen menevän siinä sivussa, vaan halusin panostaa vanhemmuuteen
- en murehtinut raskautta, synnytystä tai lapsen kehitystä, koska olin varmempi ja rennompi kuin nuorempana
- osaan tukea lasta paremmin kasvussa, kouluasioissa ja harrastuksissa, koska henkinen pääomakin on kehittyneempi kuin parikymppisenä
- ura oli hyvässä vaiheessa eikä kärsinyt vanhempainvapaasta ja lisäksi olin jo sellaisessa asemassa, että pystyin käyttämään joustoja, kuten etätyötä palatessani töihin
- osasin suunnitella paremmin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen
- rahallinen tilanne oli parempi, joten ei ole tarvinnut pihistellä hankinnoissa, lomissa tms.
- asunto oli jo perheasunto, ei tarvinnut miettiä isomman asunnon rahoitusta tai muuttoa lapsen ollessa pieni tai meidän ollessa pienimmillä tuloilla kotona olon aikana
- olin fyysisesti hyvässä kunnossa ja olen sitä edelleen, raskaus ja synnytys eivät aiheuttaneet mitään komplikaatioita
Nämä siis subjektiivisia näkemyksiäni. Nyt nelikymppisenäkin voisin kuvitella tulevani äidiksi, mutta lapsiluku on täysi, joten en edes ajattele asiaa. Moni yllä olevista asioista pätee jopa vielä paremmin. Ja moni parikymppisenä äidiksi tulee pärjää ihan mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
No mikä on nuorena, itse tulin äidiksi 34-vuotiaana, mikä oli ihan hyvä ikä mulle, koska
- unirytmini oli tasoittunut aina väsyneestä iltakukkujasta säännöllisen rytmin omaavaksi aamuvirkuksi
- en ollut ihan niin pihalla elämästä (olen siis ihan normaali, ei ole ollut mitään dramaattisia elämänvaiheita)
- en enää ollut pahimmassa menovaiheessa, joten en ole joutunut lupumaan elämäntyylistä tai odota, että lapsi kasvaa isoksi, jotta saan elämäni takaisin
- en olettanut lapsen menevän siinä sivussa, vaan halusin panostaa vanhemmuuteen
- en murehtinut raskautta, synnytystä tai lapsen kehitystä, koska olin varmempi ja rennompi kuin nuorempana
- osaan tukea lasta paremmin kasvussa, kouluasioissa ja harrastuksissa, koska henkinen pääomakin on kehittyneempi kuin parikymppisenä
- ura oli hyvässä vaiheessa eikä kärsinyt vanhempainvapaasta ja lisäksi olin jo sellaisessa asemassa, että pystyin käyttämään joustoja, kuten etätyötä palatessani töihin
- osasin suunnitella paremmin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen
- rahallinen tilanne oli parempi, joten ei ole tarvinnut pihistellä hankinnoissa, lomissa tms.
- asunto oli jo perheasunto, ei tarvinnut miettiä isomman asunnon rahoitusta tai muuttoa lapsen ollessa pieni tai meidän ollessa pienimmillä tuloilla kotona olon aikana
- olin fyysisesti hyvässä kunnossa ja olen sitä edelleen, raskaus ja synnytys eivät aiheuttaneet mitään komplikaatioita
Nämä siis subjektiivisia näkemyksiäni. Nyt nelikymppisenäkin voisin kuvitella tulevani äidiksi, mutta lapsiluku on täysi, joten en edes ajattele asiaa. Moni yllä olevista asioista pätee jopa vielä paremmin. Ja moni parikymppisenä äidiksi tulee pärjää ihan mainiosti.
Hyvä kirjoitus. Mulla ei ole lapsia (eikä tule), mutta voisin kuvitella että oma tilanteeni olisi samankaltainen. Siis että lisääntyminen myöhemmin olisi varmasti itselleni parempi vaihtoehto kuin nuorena. Eikä vähiten siksi että valvominen on nyt helpompaa kuin ennen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ymmärtänyt tuota sanontaa, että lapset pitäisi tehdä nuorena että jaksaa. Luulen, että ihmisillä on ennemminkin juurtunut käsitys siitä minkä ikäisenä lapsia kuuluisi saada, ja tuo on sitten se millä perustellaan kantaa. Mieheni on minua reippaasti vanhempi, ja oli jo oikeasti iäkäs tullessaan isäksi. Hän jaksoi minua paremmin valvoa lapsen kanssa ja sieti univajeen paremmin. Uskon että lasten kanssa jaksamisessa vaikuttavat ylipäänsä huomattavasti enemmän muut yksilölliset tekijät kuin ikä.
Ja paskat.. Sain eka ensimmäistä lasta 20v ja 24v. Jaksoin valvoa ja olin muutenkin energisempi. Nyt sain kolmannen lapsen 34v ja oon niin väsynyt että mikään unen määrä ei riitä. Hermo palaa jatkuvasti kaikesta. Raskaus ja synnytys oli tosi kuluttavaa ja palautuminen hidasta. Nyt olen 35v ja neljäs tulossa(ehkäisy petti). Pelkään oikeasti että tää raskaus/vauva aika vie multa hengen.. Olis pitänyt se kolmas saada viimeistään 29v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt tuota sanontaa, että lapset pitäisi tehdä nuorena että jaksaa. Luulen, että ihmisillä on ennemminkin juurtunut käsitys siitä minkä ikäisenä lapsia kuuluisi saada, ja tuo on sitten se millä perustellaan kantaa. Mieheni on minua reippaasti vanhempi, ja oli jo oikeasti iäkäs tullessaan isäksi. Hän jaksoi minua paremmin valvoa lapsen kanssa ja sieti univajeen paremmin. Uskon että lasten kanssa jaksamisessa vaikuttavat ylipäänsä huomattavasti enemmän muut yksilölliset tekijät kuin ikä.
En minäkään, siksi tein aloituksen. Ja se on totta että varmasti muut tekijät vaikuttavat enemmän, tuo mantra vain on se mitä hoetaan kun puhutaan parhaasta lisääntymisiästä. Ei kai sellaista edes ole olemassa. Mutta etenkin jos joku sanoo tehneensä lapset ns. myöhään (30-45 v), niin heti on joukko nuoria äitejä ja teiniäitejä selittämässä että ei olisi kannattanut, nuorena jaksaa paremmin. Minusta se on hassu väite.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja paskat.. Sain eka ensimmäistä lasta 20v ja 24v. Jaksoin valvoa ja olin muutenkin energisempi. Nyt sain kolmannen lapsen 34v ja oon niin väsynyt että mikään unen määrä ei riitä. Hermo palaa jatkuvasti kaikesta. Raskaus ja synnytys oli tosi kuluttavaa ja palautuminen hidasta. Nyt olen 35v ja neljäs tulossa(ehkäisy petti). Pelkään oikeasti että tää raskaus/vauva aika vie multa hengen.. Olis pitänyt se kolmas saada viimeistään 29v.
Oletettavasti yhdellä jos toisellakin menisi hermo vauva-aikaan jos olisi ennestään 10-vuotias ja teini jaloissa...
Ap
Alue: Aihe vapaa
Unentarve on kyllä vähentynyt. Yleensä tulee nukuttua noin 6 tuntia. Aamulla herää tosi pirteänä kuudelta ilman herätyskelloa.