"Nuorena kannattaa lisääntyä, vanhana ei jaksa enää esim. valvoa."

Vierailija kirjoitti:

Sain lapset 23-vuotiaana ja 27-vuotiaana. Esikoisen kanssa no problem, nukuin kun vauvakin nukkui. Kakkosen ollessa pieni olin kyllä ajoittain aika väsynyt, mutta tietysti se johtui siitä, että piti touhottaa siinä samalla niin paljon kaikkea muutakin (kuten opiskella, ottaa ammatti haltuun, rakentaa talo ja tehdä töitä...). Mutta palauduin aina nopeasti, eikä se lapsiperhearki niin kuolettavasti väsyttänyt, vaan oli enimmäkseen hauskaa.

Kun sitten ensimmäisen avioliittoni kariuduttua tutustuin nelikymppisenä uuteen kumppaniini, ja hänen lapsenlapsiaan (!) alkoi pyrkiä meille yökylään, oli ihan toinen jaksaminen. Siis hyvin vähäinen. Toki kyseessä olivat lapset, jotka tulivat "kylään", eli eivät olleet samalla tavalla päivittäisarjessa tuttuja kuin omat aikanaan, ehkä sekin väsytti... mutta täytyy sanoa, että vuorokauden lapsivieraiden kanssa vietettyäni olin aivan poikki.

Sittemmin sairastuin vakavasti 48-vuotiaana, minkä vuoksi nuorimmat eivät ole aivan pieninä meillä edes yöpyneet, isompina vasta, kun eivät enää heräile öisin. 

Uskon, että 23-vuotias nukkuu ehkä enemmän kuin kolmekymppinen. Mutta kyllä se valvomisista palautuminen alkaa heiketä siinä neljänkympin kieppeillä, useimmilla meistä.

Toi on kyllä kiinnostava pointti. Olisiko siis tosiaan niin, että unentarve vähenee mutta huonosta yöstä palautuminen vaikeutuu iän myötä?

Tiedä häntä, omalla kohdallani asia on tosiaan päinvastoin ja siksi aina ihmettelenkin tuota otsikon väitettä. Viime yönä menin nukkumaan klo 3, heräsin 3.30 hiessä todella ahdistavaan painajaiseen ja nukahdin uudestaan neljän maissa. 5.45 soi herätyskello. Työpäivä oli ehkä mukavin pitkään aikaan vaikka menimme vajaamiehityksellä. Nuorempana olisin nukahdellut kummallisiin paikkoihin työpäivän aikana, esim. vessanpöntölle...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sain hieman alle kolmekymppisenä esikoiseni ja vasta nelikymppisenä muut lapset. En huomannut eroa vauva-aikojen valvomisessa ja jaksamisessa, mutta teinien kanssa yli viisikymppisenä oli vääntöä. Se kinaaminen on melko kuluttavaa, mutta kaikki lapset samassakaan perheessä eivät ole samanlaisia. Toiset lapset ovat huomattavasti vaateliaampia kuin toiset.

Lasten kanssa on, kuten muussakin elämässä, niin monta eri asiaa vaikuttamassa jaksamiseen ja arkielämän sujumiseen, että on ihan mahdotonta sanoa, milloin on lastensaannille paras aika ja vaihe elämässä.

Se pitää varmasti paikkansa. Eikä kukaan voi objektiivisesti jälkeenpäin tietää olisiko joku toinen aika ollut parempi. Muuttujia piisaa, mutta tosiaan ihmetyttää miten jotkut kokevat pärjänneensä nuorempana paremmin vähillä unilla. Monet toki varmasti pärjäävät, itse en olisi pärjännyt. Ja tilastollisesti on todennäköistä, että unentarve vanhetessa vähenee ja rytmi aikaistuu.

Ap

Mä en ainakaan jaksa valvoa niin kuin nuorempana. Mun työhön kuului parikymmentä vuotta 24-26 tunnin työputkia, joiden aikana yleensä ei voinut nukkua yhtään, joskus saattoi nukkua 1-2 tuntia. Jaksoin niitä parikymppisenä ihan hyvin vaikka joka viikonloppu. 35-vuotiaana alkoi tehdä tiukkaa ja nelikymppisenä meni jo monta päivää yhdestä tuollaisesta palautuessa. Onneksi sitten sain lopetettua ne.

Nyt, Ap, nopeesti nukkumaan, joskus sitä on ihmisen nukuttava, et voi pärjätä parin tunnin unilla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt, Ap, nopeesti nukkumaan, joskus sitä on ihmisen nukuttava, et voi pärjätä parin tunnin unilla.

Nyt en ymmärtänyt?

Ap

Tai ehkä kaikki nuo äidit ovat vanhana niin väsyneitä, kun liian nuorena aloittivat vauvojenteot ja sitten elivät koko nuoruuden vähäisillä univaroilla?

Unentarve tavallaan vähenee - tosin ero 23 vuoden ja 28 vuoden välillä on kuusikymppisen perspektiivistä lähes olematon. Olisko tuossa kyseisen 23-vuotiaan valtavassa unentarpeessa jotain myöhäismurrosikäisyyttä vielä mukana?

Mutta siis, vanhetessa käy myös niin, että unen laatu heikkenee. Syvän ja palauttavan S4-unen osuus vähenee, ja unesta tulee vuosi vuodelta pinnallisempaa ja vähemmän palauttavaa. Tämä ei ole salatiedettä, voi ihan lukea vaikka netistä aiheista unen laadun muutokset ikääntyessä tai vanheneminen ja uni.

Muistakaa näitä ajoituksia suunnitellessanne, että yövalvominen alkaa sitten uudestaan noin viidentoista vuoden päästä kun odotatte yöllä teinejä kotiin.

Ne, jotka nelikymppisinä ovat teinien vanhempia ja kommentoivat etteivät enää millään jaksaisi pikkulapsiarkea, ovat väsyneitä siksi, että he ovat jo tehneet sen kasvatustyön.

Kun taasme, jotka nelikymppisenä aloitamme pikkulapsiarjen jaksamme sitä, koska emme ole jo eläneet sitä viimeiset viisitoista vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka nelikymppisinä ovat teinien vanhempia ja kommentoivat etteivät enää millään jaksaisi pikkulapsiarkea, ovat väsyneitä siksi, että he ovat jo tehneet sen kasvatustyön.

Kun taasme, jotka nelikymppisenä aloitamme pikkulapsiarjen jaksamme sitä, koska emme ole jo eläneet sitä viimeiset viisitoista vuotta.

Hyvin pitkälti näin. Mutta kyllä se isompienkin kanssa syö miestä, jos ikää on jo puoli vuosisataa.

Vierailija kirjoitti:

Tai ehkä kaikki nuo äidit ovat vanhana niin väsyneitä, kun liian nuorena aloittivat vauvojenteot ja sitten elivät koko nuoruuden vähäisillä univaroilla?

Tätä itsekin mietin. Että kun on kerran käynyt läpi vauva-ajan katkonaiset yöunet, ruuhkavuodet yms. niin jälkikäteen katsottuna miettii että enää ei jaksaisi niin hyvin. Mistä sitä tietää jaksaisiko jos kaikki olisi ekaa kertaa edessä..?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Unentarve tavallaan vähenee - tosin ero 23 vuoden ja 28 vuoden välillä on kuusikymppisen perspektiivistä lähes olematon. Olisko tuossa kyseisen 23-vuotiaan valtavassa unentarpeessa jotain myöhäismurrosikäisyyttä vielä mukana?

Mutta siis, vanhetessa käy myös niin, että unen laatu heikkenee. Syvän ja palauttavan S4-unen osuus vähenee, ja unesta tulee vuosi vuodelta pinnallisempaa ja vähemmän palauttavaa. Tämä ei ole salatiedettä, voi ihan lukea vaikka netistä aiheista unen laadun muutokset ikääntyessä tai vanheneminen ja uni.

Mulla ero viiden vuoden takaiseen unentarpeeseen on ihan käsin kosketeltava. Nyt pärjään kohtalaisen hyvin tai jopa mainiosti vaikka en nukkuisi silmäystäkään koko yönä, muutama vuosi sitten olin vastaavassa tilanteessa kärttyinen ja sekaisin kuin seinäkello. Voi hyvin olla että parinkympin paremmalla puolella on vielä tavallaan sitä teini-iän suurta unentarvetta joukossa. Uskon että itselläni oli.

Unesta ja nukkumisesta on tullut luettua paljon opintojeni puolesta. Voi hyvin olla että palautuminen tosiaan on vanhempana vaikeampaa kuin nuorempana. Siis tilastollisesti, itselläni päinvastoin. Toki voi olla ja varmasti onkin niin, että esim. nelikymppisenä on jo taas eri tilanne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai ehkä kaikki nuo äidit ovat vanhana niin väsyneitä, kun liian nuorena aloittivat vauvojenteot ja sitten elivät koko nuoruuden vähäisillä univaroilla?

Tätä itsekin mietin. Että kun on kerran käynyt läpi vauva-ajan katkonaiset yöunet, ruuhkavuodet yms. niin jälkikäteen katsottuna miettii että enää ei jaksaisi niin hyvin. Mistä sitä tietää jaksaisiko jos kaikki olisi ekaa kertaa edessä..?

Ap

Ennen jaksettiin olla äiti nuorena ja vanhana sekä siinä välissä. Ja tehdä ruumiillista työtä aamusta iltaan. Nyt ei jaksa missään iässä hoitaa yhtä lasta mukavuuksien keskellä. Olisko asenteesta kiinni?

Minä tajusin tuon jutun vasta reilu kolmikymppisenä. Ennen ajattelin sen olevan vain puhetta, nyt olen ehdottomasti samaa mieltä; lapset kannattaa tehdä nuorena. Silloin jaksaa valvoa ja palautuu asioista nopeasti, mutta jaksaa myös touhuta eri tavalla lasten kanssa. Hieman erilaisesta näkökulmasta kun on itsekin lapsellisempi. En tarkoita että alle 20-vuotiaana olisi hyvä, mutta 25 kuulostaa ideaali iältä. 35 on jo aivan liian vanha mielestäni kaikin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai ehkä kaikki nuo äidit ovat vanhana niin väsyneitä, kun liian nuorena aloittivat vauvojenteot ja sitten elivät koko nuoruuden vähäisillä univaroilla?

Tätä itsekin mietin. Että kun on kerran käynyt läpi vauva-ajan katkonaiset yöunet, ruuhkavuodet yms. niin jälkikäteen katsottuna miettii että enää ei jaksaisi niin hyvin. Mistä sitä tietää jaksaisiko jos kaikki olisi ekaa kertaa edessä..?

Ap

Ennen jaksettiin olla äiti nuorena ja vanhana sekä siinä välissä. Ja tehdä ruumiillista työtä aamusta iltaan. Nyt ei jaksa missään iässä hoitaa yhtä lasta mukavuuksien keskellä. Olisko asenteesta kiinni?

Jaksettiinko, vai oliko yksinkertaisesti pakko jotta lapset pysyivät hengissä? Mistä tietää vaikka entisajan äidit olisivat olleet hulluuden partaalla taakkansa alla? Nykyään saa sanoa ääneen jos uuvuttaa, ja monissa paikoissa on apuakin saatavilla.

Mennyt aika vertautuu muutenkin huonosti sellaisenaan nykyaikaan. Toki nykyään arkea helpottavat monet keksinnöt ja laitteet, mutta toisaalta taas työelämä on eri lailla kuormittavaa ja epävarmaa kuin ennen.

Ap

Minkään ikäisenä ei kannata lisääntyä.

Mä sain lapset 27- ja 32-vuotiaana ja nyt melkein nelikymppisenä en jaksaisi enää yhtään valvottua yötä. Kestän ylipäätään tosi huonosti enää univelkaa ja panostan nukkumiseen. En kuitenkaan koe että tämä johtuisi suoranaisesti iästä, vaan siitä että kaksi erittäin huonosti nukkuvaa lasta ja 10v univelka teki tehtävänsä - ei enää ikinä. Jos olisin nukkunut hyvin tähän astisen elämäni ja saisin nyt esikoiseni, jaksaisin varmasti. En vaan halua aloittaa sitä rumbaa enää kun siitä on ohi päässyt.

Aamuvirkuksi en ole ikinä oppinut vaan aikaiset herätykset on edelleen tuskaa. Kroppa vaan oppi lasten ollessa pieniä että aamulla on noustava ja jossain kohtaa en nukkunut aamulla yhtään pidempään vaikka olisin voinutkin. Nykyään alkaa jo onnistua aamusta pitkään nukkuminenkin ja se on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai ehkä kaikki nuo äidit ovat vanhana niin väsyneitä, kun liian nuorena aloittivat vauvojenteot ja sitten elivät koko nuoruuden vähäisillä univaroilla?

Tätä itsekin mietin. Että kun on kerran käynyt läpi vauva-ajan katkonaiset yöunet, ruuhkavuodet yms. niin jälkikäteen katsottuna miettii että enää ei jaksaisi niin hyvin. Mistä sitä tietää jaksaisiko jos kaikki olisi ekaa kertaa edessä..?

Ap

Ennen jaksettiin olla äiti nuorena ja vanhana sekä siinä välissä. Ja tehdä ruumiillista työtä aamusta iltaan. Nyt ei jaksa missään iässä hoitaa yhtä lasta mukavuuksien keskellä. Olisko asenteesta kiinni?

Ennen vanhaan meno oli ihan erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Minkään ikäisenä ei kannata lisääntyä.

Sekin on totta. :D

Ap

Ei kannata lisääntyä, nuorena tai vanhanakaan.