Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla epäkiitollinen miniä, kun koen anopin tuppautuvan...
19.05.2014 |
Millä tästä tunteesta pääsee eroon?
Mieheni vanhemmat ovat erittäin hyvätuloisia ja antavat paljon tukea pojalleen eli miehelleni. Mm. tukivat asunnon ostossa ja antoivat rahaa hienon uuden auton ostoon. Olemme siitä kiitollisia, mutta....
Ärsyttää, kun tuon kautta heillä on tietynlainen määräysvalta asioihimme. Saimme vuosi sitten vauvan, jonka hoitoon saamme anopilta apua (halusimme tai ei). Piti antaa saman tien suurin piirtein yökylään mummolaan, ja en kehdannut suoraan sanoa, että ei vielä. Anoppi on todella vahvatahtoinen, joka ei siedä eri mieltä oloa, vaan käy pisteliääksi.
Miestäni tuo epäitsenäisyys ei haittaa, koska on lapsesta lähtien tottunut siihen, että vanhemmat maksavat. Nyt ollaan kuitenkin kolmikymppisiä, ja jotenkin minusta tuntuu ikävältä olla ikään kuin kiitollisuudenvelassa. Appi ja anoppi tietysti ajattelevat sikäli fiksusti, että se on ennakkoperintöä, joka vähentää aikanaan perintöveron alaisia kuluja.
Mitä ajattelisit itse tuossa tilanteessa?
Kommentit (27)
Kiitollisuudenvelka syntyy sinun mielessäsi. Anna appivanhempien syytää teille rahaa mielensä mukaan. Ei se synnytä minkäänlaista velvoitetta ottaa vastaan määräyksiä. Asetat rajat ihan oman mielesi mukaisesti. Huomaat pian, ovatko rahalahjoitukset pyyteetöntä auttamisen halua vai keino saada valtaa elämäänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 09:27"]
Kovinpa tässä ketjussa av-mammerot korostaa itsenäisyyttään. Mä veikkaan, että jos asunto ja elintaso on noin kiinni anopista ja apesta, kukaan näistä "kasvata itsetuntosi ja kyllä MÄ vaan..." -höpöttäjistä ei uskaltaisi sanoa anopilleen poikkipuolista sanaa. Aika pienellä kärsimyksellä kumminkin saa paljon paremman elintason kuin jos se pitäisi otsa hiessä ansaita.
Siihen verrattuna kerta-pari viikossa kandee ehkä hillitä sitä vastaansanomisen halua, ap.
Mietipä vaikka itse. Jos olette saaneet - mitä? - satojen tonnien tuen appivanhemmilta, sen ansaitseminen omalla työllä veisi teiltä pienipalkkaisilta (sanot kommentissasi 11 niin) kymmeniä vuosia.
[/quote]
KIITOS!
Juuri tuollaista uutta näkökulmaa kaipasin.
Joo, olet oikeassa, olemme tosiaan saaneet erittäin muhkean summan rahaa appivanhemmilta. He eivät sinänsä komentele, mutta rivien välissä on tosiaan se, että vastaansanomisesta suututaan.
Mutta tosiaan kun sen ottaa niin, että työnteolla emme vastaavaa elintasoa ikinä saa. Siihen verrattuna tämä on helppo tapa :-)
ap
Olisin onnellinen. Et tajuakaan kuinka helppoa sun elämäsi on kun saat sekä hoitoapua, että taloudellista tukea.
Mä en ole saanut kumpaakaan ja voin vakuuttaa, ettei se itse yrittämien nyt niin kauhean onnellistuttavaa ole sekään.
Mua vähän harmittaa tuollaiset ihmiset, jotka ei edes tajua olla onnellisia kun niillä on asiat tosi hyvin.
Riippumatta taloudellisesta tuesta jota saatte, minusta sinun kannattaa pitää sopuisat välit anoppiisi - onhan hän sentään lapsesi isoäiti. Listaa anoppisi hyvät puolet ja keskity niiden miettimiseen silloin tällöin. Harva voi elää koko elämäänsä siten ettei yhdessäkään ihmissuhteessa tarvitse joustaa. Jos anoppisi sinua kovasti ahdistaa niin rajoita tapaamisianne siten ettei hän saa aihetta loukkaantua.
Muuten en osaa sanoa, miten tulisi toimia, mutta mielestäni et saisi antaa anopin puuttua siihen, miten lapsesi hoidat ja kasvatat. Se ei ole reilua lapsiasi kohtaan. Esim. tuo, että annoit pikkuvauvan yöksi hoitoon vaikka et ilmeisesti halunnut - en olisi itse ihan fyysisesti kyennyt siihen, vaikka minunkin on vaikea sanoa ihmisille ei. Olet lapsillesi velkaa sen, että teet heitä koskevat päätökset miehesi kanssa itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, olisin saattanut itsekin helpommin myöntyä tilanteeseen joa rahallinen apu olisi ollut todella merkittavää kuten ap:lla, tyyliin satoja tuhansia. Mutta kun se on ollut luokkaa muutamia satasia niin se on liian halpa hinta. t. eräs itsenäinen av-mamma
Olettehan tehneet kaikista saaduista rahoista lahjakirjat? Verovapaasti voi lahjoittaa yhdelle henkilölle 3999 €:n arvoisen lahjoituksen kolmen vuoden välein. Muuten mätkähtää lahjavero, jos verottaja saa tietää. Vai onko ehkä autonne ja asuntonne miehen vanhempien omistuksessa? Lahjoitussummaa voi kasvattaa esim. siten, että miehen isä lahjoittaa em. summan sekä pojalleen että tämän puolisolle, ja miehen äiti tekee saman. Tällöin perheenne voi saada kerralla karvan vaille 16K€. Lapsenlapsille voi myös lahjoittaa, mutta ne rahat eivät sitten ole lasten vanhempien vapaassa käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:51"]
En ymmärrä miksi olette ottaneet vastaan moisia taloud.hyötyjä.
[/quote]
Ohiksena huutelen, että omille vanhemmilleni rahallinen auttaminen tuntuu lapsuuden traumojen takia olevan ainoa mahdollinen tapa osoittaa rakkauttaan. Mieluummin ottaisin rakkauden vastaan muuten kuin rahana, mutta eipä sitä minulta kysytä. Jos he antaisivat rahaa taka-ajatuksenaan "ostaa" minulta jotain, kieltäytyisin, mutta kun antaminen tuntuu heille tärkeältä, olisi julmaa kieltää se. No, meidän tapauksessa ei onneksi puhuta valtavan suurista summista.
Meillä vastaava tilanne, mutta mieheni onneksi osaa sanoa ei. Eli siis appivanhemmat tietävät että rahan ym. antaminen ei anna valtaa meidän perheeseen. Rahaa ei ole kerjätty ja ilman sitäkin pärjäämme, mutta otamme vastaan jos sitä tarjotaan. Mutta rahalla ei osteta meidän perhettämme. Tähän asti on sujunut hyvin. Raha on rahaa ja perhe on perhe. Välimme ovat hyvät ja mutkattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös rikkaan perhen vesa miehenä. Hänestä olisi ok ostella juttuja vanhempien varoilla, minusta taas ei.
Ollaan sovittu, että toistaiseksi tullaan toimeen omillamme. Auto on 13 vuotta vanha rupsu ja asunto on vuokra-asunto. Mutta mulle itsenäisyys on tärkeä asia, enkä viihtyisi ap:n asetelmassa. Meillä se on appiukko, joka tykkää laukoa jyrkkiä mielipiteitä asiaan kuin asiaan, eikä siedä eri mieltä olemista.
Antakoot rahaa sitten perinnöksi sen, minkä antavat - todennäköisesti siinä vaiheessa jo suoraan lapsillemme.
En ymmärrä miksi olette ottaneet vastaan moisia taloud.hyötyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas appivanhemmat kerjää meiltä rahaa... Minä kotona ä-vapaalla vauvan kanssa minimituloilla ja mies huonopalkkaisessa työssä. Jotenkin minulla on tunne, että tämäkään ei nyt ihan normaalia ole? Olenko väärässä? Noh, meiltä ei rahaa tipu ja se asia on kyllä tehty harvinaisen selväksi. Suoraan sanottuna: että jotku v*** edes kehtaa!!! :/ Onnea teille, joilla on ihanat anopit ja appiukot...
Meillä myös anoppi yritti koko ajan tupata meidän asioihin, hänellä olisi pitänyt hyväksyttää kaikki asiat (esim. remontointiasiat, hän on lähihoitaja joten ei mitään lisäarvoa tuoda) tai muuten loukkaantui verisesti ja oli todella päällekäyvä. Yritti pikku lahjoilla ostaa ystävyyttä ja määräilyvaltaa meidän asioihin.. Ei sovi mulle, en ole ostettavissa kun olen itsenäisesti tottunut elämään. Itse ostettu talot ja autot, en halua apua kun se on tollasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, tiedän miltä susta tuntuu. Minulla on todella lempeä ja älykäs anoppi. Mutta jolla on ainoastaan poikia ja haluaisi että minä ainoana miniänä olisin hänelle kuin tytär. Mutta kun en ole, enkä aio koskaan ollakaan. Minulla on jo oma äiti. En jaa anopin maailmankatsomusta, en halua kertoa hänelle henkilökohtaisia asioita. Olen aivan erilainen ihminen kuin hän on tai kuvittelee minun olevan. Meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin hänen poikansa.
Nyt meillä on yksi lapsi, tyttö. Siis tytär, jota anoppi ei koskaan saanut. Tyttö, jonka anopin mukaan pitäisi istua nätisti mekossa ja kiiltonahkakengissä ja harrastaa pianonsoittoa (jos ymmärrätte stereotypian..). Mutta kun ei se meidän tyttökään ole sellainen.
Kaiken tämän, minkä minä koen painostamisena ja syyllistymisenä, anoppi tekee varmaan huomaamattaan, joten ei asiaan voi puuttuakaan. Mieheni ei halua asiasta kuullakaan "Äiti nyt vaan on tuollainen, älä välitä, anna olla".
T. toinen epäkiitollinen miniä
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:47"]
Kaiken tämän, minkä minä koen painostamisena ja syyllistymisenä, anoppi tekee varmaan huomaamattaan, joten ei asiaan voi puuttuakaan. Mieheni ei halua asiasta kuullakaan "Äiti nyt vaan on tuollainen, älä välitä, anna olla".
T. toinen epäkiitollinen miniä
[/quote]
Tuopa se juuri onkin, että kun jos alkaisin polkea jalkaa, anoppi ja appi hämmästyisivät ja loukkaantuisivat varmaan sydänjuuriaan myöten. Eivät he tajua tai ajattele käyttävänsä valtaa meihin!
ap
Anteeksi ap, mutta miten sinulla voi olla hyvä itsetunto ja kuitenkin koet, että sinun pitää hyppiä anopin pillin mukaan tai ei hyvä heilu ja annat vauvankin yökylään vastoin tahtoasi? Jotkut isovanhemmat luulevat tietävänsä kaikesta kaiken ja heidän mielipiteensä on se oikea ihan riippumatta pankkitilin saldosta. Sinä teet miehesi kanssa päätökset teidän lasten olemisista ja kasvatustavoista. Jos rahahanat menee kiinni, niin sitten ne menee, ei voi mitään. Jos anoppi möksähtää niin sitten se möksähtää, ei voi mitään. Et sinä voi taiteilla sen mukaan, että suuttuukohan se nyt vai ei. Sinun pitää taiteilla sen mukaan, mikä on hyväksi teidän perheelle. Eikä se anoppi välttämättä edes ajattele, että hän antaa tätä rahaa ja saa sitten päättää teidän asioista. Anoppi voi ajatella, että hänellä kun on enemmän tätä elämänkokemusta niin hän tietää paremmin. Mutta kun ihmiset tuppaa tykkäämään eri asioista ja teidän lasta anoppi ei tunne yhtä hyvin kuin te. Ne anopit (ja äidit) joskus möksähtää kummista hommista. Meilläkin suuttui kerran oikeasti, kun ei ymmärretä lapsen parasta eikä anneta hänenkään hoitaa asioita kuntoon. Lapsella oli maitoallergia ja anoppi kiltisti osti aina kauramaitoa lapselle, kun sinne mentiin ja ruoka oli maidotonta jne. Sitten sai lapsi antibioottikuurin niin anoppi oli ostanut gefilusmaitoa 'kun minulle kyllä ainakin lääkäri on sanonut, että antibioottikuurin aikana pitää juoda näitä gefilustuotteita'. Juputti asiasta koko illan ja seuraavan päivän tuhahteli, kun lapselle tarjottiin sitä kauramaitoa, jonka mies kipaisi kaupasta. Anopin logiikka ei meille oikein auennut eikä selitykset selvästi oikein menneet perille, mutta silloin kun katselin sitä tuhahtelua ja murhaavia katseita niin tuli mieleen, että mistäköhän kaikista asioista täällä tuhahdellaan ja jupistaan tiukkaan sävyyn, kun yksi maitokin saa tuollaisen reaktion aikaan. Se ei ole ollut ainut asia vuosien varrella (ehkä huvittavin kuitenkin), jota 'hän ei nyt kyllä yhtään ymmärrä', mutta eipä hänen ymmärryksensä tai ymmärtämättömyytensä minulle kuulukaan. Tullaan kuitenkin hyvin toimeen. Ollaan saatu siitä osoitteesta rahaakin, mutta ei ole minulle eikä miehellekään kyllä mieleen tullut, että sillä rahalla ostettaisiiin joku päätäntavalta meidän asioihin.
Ei kait sinun ap mitään kiljumaan ja riehumaan tarvitse rueta. Et vaan konttaa niiden edessä suuttumisen pelossa. Yhdessä voi viettää aikaa ja tehdä vaikka mitä kivaa ja sitten jos on tarvetta niin sanoa, että ei tämä käy. Me tehdään nyt näin. Sitten vaan siedätte sen möksähdyksen ja matka jatkuu.
Kasva aikuiseksi! Ei haukku haavaa tee ... anna anopin olla pisteliäs, sinun on ihan itse opittava pitämään puolesi, myös lapsesi kannalta.
Todennäköisesti tuolla aloituksella kerjäät tällä palstalla vain haukkuja siitä, kuinka huono äiti voi antaa pienen vauvansa yöksi pois.
Miehellä ei varmaan ole sisaruksia, jotka pitävät tarkkaan lukua siitä, mitä "perintöä" miehesi saa ja iskevät laskelmat eteen sitten kun vanhemmista aika jättää. Jos ei ole, niin sitten ei mitään ongelmaa.
Kakkonen, miksi olet noin aggressiivinen. Miksi ihmeessä "kerjäisin haukkuja"?
Totta kai osaan pitää puoleni muunlaisissa tilanteissa. Anopin suututtaminen vaan on isompi asia. En mielelläni sitä tekisi.
Lisäksi miehelleni on tosiaan maailman luonnollisin asia tuo "pappa betalar", mutta kun itse olen lähtenyt 18-vuotiaana kotoa itsenäiseen elämään, en osaa suhtautua jatkuvaan rahalliseen tukeen luontevasti. Myönnän, että se on oma päänsisäinen ongelmani, niinhän aloituksessanikin sanoin.
Miehellä on kaksi nuorempaa sisarusta, jotka saavat myös vanhemmiltaan tukea.
ap
mä ymmärrän sua, ap. Mustakin on noloa olla käsi ojossa vanhempien suuntaan vielä tuossa iässä. Ok, onhan se KIVA, että on rouhea auto ja asunto, mutta kun siitä seuraa myös, että antajan kanssa ei sovi olla eri mieltä niin ei ole hyvä, ei.
voisitko jutella miehellesi ja kertoa, että tukea voisi vähentää? Tuletteko toimeen, jos ette saa appivanhemmilta fyffeä?
Kovinpa tässä ketjussa av-mammerot korostaa itsenäisyyttään. Mä veikkaan, että jos asunto ja elintaso on noin kiinni anopista ja apesta, kukaan näistä "kasvata itsetuntosi ja kyllä MÄ vaan..." -höpöttäjistä ei uskaltaisi sanoa anopilleen poikkipuolista sanaa. Aika pienellä kärsimyksellä kumminkin saa paljon paremman elintason kuin jos se pitäisi otsa hiessä ansaita.
Siihen verrattuna kerta-pari viikossa kandee ehkä hillitä sitä vastaansanomisen halua, ap.
Mietipä vaikka itse. Jos olette saaneet - mitä? - satojen tonnien tuen appivanhemmilta, sen ansaitseminen omalla työllä veisi teiltä pienipalkkaisilta (sanot kommentissasi 11 niin) kymmeniä vuosia.