Olen todella kateellinen työkaverille!

Lähdin kävelemään työstä kerran nuorena, koska varakkaan äidin takia talous oli turvattu. Velkaisilla ei enää kestänyt psyyke ja käyttäytyivät muita kohtaan törkeästi. En jäänyt katselemaan.

Ei liity työn menettämiseen mutta kateuteen rahasta kuitenkin. Me asutaan maalla huokeasti, ei reissata joka vuosi, ajellaan vanhemmalla autolla kuin moni muu, ei sisusteta tai osteta vaatteita/uusinta elektroniikkaa alvariinsa. Totta kai ollaan liki 50-v mennessä saatu säästöön rahaa vaikka kaksi lasta onkin. No, nyt ostettiin yksiö kantakaupungista syksyllä opiskelemaan menevälle nuorelle. Ja nyt ollaan sitten älyttömän rikkaita muiden mielestä vaikka monet tuttavat ovat edelliset 25 vuotta laittaneet rahaa palaamaan ties mihin. Että silleen.

Onko tämä provo vai onko oikeasti noin sairauteen asti kateellisia ihmisiä olemassa. Myönnän itsekin olevani kateellinen toisinaan, mutta ei se nyt vihaa aiheuta toista ihmistä kohtaan... kateellisuuden lisäksi pystyn kuitenkin samaan aikaan kokemaa iloa myös toisen puolesta. Parantaisiko toisen huono tilanne jotenkin sinun surkeaa tilannetta?

Lisäksi aivan hölmö tilanne olla kateellinen siitä, että toinen on elänyt säästeliäämmin. Yritä jatkossa itsekin laittaa jotain sukanvarteen, vaikka toki ymmärrän, että se ei helppoa yksin asuvalle ole. Älä mieti työkaverisi tilannetta vaan keskity nyt parantamaan omaasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisitko tilanteesta pontta hakea ahkerasti uusia paikkoja ja ”pakkotilanne” laittaisi menestymään paremmin hauissa. Mitä jos saisitkin nopeammin uuden paikan kuin työkaverisi joka jää syömään säästöjään. Yritä olla vaipumatta masennukseen! Tsemppiä!

Tai mitäpä, jos keskittyisi ihan omaan tilanteeseen ja antaisi työkaverinsa hoitaa oman tilanteensa.

Meillä on tasan tämä tilanne myös,  hyvin erilaisista tilanteista lähdetään työttömyyteen. En mä silti jaksa olla kateellinen vanhemmille työntekijöille, joilla varmaan on ja kaiken järjen mukaan pitäisikin olla enemmän sukan varressa kuin mulla.

Mäkin luulen, että teet nyt vain työkaverista syypukkia.

Tarkoitin lähinnä juuri sitä, että työkaverin sijaan keskittyisi oman tulevaisuutensa uudelleen rakentamiseen 🤷‍♀️ Ei ole välttämättä hyvä ”jäädä” pitkäksi aikaa työttömäksi, vaikka säästöjä olisikin.

Ketjun edetessä Ap:n kateellisuus kuulostaa tosin astetta pahemmalle, että ehkä olisi hyvä päästä ihan puhumaan jonkun kanssa, kun noin paljon vihaa ihmistä kohtaan, jolla ei ole mitään tekemistä oman tilanteen kanssa..

Samaa palkkaa saavilla työkavereilla voi olla toisella isot säästöt ja toisella aina tili tyhjä. Vikaa voi etsiä peilistä.

Jotenkin tämä suomalaisten kateellisuus toisen onnesta on OUTOA ja NOLOA. Ei mulla muuta.

Mikäli palkkasi on ollut edes jokseenkin ok, niin olisi varmasti sinunkin kannattanut säästää. Tunnen useamman hyvätuloisen, joilla ei jää senttiäkään säästöön. Miehesinkin olet ihan itse valinnut, joten on oikeasti aika ku sipäistä projisoida pahaa oloasi työkaveriin.

Tästä ketjusta huomaa ettei kannata koskaan paljastaa omaa rahallista tilannetta, vaikka se ei mikään erikoinen olisikaan, kuten tuskin varmaan ap:n työkaverillakaan. Kannattaa voivotella vaan mukana ettei saa silmitöntä vihaa osakseen.

Muistan kun kerran sanoin todella ”hyvälle” työkavereilleni, että meillä kävi kerrankin hyvä tuuri pienessä sijoituksessa n.10 000e lähinnä keskustellakseni myös kyseisestä sijoitusmuodosta. uskaltauduin tuon yhden kerran puhumaan rahasta kun työkaveri kerskui alvariinsa miehensä firmalla ja ajattelin, että olimme hyviä ystäviä ja rahasta ok puhua. Enköhän kuullut myöhemmin, että haukkunut minua että puhun ja kerskun aina vain rahasta. Opin kerrasta olemaan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Meille ei kuulu myös toinen suosittu esitys, lapsiluku - lapsettomat kun pitäisi sanoa ensimmäisenä irti, kun heillä ole velvollisuuksia.

jostain olen lukenut, että jossain työehtosopimuksissa olisi sellainen ehto, että jos on alaikäisiä huollettavia, niin yt-neuvotteluissa tämän pitäisi painaa niin, että lapseton irtisanotaan ensin. tietenkään tuo ei ole oikein, mutta johonkin työehtosopimukseen tuollainen on saatu läpi. 

Lähde? Kyseenalaistan tämän hyvin vahvasti siihen saakka, kunnes ilmestyy luotettava lähde? Huonompi työntekijä saisi siis jäädä jos tällä olisi lapsia? Se olisikin reilua yhteiskunnan nettomaksajia (lapsettomia/tahattomasti lapsettomia) kohtaan, jos tällainen on runnottu läpi. 

Olen useaan otteeseen ollut työttömänä ja jotenkin tottunut siihen että voi taas tulla yyteet. Sen takia elän pihisti ja jätän suuren osan kivoista jutuista tekemättä tai ostamatta. Jos minut nyt irtisanottaisiin, ei olisi taloudellista huolta, vaan sopeutuisin hyvin työttömyyskorvauksella elämiseen.

Olen kohta jo 60v enkä varmaan töitä edes saisi enää.

Tuleva eläkkeeni on myös varsin vaatimaton pätkätöistäni johtuen. Siksikin säästän.

Olen varmaan ihan yhtä kadehdittava kuin työkaverisi.

Kateuden Henki, johda sinä meitä.

Vaikka ap on lynkattu ja itsekin paheksun täysin, on kyllä toisaalta hyvä että välillä joku suoraan myöntää kateutensa. Sitä kun kuitenkin on paljon, eikä kukaan yleensä myönnä että on kateellinen. Se vaan näkyy ilkeilynä ja sitten miettii että mikä tuotakin vaivaa, kateus on tabu eikä moni myönnä sitä. Ap sentään myöntää. Toivon kyllä että tekee asialle jotain pian, on niin myrkyllistä käytöstä.

Ei oo todellista mikä aloitus!!

Miten se on sulta pois jos joku on säästänyt!

Tuo voi olla jokin stressireaktio. Jos tuntuu että ei pysty olemaan töissä irtisanomisen jälkeen sitä irtisanomisaikaa, niin voi hakea sairauslomaa.

Jos oikeasti on niin köyhä, että koko elämä on yhdestä työpaikasta kiinni, niin voi miettiä kouluttautumista sellaiselle alalle, missä on töitä. Hoitoalalle! Lääkäreistä ja sairaanhoitajista on eniten pulaa. Hoiva-avustajaksi pääsee ilman koulutustakin, lähihoitajaksi voi opiskella peruskoulupohjalta 3 vuodessa, tai jos on jokin muu koulutus jo tehty, niin yleensä n. 2 vuodessa. Myös työn ohessa voi opiskella. 

Vierailija kirjoitti:

AP tässä. Joo kyllä tiedän, että itseensä tässä pitäisi nyt keskittyä, mutta tilanne tuli itsellekin outona. Olen aina ihan tykännyt tästä työkaverista, iloinen ja mukava ihminen, joten en voinut kuvitella, että hänen ajattelemisensa suorastaan kääntää mahaa ja ällöttää. 

Tunnen ihan vihaa, kun ajattelen häntä ja miestään kotona joulunpyhät, jotka itsellä varmaan menee itkiessä, kuten muutenkin on käynyt. He varmaan nauravat ja juovat glögiä vailla mitään huolia.

Ajattelen myös, että jos meillä on muita hänen kaltaisiaan, heidän olisi pitänyt saada potkut, eikä minun, jos kerran se ei mitenkään haittaa.

Jos voisinkin ajatella, että hänen elämänsä on feikki niin se helpottaisi, mutta siihen en usko. Ei hänellä mitkään överi ihanat jutut ole ollut, enemmän semmoiset tavalliset, joita kyllä itsellenikin toivoisin.

Ap yläpeukuttanut itse ainoana omaa järkyttävää oksennustaan...

Meillä oli mieheni kanssa kummallakin hyvin epävarmat ajat n 5 vuotta sitten. Mies sai lähteä, minä sain jäädä. Mies on saanut keikkatöitä pariin otteeseen, on saanut olla sen aikaa töissä, jotta liiton päivät ovat taas alkaneet pyöriä.

Lisäksi meillä on paljon lisäbusineksiä. Mm olemme vuokranneet yhden huoneen alivuokralaiselle. Tämä osoittautui loistavaksi teoksi. Vuokralainen on mitä mukavin, philippiiniläinen lähihoitaja ja vieläpä mies. Esim on pari kertaa ollut kotonaan käymässä, emme ole ottaneet vuokraa, vaikka on tietenkin jättänyt omaisuuden huoneeseensa. Hän vähintään 2 x kk tekee ruokaa ja se on taivaallista. Sanoo aina se on kiitos meille.

Olemme vuokranneet meidän kellarikomeron. Onkohan nyt ollut 3 vuotta vuokrattuna samalle perheelle. Muuttivat pois Suomesta ja maksavat tonnin käteisenä vuoden vuokrasta. Kiva lisä puhtaana käteen.

Myimme heti, kun yt.t oli alkamassa kummatkin autot pois sekä kesämökin. Mökin kalusteet toimme kotiin ja laitoimme lähes kaikki kodin huonekalut myyntiin. Viimeinen ruokapöytä jäi meille jne. 

Irtaimisto myytiin 80 %. Myin muutaman vuoden Vuittoneita ja Chanelia. Halusin tietyn summan ja lopulta sen sain .

Kaikki rahat menevät suoraan lainanlyhennykseen. Muutama vuosi sitten summa tuli alle 100 000 euron ja pankki selvitti nyt voimme maksaa vaikka pelkkiä korkoja lopun ikämme. 

Käytännössä palkkatulot, kun tulevat viimeinen päivä, olen laskenut summan, mitä menee vuodessa keskimäärin sähköön, vakuutuksiin ja lääkärikuluihin. Olen jakanut tämän summan 12 ja joka palkkapäivä laitan tämän summan sivutilille, maksan lainan, yhtiövastikkeen ja jätän tililleni 800 euroa. Kaikki muut sentilleen menevät lisälyhennykseen. 

Kaikki tarpeeton irtaimisto on myyty. Ylitöitä teen äärimmäisen harvoin, talon politiikka ei puolla niitä.

Ensi vuonna aiomme uusia sängyt ja odotamme Habitarea ja syksyllä emme lyhennä lainoja muutamaan kuukauteen.

Meillä on ollut nyt lomautusta, mutta pientä. Kuukaudessa olen lomautettuna yhden viikon, tämä on jatkunut huhtikuusta asti. Tällä hetkellä se näkyy vähän tuloissa, koska liiton korvaukset ovat ok. 

Vastaavasti mieheni sai nyt joulupukkikeikkoja päivän täyteen aattona. Asumme alueella, jossa on paljon lapsia. Kalenteri täyttyi jo syksyllä. Mies menee jokaiseen perheeseen ovelle, pitää turvavälin ja on perheessa 15 min. 10 min riittää hyvin paikasta liikkumiseen ja olen mukana, jään ulkopuolelle, pidät yhteyttä seuraavaan asiakkaaseen jne.

Kyllä. Tämä on stressaavaa aikaa, mutta valitettavasti tässä ei ole nyt vaihtoehtoja. Paremmat ajat tulevat vasta ensi vuonna.

Täällä myös yksi työkaverilleen kateellinen!

Olemme molemmat pienipalkkaisessa työssä ja minä kun suuntaan töiden jälkeen ruokakauppaan hakemaan ruokatarvikkeita laskimen kanssa -hän lähtee kenkäostoksille, shoppailemaan tai syömään ja ystävän kanssa kaupoille.

Hänellä hyvätuloinen suku rapujuhlineen, minulla isä, joka soittaa vain jos tarvitsee rahaa.

Hänellä puoliso, jolla kovapalkkainen työ, minun puolisoni on opiskellut lähes koko sen ajan minkä olemme olleet yhdessä, vaihtaa alaa jatkuvasti kun mikään ei tunnu omalta.

No, koitan keskittyä omiin asioihini ja olemaan kiitollinen siitä mitä minulla on. Työkaverini on ihana tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä provo vai onko oikeasti noin sairauteen asti kateellisia ihmisiä olemassa. Myönnän itsekin olevani kateellinen toisinaan, mutta ei se nyt vihaa aiheuta toista ihmistä kohtaan... kateellisuuden lisäksi pystyn kuitenkin samaan aikaan kokemaa iloa myös toisen puolesta. Parantaisiko toisen huono tilanne jotenkin sinun surkeaa tilannetta?

Lisäksi aivan hölmö tilanne olla kateellinen siitä, että toinen on elänyt säästeliäämmin. Yritä jatkossa itsekin laittaa jotain sukanvarteen, vaikka toki ymmärrän, että se ei helppoa yksin asuvalle ole. Älä mieti työkaverisi tilannetta vaan keskity nyt parantamaan omaasi!

Tää on rehellinen

AP:n kannattaisi tosiaa miettiä, miksi on noin kateellinen työtoverilleen. Toki ymmärrän hetkittäisen katkeruuden tunteen, mutta suoranainen vihan tunne on mielestäni outo.

Nyt kannattaisi miettiä sitä omaa ajatusmaailmaa ja miettiä, miksi suuntaat kateuden työtoveriisi.

Itse jäin reilu kuukausi sitten työttömäksi ja todellakaan säästöjä ei ollut. Irtisanomisen kohdalla tunsin kyllä katkeruutta ja soimasin itseäni siitä, että olen shoppaillut vähän liikaa tuloihini nähden. Toki nämä raha-asiat ahdistaa, mutta eteen päin on mentävä ja toivottava, että uusi työpaikka tulisi pian. Rahaa edemmän minua silti ahdistaa ajatus siitä, että en ehkä saakkaan uutta työtä ja joudun istumaan kotona toimettomana. 

Toivon  AP, että löydät isessäsi rauhan ja ymmärrät, että katkeruus työtoveria kohtaa syö vaan sinua itseäsi sisältä päin. Ehkä tämä on sopiva paikka itsesi tutkiskelulle ja miettiä, mitä voisit korjata itsessäsi. Itse ainakin yritän ottaa tästä ajasta opikseni, että en enään tähän tilaanteeseen joudu, kun joskus taas töihin pääsen. 

Ihan silmiä avaava ketju 🤔 että joku oikeasti voi olla kateellinen noin ”pienestä” ja noin pahasti. Onko tämä yleisöäkin ja siitäkö joidenkin jatkuva ilkeily työkavereilleen johtuu.