Lue keskustelun säännöt.
Olen todella kateellinen työkaverille!
21.12.2020 |
Meillä oli isot YT-neuvottelut, meidät molemmat irtisanottiin. Työkaveri ei ollut moksiskaan, sanoi vaan, että ovat miehensä kanssa säästäneet vuosien varrella ja töihin ei ole uudestaan kiire. Muutenkin taitaa puheista päätellen olla aika ihannemies hänellä, kaikenlaista huomiointia on kertonut vuosien varrella.
Jostain syystä en meinaa päästä yli nyt tästä, että työkaveri voi ottaa potkut ihan huoletta ja jatkaa vain miehensä kanssa elämää. Itsellä on ollut itkuisia iltoja ja mietin vain mitenkä tästä voi päästä eteenpäin.
Olemme olleet ihan hyvissä väleissä mutta nyt en edes tahdo enää ikinä häntä tavata ja irtisanomisaika tuntuu tosi pitkältä, hänellä 3 kk ja mulla 4.
Miten tästä kateudesta pääsee yli?
Kommentit (88)
Sä projisoit irtisanomisen aiheuttamat pahan olon tunteet työkaveriin. Se on sulle konkreettinen kohde, kun tossa tilanteessa ei selkeää kohdetta välttämättä ole.
Muista, että sun työkaveri irtisanottiin yhtä lailla. Ihmisillä on eri tapa suhtautua vastoinkäymisiin. Yhtä hyvin sun työkaverin suhtautuminen voi olla suojamekanismi, sanoo heti, että ei haittaa, potkut on ihan ok. Käsittelee asiaa kotonaan.
Sä haluat syyllisen, mutta haukut väärää puuta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä projisoit irtisanomisen aiheuttamat pahan olon tunteet työkaveriin. Se on sulle konkreettinen kohde, kun tossa tilanteessa ei selkeää kohdetta välttämättä ole.
Muista, että sun työkaveri irtisanottiin yhtä lailla. Ihmisillä on eri tapa suhtautua vastoinkäymisiin. Yhtä hyvin sun työkaverin suhtautuminen voi olla suojamekanismi, sanoo heti, että ei haittaa, potkut on ihan ok. Käsittelee asiaa kotonaan.
Sä haluat syyllisen, mutta haukut väärää puuta..
Tästä samaa mieltä. En lähtisi myös väittämään, kuten edellinen, että työkaveri vain feikkaa, voihan olla, että tosiaan on säästöjä, perintöjä tms. Ne kuitenkaan ei vaikuta sun tilanteeseen mitenkään, eli ei sun tilanne olisi yhtään kivempi, vaikka hänellä olisi asiat kurjemmin.
Mä olen kaksi vuotta sitten ollut työkaverisi tilanteessa. Ollaan säästetty miehen kanssa viimeiset 10 v sillä työelämästä on tullut todella epävarmaa ja hankalaa, joten halusimme varmistaa, että irtisanominen ei jätä ihan tyhjän päälle. Mutta toisin kuin sun työkaveri, en mä voinut siitä mitään töissä puhua, olin hiljaa vaan.
Eli voithan ottaa tämän niinkin, että työkaverisi luottaa sinuun ja kertoo asioistaan avoimesti. Ei sekään ole sulta pois vaan osoitus hyvästä työkaveruudesta.
Sua harmittaa omasta puolestasi. Kaduttaa, ettet ole säästänyt pahan päivän varalle. Kaipaisit kumppania jakamaan vaikean tilanteen.
Työkaverilla on omat ongelmansa, vaikka ei samat ja samaan aikaan kuin sinulla. Älä liikaa häntä mieti.
Vierailija kirjoitti:
Sua harmittaa omasta puolestasi. Kaduttaa, ettet ole säästänyt pahan päivän varalle. Kaipaisit kumppania jakamaan vaikean tilanteen.
Työkaverilla on omat ongelmansa, vaikka ei samat ja samaan aikaan kuin sinulla. Älä liikaa häntä mieti.
Meillä on tällä hetkellä myös tämmöinen tapaus. Ollut töissä samalla firmalla aika kauan, joten myös ollut hyvä palkka vuosikymmenen ja yli, ei lapsia. Kyllä mä uskon, että talous on turvattu, kun ei ole myös näy merkkilaukkuja, uusia vaatteita tms. mihin rahat vois mennä.
Hän sanoo, että vaikka rahasta nyt ei tulekaan ongelmaa, on silti surullinen potkuista. Että ei ole helppoa löytää uutta työtä, jossa olisi yhtä hyvä tiimi ja yhteisö kun meillä. Eli kyllä häntäkin potkut koskettaa, eikä mua harmita, että saa palkan pitkästä työurasta nyt sillä, että heti ei tartte alkaa rahasta huolehtimaan.
Ehkä näin sunkin työkaverilla?
Vierailija kirjoitti:
On ihan mahdollista, että työkaverisi elämä ei oikeasti ole sellaista kuin on kertonut. Ihmisillä on tapana kaunistella ja liioitella asioita. Tämä on paljon yleisempää kuin kuvittelisi. Liiaksi ei siis kannata kadehtia. Kaikenlaista on meneillään monessa perheessä ja parisuhteessa, mitä ei päälle näe. Lisäksi osa ihmisistä on sellaisia, etteivät mitenkään kykene olemaan rehellisiä. Onko aivan todella niin, ettei työkaverilla ole kiire töihin? Ehkä hänellä on vain pieni puskuri siihen saakka, kunnes ansiosidonnainen alkaa rullaamaan tms. Nykyaikana pinta on niin tärkeää, että se saa ihmiset sanomaan ja teeskentelemään kaikenlaista. Ja onhan meillä kaikilla myös eri käsitys asioista. Toiselle puskuri on 50t ja toiselle 500e.
Kummallinen ajatustapa sulla. Mun kokemus taas, että harvemmin ihmiset jaksaa työpaikalla, jossa ollaan pitkiä aikoja, kokonaan elämänsä kaunistella ja valehdella.
Mutta selvästi sulle on helpompaa ajatella, että tuokin tuossa valehtelee ja on epärehellinen kuin sitä, että joku on vaan osannut asiansa järjestää ja onkin oikeasti myös osannut valita itselleen hyvän miehen ja pitää siitä kiinni.
Kertoo enemmän sun mielestä kuin muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko tilanteesta pontta hakea ahkerasti uusia paikkoja ja ”pakkotilanne” laittaisi menestymään paremmin hauissa. Mitä jos saisitkin nopeammin uuden paikan kuin työkaverisi joka jää syömään säästöjään. Yritä olla vaipumatta masennukseen! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Saisitko tilanteesta pontta hakea ahkerasti uusia paikkoja ja ”pakkotilanne” laittaisi menestymään paremmin hauissa. Mitä jos saisitkin nopeammin uuden paikan kuin työkaverisi joka jää syömään säästöjään. Yritä olla vaipumatta masennukseen! Tsemppiä!
Tai mitäpä, jos keskittyisi ihan omaan tilanteeseen ja antaisi työkaverinsa hoitaa oman tilanteensa.
Meillä on tasan tämä tilanne myös, hyvin erilaisista tilanteista lähdetään työttömyyteen. En mä silti jaksa olla kateellinen vanhemmille työntekijöille, joilla varmaan on ja kaiken järjen mukaan pitäisikin olla enemmän sukan varressa kuin mulla.
Mäkin luulen, että teet nyt vain työkaverista syypukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tässä. Joo kyllä tiedän, että itseensä tässä pitäisi nyt keskittyä, mutta tilanne tuli itsellekin outona. Olen aina ihan tykännyt tästä työkaverista, iloinen ja mukava ihminen, joten en voinut kuvitella, että hänen ajattelemisensa suorastaan kääntää mahaa ja ällöttää.
Tunnen ihan vihaa, kun ajattelen häntä ja miestään kotona joulunpyhät, jotka itsellä varmaan menee itkiessä, kuten muutenkin on käynyt. He varmaan nauravat ja juovat glögiä vailla mitään huolia.
Ajattelen myös, että jos meillä on muita hänen kaltaisiaan, heidän olisi pitänyt saada potkut, eikä minun, jos kerran se ei mitenkään haittaa.
Jos voisinkin ajatella, että hänen elämänsä on feikki niin se helpottaisi, mutta siihen en usko. Ei hänellä mitkään överi ihanat jutut ole ollut, enemmän semmoiset tavalliset, joita kyllä itsellenikin toivoisin.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Joo kyllä tiedän, että itseensä tässä pitäisi nyt keskittyä, mutta tilanne tuli itsellekin outona. Olen aina ihan tykännyt tästä työkaverista, iloinen ja mukava ihminen, joten en voinut kuvitella, että hänen ajattelemisensa suorastaan kääntää mahaa ja ällöttää.
Tunnen ihan vihaa, kun ajattelen häntä ja miestään kotona joulunpyhät, jotka itsellä varmaan menee itkiessä, kuten muutenkin on käynyt. He varmaan nauravat ja juovat glögiä vailla mitään huolia.
Ajattelen myös, että jos meillä on muita hänen kaltaisiaan, heidän olisi pitänyt saada potkut, eikä minun, jos kerran se ei mitenkään haittaa.
Jos voisinkin ajatella, että hänen elämänsä on feikki niin se helpottaisi, mutta siihen en usko. Ei hänellä mitkään överi ihanat jutut ole ollut, enemmän semmoiset tavalliset, joita kyllä itsellenikin toivoisin.
No jopas on ajatukset. Että potkuja vaan niille, jotka ovat säästäneet vuosien varrella palkkatuloistaan. Just🙄 No siinäpä itket sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaan on niin, että meillä jokaisella on omat ristinmerkkejä kannettavana. Et tiedä mitä ne sinun työkaverillasi ovat.
Voit toki puhua hänelle pahasta olostasi.
Kateus syö sisältä päin.
Tunnin tunteen.
Voit sina löytää jonkun kenelle voit olla kateellinen.
Se on se tunne, jota ruokit. Se voi olka jostain tuttu tunne, mitä pidät yllä.
Mene työpsykologille nyt, kun vielä olet työsuhteessa.
Tuo tuo niin paljon tunteita mukanaan.
Hae apua. Mene työterveyteen ja kerro, että haluat päästä juttelemaan, että tämä tilanne ahdistaa.
Meme. Olet tärkeä.
Tilaa aika jo tänään.
Siis. Työkaverisi on säästänyt. Hän on aikaisemmin luopunut yhdestä ja toisesta asiasta, mihin olisi voinut kuluttaa, ja viettää mukavaa elämää. Siksi hänellä on nyt varaa olla itekmättä iltaisin, varmaan sekä siksi, että on sitä varantoa, että siksi, että elintavat on vaatimattomammat ja niitä pystyy ylläpitämään vähemmälläkin rahalla vastedeskin.
Sinä et ole säästänyt, etkä kuluttanut ja nauttinut aikaisemmin vähemmän kuin olisit voinut. Olet pannut kaiken haisemaan, kuluttanut kaiken mitä on tullut ja nyt sulla on tili tyhjä ja kalliit elämäntavat.
Tämä ymmärrettävää. Se, mitä minä en jaksa ymmärtää, on että miksi tästä pitäisi jotenkin rangaista sitä sun työkaveria. Hän on menetellyt ihan oikein. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi sinua pitäisi nyt jotenkin paapoa. Itse olet tehnyt omat valintasi sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Joo kyllä tiedän, että itseensä tässä pitäisi nyt keskittyä, mutta tilanne tuli itsellekin outona. Olen aina ihan tykännyt tästä työkaverista, iloinen ja mukava ihminen, joten en voinut kuvitella, että hänen ajattelemisensa suorastaan kääntää mahaa ja ällöttää.
Tunnen ihan vihaa, kun ajattelen häntä ja miestään kotona joulunpyhät, jotka itsellä varmaan menee itkiessä, kuten muutenkin on käynyt. He varmaan nauravat ja juovat glögiä vailla mitään huolia.
Ajattelen myös, että jos meillä on muita hänen kaltaisiaan, heidän olisi pitänyt saada potkut, eikä minun, jos kerran se ei mitenkään haittaa.
Jos voisinkin ajatella, että hänen elämänsä on feikki niin se helpottaisi, mutta siihen en usko. Ei hänellä mitkään överi ihanat jutut ole ollut, enemmän semmoiset tavalliset, joita kyllä itsellenikin toivoisin.
No tämä viesti kertoo kaiken olennaisen sinusta. Joillakin ihmisillä on vain sellainen ominaisuus, että vaikeuksiin ja ongelmiin ei jäädä vellomaan. Yritetään löytää ratkaisu, eikä murehdita sellaisia asioita, joihin ei ole valtaa vaikuttaa. Sitten on niitä, jotka kompastuvat tulitikkuun tasaisella maalla ja jäävät niille sijoilleen makaamaan, märisemään ja syyttelemään muita kompuroinnistaan. Tällaiset ihmiset imevät valon ja energian ympäriltään.
Työkaverisi ei ole millään tavalla vastuussa valinnoista, joita olet itse tehnyt, eikä ansaitse sitä, että vihaat ja kadehdit hänen elämäänsä. Voit ihan itse vaikuttaa siihen, miten vietät joulun. Joko vellot omassa surkeudessasi itkien ja vihaten työkaveriasi, joka kuitenkin on samassa tilanteessa, tai sitten keskityt muihin asioihin.
Todellakin kyse on kateudesta, mikä on aika ikävää. Se syö naista ja on alhaista. Ei ole työkaverin syy, ettet itse ole säästänyt. Sitä paitsi työpaikan menettämisessä on kyse paljon muustakin. Voi olla, että hällä on aivan eri fiilikset vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen HR-puolella töissä ja valitettavasti tälläinen ajattelu on yllättävän yleistä. Ei ole ollut ihan mukavaa ylipäätään tämä YT-rumba kenellekään, mutta lähes jokaisen jälkeen saa ottaa vastaan ihmisiä, jotka haluavat tietää muita irtisanottuja ja selittävät, miten naapuriosaston maija olisi parempi potkujen saaja. Yleensä peruste on juurikin tuo, että maijan miehelläkin on niin hyvät tulot.
Ei auta selitys, että meidän firmalle ei kuulu kenenkään puolisoiden palkat, vaan päätökset tehdään aivan eri kantilta. Meille ei kuulu myös toinen suosittu esitys, lapsiluku - lapsettomat kun pitäisi sanoa ensimmäisenä irti, kun heillä ole velvollisuuksia.
Voittaja minun kirjoissani on kuitenkin työntekijä, joka oli selvittänyt minun verotietoni ja kertoi, että sillä perusteella kyllä nyt olisi minun vuoroni.
Itselläkin työuraa sen verran takana, että aika monet YTt on käyty. Tosiaan kyllähän se yleistä on, että aina mahtuu porukkaan niitä, jotka syyttelevät työkavereita tai muuten vaan katkovat kokonaan siteet.
Itselläkin on ollut muutama työkaveri, joka lakkasi ennen aktiivisen yhteydenpidon (pidettiin siis yhteyttä ihan vapaa-ajalla), ei vastannut juhlapyhätekstariin, jne.
Pahaltahan se on tuntunut, kun itse on kuvitellut välille jotain ystävyyttä, mutta se katkeaakin heti, kun työpaikka tekee päätöksiä, joihin itsellä ei ole osaa arpaa, eikä niihin mitenkään voi vaikuttaa.
Elämä on sitä mitä teet siitä.
Omat työkaverini kauhistelevat (vittuilevat), kun sopimukseni päättyy 4 kk päästä ”mitä aiot sitten tehdä?”. Olen tehnyt kuitenkin päätyöni lisäksi kahden eri muun alan töitä sivutoimisesti / harrastuksena ja sanoinkin yksi päivä näille, että ”onneksi on varaa mistä valita”. Olen haluttu tekijä myös muualla.
Lisäksi minulla on sijoituksia ja säästöjä, saan kuukausittain osinkoa tilille.
Elämä on ihanaa, mutta katkerat ja vihaiset ihmiset tekevät siitä ajoittain vittumaista. Sen näkee ihmisen naamasta, kun ei ole aikanaan tehnyt sellaisia valintoja, jotka olisivat saaneet ihmisen loistamaan ja nauttimaan elämästä ja niitä tämän hetkisellä alalla riittää. Onneksi pääsen pian pois muihin hommiin.
Olenpa minäkin näitä "hyväosaisia". Myönnän, että kyllähän se irtisanomista helpottaa, kun ei tarvitse heti sossunluukulle mennä, mutta kyllä muuten pitkäiaikaisen työn ja etenkin työkaverien menetys surettaa.
Mutta kun töitä on yhtäjaksoisesti tehty vuosikymmeniä, sallin nyt itselleni hengähdystauon ja katselen vähän ympärilleni.
Pahalta tuntuu, kun kysymättä fiiliksiäni aletaan päivittelemään, miten kamala juttu tämä on ja paasaataan siitä, vaikka yritän sanoa, että ei tämä nyt mikään maailmanloppu ole, työt siinä vain loppui, tärkein, kuten läheisten terveys ja omakin on kuitenkin on tallella, ainakin vielä. Että otetaan nyt iisisti ja vaikka vähän kiristetään vyötä.
Nämä on kaikille erilaisia juttuja. Minäkin ehdotan että ap menee nyt juttelemaan jonkun kanssa, ei tuollaiset vihantunteet ole terveitä eikä etenkään terveellisiä.
Joitakin vuosia sitten kipuilin työssäni. Kyllästytti. Mieheni kannusti irtisanoutumaan ja etsimään jotain muuta työtä. Lupasi huolehtia minusta vaikka en töitä löytäisikään. Irtisanouduin ja löysin uuden mielenkiintoisen työn sitten aika pian kuitenkin. Kun mainitsin työkavereille miten uskallan irtisanoutua, niin se kateus miehestäni mikä muutamalle iski oli ihan käsittämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Joo kyllä tiedän, että itseensä tässä pitäisi nyt keskittyä, mutta tilanne tuli itsellekin outona. Olen aina ihan tykännyt tästä työkaverista, iloinen ja mukava ihminen, joten en voinut kuvitella, että hänen ajattelemisensa suorastaan kääntää mahaa ja ällöttää.
Tunnen ihan vihaa, kun ajattelen häntä ja miestään kotona joulunpyhät, jotka itsellä varmaan menee itkiessä, kuten muutenkin on käynyt. He varmaan nauravat ja juovat glögiä vailla mitään huolia.
Ajattelen myös, että jos meillä on muita hänen kaltaisiaan, heidän olisi pitänyt saada potkut, eikä minun, jos kerran se ei mitenkään haittaa.
Jos voisinkin ajatella, että hänen elämänsä on feikki niin se helpottaisi, mutta siihen en usko. Ei hänellä mitkään överi ihanat jutut ole ollut, enemmän semmoiset tavalliset, joita kyllä itsellenikin toivoisin.
No jopas on ajatukset. Että potkuja vaan niille, jotka ovat säästäneet vuosien varrella palkkatuloistaan. Just🙄 No siinäpä itket sitten.
Tämä on niin tyypillinen ajattelutapa nykyään. Itse sössii asiansa ja sitten kaikki on muiden syytä. AP koittaa ilmeisesti purkaa tuskaansa tuolla tavalla ja usein tunneryöpyssä toiminta ei ole kovinkaa loogista.
On ihan mahdollista, että työkaverisi elämä ei oikeasti ole sellaista kuin on kertonut. Ihmisillä on tapana kaunistella ja liioitella asioita. Tämä on paljon yleisempää kuin kuvittelisi. Liiaksi ei siis kannata kadehtia. Kaikenlaista on meneillään monessa perheessä ja parisuhteessa, mitä ei päälle näe. Lisäksi osa ihmisistä on sellaisia, etteivät mitenkään kykene olemaan rehellisiä. Onko aivan todella niin, ettei työkaverilla ole kiire töihin? Ehkä hänellä on vain pieni puskuri siihen saakka, kunnes ansiosidonnainen alkaa rullaamaan tms. Nykyaikana pinta on niin tärkeää, että se saa ihmiset sanomaan ja teeskentelemään kaikenlaista. Ja onhan meillä kaikilla myös eri käsitys asioista. Toiselle puskuri on 50t ja toiselle 500e.