besserwisser appi
Juu, viikonloppu appivanhemmilla, ja saa taas oikein yrittää, että unohtaisi kaikki...
Olemme yrittämisen ja odottelun jälkeen onnellisesti raskaana, rv11. Jouduimme IVF-hoitoihin miehen vähäisen siittiömäärän vuoksi. Molempien vanhemmat tietävät näistä hoidoistamme. Omille vanhemmilleni kerroin raskaudesta jo pari viikkoa sitten ja he olivat iloisia ja tyytyväisiä ja sanoivat että toivotaan että kaikki menee hyvin. Nyt sitten mieheni odotti innokkaana, että pääsee kertomaan ilouutisen omille vanhemmilleen. No, anoppi tuli ottamaan meitä vastaan ja mieheni kertoi uutisen ja anoppi oli yllättynyt ja iloinen ja onnitteli. Niin, se meni hyvin. Sitten myöhemmin kun appiukko tuli illalla kotiin, mieheni onnitteli tulevaa pappaa. Liekö nimitys tuntunut " vasta" kuuskymppiseltä vastenmieliseltä vai mikä tuli, mutta appi ärähti vaan takaisin tylysti, että " Älä onnittele vielä, onnittele vasta sitten kun lapsi syntyy." Aina sama besserwisser asenne!!
Ihan kuin ei tiedettäisi keskenmenoriskejä! Sitten appi meni vielä lisäämään minulle ärtyisästi, " Ei se pysy sisällä jos et syö e-vitamiinia!" Mistä se sen yhtäkkiä siihen keksi? Mistä se minun syömiset luulee tietävänsä? Syön tosi monipuolisesti, en polta ja tiedän kyllä e-vitamiinin ym tärkeyden. Eikä mulla ole yhtäkään keskenmenoa vielä kerennyt olla, vasta oltiin eka kertaa hoidoissa. Apen suhtautuminen on muutenkin sellaista, että hän neuvoo koko ajan joka asiasta, vaikka ei tietäisi asiasta mitään. Saarnaa pitkästi niin ettei sanaa saa väliin ja kun sanoo että tiedän kyllä riskit, tiedän, niin jatkaa silti vielä varmuuden vuoksi. Ärsyttävää! Aina sama juttu kun sinne menee. Teki mieli sanoa sille, että jos tämä kesken menee, niin tod.näk. sillä oli liikaa geenejä sinulta, kai se luonto laittaa vialliset yksilöt pois. :-)
Oikeasti välillä tuntuu, että apella ei ole kaikki kotona. Miksei se antanut poikansa tuntea ylpeyden aihetta tulevasta lapsestaan, vaan meni heti pilaamaan ilon ja lähes sammuttamaan toivon kipinän?!
Pitäisikö meidän vaan koko ajan keskittyä siihen 5 prosenttiin, joka keskenmeno riski tässä vaiheessa ehkä on?? Murehtia ja voivotella ja salata raskaus, ihan kuin se olisi joku tabu,jos se menee kesken?
Anoppi vielä meni toiveikkaana sanomaan kun olimme kolmistaan mieheni kanssa, että ehkä se lähtikin luonnostaan liikkeelle se raskaus, eihän sitä koskaan tiedä... (varmaan se jo epäilee lapsen isyyttä, jos olen vaikka käynyt hoitojen aikana jossain vieraissa, voi hyvä sylvi...!)
Ei voi anoppi niellä vieläkään sitä, että hänen pojallaan voisi olla tällaista vaivaa. Meille miehen kanssa on ihan sama millä lailla vauvamme saa alkunsa, kunhan terveenä syntyisi, ollaan todella iloisia siitä että jo tuoresiirto onnistui, mutta tuntuu vaikealta, kun appivanhemmat ei pysty iloitsemaan samalla tavalla. Heille aihe on todella tabu ja kun yritin ujuttaa appivanhempien mukaan vihkosta, jossa kerrotaan lapsettomuushoidoista, anoppi unohti sen " aktiivisesti" 2 kertaa, eivät halua sellaista kotiinsa, jokuhan voi vielä nähdä sen! Taitavat olla niin kohtalouskoisia, etteivät edes ole kiinnostuneita tietämään hoidoista, kyllähän se anopin tokaisu " luonnollisesta alusta" paljasti sen, kuinka vähän se kaikesta informaation annosta huolimatta näistä hoidoista tietää!
Sitten appi alkoi huutamaan mulle, että minkä sukunimen olet ajatellut ottaa? Perheessä pitää kuulemma olla vaan yksi sukunimi (miehen tietenkin), on se kuulema kauheaa jos äiti pitää oman tyttönimensä! (ollaan vasta kihloissa) Senkin huusi mulle kuin joku mielipuoli. Siinä vaiheessa aloin huutaa sille takaisin, että kuule ihan miehen nimen olin ajatellut sitten naimisiin mennessä ottaa, mutta täytyy kai sitä vielä harkita uudestaan, kun tuollaisia aloit mulle sanelemaan! Sitten lähdettiin siitä mieheni ja minä molemmat ulos ja lähdettiin käymään naapurissa kylässä, eihän siellä kestänyt enää olla. Seuraavana päivänä kun appi oli taas poissa, anoppi sitten alkoi puhumaan, että kun raskaana ollessa naisilla on niin hermot pinnassa hormonien takia. Että " Ajattele nyt vaan positiivisesti." Positiivisestihan minä olen koko ajan ajatellutkin, mutta vähän vaikeaa se on kun on tuollaiset appivanhemmat! Anoppi ei uskalla miehelleen mitään sanoa ja appi on ihan idiootti välillä. Eipähän käydä siellä taas vähän aikaan! Ja sitten ne vielä ihmettelee, kun ei ihmiset nykyään enää käy heillä niin paljon kylässä. Joo, kuka jaksaa kuunnella äijää, joka rakastaa vähän liikaa omaa ääntään ja erinomaisuuttaan?
Olen yrittänyt olla hiljaa ja antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, mutta alkaa pikku hiljaa pinna pettää, kun yhä neuvoo meitä kolmekymppisiä kuin olisimme jotain päiväkoti-ikäisiä!
Kommentit (4)
Mun ihanalla miehellani on vahemman ihana isa. Samalla tavalla kuin kesauimari sinun appesi, myos tama miekkonen paitsi etta tietaa kaikki asiat maailmassa, on myos fiksuin, paras, alykkain ja kaikin tavoin Suomen mahtavin mies omasta mielestaan. Han haluaa aina kertoa meille " lapsille" miten asiat tassa maailmassa ovat, ja lisaksi kehuskella omassa elamassaan tekemillaan ratkaisuilla jotka ovat ainoat oikeat, joita voi tehda.
Lapsettomuuteen tama mies ei osaa suhtautua mitenkaan. Han on peruisin heratysliikkeesta, jossa kaikki lapset ovat tervetulleita. Useamman kuin kerran, on appeni kyseenalaistanut ehkaisyn kayton kokonaan. Nyt kun he anoppini ja appeni tietavat, etta lasta ollaan toivottu yli 2 vuotta, (mieheni veljelle ja hanen vaimolleen paljon sitakin kauemmin) han ei siltikaan saa suutaan pidettya kiinni kun pitaisi. Jatkuvasti saamme kuulla heidan puhuvan ja nayttelevan kuvia lapsenlapsistaan. Siis ihan joka paiva kun nahdaan monta kertaa.
Joulupoydassakin appi alkaa saarnata hedelmoityshoitolaista, ja toteaa ettei kaikille lasta suoda. Kaiken huippu koettiin vastikaan, kun juhlapuheessa appeni alkoi ylpeana kertoilla omista pojistaan (3kpl), ja tyotoveristaan joka kadehtii hanta pojista johtuen, silla tyotoverilla on VAIN KAKSI ADOPTIOLASTA!
Emme ole kertoneet naille mieheni vanhemmilla IVF-hoidostamme, emmeka viela nykyisesta raskaudestanikaan. Kun sain keskenmenon kaksi vuotta sitten, appivanhempani kertoivat iloisesti miten olivat miettineet, etta " tassa sinulle opetetaan karsivallisyytta!"
Appivanhempani ovat siis taydellisen kyvyttomia minkaanlaiseen empatiaan koskien tata lapsettomuusasiaa. Tahan asti olemme pitaneet suumme kiinni, nielleet kommentit ja iloinneet siita, etta appivanhemmat asuvat 700km paassa. Asiaan tulee kuitenkin muutos, alan olla niin kurkkua myoten taynna koko miesta etta ihan sama vaikka valit menee, haluan sanoa sanottavani.
Argh!
Sainpas tuuletettua!
itselläni ei (onneksi) ole tällaista. tunnen kuitenkin suurta myötätuntoa jos tuollaista törkyä joutuu kuuntelemaan. olen sitä mieltä että kunnioitus pitää ansaita. tuohan sotii kaikkia käytöstapoja vastaan! lisää stressiä raskausaikana, jolloin pitäisi saada ottaa rennosti.
älkää ihmeessä nielkö mitä sattuu!!! sanokaa, että tulette käymään vasta sitten kun osaavat käyttäytyä. jos ihmettelevät mitä tarkoitatte, sanokaa ettei raskaana ollessa jaksa kestää jatkuvaa arvostelua ja pelottelua.
Voi kuinka kurjaa! Omat vanhemmat + appivanhemmat on suhtautuneet raskauteen hienosti ja kannustavasti, tosin eivät tiedä että on hoidoilla saatu aikaan (ei vain koskaan tullut kerrottua, kun ovat sitä ikäluokkaa ettei asennoitumisesta oikein tiedä). Olen nyt rv 25 ja risat.
Mutta muilta kyllä kuulee pelotteluja ja sitä on vaikea käsittää. Esim: Kävin puistojumpassa. Ihan sellaista perusjumppaa, että vähän tulee liikuttua. Jätin väliin kaikki hyppyliikkeet yms ja muutenkin olen tosi huolellinen liikkeissä, syke tuskin nousee. Jumpan jälkeen joku täysin tuntematon yli 60 v. nainen tulee sanomaan mulle, että ei pitäisi raskaana liikkua " kun napamuora voi mennä vauvan kaulan ympäri ja se voi kuolla! En halua sua pelottaa tai mitään mutta pläää plää pläää..."
Kyllä raskaana olevat tietää että keskenmeno yms yms on mahdollista (niinkuin kaikki elämässä), mutta turha sitä on heille jankuttaa. Vaikka tiedän että tuo oli vain yhden typerän mummelin höpötystä niin silti oli paha mieli koko loppuillan :(
Tsemppiä sulle ja ONNEA raskaudestasi!!
Mutta oli tosiaan " surullista" luettavaa tuo appivanhempiesi ja varsinkin miehesi isän käytös :-(
Se on kyllä kumma miten jollain ihmisillä vaan on tuollainen " piilovittuiluasenne" kaikkeen!!
Tosiaan olisivat voineet antaa pojallensa aiheen olla ylpeä tulevasta lapsesta ja varmasti miehesikin oli tosi pettynyt vanhempiensa käytökseen.
Ymmärrän, että olet varmasti todella vihainen ja myöskin surullinen siitä miten tähän ihanaa asiaan siellä suhtauduttiin. Olisivat kyllä tosiaankin voineet ajatella asiaa teidänkin kannaltanne!
Ehkä heille vaan on liian kova paikka tunnustaa, että heidän pojastaan johtui se, että jouduitte hoitoon menemään! Mikä toisaalta taas tuntuu niin hullulta...eihän lapsettomuus kuitenkaan ole kenenkään SYY ja aina se on yhtä paljon sekä naisen että miehen asia riippumatta siitä kummasta tuo vauvan puuttuminen " johtuu" !
Jos täytyy ajatella noin negatiivisesti niin pitäisivät silti mölyt mahassaan eikä sylkisi tuollaisia sammakoita suustaan. Tulee niin kiukku itsellekin :-(
Hienoa, että sait kuitenkin jotain sanottua takaisinkin päin!!! HYVÄ!! Olivat vähintäänkin ansainneet sen!
Minä en kyllä menisi tuollaisten appivanhempien luokse vähään aikaan...etkä sinäkään luvannut mennä. Olkoot sitten, jos kerta eivät voi miettiä miten toisia tuollaiset (muistutukset keskenmenoista sun muista..) loukkaavat!
Eikö miehesi voisi puhua vanhemmilleen miten töykeitä he olivat vai onko kenties turhaa??
Ja miten ihmeessä anoppisi piti vetää se sukunimi juttu tähän samaan syssyyn? Olette ilmeisesti menossa lähiaikoina naimisiin, vai? Pitääkö anoppi kenties itsestäänselvyytenä sitäkin, että ennen mennään vihille, kun lapsi syntyy??
Koitahan jaksella ja tuollaiset kannattaa aina jättää omaan arvoonsa, vaikka ne harmittavatkin aivan vietävästi!!! Parempi kait, ettet mainitse tulevasta vauvasta mitään, kun kerta aina satelee vaan varoituksia ja neuvoja sun muita....
MISSÄÄN NIMESSÄ teidän ei nyt kuulu ajatella sitä 5%:n keskenmenovaaraa vaan täysillä uskoa kuuluvanne siihen 95%:iin, joilla kaikki menee hyvin :-)
Älä anna noiden juttujen masentaa vaan nauttikaa raskaudesta kummatkin miehesi kanssa.
Oikein aurinkoista odotusta sinulle :-)
Toivottelee: Je_Ni 31+1