Minkälainen ihminen vaihtaa kokoajan työpaikkaa ja syy on muka aina työpaikassa?

Hoito ala? Jokainen yhtään oman arvon tuntoa omaava vaihtaa kyllä heti jos kohtaa myrkyllisen ilmapiirin (mikä on valitettavasti todella yleistä tällä alalla) tai epäkohdat minkä vanhat työntekijät peittävät omalla venymisellään tai ummistamalla silmänsä.

Tai sitten etsii vielä omaa alaansa ja tekee monenlaista etsiessään.

Suosittelen muuten hoitoalalla työskenteleville välillä aina työpaikan vaihtoa,avaa oikeasti silmiä .

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka on erityisen haluttu työntekijä. Kuka muu pystyisi nykytilanteessa työpaikkashoppailemaan?

Minä ainakin harrastan tätä työpaikkashoppailua pula alalla jossa työnantajat on epätoivoisia. Olen oikeasti työnantajien pahin painajainen mutta silti töitä riittää koska epätoivo. Välillä en edes vastaa soitettaessa. En suostu tekemään kuin lyhyitä muutaman päivän pätkiä ja menen parempaan paikkaan aina kun mahdollista. En sitoudu mihinkään ja olen epäluotettava. Nautin jopa tästä. Mitään en saanut itseäni uhraamalla ja määräaikaisten ketjuttamisella joten nyt teen hommia vain silloin kun huvittaa ja kelle huvittaa. Työni hoidan hyvin kun sinne menen mutta työnantajalle olen ärsyttävä kaikin mahdollisin tavoin.

Päällepäsmäri, joka ei siedä muiden eriäviä mielipiteitä. Kaikki pitäisi tehdä juuri hänen tavallaan, ja jos joku mainitsee vaikka virheestä niin heti leimataan huonoksi työkaveriksi.

Minä olen hoitoalalla ja olen juuri tuollainen "työpaikka shoppailija" vaadin koeajan joka sopimukseen enkä yhtään jää katselemaan laittomuuksia esim.liian vähän henkilökuntaa,ei tehdä sovittuja,ei puututa epäkohtiin tai vaarannetaan asiakkaiden turvallisuutta jne. Olen aikoinani tehnyt työnantajan eteen kaiken ja venynyt aivan jaksamisen äärirajoille ja kiitoksena sain kenkää kun pulju myytiin yksityiselle. Nyt teen töitä omilla ehdoillani ja tinkimättä yhtään etiikastani ja onneksi on töitä riittänyt eikä sekään olisi maailmanloppu vaikka ei riittäisi elän sitten vaan vähän tiukemmin. Terveyttäni ja järkeäni en työnantajille myy,aikaani toki silloin kun minulle sopii.

Määrittele tarkemmin käsite mitä tarkoittaa mielestäsi koko ajan, niin katsotaan sitten. 

Minä olen sellainen joka on vaihtanut usein työpaikkaa ja alaakin elämäni aikana. Useamman eri alan tutkinnot suoritettu, yksi on puhtaasti sesonkityötä joita tein muutaman vuoden, muut yleensä pätkätöitä. Yhdestä vakituisesta työpaikasta vaihdoin toiseen vakituiseen saman alan työhön paremman palkan vuoksi ja tämä yritys teki lopulta konkurssin. En voinut palata entiseenkään koska sekin oli lopettanut sillä välin, eikä sillä palkalla kukaan eläisi edes. Seuraava työpaikka olikin sitten pätkätyö johon en aikonutkaan työllistyä vakituisesti vaan hakeutua isompaan taloon ja esimiehen taholta meni työpaikkakiusaamiseksi joten otin lopputilin kun tuli tilaisuus eikä työ muutenkaan ollut sellaista että sitä olisin pystynyt jatkamaan eläkeikään saakka terveyssyistä. Näiden välissä olen nyt sitten saanut 3 eri ammattitautia ja lisäksi vielä yhden sairauden joka ei johdu elintavoista mitenkään. Nyt etsin seuraavaa duunia ja olisin saanutkin pienellä tuntimäärällä mutta ei ollut varaa pitää kahta asuntoa sillä palkalla joten jätin väliin. Aina on ahkeraksi haukuttu ja olis haluttu pitää mutta minä en ole voinut/halunnut jäädä. Tekee mieli päästä helpompaan ja paremmin palkattuun työhön. Ja lisäksi onhan tässä se hyvä puoli että kokemusta on kertynyt hyvin erilaisista töistä ja aloista. Kaikki tukevat toisiaan kyllä ja vaikka ikää alkaa olla paljon niin silti aika helposti pääsisin töihin, ainakin pätkätöihin, mutta terveyssyistä alkaa olla mahdotonta yhtään mikään työnteko. Surullista jos näiden vuoksi minua pidetään huonona työntekijänä. Viimeisimmässä työpaikassa katsoin surullisena miten samaa työtä 30v tehneet olivat niin masentuneita ja kyllästyneitä, kettuuntuneita työhönsä että tekivät sen todella hälläväliä tyylillä. Mietin että onneksi oma työura on mennyt ihan eri teitä ja kokemusta ja ymmärrystä on kertynyt rutkasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hoitoalalla ja olen juuri tuollainen "työpaikka shoppailija" vaadin koeajan joka sopimukseen enkä yhtään jää katselemaan laittomuuksia esim.liian vähän henkilökuntaa,ei tehdä sovittuja,ei puututa epäkohtiin tai vaarannetaan asiakkaiden turvallisuutta jne. Olen aikoinani tehnyt työnantajan eteen kaiken ja venynyt aivan jaksamisen äärirajoille ja kiitoksena sain kenkää kun pulju myytiin yksityiselle. Nyt teen töitä omilla ehdoillani ja tinkimättä yhtään etiikastani ja onneksi on töitä riittänyt eikä sekään olisi maailmanloppu vaikka ei riittäisi elän sitten vaan vähän tiukemmin. Terveyttäni ja järkeäni en työnantajille myy,aikaani toki silloin kun minulle sopii.

Ymmärrän täysin asenteesi ja syyt miksi vaihdat työpaikkaa, itse aion jatkossa toimia täsmälleen samoin. Minulla on nolla toleranssi työpaikkakiusaamiselle, aikuisten ihmisten pitää osata kunnioittaa toisiaan ja käyttäytyä kuin aikuiset. Minäkin aion tehdä työtä omilla ehdoillani ja jos ei löydy työnantajaa joka siihen suostuu, sitten olen työtön tai opiskelen eläkeikään saakka. Miksikään roska-astiaksi en enää ala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka on erityisen haluttu työntekijä. Kuka muu pystyisi nykytilanteessa työpaikkashoppailemaan?

Minä ainakin harrastan tätä työpaikkashoppailua pula alalla jossa työnantajat on epätoivoisia. Olen oikeasti työnantajien pahin painajainen mutta silti töitä riittää koska epätoivo. Välillä en edes vastaa soitettaessa. En suostu tekemään kuin lyhyitä muutaman päivän pätkiä ja menen parempaan paikkaan aina kun mahdollista. En sitoudu mihinkään ja olen epäluotettava. Nautin jopa tästä. Mitään en saanut itseäni uhraamalla ja määräaikaisten ketjuttamisella joten nyt teen hommia vain silloin kun huvittaa ja kelle huvittaa. Työni hoidan hyvin kun sinne menen mutta työnantajalle olen ärsyttävä kaikin mahdollisin tavoin.

Tuo asenne tulee lisääntymään niillä joilla on ammattitaitoa. Työnantajathan on useilla aloilla alkaneet vaatia että työntekijän pitää olla joustava ja aina saatavilla eli työpaikkaan sitoutunut siten että työnantajan ei tarvitse sitoutua ollenkaan mihinkään ei edes TES-sopimuksiin. Nyt alkavat viimein saada maistaa omaa lääkettään kun työntekijät tekee samaa eli eivät sitoudu työnantajaan.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen kaksi tapausta. Joko työntekijä on todella älykäs ja ÄO on jossain stratosfäärissä ja kaikki muut työpaikalla tosiaan on aika rasittavia hänen näkökulmastaan, tai sitten hän on todella idiootti ja riesa kaikille. Olen nähnyt molempia.

Yksinkertaisen ihmisen yleistystä :D Taidat olla jälkimmäinen tapaus jollet ymmärrä että näiden kahden välimaastoon mahtuu tuhansia erilaisia ihmisiä elämäntilanteineen.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka on erityisen haluttu työntekijä. Kuka muu pystyisi nykytilanteessa työpaikkashoppailemaan?

Semmonen, jonka seeveestä saa väärän kuvan henkilöstä moniosaajana, kun oikeasti on miniosaaja.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hoitoalalla ja olen juuri tuollainen "työpaikka shoppailija" vaadin koeajan joka sopimukseen enkä yhtään jää katselemaan laittomuuksia esim.liian vähän henkilökuntaa,ei tehdä sovittuja,ei puututa epäkohtiin tai vaarannetaan asiakkaiden turvallisuutta jne. Olen aikoinani tehnyt työnantajan eteen kaiken ja venynyt aivan jaksamisen äärirajoille ja kiitoksena sain kenkää kun pulju myytiin yksityiselle. Nyt teen töitä omilla ehdoillani ja tinkimättä yhtään etiikastani ja onneksi on töitä riittänyt eikä sekään olisi maailmanloppu vaikka ei riittäisi elän sitten vaan vähän tiukemmin. Terveyttäni ja järkeäni en työnantajille myy,aikaani toki silloin kun minulle sopii.

Kyllähän tästä kannattaisi monen ottaa oppia. Itse jäpitin läpi kolme YT:t ja kaksi kertaa tuli kenkää. Olisi pitänyt oppia kerrasta, että kun "neuvotellaan" niin pistän uuden työpaikan hakuun, ja niin minulla on etuna se, että olen vaihtamassa työpaikkaa omasta halusta. Yritysten sitoutuminen työntekijöihinsä on vähentynyt sitten, mitä -70 -80 luvun, työntekijänkään ei kannata sitoutua, vaan hakea koko ajan parempaa työtä, jos siihen suinkin on rahkeita.

Yleensä on niin epäempaattista väkeä, että vaikka joku esim käy syöpähoidoissa kesken työpäivän, niin koskaan ei kysytä vointia ja ollaan marttyyreitä, kun joku lähtee kesken pois. Viihdy siellä nyt sitten.

Mä vaihdan ihan vaihtelunhalun vuoksi ja nostaakseni palkkaani.

Ei jaksa jämähtää yhteen taloon.

Minä lähdin viimeeksi kun tuli riitaa työnantajan kanssa hoitovapaista. Vasta oltuani liittoon yhteydessä suostuivat mimimiin. En tähän tarttunut, sillä luottamus työnantajaa kohtaan oli mennyt. Kerroin, että heidän kannattaa palkata tilalleni sellainen, jonka perhetilanne ei estä täysiaikaista työtä. Vasta lähdettyäni ja saatuani etäisyyttä työasioihin tajusin kuinka huonosti olin voinut kyseisessä työpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen kaksi tapausta. Joko työntekijä on todella älykäs ja ÄO on jossain stratosfäärissä ja kaikki muut työpaikalla tosiaan on aika rasittavia hänen näkökulmastaan, tai sitten hän on todella idiootti ja riesa kaikille. Olen nähnyt molempia.

Yksinkertaisen ihmisen yleistystä :D Taidat olla jälkimmäinen tapaus jollet ymmärrä että näiden kahden välimaastoon mahtuu tuhansia erilaisia ihmisiä elämäntilanteineen.

Vain tuhansia ja kuitenkin ihmisiä on miljardeja?

-eri