HUHTIKSET ' 05 VIIKKO 31?

Ei ollut vielä pinoa, joten ajattelin laittaa sen pystyyn =) Viikonloppu meni siis kivasti ja renoutuessa. Minun ennustus meni vaan pieleen, ennustin, että poika kävelisi syyskuussa, ei sitten. TOsin eipä tänään ole ottanut askeltakaan, mutta hiljaa hyvä tulee. Silloin kun Anton (7kk) oppi ryömimään, meni vielä kaksi kuukautta ennenkuin liikkui kunnolla ;)



Meillä on ensi viikolla neuvola, hauska nähdä miten on Anton kasvanut, vaatteiden perusteella ei paljoa, mutta liikkuuhan poika paljon. Käytiin tänään pankissa ja huh huh,mikä reissu, mitään en pystynyt tekemään, kun A kiljui ja koitti karata koko ajan.



Esikoisen loma loppuu huomenna =( vähän surettaa viedä tarhaan, mutta kyllä se siitä, kun aika kuluu, esikoinen kyllä odottaa kovasti, eli suru on äidillä puserossa.



Nyt kahville, kun Anton nukkuu, mukavaa päivää kaikille



Mareila+Anton

Eli eipä se arki kovin helpolla alkanut. Juuri oli hoitotyttö saapunut ja aamukaaos aloitettu, kun sain puhelun Mummini kuolemasta :-(

Tottakai se oli odotettavissa ja toisaalta omalla tavalla helpottavaakin ( mummi kuoli ilman kipuja/ ei joutunut kärsimään/ ei joutunut ikinä vihaamaansa hoitolaitokseen etc), mutta onhan se aina surullista se luopumisen tuska. Oikeastaan kaikista kauheinta on se, että tämä on ensimmäinen läheisen poismeno äitiyselämäni taipaleella. Toisaalta ei voi / en itseni anna surra kovin voimakkaasti, koska lapset hätääntyvät muuten. Meiltä meni yksi tuttava sydänkohtaukseen viime viikolla ja jo sen ansiosta 5-vuotias on kovasti miettinyt kuolemaa ja sen takaista " elämää" , joten tästähän nyt saatiin uutta vettä myllyyn :-(

Niinkuin miehelleni sanoin, että minä suren sitten, kun saan itse rauhassa itkuni itkeä ilman kenenkään puuttumista asiaan. Jos ymmärrätte..... No se siitä.



Elmo on oma ihana itsensä, mitä nyt yritti puistossa purra hoitotyttöä sormeen. Muuten oli kyllä selkeästi kaipaillut kaveria, kun aamulla niin voimakkaasti halaili ja seurasi perässä hokien " Umi, Umi" (=Lumi) :-)



Meillä kävellään nyt jatkuvalla syötöllä. Hirveän näköistä vaappumista, mutta niin vaan aina kauniisti pyllylle tipahdetaan, eikä pää ole kolissut vielä kertaakaan ( hakkaa puuta).



No arki vie menojaan, eli lähden välipalan laittoon, jotta ehdimme ajoissa ulos ja sitten ilmoittautumaan koululaisten iltapäiväkerhoon, jonne ilmoitamme isot pojat 1-2 päiväksi viikossa. Haluavat sinne itse ja toisaalta onhan se ihan kiva joskus päästä leikkimään kavereiden kanssa heti koulun jälkeen, kun täällä on aina uni-aika kun tulevat.

Vaakamom: Otan osaa menetykseenne. Meillä muuten myös tuo 5-vuotias mietti pitkään kuolemaa ja elämää anopin kuoleman jälkeen (kuoli lokakuussa) ja näitä asioita vatkattiin edes takas.



Arki se alkoi meilläkin, kyynel silmässä vein esikoisen hoitoon, kummallisen tunteellinen olin, on se haikeata ollut aina, muttei ihan näin haikeata. Poitsu meni mielellään, joten sen puoliin kaikki hyvin.



Käytiin ostamassa Antonille kengät, kun oli jalka venähtänyt yhtäkkiä, nyt oli kengän koko 20 ja siinäkin oli tilaa, joten pikkuinen jalka on vieläkin.



Yöt menevät (taas vaihteeksi) persiilleen, Anton herää yöllä, eikä suostu jäämään omaan sänkyyn, meidän sängyssä heräsi tänään 5.30 tosi rättiväsyneenä, tainnutin takaisin unille pojan, mutta miehen kello soi 6.30, eikä hän edes noussut silloin, Anton kyllä nousi, murrr. On tosi suloista kun Anton haluaa aamulla isin kanssa suihkuun, siellä ovat sitten kahdestaan ja Anton tykkää =)



Torstaina mennään miehen kanssa syömään, meillä oli eilen häääpivä, mutta ei saatu ketään poikia hoitamaan, joten siirtyi torstaille, no sainpa lahjan hankittua =)



Nyt menen siivoamaan vaatekaappeja, jotka taas tursuavat yli ;)



T:Mareila+Anton

Vaakamomille osanottoni, toivottavasti löydät ajan, että pystyt suremaan.



on jotenkin syksyinen/apea fiilis. On ollut kaikennäköistä huolta ja murhetta (mies oli liikenneonnettomuudessa etc). Ja raskaushormoonit tottakai vaikuttaa. No joo.



Meillä on kanssa vuorokausirytmi sekaisin. Ja tästä seuraa erittäin kiukkuinen pikkuihminen. Aamulla T herää liian aikaisin (seitsemältä vasta, mutta tarvitsisi sen 12h unta putkeen). Aamu on yhtä kiukkuamista, oikeasti mikään ei ole hyvä. Ja väkisin meinaa nukahtaa yhdeksältä jo. Mutta jos antaa nukkua silloin, ei toisille päikkäreille saa ennen kahta, josta taas seuraa se, että yöunille nukahtaa vasta kymmenen aikaan. Ja kuitenkin herää aamulla seitsemältä, jolloinka sama meno jatkuu. Huoh. Tänään pidin väkisin hereillä kahteentoista ja pidän nyt sormia ristissä, että nukkuisi kunnon päikkärit ja yöunille saisi silti kahdeksalta, että elämä taas normalisoituisi.



Kunto meinaa myös loppua mammalta T:n kanssa. Meillä on kiipeilykausi (toivottavasti) pahimmillaan. Eilen kiipesi peltiselle ikkunalaudalle!!! Ja tuolithan on vain sitä varten, että niitä pitkin pääsee korkeammalle kiipeämään. Ja kuitenkaan ei voi luottaa, että muistaisi olla varovainen, vaan koko ajan on oltava valmis koppaamaan kiinni. Ja auta armias, jos äiti tai isä erehtyy ottamaan ennalta kiinni, niin mekkala on valmis. Meillä on ei-sanan lisäksi suosikkilistalla T:llä sana pois. Selkeästi omaa tahto alkaa nousta entistä enemmän pintaan. Ja nikävänä piirteenä on tullut samanikäisen kaverinsa töniminen/hiuksista vetäminen yms. toiminta. On niin voimaton olo välillä. Toki kiellän tiukasti ja nostan pois, mutta eipä sillä tunnu olevan mitään tehoa. Energiaa piisaa meidän lapsella, tuntuu vaan, että tekemistä pitäisi keksiä koko ajan ja ei meinaa vaan mielikuvitus itsellä riittää. Ulkoilemme todella paljon ja se auttaakin. Kauhulla kmietin syksyn/talven sateita, jolloin ei voi olla niin paljoa ulkona.



Tulipas valitusta. Ja toisaalta T on suurimmalta osin positiivinen lapsi, halauksia ja pusuja saa äiti runsaasti päivän mittaan ja monesti nauran ääneen, kun hän testaileee erilaisia ilmeitä tai kävelytyylejä peilin edessä. Pelottaa vaan oma jaksaminen sitten, kun on kaksi, kun nyt yhden kanssakin on välillä iltaisin ihan poikki.



Aurinkoista viikkoa kaikille, ehkäpä minun pitäisi mennä uudelleen sänkyyn ja yrittää nousta sieltä toisella jalalla ylös...



K&T 030405 ja pikku-pippuri rv 29+2

Vaakamom, jaksuja surutyöhön. Oliko mummisi pojille läheinen? Sureminen lasten keskellä on todellakin jotenkin hankalaa: tunteita toki voi ja pitää näyttää, mutta isot itkukohtaukset saavat pikkuisetkin hämilleen. Ystäväni kuoltua olisin halunnut itselleni yhden päivän, jolloin olisin voinut luukuttaa surullista musiikkia ja ulvoa kunnolla.



Ja Mareila, minuakin jo ahdistaa lasten vieminen hoitoon, vaikka heillä on lomaa miltei 2vk jäljellä. Esikoista ei vain hoito juuri nyt huvittaisi ollenkaan ja muutenkin on herkkä kausi menossa (ikää tulee marraskuussa 4).



Pihlalla taas on menossa yltiö sosiaalinen kausi, etenkin mieshenkilöt on pop. Sanoja tulee jo enemmän ja höpöttelyä omalla kielellä vieläkin enemmän. Eilen neiti oli veikkansa kanssa mummolassa yökylässä. Me oltiin miehen kanssa Claptonin konsertissa. Lapsilla oli ollut niiiiin hauskaa ja unta oli riittänyt suunnattomasti.



Tuosta konsertista piti sanomani, että miksi ihmeessä tuollaiseen tapahtumaan pitää raahata alle vuoden ikäinen lapsi. Bändit soittivat kovalla, halli oli ihan pimeänä ja lisäksi oli istuttava paikallaan (permannollakin oli tuolit). Lapsi ei saa kitarasoolopainoitteisesta jamituksesta varmasti mitään. Ja jos vauvaa ei ole saannut hoitoon, niin onko sitten ollut pakko mennä konserttiiN? Kommentoin tästä silläkin uhalla, että kuulostan nipolta, mutta kun en vaan kertakaikkiaan ymmärrä.



Joo, tänään olen kuulkaas ahkeroinut olan takaa (ikkunan pesua, lastenvaatteiden lajittelua, vaatehuoneen siivousta, silitystä jne). Huomenna lähdemmekin sitten Ruotsiin (ja sitten loma loppuu, mutta siitä uskaltaa mainita vain sulkeisissa).



Mukavaa viikon jatkoa kaikille! Ja toivottavasti mukulat löytävät taas rytminsä.

Vaakamom: voimia. Meillä saattaa olla isomummo myös viimeisillään, kun ei sairaalan vuodeosastolta ole kolmeen viikkoon päässyt pois. Olen vain iloinen, että ehdittiin helvin kanssa käydä isomummoa katsomassa kesäkuun alussa, niin on nähty puolin ja toisin.



Mareila: onnea hääpäivän johdosta - nauttikaa kahdenolosta, jos torstaina pääsette kahden olemaan!



Katsura: hauskaa tuo teidän pikkuisen peilin edessä veikistely =) Minulle ovat monet vakuutelleet, että kahden kanssa on niiiiin paljon helpompaa, kun lapset pitävät seuraa toisilleen... Kyllä se arki löytää varmasti rutiininsa teilläkin uuden vauvan myötä =)



Lyle: kuinka saat mitään hommia tehtyä kotona? Vai oliko muu perhe muualla? Tänään sain tehtyä pihatöitä peräti kahden haravanvedon verran, ennenkuin Helvi päätti, että äidin syliin on pakko päästä ja siitä sitten leikkipuistoon. Olenpa ollut ahkera?

Kiitos MugSkap, päästään torstaina syömään kahdestaan, ihanaa :) Tosin kotiin tullaan ajoissa, silti, viimeksi ollaan oltu kahdestaan syämässä ties milloin, joten ilon ajattelin ottaa irti siitä. Ja tänään häippäsen illalla ystävääni tapaamaan.



Lylelle ja perheelle hauskaa reissua. Kyllä siihen hoitoonkin tottuu. Meillä oli myös 4 vuotiaana kova vastustus hoitoon viemistä kohtaan, mutta se sitten laukesi ja nyt esikko menee mielellään.



Viime yö meni hyvin, poju meinasi herätä siinä 23 aikoihin, mutta kippasin äkkiä makuulleen ja siitä sitten unta riitti aamuun asti, tosin esikko kömpi meidän sänkyyn, yöllä, mutta se ei haitannut, oli vaan ihana saada äidin iso poika kainaloon nukkumaan :)



Katsura: Meilläkääne ei Antoniin toimi kiellot, menee vaan, vaikka tietää, ettei saa mennä ja energiaa riittää, joskus liiaksikin. Onko teilläpäin mitään puistotätiä, jolle voisit T:n viedä. Meilläpäin ainakin on aamupäivisin puistotätejä, joille voi viedä lapsen aamupäivällä leikkimään muutamaksi tunniksi. Sellaiseen ajattelin Antonin viedä syksyllä.



Nyt en muista oliko jotain kommentoitavaa vielä, mutta palaan jos muistuu mieleen.



Mareila+Anton

Vaakamomille osanottoni! :(



Minä en ole ehtinyt käydä täällä melkein viikkoon. Kiitti muuten tässäkin pinossa tuohon kieltämisavaukseeni vastanneille. Mua aina jännittää laittaa noita keskustelunavauksia tuonne, kun vaikka kuinka yrittää selittää tarkoitusperiään, niin yleensä aina joku ymmärtää vähän väärin... Jotain konkreettisia asioita on tietysti helppokin kysyä, mutta jos haluaisi keskustelua periaatteellisella tasolla, niin silloin on jotenkin vaikea muotoilla kysymyksiään selkeiksi. Väänsin tuotakin varmaan kolmatta päivää wordillä! :)



Hohoo! Helka teki tänään eka kertaa pissat pottaan ihan itsenäisesti! Nostin potan vessasta eteiseen ja menin harjaamaan hampaitani, sitten huomasin että tyttö istuukin potalla ja seuraavaksi kiikuttaa minulle potta-osan (babybjörnin istuinmallinen potta, josta saa sen varsinaisen potan nostettua irti) pissoineen vessaan! :) Ensin taputettiin pissan kunniaksi ja sitten kaadettin se vessanpönttöön ja vilkutettiin, heihei pissa! :D



Helkalle on taas tulossa lisää hampaita, se onkin ollut melkoinen kiukkupussi pari viime päivää. Ne on siis hampaat numero 13. ja 14.



Palaan taas töiden pariin.

Viime yö meni taas kivasti ja poika nukahti tosi nopsaan, luulen, että ollan koitettu laittaa poju nukkumaa liian aikasin. Eilen laitettiin yhdeksän aikoihin ja poju nukahti viidessätoista minuutissa, kun isi nukutti. Minulla oli vapaa ilta, kävin ystäväni kanssa terassilla, kivaa oli =) Isi vei sitten Antonin puistoon



Anton teki yksipuolisen päätöksen, että potalla ei ole kiva istua, istuu kyllä siihen, mutta häippäsee aika nopeasti. laitan kyllä potalle, mutta harvoin tulosta tulee, no eipä tässä ole kiire.Mutta Helkalle onnittelut onnistuneesta pottailusta. Mekin ollaan taputettu pissalle ja lopulta vilkutettu.



Tänään mennään syömään miehen kanssa, minun vanhempani tulevat hoitamaan poikia. Ajateltiin tulla kyllä ajoissa kotiin, koska huomenna lähdetään mökille ja pitää jaksaa pakata ja muuta.



Nyt taidan mennä siivoamaan, kun poju nukkuu, niin ei äiti saa slaagia kun tulee. Hauskaa päivää kaikille



Mareila+Anton

mielenkiintoista lukea, kuinka tuolla " ulkopalstalla" asioihin vastaaminen etenee - ensin vastaukset ovat suht asiallisia, mutta sitten tuntuu, että lukijoiden pitää vain päästä kirjoittamaan, vaikka kaikki omat ajatukset on jo sanottukin ja sitten aletaan tosiaankin vääntää asiaa ihan ihme tikuista. Olisipa jollekin sosiologille mielenkiintoinen tutkimuksen aihe?



Pottailusta: Helvinkin pottatulokset vaihtelevat. Joskus tulee hienosti pisut ja kakat pottaan, joskus taas ei. Eilen tehtiin pissa pottaan. Sitten noustiin ylös ja väännettiin kakka seisten eteeni. Nostin takaisin potalle, johon tuli kakan loppuosa, mutta sitten sitä olikin joka puolella jalkoja pitkin valuneena, niin että koko vessa meni pesuun. Nyt on siis tosi puhdas vessan lattia!



Meillä on iltauni siirtynyt tunnilla aikaisemmaksi. Ny5t mennään nukkumaan siis jo klo 19 aikoihin (nukahtaminen tapahtuu sitten sen 20-40min myöhemmin). Aamulla kuitenkin noustaan tuttuun tapaan klo 5.50 ylös. Päiväunia nukutaan enää vain kerran, tänään yksi tunti, yleensä heräämisen jälkeen vielä puoli tuntia lisää. Mielenkiintoista nähdä, mihin päädytään.

Vaakamomille osanottoni ja jaksamisia!



Aloitimme tällä viikolla päiväkotiuran... Tiistaina Oskari oli ensimmäisen päivän hoidossa, joka oli kuuleman mukaan mennyt hienosti. Aamulla kun vein hoitoon, niin hyvä kun ehti äidille vilkuttamaan kun oli niin kiire muiden kanssa leikkimään:) Äidillä oli vaan tosi haikea olo ja silmät kastui väkisinkin kun lähdin pois. Keskiviikkona olin vapaalla ja eilen aamulla isi vei pojan hoitoon. Taas oli reippaasti jäänyt leikkimään, minä hain sitten iltapäivällä. Kovasti taas tädit kehuivat kuinka kiltti ja reipas poika Oskari on, syö hyvin ja nukkuu. Luulinkin sitten jo että onpas tämä helppo nakki... No, äsken kun vein hänet sinne pihalle ja olin lähdössä pois, niin sitten alkoikin iso itku:( Hoitotäti otti sitten heti syliin ja minä hyvästelin vielä kerran ja lähdin sitten pois. Tosi kamalaa kuulla kuinka pieni itki perään... Positiivista kyllä, kun olin kiertänyt päiväkodin ympäri ja pääsin meidän talon pihalle (asutaan siis aivan päiväkodin naapurissa) ei itkua enää kuulunut! Että totta se kai on, että itku nopeasti loppuukin. Mua kyllä itketti sitten vielä kotiin päästyänikin:) Mutta eiköhän tämä tästä sitten ala sujumaan. Niin ja tarhassa pyörii sitten vesirokko, eli taidan jo varoitella töissä mahdollisesta tulevasta poissaolosta.



Keskiviikkona kävimme vapaapäivän kunniaksi ekan kerran pyöräilemässä. Sain tiistai-iltana inspiraation ja punnersin istuimen paikoilleen, siinä valui litran verran hikeä ja pääsi pari ärräpäätäkin, mutta kyllä kannatti. Oskari tykkäsi ihan hirmuisesti pyöräilystä! Kiva oli katsella kun pieni sormi osoitteli innokkaasti kaikkia ¿nähtävyyksiä¿:) Ja iltapäivällä leikittiin hetki hiekkalaatikolla ja sitten käytiin kävelyllä. Mua aina hämmästyttää miten Oskari jaksaa kävellä niin pitkiä matkoja (ainakin omasta mielestäni)!



Yöunet on nyt ollut vähän levottomia tällä viikolla. Yleensä joka ilta vähän sen jälkeen kun olen itse mennyt nukkumaan, Oskari herää jotenkin säpsähtäen ja huutaa aivan suoraa kurkkua. En oikein tiedä, että näkeekö jotain unta vai mitä se tuollainen karjuminen on? Aika äkkiä kuitenkin rauhoittuu. Sitten yölläkin muutaman kerran kitisee. Vai vaikuttaako tuo päiväkodin aloitus sitten uniin? Mene ja tiedä:)



Mutta nyt on pakko lopettaa ja lähteä itsekin töihin. Oikein aurinkoista viikonloppua ihanille hippusille!



Miiru ja Oskari

TÄnään lähdetään mökille, pitäisi saada otettua mahdollisimman vähän tavaraa, huisin helppoa kahaden lapsen kanssa =( Meillä tulee kyytiin Antonin kummisetä ja hänen tavaransa+6 hengen ruoat ja juomat viikonlopuksi. Meidän autossa on porrasperä, joten vaikka peräkontti on tilava, niin korkeutta ei ole paljoa =( Ollaan uutta autoa ostamassa täsä pikapuoliin, josko se ratkaisisi osan ongelmista. Me kun tullaan jo sunnuntaina, niin ei oikein kerkeä pestä vaatteita, no luovuutta tässä tarvitaan ei muuta.



Yö meni perseelleen ja aamu alkoi kuudelta, joten olo ei todellakaan ole kovin luova, mielummin menisin sänkyyn ottamaan päikkärit...Ensin kömpi esikoinen meidän sänkyyn yöllä ja lopulta Antonkin alkoi huutamaan enkä jaksanut koittaa kipata sänkyyn, joten otin väliin. Kuudelta Anton kiipesi veljen päälle ja alkoi taputtaa hänen vatsaansa hokien tätätätä, kiva herätys. Ja sitten vielä yhdeksäksi kauppaan, missä Anton likinnä karjui väsymystään. Sori tästä tuli vähän vali vali vali, mutta nyt on vähän sellainen päivä...



Mutta syömässsä oli kivaa, ruoka oli loistavaa ja viini hyvää, kyllä siinä kelpasi rentoutua. Mutta nyt kehittämään luovia pakkausratkaisuja...Hauskaa viikonloppua kaikille =)



Mareila+Anton

Ensinnäkin lämmin kiitos kaikille osanotosta :-) Asia on ainakin pintapuolisesti käsitelty ja suurin suru läpikäyty......kai. Mutta on tämä arki sen verran kiivasta 4 lapsen kanssa, että ei tässä hirveästi ehdi jäädä murehtimaan. Toisaalta, miksi murehtiakaan, jotkut kuolemat ovat vain ennalta odotettavissa ja myöskin hyväksyttävissä helpommin... ja tämä kuuluu niihin. Jos voin itse katsoa elämääni loppuvaiheessa taaksepäin ja nähdä saman elämän, mitä mummini on nähnyt ja kokenut, niin iloinen saan olla ( omia lapsia 8, lapsenlapsia vissiin 25, lapsenlapsenlapsia päälle 50 jo etc :-))



Elmo se sitten kävelee jo kovaa vauhtia, uusin valloitus on kiipeily - KÄÄK. Mä en muistanutkaan, kuinka rasittava vaihe tämä on, kun into on kova, taidot vaillinaiset ja järki......niin missä järki?????? No toistaiseksi ollaan pahoilta kolhuilta vältetty, mutta eipä äidin tarvitse enää kuvitellakaan istuskelevansa juttelemassa toisten äitien kanssa....sitä kuuluisaa " hyötyliikuntaa" vissiin.



Minä puolestani olen taas ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut lenkkeilyn. Lisäksi yritän päästä latinomix ja mtv-dance tunneille kansanopistoon. Sain meinaan taas tanssikärpäsenpureman siellä brasilialaisten tanssien tiiviskurssilla. Paikat olivat kipeät ja kävelin kuin tönkkösuolattumuikku, mutta oli se mahtavaa!!!!! :-) Sanoin miehelle, että nyt mä olen pari vuotta kotona nyhjännyt ja nyt mullekkin on lyödyttävä harrastusaikaa sen pari tuntia viikossa....vaikka sitten väkisin :-) Sillä se tosiasia on tunnustettava, että ikä ei tule yksinänsä ja paikat eivät enää kiinteydy/kunnostaudu itsekseen, niinkuin joskus nuorempana ;-)



joo erjj:lle vielä sen verran kanssa siitä kirjoituksestasi, mikä mielestäni oli ihan selkeään kieliasuun puettu ja muutenkin hyvä/asiallinen. Pakko tunnustaa, että mä näin punaista, kun luin sen kirjoituksen, jossa sanottiin, että lapsi ei kiukuttele, jos perushoiva on kunnossa grrrrrrrrrrr.........hillitsin kuitenkin itseni ja päätin olla kommentoimatta juttua, koska olisin tainnut itsekkin provosoitua aika korkealentoiseen tekstiin. Sitäpaitsi täältä huhtihippusista olikin jo kommentoitu hyvin/asiallisesti kyseiseen kirjoitukseen. Hyvä me !!!!! Mutta niinhän se aina menee, että aluksi keskustellaan metsästä ja sitten mennäänkin puihin, eikä nähdä sitä metsää enää puilta ;-)



Nyt painun kuitenkin hyvin ansaitulle lukutauolle sohvan pohjalle. Sain meinaan uuden kirjan Elisabeth Kostovan Historiantutkija, mikä kertoo kreivi Draculan myytistä...vaikuttaa kiinnostavalta.