Lue keskustelun säännöt.
ADHD ilman ylivilkkautta, eli ADD. Mikään ei toimi.
21.12.2020 |
Olen jo 10 vuotta yrittänyt elää itteni kanssa, saanut paljon hoitoa, vannon! Mua on tutkittu todella paljon jne jne jne..
Olen kokeillut kaikki markkinoilla olevat lääkkeet, eivätkä tasan tarkkalleen tee mitään.
Pää räjähtää luovuudesta, ideoita, silti en saa konkreettisesti mitään tehtyä, arki ahdistaa ihan jatkuvasti, kärsin aivan suunnattomasta tylsyydestä.
Olen jatkuvasti kuormittunut, turhautunut, kyllästynyt, vihainen. En saa pääni yhtään mihinkään juttuun ja kaikki ärsyttää.
Kommentit (70)
Mä en käsitä mun psykiatria. Sain ADD diagnoosin, joka sekin selvisi mulle vasta kun hain itse tietoa F98.8 -diagnoosista. Ei maininnut mulle mitään siitä, että mulla on elämää rajoittava tarkkaavaisuushäiriö. Jankutti vaan että mulla on ollut lapsuudessa jotain ongelmia äitini kanssa (mikä ei siis pidä paikkaansa ja senkin toin vastaanotoilla ilmi). Lisäksi hän lätkäisi päälle vielä sekamuotoisen pershäiriön dg:n, jonka piirteet kuuluvat ADD:hen: sosiaalinen kömpelyys, mahdottomuus tulkita ilmeitä, ihmisten kanssa uupuminen. Mäkin luultavasti tarvitsisin nepsy-valmennusta, enkä kognitiivista psykoterapiaa. Työelämä on raskasta, haalin itselleni projekteja, unohtelen ja palan loppuun. Korona-aikana kaupassa käyntien ajoittaminen on ollut mahdotonta. En pysty suunnittelemaan arkeani yhtä päivää pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites muuten ADD/ADHD-naiset, onko teillä luontaisesti vahva libido? Pari eri tapausta on on tullut elämänpolulla vastaan, ja molemmat olivat kyllä äärimmäisen aktiivisia sillä saralla. Vaikka täysin erityyppisiä ihmisiä olivat muuten, niin tämä seikka yhdisti heitä kokemukseni perusteella.
En ehtinyt aikoinaan keskustella aiheesta sen tarkemmin heidän kanssaan, joten olisi kiva tietää oliko kyseessä vain sattuma.
Vaihtelee elämäntilanteen mukaan, mutta ehkä keskimääräistä vahvempi kyllä välillä tässäkin tosin vaivaa aloittamisen ja keskittymisen vaikeus :) Seksi toimii itselääkintänä, rauhoittaa ja maadoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä mun psykiatria. Sain ADD diagnoosin, joka sekin selvisi mulle vasta kun hain itse tietoa F98.8 -diagnoosista. Ei maininnut mulle mitään siitä, että mulla on elämää rajoittava tarkkaavaisuushäiriö. Jankutti vaan että mulla on ollut lapsuudessa jotain ongelmia äitini kanssa (mikä ei siis pidä paikkaansa ja senkin toin vastaanotoilla ilmi). Lisäksi hän lätkäisi päälle vielä sekamuotoisen pershäiriön dg:n, jonka piirteet kuuluvat ADD:hen: sosiaalinen kömpelyys, mahdottomuus tulkita ilmeitä, ihmisten kanssa uupuminen. Mäkin luultavasti tarvitsisin nepsy-valmennusta, enkä kognitiivista psykoterapiaa. Työelämä on raskasta, haalin itselleni projekteja, unohtelen ja palan loppuun. Korona-aikana kaupassa käyntien ajoittaminen on ollut mahdotonta. En pysty suunnittelemaan arkeani yhtä päivää pidemmälle.
Niin ja listasta puuttui motorinen kömpelyys: telon itseäni liki päivittäin. Enkä esim. osaa tehdä taskuparkkia tai parkkeerata parkkiruudun keskelle edes pienellä autolla.
Vierailija kirjoitti:
Mites muuten ADD/ADHD-naiset, onko teillä luontaisesti vahva libido? Pari eri tapausta on on tullut elämänpolulla vastaan, ja molemmat olivat kyllä äärimmäisen aktiivisia sillä saralla. Vaikka täysin erityyppisiä ihmisiä olivat muuten, niin tämä seikka yhdisti heitä kokemukseni perusteella.
En ehtinyt aikoinaan keskustella aiheesta sen tarkemmin heidän kanssaan, joten olisi kiva tietää oliko kyseessä vain sattuma.
Ei ole, ei lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä saan kyllä paljon aikaan, mutta hirveästi jää kesken. Lisäksi jään yhteen asiaan jumiin helposti. Kyllä mä töissä pärjään aika hyvin, alallan suunnittelussa on strukturuurit hyvin kunnossa, mutta kotona - kamalasti suunnitelmia, tosi vähän tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADD mulla, ei lääkkeitä lainkaan. Ainut ongelma on itse asiassa passiivisuus :D Eli päinvastainen tilanne ku sulla
Olen ap mullahan on täsmälleen sama. Pää meinaa räjähtää ja silti olen kuin keitetty vihannes. En tee mitään.
No prse penkistä ja la tekemän! Ei se sen vaikempaa ole pölö.
Et vaan kestä epämukavuutta eli olet vaan laiska ja viitsimätön!
Oletteko hakeneet neuropsykologista kuntoutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä saan kyllä paljon aikaan, mutta hirveästi jää kesken. Lisäksi jään yhteen asiaan jumiin helposti. Kyllä mä töissä pärjään aika hyvin, alallan suunnittelussa on strukturuurit hyvin kunnossa, mutta kotona - kamalasti suunnitelmia, tosi vähän tapahtumia.
Mäkin saan paljon aikaiseks. Aloitan kymmenen projektia, mutta kaikki jäävät puolitiehen kun mielenkiinto siirtyy toisiin asioihin. Harmittaa vaan, etten saa kotitöitä edes aloitettua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama. On ADD diagnoosi, mutta lääkkeistä ei ole ollut yhtään mitään hyötyä joten en ole niitä enää vuosiin syönyt.
Olen siis totaalisen energiaton ja saamaton. Psyykkisesti olen kuitenkin esim. työni suhteen erittäin kunnianhimoinen - haluaisin olla hyvä, edetä jne, mutta ei ole energiaa eikä keskittymiskykyä selvitä. Itse asiassa 30 v jälkeen keskittymiskyky ei ole ollut enää se pääongelma vaan tuo energian puute, ei vaan saa aikaiseksi eikä jaksa mitään. Huomenna sitten, ja huomenna taas "no huomenna".
Opinnot lopetin yliopistolla kesken, mutta ei ole haitannut, olen sen alan töissä kuitenkin ja ihan samoilla palkoilla kuin valmistuneet. Töissä pärjään ok ja nostan hyvää liksaa, mutta ärsyttää olla keskinkertainen vaan. Ja koti yms asiat on ihan perseelllään, niitä en työn lisäksi jaksa. Nyt kun on ollut stressijaksoa töissä, niiin kotini näyttää suoraan himohamstraajat ohjelmasta reväistyltä läävältä... Onneksi olen sinkku ja lapseton niin ei niin haittaa.
Tiedät kyllä, että kotisi siivottomuus haittaa sinua oikeasti ja saa sinut masentumaan ja ahdistumaan. Siksi myös pääsi ja henkesi on tukossa.
Ehdottaisin kotisiivojan ottamista, jos kerran palkkasikin on hyvä, voit sitten myös saada noista siivouksista helpotusta verotuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä saan kyllä paljon aikaan, mutta hirveästi jää kesken. Lisäksi jään yhteen asiaan jumiin helposti. Kyllä mä töissä pärjään aika hyvin, alallan suunnittelussa on strukturuurit hyvin kunnossa, mutta kotona - kamalasti suunnitelmia, tosi vähän tapahtumia.
Minäkin hoidan työni asiallisesti, työni on sellaista duunarityötä jota ei tarvitse tehdä porukassa, niin ei haittaa vaikka unohdunkin ajatuksiini. Mutta kotona en saa juuri mitään aikaiseksi, olen jotenkin taiteellinen luonne ja tykkään piirtää ja maalata, silloin kun saan aikaiseksi! Hirveästi olisi ideoita, mutta harvoin saan niitä paperille asti. Usein ne jäävät kesken ja joskus jopa saan tehtyä ne loppuun kuukausien unohduksen jälkeen. Joskus tosin innostun piirtämään ja sitten uppoudun siihen touhuun tuntikausiksi. Asuntoni pääsee helposti kaaokseen, (näin on ollut aina, muistan kun lapsena pöytäni oli täynnä sekalaista tavaraa, kuten nytkin kaikki tasot) nytkin olen suunnitellut siivoamista ikuisuuksia. Tämä on aika uuvuttavaakin olemista välillä kun se alkaa ahdistamaan, kun ei saa mitään aikaiseksi. Minulta on joskus katkaistu sähkötkin sen takia kun en saanut maksettua sähkölaskuja, ja minulla siis oli rahaa tilillä ihan reilusti, kun olin tuolloin hyväpalkkaisissa töissä. Minulla ei tosin ole diagnoosia, kun en ole saanut aikaiseksi hakeutua tutkimuksiin. Ikää jo 39, aloin lukea näistä asioista joskus yli 10 vuotta sitten ja jotenkin nuo ADD-oireet kuvaavat elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADD mulla, ei lääkkeitä lainkaan. Ainut ongelma on itse asiassa passiivisuus :D Eli päinvastainen tilanne ku sulla
Olen ap mullahan on täsmälleen sama. Pää meinaa räjähtää ja silti olen kuin keitetty vihannes. En tee mitään.
Minä kutsun tätä olotilaa aivoummetukseksi :D
On niin paljon kaikenlaista impulssia päässä, kaikenlaista mitä haluaa tehdä tai mitä pitäisi tehdä, mutta sen sijaan makaan passiivisena sohvalla pystymättä aloittamaan mitään. Ja silti tuntuu, ettei koskaan pysty rentoutumaan/ei ole aikaa tai energiaa mihinkään muuhun kuin pakollisiin tekemisiin.
(Minulla ei ole diagnoosia, mutta vahva epäily)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla diagnosoitiin vasta aikuisena add, kun lasta tutkittiin nepsyoireiden takia. Lapsen tutkimusten aikana minusta itsestä tuntui, että paloja loksahtelee paikoilleen ja hakeuduin itsekin sitten tutkimuksiin. Add:han se minustakin löytyi.
Työelämässä pärjään ja saan ihan kehujakin. Ammattitaitokilpailussa pääsin lähes finaaliin asti. Toki työssäkin add vaikuttaa, kamppailua oman päänsisäisen mellakan kanssa päivittäin. Työn aloittaminen ja tehtävien loppuun asti vieminen takkuaa, mutta onnistuu. Mutta kotona... miten se onkin niin vaikeeta.
Vierailija kirjoitti:
En ole tällä hetkellä töissä, tuli niin vakava uupumus että muistikin katosi, en osannut enää tehdä töitä :(
Mikä lääke sulle toimii? Mä en saa mistään apua. Dopamiinijohdannaiset tekevät levottomiksi, muut eivät vaikuta.
Jos todella kyse on add:sta ( mietin vaan kun kerran on dopamiinijohdannaisia ilmeisesti kokeiltu..?) vaihtoehtoina on metyylifenidaatti, atomoksetiini, lisdeksamfetamiini ja guanfasiini. Onko kaikki nämä kokeiltu? Riittävän pitkään, ja riittävällä annoksella?
Vierailija kirjoitti:
Mulla diagnosoitiin vasta aikuisena add, kun lasta tutkittiin nepsyoireiden takia. Lapsen tutkimusten aikana minusta itsestä tuntui, että paloja loksahtelee paikoilleen ja hakeuduin itsekin sitten tutkimuksiin. Add:han se minustakin löytyi.
Työelämässä pärjään ja saan ihan kehujakin. Ammattitaitokilpailussa pääsin lähes finaaliin asti. Toki työssäkin add vaikuttaa, kamppailua oman päänsisäisen mellakan kanssa päivittäin. Työn aloittaminen ja tehtävien loppuun asti vieminen takkuaa, mutta onnistuu. Mutta kotona... miten se onkin niin vaikeeta.
Siinähän se onkin, kotona ei vaan pärjää. Jäin ilman diagnoosia ja sen tuomaa tukea, koska äitini kertoi haastattelussa aivan päinvastaista mitä minä olin kertonut ja kokenut. Lääkäri uskoi mielummin äitini kertomuksia siitä miten olin koulussa ilonen, suosittu ja tunnollinen vaikka todellisuudessa olin masentunut ja ahdistunut, yksinäinen ja suurin osan tehtävistä tekemättä. Hän myös väitti, että pärjään hyvin omillani vaikka hän itse käy täällä tiskaamassa ja imuroimassa välillä.
Olen Helsingissä 4 vuotta yrittänyt nepsy kuntoutukseen päästä. Nyt keväällä pääsen vihdoin. Mut taitaa olla liian myöhäistä.
Minulla on niin tämä! Kenellä käydä juttelemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADD mulla, ei lääkkeitä lainkaan. Ainut ongelma on itse asiassa passiivisuus :D Eli päinvastainen tilanne ku sulla
Olen ap mullahan on täsmälleen sama. Pää meinaa räjähtää ja silti olen kuin keitetty vihannes. En tee mitään.
No prse penkistä ja la tekemän! Ei se sen vaikempaa ole pölö.
Et vaan kestä epämukavuutta eli olet vaan laiska ja viitsimätön!
Mitä tämä "vain tekeminen" on mistä neurotyypilliset aina meuhkaa? Tekeminen on aina tahmeaa ja inhottavaa. Sähläämistä, unohtelua, huolimattomuusvirheitä. Tulee vain pahempi mieli kun siivoaminen aiheuttaa pahemman kaaoksen kuin siivoamatta jättäminen. Epämukava on olla vaikka istuisinkin vain sohvalla.
Joo. Tuntuu että elämä valuu sormien läpi enkä saa mistään oikein kiinni. Lääkityksen avulla pystyn keskittymään muutamia tunteja että saan siivottua, hoidettua lemmikin, käytyä kaupassa yms. perusjutut. Joka päivä en pysty ottamaan lääkettä koska se myös pahentaa ahdistushäiriön oireilua niinä päivinä kun otan. Olen aloittanut pari kertaa opiskelun mutta en yksinkertaisesti pärjää koulussa lääkkeidenkään avulla. Tässä sitä vaan haahuilen hämmentyneenä ja tulevaisuus masentaa.