Lue keskustelun säännöt.
ADHD ilman ylivilkkautta, eli ADD. Mikään ei toimi.
21.12.2020 |
Olen jo 10 vuotta yrittänyt elää itteni kanssa, saanut paljon hoitoa, vannon! Mua on tutkittu todella paljon jne jne jne..
Olen kokeillut kaikki markkinoilla olevat lääkkeet, eivätkä tasan tarkkalleen tee mitään.
Pää räjähtää luovuudesta, ideoita, silti en saa konkreettisesti mitään tehtyä, arki ahdistaa ihan jatkuvasti, kärsin aivan suunnattomasta tylsyydestä.
Olen jatkuvasti kuormittunut, turhautunut, kyllästynyt, vihainen. En saa pääni yhtään mihinkään juttuun ja kaikki ärsyttää.
Kommentit (70)
Se on nykyään adhd diagnoosi aina.
Jos lapsella add,se on adhd.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärä diagnoosi tai sitten myös joku muu sen rinnalla. Epävakaa persoonallisuus.
Siksi lääkkeet ei toimi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADD mulla, ei lääkkeitä lainkaan. Ainut ongelma on itse asiassa passiivisuus :D Eli päinvastainen tilanne ku sulla
Olen ap mullahan on täsmälleen sama. Pää meinaa räjähtää ja silti olen kuin keitetty vihannes. En tee mitään.
No prse penkistä ja la tekemän! Ei se sen vaikempaa ole pölö.
Et vaan kestä epämukavuutta eli olet vaan laiska ja viitsimätön!Mitä tämä "vain tekeminen" on mistä neurotyypilliset aina meuhkaa? Tekeminen on aina tahmeaa ja inhottavaa. Sähläämistä, unohtelua, huolimattomuusvirheitä. Tulee vain pahempi mieli kun siivoaminen aiheuttaa pahemman kaaoksen kuin siivoamatta jättäminen. Epämukava on olla vaikka istuisinkin vain sohvalla.
Lääkkeet tekee mulle tuon, että senkus tekee. Ei sitä tarvitse ajatella. Olen siis "vaan tehnyt" asioita nyt puoli vuotta. Miten naurettavan helppoa voi ollakaan, naurattaisi siis jos ei itkettäisi että 35 vuotta tämä ei ollut mahdollista. Toki monessa asiassa epävarmuus ja itseluottamuksen puute edelleen sabotoi tekemistä, sitä kuonaa ja pettymyksiä, negatiivista palautetta ym. ehti kertyä kuitenkin aika pitkältä ajalta. Työt sujuu, opiskelinkin aika pitkälle hampaat irvessä ja itku kurkussa, mutta se kaikki muu elämän ja arjen sekavuus. Ja stressi, se on jatkuvasti ollut tapissaan, ihan ilman syytäkin. Toisaalta tullut varmaan osaltaan tarpeesta peittää itsensä ja suoriutua yli omien voimien. Lääke vähentää stressiäkin, tässä huomasi selvän eron. Pää ei jauha kokoajan satasella sataa asiaa. No, pienten onnistumisten kautta eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Väärä diagnoosi tai sitten myös joku muu sen rinnalla. Epävakaa persoonallisuus.
Siksi lääkkeet ei toimi
Ensinnäkin lääkkeet ainoastaan eivät "toimi". Ne eivät mitenkään "paranna" ADD:tä. Ne ainoastaan helpottavat oireita.
Jos kuitenkin kyky hallita itseään ja päivärytmit on sekaisin, on nettiaddiktiota päällä eikä minkäänlaista rytmiä elämässä tai tekemisissä, niin tottakai lääkkeet ei toimi.
ADD:stä kärsivälle pitää opetella olemaan itselle oma vanhempi/äiti. Eli rutiinit kehiin. Eli joka päivä pitää oikeastaan tehdä samat asiat. Eli herätys, hampaiden pesu, suihkut, ruuanlaitto, siivoukset. Kaikki pitää kirjata ylös ja suunnitella milloin tekee.
Kuonaa, pettymyksiä ja negatiivista palautetta kertyy kaikille olipa ADHD tai ei. Aidosti ihmettelen sitä miten tässäkin ADHD-keskustelussa puhutaan asioista. Ihan kuin muilla ihmisillä ei olisi mitään ongelmia ja haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuonaa, pettymyksiä ja negatiivista palautetta kertyy kaikille olipa ADHD tai ei. Aidosti ihmettelen sitä miten tässäkin ADHD-keskustelussa puhutaan asioista. Ihan kuin muilla ihmisillä ei olisi mitään ongelmia ja haasteita.
Käy lukemassa käypähoitoa,tai adhd-liiton sivuja.
Kyllä ne erot on suuria normaaleihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Kuonaa, pettymyksiä ja negatiivista palautetta kertyy kaikille olipa ADHD tai ei. Aidosti ihmettelen sitä miten tässäkin ADHD-keskustelussa puhutaan asioista. Ihan kuin muilla ihmisillä ei olisi mitään ongelmia ja haasteita.
Ongelmia on mahdoton ymmärtää ellei ole omakohtaista kokemusta. Lapsen kautta pääsee lähelle, mutta ei silti päänsisälle missä se kaaos on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites muuten ADD/ADHD-naiset, onko teillä luontaisesti vahva libido? Pari eri tapausta on on tullut elämänpolulla vastaan, ja molemmat olivat kyllä äärimmäisen aktiivisia sillä saralla. Vaikka täysin erityyppisiä ihmisiä olivat muuten, niin tämä seikka yhdisti heitä kokemukseni perusteella.
En ehtinyt aikoinaan keskustella aiheesta sen tarkemmin heidän kanssaan, joten olisi kiva tietää oliko kyseessä vain sattuma.
Ei ole, päinvastoin se yleinen energiattomuus ja saamattomuus jatkuu sukupuolielämäänkin. Kun aloin asiaa miettiä tajusin, että on 13 vuotta kun olen viimeksi harrastanut seksiä miehen kanssa. En ole aseksuaali tai mitään, mutta en vaan saa aikaiseksi yrittää löytää vakimiestä tai seksiseuraa, joten olen ilman. Kaikki voimat menee töistä selviytymiseen joka tapauksessa.
Yksi juttu mulla on mikä saa saamaan aikaan: alkoholi. Monet työprojektit on tullut puserrettua loppuun kaljaa tissutellen iiltojen ja öiden tunteina. Mutta olen ollut aikanan lähellä alkoholismia innostuttuani tuosta ainoasta toimivasta lääkkeestä, joten en enää uskalla sitäkään juurikaan käyttää. Ja lääkärin määräämät ADHD lääkkeet ei ole tehneet oikein mitään, paitsi joku aiheutti levottomuutta ja ahdistusta ilman apua itse ongelmiin.
-13, 38 v ADD nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites muuten ADD/ADHD-naiset, onko teillä luontaisesti vahva libido? Pari eri tapausta on on tullut elämänpolulla vastaan, ja molemmat olivat kyllä äärimmäisen aktiivisia sillä saralla. Vaikka täysin erityyppisiä ihmisiä olivat muuten, niin tämä seikka yhdisti heitä kokemukseni perusteella.
En ehtinyt aikoinaan keskustella aiheesta sen tarkemmin heidän kanssaan, joten olisi kiva tietää oliko kyseessä vain sattuma.
Ei ole, päinvastoin se yleinen energiattomuus ja saamattomuus jatkuu sukupuolielämäänkin. Kun aloin asiaa miettiä tajusin, että on 13 vuotta kun olen viimeksi harrastanut seksiä miehen kanssa. En ole aseksuaali tai mitään, mutta en vaan saa aikaiseksi yrittää löytää vakimiestä tai seksiseuraa, joten olen ilman. Kaikki voimat menee töistä selviytymiseen joka tapauksessa.
Yksi juttu mulla on mikä saa saamaan aikaan: alkoholi. Monet työprojektit on tullut puserrettua loppuun kaljaa tissutellen iiltojen ja öiden tunteina. Mutta olen ollut aikanan lähellä alkoholismia innostuttuani tuosta ainoasta toimivasta lääkkeestä, joten en enää uskalla sitäkään juurikaan käyttää. Ja lääkärin määräämät ADHD lääkkeet ei ole tehneet oikein mitään, paitsi joku aiheutti levottomuutta ja ahdistusta ilman apua itse ongelmiin.
-13, 38 v ADD nainen
Minulla työt veivät seksihalut. Kun olin kotona, niin riitti jaksaminen ja teki mielikin, mutta kun menin töihin, niin ei riittänyt millään voimia haluihin. Ja vaikka olisikin tehnyt mieli, niin keho päätti sulkeutua. Olisin kaivannut vain läheisyyttä ja yhdessä oloa, mutta se ei silloiselle puolisolleni riittänyt, seurasi riitoja ja lopulta ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuonaa, pettymyksiä ja negatiivista palautetta kertyy kaikille olipa ADHD tai ei. Aidosti ihmettelen sitä miten tässäkin ADHD-keskustelussa puhutaan asioista. Ihan kuin muilla ihmisillä ei olisi mitään ongelmia ja haasteita.
Tutkimuksissa on arvioitu, että adhd-lapset saavat moninkertaisesti negatiivista palautetta suhteessa ikätovereihin. Eikä se ole ihmekään. Sillä on arvioitu olevan merkittävät vaikutukset itsetuntoon, voidaan puhua ilmiöstä, ei yksittäisistä palautteista, vaan toistuvasta, todellisesta, yleisestä ilmiöstä. Ei ole tarpeen vähätellä muiden vaikeuksia ja haasteita, kaikilla niitä on. Nämä ovat niitä, joita valitettavasti liittyy tähän ja ne ovat ainakin itselläni nähtävissä.
Lääkkeet vei multa yöunet. Oli pakko lopettaa niiden ottaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullle määrättiin bentsot käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Mullle määrättiin bentsot käyttöön.
Dhd tutkimuuksia eii voi tehdä vielä ku on ollu about 6 vuottta putkeen kännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kärsin myös samasta. Raivostuttavat ja raskasta välillä, mutta oikealla asenteella pääsee pitkälle. Tiedän kuulostaa typerältä, ja niin se kuulosti minustakin joskus. Mutta oikeasti. Kun vaan jaksaa tehdä töitä sen eteen että löytäisi ne itselle sopivat keinot selvitä arjesta, sekä ne omat aidot kiinnostuksen kohteet. Koska varmaan ADD henkilönä tiedät, että sitä tuppaa ylikeskittymään asioihin jotka kiinnostavat. Lääke ei saa sinua löytämään omia vahvuuksiasi ja toimintatapojasi, tai asennettasi muuttumaan. Jos ajattelet että mistään ei tule mitään, ei lääke saa tätä ajatusta häviämään. Lääke auttaa keskittymään kun itse niin haluat. Ja niihin asioihin joihin haluat. Omalla kohdalla auttaa myös urheilu. Tärkeää on mielestäni keksiä ne rutiinit ja keinot jotka auttaa hoitamaan myös ikävät asiat.
Minulla toimii esimerkiksi opiskeluissa joku ns. "Palkinto" jonka annan itselleni kun saan asioita hoidettua. Vaikka sekin on aika palkitsevaa jo itsessään kun vaan jaksaa opiskella ja huomaa sen tuoman edistyksen. Huomaa että pystyy keskittymishäiriöstä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuonaa, pettymyksiä ja negatiivista palautetta kertyy kaikille olipa ADHD tai ei. Aidosti ihmettelen sitä miten tässäkin ADHD-keskustelussa puhutaan asioista. Ihan kuin muilla ihmisillä ei olisi mitään ongelmia ja haasteita.
Tutkimuksissa on arvioitu, että adhd-lapset saavat moninkertaisesti negatiivista palautetta suhteessa ikätovereihin. Eikä se ole ihmekään. Sillä on arvioitu olevan merkittävät vaikutukset itsetuntoon, voidaan puhua ilmiöstä, ei yksittäisistä palautteista, vaan toistuvasta, todellisesta, yleisestä ilmiöstä. Ei ole tarpeen vähätellä muiden vaikeuksia ja haasteita, kaikilla niitä on. Nämä ovat niitä, joita valitettavasti liittyy tähän ja ne ovat ainakin itselläni nähtävissä.
Pysy paikoillasi, ole hiljaa, älä pyöri, katse eteenpäin, voitko olla normaalisti, älä melua, tee kuten muut, miksi et voi olla niin kuin muut... Näitä on kuultu ja vaikka pienenä ne eivät heti vaikuttaneet ja ulospäin näytti ettei edes kuule, niin kyllä ne kasautuu ja syö sisältä. Jossain vaiheessa oppii itse toistamaan itselleen noita lauseita.
Yhä edelleen jokainen minulle vastannut on vain vahvistanut jo olemassa olevaa käsitystäni siitä, miten tämän oireyhtymän ongelmat nostetaan muiden ongelmien yli. Ettäkö ADHD-lapset ovat ainoita, jotka saavat toistuvasti negatiivista palautetta? Muut eivät? Muilla ei ole vaikeuksia elämässään, arjen hallinnassa, keskittymisessä?
Jokaisella on omat vaikeutensa, mutta ADHD on nostettu jalustalle ja yhdeksi muotidiagnoosiksi. Liittynee nykyajan medikalisaatioon. Jokainen ei toivottu ominaisuus ja piirre pitää saada diagnoosiksi, jotta olisi kivempi olla. Sama ilmiö näkyy siinä, että normaaleihin, elämään kuuluvien vastoinkäymisten aiheuttamat normaalit reaktiot pitää saada diagnoosin muotoon. Esimerkiksi on normaalia olla surullinen jos omainen kuolee, mutta nykyäänhän se on heti masennus ja ahdistuneisuushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites muuten ADD/ADHD-naiset, onko teillä luontaisesti vahva libido? Pari eri tapausta on on tullut elämänpolulla vastaan, ja molemmat olivat kyllä äärimmäisen aktiivisia sillä saralla. Vaikka täysin erityyppisiä ihmisiä olivat muuten, niin tämä seikka yhdisti heitä kokemukseni perusteella.
En ehtinyt aikoinaan keskustella aiheesta sen tarkemmin heidän kanssaan, joten olisi kiva tietää oliko kyseessä vain sattuma.
Ei ole, päinvastoin se yleinen energiattomuus ja saamattomuus jatkuu sukupuolielämäänkin. Kun aloin asiaa miettiä tajusin, että on 13 vuotta kun olen viimeksi harrastanut seksiä miehen kanssa. En ole aseksuaali tai mitään, mutta en vaan saa aikaiseksi yrittää löytää vakimiestä tai seksiseuraa, joten olen ilman. Kaikki voimat menee töistä selviytymiseen joka tapauksessa.
Yksi juttu mulla on mikä saa saamaan aikaan: alkoholi. Monet työprojektit on tullut puserrettua loppuun kaljaa tissutellen iiltojen ja öiden tunteina. Mutta olen ollut aikanan lähellä alkoholismia innostuttuani tuosta ainoasta toimivasta lääkkeestä, joten en enää uskalla sitäkään juurikaan käyttää. Ja lääkärin määräämät ADHD lääkkeet ei ole tehneet oikein mitään, paitsi joku aiheutti levottomuutta ja ahdistusta ilman apua itse ongelmiin.
Mitä lääkkeitä kokeilit ja millaisilla annoksilla?
Minulla alkoi vasta joskus neljännellä viikolla vaikuttaan concerta. Tai silleen sii settä sen tajus, varmaan vaikutti jo aiemmin mutten vana itse huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärä diagnoosi tai sitten myös joku muu sen rinnalla. Epävakaa persoonallisuus.
Siksi lääkkeet ei toimiEnsinnäkin lääkkeet ainoastaan eivät "toimi". Ne eivät mitenkään "paranna" ADD:tä. Ne ainoastaan helpottavat oireita.
Jos kuitenkin kyky hallita itseään ja päivärytmit on sekaisin, on nettiaddiktiota päällä eikä minkäänlaista rytmiä elämässä tai tekemisissä, niin tottakai lääkkeet ei toimi.
ADD:stä kärsivälle pitää opetella olemaan itselle oma vanhempi/äiti. Eli rutiinit kehiin. Eli joka päivä pitää oikeastaan tehdä samat asiat. Eli herätys, hampaiden pesu, suihkut, ruuanlaitto, siivoukset. Kaikki pitää kirjata ylös ja suunnitella milloin tekee.
Tämä on totta. Varsinkin tuo rutiini-juttu. Huomaan itsessäni että joka päivä täytyy tehdä samat asiat samaan aikaan jotta asiat sujuu. Ihan heräämisestä nukkumaanmenoon asti. Lopulta olen tottunut näihin rutiineihin niin, että ne tulevat melkein automaattisesti. Huomaan myös että oloni on hyvin levoton ja epämukava jos joudun jotenkin poikkeamaan rutiineista. Esim opiskeluissa kaikki eivät aina ymmärrä että miksi minun pitää aina tehdä asiat tietyssä järjestyksessä ja tiettyyn kellonaikaan. Olen esimerkiksi päättänyt, että joka päivä alan hoitaa kouluhommia klo 5. Jos menee vähänkin yli tuon viiden, niin koko homma on melkein pilalla. Lopetan myös aina tiettyyn aikaan.
Tämä on yksi syy myös sille miksi töissä teen mielelläni vaan yhtä vuoroa. Näin päivät ja rutiinit säilyy samana.
Vierailija kirjoitti:
Yhä edelleen jokainen minulle vastannut on vain vahvistanut jo olemassa olevaa käsitystäni siitä, miten tämän oireyhtymän ongelmat nostetaan muiden ongelmien yli. Ettäkö ADHD-lapset ovat ainoita, jotka saavat toistuvasti negatiivista palautetta? Muut eivät? Muilla ei ole vaikeuksia elämässään, arjen hallinnassa, keskittymisessä?
Jokaisella on omat vaikeutensa, mutta ADHD on nostettu jalustalle ja yhdeksi muotidiagnoosiksi. Liittynee nykyajan medikalisaatioon. Jokainen ei toivottu ominaisuus ja piirre pitää saada diagnoosiksi, jotta olisi kivempi olla. Sama ilmiö näkyy siinä, että normaaleihin, elämään kuuluvien vastoinkäymisten aiheuttamat normaalit reaktiot pitää saada diagnoosin muotoon. Esimerkiksi on normaalia olla surullinen jos omainen kuolee, mutta nykyäänhän se on heti masennus ja ahdistuneisuushäiriö.
Et näköjään tiedä asiasta mitään. ADHD/ADD ihmisen aivot toimivat eritavalla kuin muiden. Tämä on ihan tieteellisesti tutkittu juttu. Välittäjäaineet toimivat eri tavalla. Tämä myös selittää sen miksi suurin osa tapauksista esiintyy ihmisillä joiden suvussa tätä on, tai keskosilla.
Sinulla varmasti välillä on keskittymisen kanssa ongelmia. Kerro se kymmenellä niin saat ADHD/ADD ihmisen. Lisäksi tuohon ei kuulu oireena pelkkä keskittymiskyvyttömyys tai ylivilkkaus kuten usein virheellisesti luullaan. Oireita on monia muitakin.
Itsellä esimerkiksi esiintyy myös motorisia häiriöitä, muistiongelmia, impulsiivisuutta, väsymystä sekä pakkoliikkeitä. Lisäksi moni kärsii tämän poikkeavan välittäjäainetoiminnan johdosta myös masentuneisuudesta ja alakulosta. Ja nämäkään oireet eivät ole mitään pieniä. Ne eivät ole oireita joita tulee jokaiselle joskus. Ne ovat koko ajan. 24/7 päivän jokainen minuutti ja sekunti. Ne ovat jokaisen päivän jokaista hetkeä haittaavia oireita. Sinä et oikeasti osaa edes kuvitella millaista vaivan kanssa on elää.
Kiitos jokaiselle joka avasi omia tunteitaan tänne. Ette tehneet sitä minun tai lapseni takia mutta nämä omat kokemuksen ovat kullan arvoitus kun koitan ymmärtää omaa lastani. Noita ADHD-liiton sivuja olen lukenut, mutta ne eivät kerro mitä lapseni kokee, hänellä kun ei ole ADHD. Se vain oli ainut mitä psykologilla oli antaa kun ADD:lle ei omia sivuja ole.
Nro 4.