Lue keskustelun säännöt.
Suoraan sanottuna v*tuttaa olla YKSINÄINEN
17.05.2014 |
Varsinkin nyt kun alkaa kivat terassikelit. Kotona, kotona, kotona...ei yhtäkään ystävää jonka kanssa jakaa lämpimät kesäillat, arvostella miehiä, jutella likkojen juttuja, käydä juoksulenkillä.
Tutulla polttarit muutaman viikon päästä. YLLÄTTÄEN minä en saanut kutsua. Koskaan ei tule viestiä missä joku pyytäisi illanistujaisiin, ei koskaan.
Kommentit (70)
Tuttu tunne. Lapsi isällään ja olen yllätys, yllätys: kotona. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää syntymäpäivää 2! Tiedän tunteen, mullakin useampi syntymäpäivä mennyt yksin.
Miksi yksinäiset eivät viihdy toisten yksinäisten seurassa?
Mä en todellakaan ymmärrä mistä tämä johtuu, mielelstäni olen ihan normaali. Toki tykkään ottaa kuppia ja mennä aika paljon, siis TYKKÄISIN jos olisi joku jonka kanssa mennä.
olen ehdottanut töissä yhteistä laivareissua lähimmälle työkaverille, ei kiinnosta. Muutamalla hyvänpäiväntutulla on pienet lapset, eivät saa koskaan hoitajaa lapsilleen eikä muutenkaan kiinnosta lähteä minnekään.
mulla ollut näin jo kauan, kauan. Kaikki tutut on miehen kautta, yhtään omaa kaveria tai tuttavaa ei mulla ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitetaanko me lappu otsaan vai 5?
5, aikuisiällä on aika vaikea löytää uusia ystäviä. En haluaisi olla kenellekään mikään "velvollisuusystävä", vaan ihminen, jonka kanssa viettää aikaa tai tehdä kivoja juttuja yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:28"]
Miksi yksinäiset eivät viihdy toisten yksinäisten seurassa?
[/quote]Samasta syystä kuin ei-yksinäisetkään eivät viihdy yksinäisten seurassa.
Täällä vähän sama. Ystäviä on pari mutta välimatkaa on yli 100km. Ennen lapsia mulla oli tosi vilkas seuraelämä. Muutettiin vauvauutisten jälkeen 'kotipaikkakunnalle' ja täällä ei oo ketään ketä voisi pyytää illalla käymään lasillisella lasten mentyä nukkumaan. Tuttavia on kyllä vaan ei kavereita, ystäviä. Kauheaa tästä tekee se että oon tosi sosiaalinen ja tilanne ahdistaa todella.. hohhoijjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:32"]
Mä en todellakaan ymmärrä mistä tämä johtuu, mielelstäni olen ihan normaali. Toki tykkään ottaa kuppia ja mennä aika paljon, siis TYKKÄISIN jos olisi joku jonka kanssa mennä.
olen ehdottanut töissä yhteistä laivareissua lähimmälle työkaverille, ei kiinnosta. Muutamalla hyvänpäiväntutulla on pienet lapset, eivät saa koskaan hoitajaa lapsilleen eikä muutenkaan kiinnosta lähteä minnekään.
mulla ollut näin jo kauan, kauan. Kaikki tutut on miehen kautta, yhtään omaa kaveria tai tuttavaa ei mulla ole.
ap
[/quote]
Komppaan täysin, kuin olisin itse kirjoittanut!
- 3
Te yksinäiset viestittelettekö te itse koskaan tuttavillenne, kutsutteko kylään, onnitteletteko merkkipäivinä, soitatteko? Käyttekö ihmisten ilmoilla, yritättekö millään tavalla solmia ystävyyssuhteita ja oletteko sosiaalisesti aktiivisia ja ulospäinsuuntautuneita? Vai odotatteko vain että teidät huomioidaan jotenkin? Jonkun toisen täytyy olla aloitteen tekijä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, yksin täälläkin. Viimeisten vuosien aikana loputkin vähät ystävät ovat lakanneet pitämästä yhteyttä. Toisaalta en jaksa niitäkään ns ystäviä joiden seurassa ei voi olla oma itsensä ja pitää varoa sanomisiaan jatkuvasti, ettei tule paha mieli. Onneksi on ees sukulaiset ja perhe
Mä toisinaan yritän saada seuraa. Vasta ehdotin yhdelle tutulle tapaamista taidenäyttelyssä ja hän tuntui innostuvan. Kuitenkin samana päivänä perui vedoten lapsen sairastumiseen. Menin yksin ja pidin näyttelystä.
Monella muulla hieman samaa, että ehdottamani tapaaminen ei sovi tai tuntuu, että on vaikeaa sen toisen saada aikaa järjestetettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä! Toiset on viihteellä. Minä en koskaan.
Ei ole ketään kenen kanssa mennä.
Elämä menee ja vanhaksipiiaksi sitten jään..
Ja jos pyritte itse aktiivisesti tutustumaan ihmisiin, niin ovatko nämä ulkoisesti ja sosioekonomisesti ns. omaa tasoanne vai ehkä sittenkin liian "laadukkaita" teille?
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:25"]
Sama juttu täällä. Mulla on tänään synttärit, mutta ei ketään kenen kanssa juhlia =(
[/quote]
Onneksi olkoon! Minulla oli alkukuusta synttärit, jotka vietin kotona, yksin.
En edes muista koska olisin synttäreitä juhlinut.
Sepä se kun niihin itse tekemiin aloitteisiin tulee aina kieltävä vastaus. Siihen pettymykseen kun ei totu. Sitten lopulta ei viitsi enää edes kysyä.
Edes mun vanhemmat, isovanhemmat eikä sisarukset ei käy vaikka kahvilla. Sekin riittäisi. Ja pyydetty on, asuvat lähellä.
Viihdyn kyllä yksinkin mutta joskus olisi kiva jos olisi joku jolle soittaa tai joka lähtisi vaikka leffaan.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 21:37"]
Te yksinäiset viestittelettekö te itse koskaan tuttavillenne, kutsutteko kylään, onnitteletteko merkkipäivinä, soitatteko? Käyttekö ihmisten ilmoilla, yritättekö millään tavalla solmia ystävyyssuhteita ja oletteko sosiaalisesti aktiivisia ja ulospäinsuuntautuneita? Vai odotatteko vain että teidät huomioidaan jotenkin? Jonkun toisen täytyy olla aloitteen tekijä?
[/quote]
Just tänään rohkaistuin ja soitin yhdelle ihmiselle, josta en ollut kuullut kuukausiin. Ei selvästikään ollut kiinnostunut seurastani. Ja hän oli juuri se ainoa ihminen, jonka kanssa kävin viime vuonna iltakävelyllä.
(En ole ap.)
Sama juttu täällä. Mulla on tänään synttärit, mutta ei ketään kenen kanssa juhlia =(