Onko kummilapsella velvollisuutta muistaa kummiaan?

Hyi mahdoton miten kiittämättömiä ja törkeitä kummilapsia! Ymmärrän ettei synttäreitä aina muista mutta ei sitä nyt rahaa kerjätä! Älä anna enää senttiäkään kun et kerran kelpaa elämäänkään mukaan

Luin "onko kummituslapsella velvollisuutta muistaa kummiaan"... No ei ole...

En minä ainakaan ole koskaan kummejani muistanut, ei jotenkin ole edes mielessä käynyt koskaan. Tosin on siitä yli viisi vuotta varmaankin kun kummejani viimeksi näin, enkä koskaan ole edes jutellut kummien kanssa (muuten kuin nämä tavalliset "miten koulu menee" yms.). Teinityttö olen.

Kertoisitko 3 vielä perustelut? Muistatko sinä itse omaa kummiasi? Oletko itse kummi?

Ap

Onpa ihanaa, kun ei tarvitse olla kenenkään kummi. Ei tarvitse surra sen enempää sitä lahjojen kuppaamista kuin kiittämättömyyttäkään.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 02:09"]

Kertoisitko 3 vielä perustelut? Muistatko sinä itse omaa kummiasi? Oletko itse kummi?

Ap

[/quote]

Anteeksi, en siis osannut ottaa tuohon itse asiaan kantaa, vaan että kummituslapsella ei ole velvollisuutta muistaa kummiaan... mautonta vitsailua, olen pahoillani. -3

Ei kai siihen ole velvollisuutta, mutta tuo osoittaa kyllä jo todella huonoa makua. Mielestäni voisit vaikka suoraan sanoa valmistuneelle, miltä korttinsa tuntui. Kyllä nuorenkin on opittava elämästä sen verran, että tajuaa mitä on hyvä ja mitä huono käytös. Itsekään en ole juuri lahjoilla kummiani muistanut, paitsi jouluna ja tasavuosisynttäreinä. Joka synttäri kyllä laitan kortin ja näemme useita kertoja vuodessa.

Olen 3kymppinen nainen ja aina ollut läheisissä väleissä kummeihini. Kumpikin kummipariskuntani asuu kaukana. Lähetän heille jouluna ja merkkipäivonä kortit, ja lisäksi muutaman kerran vuodessa kuvia lapsestani. Kyllä yhteydenpito kuuluu mielestäni kummallekin osapuolelle.

^^jatkan vielä; toisaalta kumpikaan isosisarukseni ei ole ollut vuosiin yhteydessä kummeihinsa. Puolin eikä toisin.

Riippuu juuri siitä kuinka läheisiä kummeista on lapsille tullut. Itse olen kummina lopettanut lasten muistamisen kun ovat tulleet aikuisiksi - siis ylioppilasjuhlat ja/tai 18-vuotissyntymäpäivät ovat olleet viimeiset tilaisuudet joihin olen osallistunut ja lapsia muistanut. Olisin toki voinut jatkaakin jos kummilapset olisivat itse olleet aktiivisia, mutta mitään velvollisuutta minulla ei omasta mielestäni enää ole. Jos hääkutsuja tulee niin niihin tietysti menen, mutta lahjani tuskin poikkeaa muille annettavista lahjoista.

Joillakin tuntemillani ihmisillä on läheisiä suhteita kummilastensa kanssa (kaikki lapsettomia). Käsitykseni mukaan vanhemmilla on ollut suuri merkitys sille että näistä suhteista on tullut tärkeitä ja pitkäkestoisia. Vanhemmat ovat mm kutsuneet kummeja usein kylään esim illallisen merkeissä ja muutenkin järjestäneet kummin ja lapsen kahdenkeskeisiä tapaamisia. Sinuna en noteeraisi kummilapsesi lähettämää korttia mitenkään tai jos osoite on tiedossa niin onnittelukortin voisin lähettää. Kummin velvollisuudet loppuvat kun lapsesta tulee täysi-ikäinen ja normaalit ihmissuhteet ovat vuorovaikutussuhteita, eivät hyväksikäyttösuhteita.

ps. olen aina luullut että krokotiilin kyyneleet ovat tekoitkua, olenko väärässä.

Minusta kummin ei "tarvitse" antaa enää rahaa/lahjoja sen jälkeen kun kummilapsi on päässyt ripille. Poikkeuksena valmistuminen ylioppilaaksi tms, mutta vain siinä tapauksessa että juhliin on kutsuttu ja muutenkin yhteyttä pidetty. Älä anna enää yhtään rahaa, todella huonoa käytöstä.

Minulla on yhdeksän kummilasta ja vain kolme pitää oma-aloitteisesti yhteyttää minuun säännöllisesti ja muistavat AINA niin joulut, kuin nimi- ja syntymäpäivät, muille olen ollut pelkkä lahja- ja raha-automaatti.

Luulen, kaiken johtuvan kummilapsen vanhemmista ja kotikasvatuksesta, miten he suhtautuvat lapsensa kummiin. Lapsihan jatkaa niitä perinteitä mitä lapsena on oppinut.  Jotkut kummilapset tai vanhemmat jopa kerjäävät  taloudellista tukea  ja lähettelevät tilinumeroita juhlapäivinään.

Minun kummilapseni ovat jo nyt aikuisia ja nuo kolme ovat todella ihania ja nyt kummius jatkuu ystävyytenä - kutsuvat omiin perhejuhliinsa "kunniavieraaksi", kertovat suuren rakkautensa, vauva uutiset ja muut henk.koht. asiat mitä heille kuuluu, eivätkä he koskaan ole pyytäneet tai edes vihjanneet rahasta tai lahjasta. Kivana yllätyksenä he jopa järjestivät perheeni kanssa jopa 50v. synttärit.

Muiden kummilapsien kohdalla olen tiukentanut lahja-ja rahahanoja jo aikoja sitten, kun yhteydenotot ovat aina olleet yksipuolisia ja käytetään kummiutta vain taloudellisesti hyväksi tai lähetellään tilinumeroita.

"ps. olen aina luullut että krokotiilin kyyneleet ovat tekoitkua, olenko väärässä."

Olet oikeassa! :)

Valmistujaisjuhlia ei varmaankaan järjestetä ja silti isovanhemmat yms haluavat onnitella ja siksi sinäkin sait kortin.

Ei minunkaan kummilapset ole minua muistaneet mutta en koe sitä mitenkään ikävänä.

Velvollisuutta muistaa ei todellakaan ole.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 01:25"]

Olen 4-kymppinen (lapseton tahtomattani) ja kolmen, nyt jo aikuisten ihmisten kummitäti. Olen ollut näiden kummilasten elämässä mukana syntymästä lähtien, viettänyt yhteistä aikaa ja antanut vanhemmillekin vapaata ja tukea. Muistanut merkkipäivät, joulut, valmistujaiset ja ilahduttanut arkisempinakin päivinä ja kulkenut suruissakin tukena - en velvollisuudentunteesta, vaan rakkaudesta. Ehkäpä tämä kummina oleminen on ollut myös eräänlaista "terapiaa", koska en voi saada koskaan omia lapsia. Mutta vuosia olen jo surrut sellaista asiaa, että minua, kummina, ei muisteta koskaan. Heidän ollessa lapsia, en sitä odottanutkaan (ehkä enemminkin vanhemmilta), heidän ollessa teini-ikäisiä taas ajattelin että ei ole aikaa, on kaverit ja menot.. Nyt sitten aikuisena ottavat yhteyttä vain jos tarvitsevat rahaa tai apua (esim. muutto). Tänään tuli kortti, jossa kummilapsi ilmoitti valmistuvansa opinnoistaan. Juhliin ei kutsuttu mutta tilinumero oli kortissa, jossa toivottiin osallistumista ulkomaanmatkan rahoittamiseen. Itkin krokotiilin kyyneleitä. Viimeksi olen ollut kontaktissa häneen yli 3 vuotta sitten (ei vastaa puheluihini tai viesteihini). Onko kummin rooli olla vain "pakollinen paha" ja "pankkiautomaatti"..? Olen jo vuosia odottanut, että saisinpa "edes" joulutervehdyksen tai synttärionnittelut, mutta ei mitään :(

[/quote]mikäli ei kutsuta niin ei silloin lahjojakaan. Miksi et ole pitänyt yhteyttä kummilapseen. Yleensä kummit kutsutaan . Mulla 2 täysikäistä kummilasta, eivät muista, en ala ikinä enää kummiksi.

Olen nyt 24 vuotias ja neljästä kummistani elossa on 3 heitä en juurikaan muuten muista, kun käymällä yhden luona kampaajalla ja toisen tapaan sinä isovanhemmillani. Jouluna kaikki 3 saa pienen paketin kun joulun alla nähdään :) ikinä en ole heiltä rahaa pyytänyt.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 01:58"]

Luin "onko kummituslapsella velvollisuutta muistaa kummiaan"... No ei ole...

[/quote]mikäli kummitäti muistaa nimi syntymäpäivät ,joulut jne niin onhan se kohteliasta laittaa myös kortti. Kysellä muutenkin kuulumisia. Kummi voi myös pýytää leffaan, teatteriin, syömään jne ts pitää yhteyttä muulloinkin kun tiettyinä päivinä kortilla.

Nää kummikeskustelut on kyllä avanneet ainakin mun silmiä. Aihe on ajankohtainen, sillä meillä on pieni vauva, jolle juuri nimettiin kummit. Mulla on aina ollut olemattomat välit omiin kummeihini, joten jotenkin olin ajatellut, että se on ennen kaikkea kummeista kiinni, miten läheiseksi kummisuhde muodostuu. Nyt vasta oon tajunnut, miten suuri merkitys on myös lapsuudessa vanhempien innolla olla lapsen kummien kanssa tekemisissä.

Itse toivon läheisiä välejä lapsen ja kummiensa välille. Ja nimenomaan sitö, että meidän lapsella olisi se joku tuttu ja turvallinen aikuinen, jonka kanssa puhua silloin, kun omille vanhemmille puhuminen nolottaa tai vanhemmat ovat puheenaiheena. En tosiaan odota heiltä mitään lahjoja tai rahaa, vaan nimenomaan lapsen kanssa yhdessäoloa ja mahdollisesti käytännön apua lapsen juhlien yms toteuttamisessa.

Minusta on tärkeetä, että lapsi kasvaa muidenkin turvallisten aikuisten kuin omien vanhempiensa vaikutuksessa.

En lapsena ikinä kummejani muistanut, muuta kuin kiitin kauniisti, jos jotain sain heiltä. Näin on minun mielestäni ihan oikein, enkä todellakaan odota, että minun kummilapseni kohtelisivat minua mitenkään erityisesti. Heillä on omat vanhempansa ja isovanhempansa, joita on tärkeintä muistaa ja kummia heidän ei todellakaan tarvitse enää erityisesti miellyttää.