Lue keskustelun säännöt.
Onko mitään järkeä olla suhteessa kun mies kokee mun puheet avioliitosta painostamisena
20.12.2020 |
Kolme vuotta yhdessä, ollaan 40+. Kummallakin vakava parisuhde oli tavoitteena alunperin ja käsittääkseni edelleen. Molemmilla on omat asunnot mutta käytännössä asutaan melko iso osa ajasta yhdessä. Miehen lapsiin (asuvat äidillään pääosin) olen tutustunut ja on ihan hyvät välit ja vaikuttavat pitävän minusta. Eivät enää pieniä lapsia, erosta on aikaa ja suhtautuvat myönteisesti siihen ajatukseen, että isällä on uusi kumppani.
Minusta tuntuu monin tavoin hölmöltä olla keski-iässä seurustelusuhteessa. Kaipasin vakiintunutta suhdetta, yhteistä kotia, avioliittoa. En ole sellainen nainen, joka vaan tumput suorana odottaa miehen kosintaa vaan olen monesti puhunut toiveistani miehelle. Vastaus on ollut ja edelleen "älä painosta" tai "en ole valmis vielä". Samalla mies kuitenkin huomioi, kertoo rakastavansa, on arjessa hellä ja huomaavainen. Jokin kuitenkin hänellä tökkii jos kolmen vuoden jälkeen kokee puheet avioliitosta ja yhteenmuuttamisesta painostavana.
Olenko ihan hullu kun olen tällaisessa suhteessa vaikka toivon avioliittoa?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei. Tee selväksi miehelle jos ei tietyn ajan sisällä sitä tule niin se on siinä. Tälläset kannattaisi ottaa aina etukäteen puheeksi niin ei tule tuhlattua aikaa.
Etukäteen minkä? Etukäteen ennen tapailua? Etukäteen ennen seurustelun aloittamista? ”Meikätyttö se sitten haluaa naimisiin, ettäs tiedät jo!”. Pöhkönähän tuollaista puheeksi ottajaa siinö vaiheessa pidettäisiin.
Mitäs pöhköä siinä on kertoa etukäteen mitä odottaa? Minulla seurustelun tarkoitus on ainakin johtaa avioliittoon, jos toinen ei halua samaa ei ole koko tapailua syytä aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei. Tee selväksi miehelle jos ei tietyn ajan sisällä sitä tule niin se on siinä. Tälläset kannattaisi ottaa aina etukäteen puheeksi niin ei tule tuhlattua aikaa.
Etukäteen minkä? Etukäteen ennen tapailua? Etukäteen ennen seurustelun aloittamista? ”Meikätyttö se sitten haluaa naimisiin, ettäs tiedät jo!”. Pöhkönähän tuollaista puheeksi ottajaa siinö vaiheessa pidettäisiin.
Mitäs pöhköä siinä on kertoa etukäteen mitä odottaa? Minulla seurustelun tarkoitus on ainakin johtaa avioliittoon, jos toinen ei halua samaa ei ole koko tapailua syytä aloittaa.
Aivan - tapailu on vain tapailua kunnes nuo asiat on keskusteltu selväksi.
Tyhmien naisten pillu kelpaa aina, minulle on periaate että naimisiin menen vielä toisen kerran, ja mies saa joko omata samanlaisen arvomaailman tai sitten etsiä sen naimattoman pillun. Mies menee naimisiin kun tarpeeksi hyvä nainen on käsissä, se on sitten se seuraava teidän jälkeen jotka ihmettelette miksei se nyt suostu naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ahdistun jokaisesta avioliittoon haluavasta naisesta. Juridiset syyt ovat olemassa, mutta mitään muuta hyötyä avioliitosta ei ole. Mitä järkeä? Voisiko joku ihan rehellisesti vastata.
Itsellä on kokemusta kahdesta avoliitosta, jossa olisin halunnut naimisiin. En sanallakaan painostanut koska minusta se on miehen asia. En ole mikään vanhanaikainen muuten mutta minusta se että haluaa naimisiin on osoitus rakkaudesta ja halusta elää loppuelämä yhdessä. Jos roikutaan epämääräisessä ollako vai eikö olla suhteessa niin se ei vaan sovi minulle. Molemmat avomiehet ovat exiä ja toinen heistä meni nopeasti naimisiin ja perusti perheen. En halua enää vakavaan suhteeseen jos se ei johda mihinkään. Yhtä hyvin voi olla vapaa ja tehdä mitä haluaa kenen kanssa haluaa. Varsinkin kun talous on kunnossa niin ettei mitään elättäjää tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa turvata oman kotinsa lapsilleen hänen kuolemansa jälkeen. Avioehtokaan ei sulje pois lesken asumisoikeutta.
Tämä on ainoa syy miksi kuvittelisin, että mies ei halua naimisiin.
Jos tää on todellinen syy, neuvoisin ap:ta että lähde. Hänhän on vain piikapuolen asemassa. Lapset toki tärkeitä, mutta kyllä uusiosuhteessa nimenomaan se parisuhde on ykkönen. Sen varaan rakentuu kaikki.
Katso hetki vielä miten käy. Kyllä tuossa ajassa mies tietää tahtooko avioitua vai ei. Avioehtoa suositan.
Itsekin mentiin 45+ ikäisinä kummankin kakkosavioliittoon, ei siinä kumpikaan joutunut maanitella, kiristää tms. Oltiin oltu yhdessä vain vuosi, mutta hyvin tää on kestänyt vaikka välillä räiskyykin. Mulla lapsi, miehellä ei.
Omalla suvullasi on tuskin mitään jaettavaa jos et ole törmännyt mitä törkeimpiin ja ahneimpiin sukulaisiin. Sanotaan, että vasta erotessaan tietää minkälälaisen ihmisen kanssa on ollut naimisissa, lisäisin tähän vielä sen, että vasta kuollessaan sukulaiset näyttävät todellisen karvansa.