Onko mitään järkeä olla suhteessa kun mies kokee mun puheet avioliitosta painostamisena

Vierailija kirjoitti:

No minkäs ikäisiä ap:n miehen lapset ovat, jos he eivät enää ole pieniä lapsia.

Ja mies on vasta 45+ ja erosta on aikaa?

Jos on jo kerran eronnut kaveri, ei varmaan ole vähäisintäkään intoa enää sitoutua pysyvästi avioliiton kautta toiseen ihmiseen.

Avioliitto ei muuta asioita miksikään.

Ihmiset elävät avoliitossa vaikka heillä on useampiakin lapsia.

Ap:n aloitus on pelkkä hölmöilevä provo.

Ei ole mikään provo, jos nainen haluaa miehen kanssa naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa turvata oman kotinsa lapsilleen hänen kuolemansa jälkeen. Avioehtokaan ei sulje pois lesken asumisoikeutta.

Tämä on ainoa syy miksi kuvittelisin, että mies ei halua naimisiin.

Aloituksessa sanottiin, että molemmilla on omat asunnot, joten tuo ei voi olla se syy.

No mehän emme täällä tiedä onko tarkoitus vaikka muuttaa siihen miehen asuntoon. Tätähän ap ei ole kertonut. Yllättävän usein nämä naimisiin haluavat naiset muuttavat nimenomaan miehen omistamaan kämppään eikä päinvastoin. Toki ap voi ehdottaa naimisiinmenoa ja yhteenmuuttoa ap:n omistamaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ahdistun jokaisesta avioliittoon haluavasta naisesta. Juridiset syyt ovat olemassa, mutta mitään muuta hyötyä avioliitosta ei ole. Mitä järkeä? Voisiko joku ihan rehellisesti vastata.

Ahdistutko, jos se avioliitoa toivova nainen olisi nainen, jota myös rakastaisit? Tai sanoisitko (valheellisesti) "rakastan sinua" naiselle, jonka kanssa et haluaisi mennä naimisiin mutta hän haluaisi?

Ihan uteliaisuudesta kysyn. Minusta on vaikea ymmärtää tätä mentaliteettia, että samalla koetaan että rakastetaan kumppania mutta avioliitto on asia jota ei voi edes ajatella tai siitä keskustella.

Ap

Kyllä ahdistun, koska avioehto on monelle naiselle osoitus epäluottamulsesta, mitä se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ahdistun jokaisesta avioliittoon haluavasta naisesta. Juridiset syyt ovat olemassa, mutta mitään muuta hyötyä avioliitosta ei ole. Mitä järkeä? Voisiko joku ihan rehellisesti vastata.

Ahdistutko, jos se avioliitoa toivova nainen olisi nainen, jota myös rakastaisit? Tai sanoisitko (valheellisesti) "rakastan sinua" naiselle, jonka kanssa et haluaisi mennä naimisiin mutta hän haluaisi?

Ihan uteliaisuudesta kysyn. Minusta on vaikea ymmärtää tätä mentaliteettia, että samalla koetaan että rakastetaan kumppania mutta avioliitto on asia jota ei voi edes ajatella tai siitä keskustella.

Ap

Miksi liität rakkauden taloudelliseen sitoumukseen? Rakastaminen on tunne, avioliitto on sopimus ja ainakin minä (nainen) ahdistuisin, jos rakastamiseeni liitettäisiin erilaisia ehtoja kuten avioliitto tai yhteinen asuntolaina.

Jotenkin ap vaikutat nyt siltä, että haluat sitoa ihmisen itseesi ja kun tämä ei tottele, niin sinä koet, että sinua ei rakasteta. Mieti, miksi sinulle yhteiskunnan asettamat ehdot parisuhteelle ovat niin tärkeät, että ne sivuuttava mies ei mielestäsi rakasta tarpeeksi.

Meillä oli ihan sama tilanne. Uusioperhe, yli 40 v. Mies ei halunnut naimisiin, minä halusin. Minä sitten kosin 3 v päästä ja sanoin, että en jatka suhdetta muuten. Menimme naimisiin. Mies muutti jo siinä akussa aikoinaan minun omistamaani asuntoon ja piti omansa vuokralla. Avioehtokin on. Tästä on jo monta vuotta ja ihan hyvin on mennyt. Hänellä oli vain joku päähänpinttymä siitä naimisiinmenosta siinä aluksi.

Kerrohan mikä estää muuttamasta yhteen ilman avioliittoa ? Ei yhtään mikään. Ja onko tarkoitus muuttaa yhteen yhdessä hankittuun asuntoon vai sinun/miehen. Siinä kun ihan oikeasti on sitten  avioliitolla iso merkitys ja ihan ajatellen miehen perillisiä, joita hänellä on, sinulla ei.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Tee selväksi miehelle jos ei tietyn ajan sisällä sitä tule niin se on siinä. Tälläset kannattaisi ottaa aina etukäteen puheeksi niin ei tule tuhlattua aikaa.

Etukäteen minkä? Etukäteen ennen tapailua? Etukäteen ennen seurustelun aloittamista? ”Meikätyttö se sitten haluaa naimisiin, ettäs tiedät jo!”. Pöhkönähän tuollaista puheeksi ottajaa siinö vaiheessa pidettäisiin.

Avioliitto kertoo koko maailmalle sitoutumisen tasosta (symbolisesti nyt ainakin). Jos mies ei halua naimisiin, se johtuu siitä, ettei nainen herätä tarpeeksi vahvoja tunteita ja tarvetta ottaa askelta eteenpäin. Eli olet todennäköisesti ihan kiva kumppani miehelle, mutta et niin tärkeä, että hän olisi valmis virallistamaan suhteenne.

Siis 3 vuotta jo ja omat asunnot? Ei toimi tämä ei.

Kaikki ihmiset eivät halua naimisiin. Se ei todellakaan tarkoita sitä, ettei toista rakastaisi. Jos itselle on avioliitto suhteen pääehto, niin se kyllä kannattaa sanoa jo ihan ensimmäisenä päivänä kun alkaa seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ahdistun jokaisesta avioliittoon haluavasta naisesta. Juridiset syyt ovat olemassa, mutta mitään muuta hyötyä avioliitosta ei ole. Mitä järkeä? Voisiko joku ihan rehellisesti vastata.

Ahdistutko, jos se avioliitoa toivova nainen olisi nainen, jota myös rakastaisit? Tai sanoisitko (valheellisesti) "rakastan sinua" naiselle, jonka kanssa et haluaisi mennä naimisiin mutta hän haluaisi?

Ihan uteliaisuudesta kysyn. Minusta on vaikea ymmärtää tätä mentaliteettia, että samalla koetaan että rakastetaan kumppania mutta avioliitto on asia jota ei voi edes ajatella tai siitä keskustella.

Ap

Miksi liität rakkauden taloudelliseen sitoumukseen? Rakastaminen on tunne, avioliitto on sopimus ja ainakin minä (nainen) ahdistuisin, jos rakastamiseeni liitettäisiin erilaisia ehtoja kuten avioliitto tai yhteinen asuntolaina.

Jotenkin ap vaikutat nyt siltä, että haluat sitoa ihmisen itseesi ja kun tämä ei tottele, niin sinä koet, että sinua ei rakasteta. Mieti, miksi sinulle yhteiskunnan asettamat ehdot parisuhteelle ovat niin tärkeät, että ne sivuuttava mies ei mielestäsi rakasta tarpeeksi.

Vauvapalstallakin toitotetaan sitä totuutta, että avioliittoon haluamaton mies ei halua juuri sen hetkisen naisen kanssa naimisiin, mutta menee seuraavan kanssa heti tai vähintäänkin pettää seitsemän naisen kanssa päivittäin. Vauvapalstalla ei uskota siihen, että mies ei rakasta tarpeeksi, jos ei halua naimisiin. Tämä ei ole oma mielipiteeni, mutta olen tämän lukenut 99% viesteistä, jotka liittyy mieheen, joka ei halua naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ahdistun jokaisesta avioliittoon haluavasta naisesta. Juridiset syyt ovat olemassa, mutta mitään muuta hyötyä avioliitosta ei ole. Mitä järkeä? Voisiko joku ihan rehellisesti vastata.

Ahdistutko, jos se avioliitoa toivova nainen olisi nainen, jota myös rakastaisit? Tai sanoisitko (valheellisesti) "rakastan sinua" naiselle, jonka kanssa et haluaisi mennä naimisiin mutta hän haluaisi?

Ihan uteliaisuudesta kysyn. Minusta on vaikea ymmärtää tätä mentaliteettia, että samalla koetaan että rakastetaan kumppania mutta avioliitto on asia jota ei voi edes ajatella tai siitä keskustella.

Ap

Miksi liität rakkauden taloudelliseen sitoumukseen? Rakastaminen on tunne, avioliitto on sopimus ja ainakin minä (nainen) ahdistuisin, jos rakastamiseeni liitettäisiin erilaisia ehtoja kuten avioliitto tai yhteinen asuntolaina.

Jotenkin ap vaikutat nyt siltä, että haluat sitoa ihmisen itseesi ja kun tämä ei tottele, niin sinä koet, että sinua ei rakasteta. Mieti, miksi sinulle yhteiskunnan asettamat ehdot parisuhteelle ovat niin tärkeät, että ne sivuuttava mies ei mielestäsi rakasta tarpeeksi.

Ihanan järkevä nainen. Että minä pidän omilla aivoilla ajattelevista naisista. ♥️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata kovin kauan jahkailla, jos miestä ei kerran avioliitto kiinnosta ja sinä sitä haluat. Mies ei todennäköisesti vain halua naimisiin (ainakaan sinun kanssasi). Kohta joku toki sanoo, ettei tuossa ikäryhmässä ole enää ollenkaan miehiä, jotka haluaisivat naimisiin, joten jos jätät nykyisen, olet ikuisesti yksin...

No niin, saman sanoi mieskin tässä tänään iltapäivällä kun keskustelimme asiasta. Että "jos erosimme, mieti miten yksinäinen olisit". Ei siis ihan noilla sanoilla mutta viesti oli tuo. Mitä enemmän sitä mietin, sitä kauheammalta tuntuu.

Ap

TÄMÄ ratkaisi asian! Törkeä äijä on jo ajatuksen tasolla suunnittelemassa eroa. Jätä se!

Tuo avioliiton jättäminen myöhemmäksi olisi ok, mutta eri asunnoissa asuminen ei olisi. Minulle olisi tärkeämpää asua yhdessä ja jakaa arki joka päivä. Siinä on pidemmän päälle molemmille myös taloudellista hyötyä. Miksi ette ole muuttaneet vielä yhteen? Pitäisikö sen tapahtua ensin?

Vierailija kirjoitti:

Jos suhteessa on kaikki muuten kunnossa, niin mitä avioliitto muuttaisi paremmaksi? Minä olen myös 40+ -ikäinen nainen, eron jälkeen jo viidettä vuotta uudessa suhteessa. Emme asu yhdessä, enkä edes enää ajattele, että me muuttaisimme yhteen. Avioliittoa voisin juridisista syistä harkita, mutta nyt kun leskeneläkettäkin ollaan poistamassa, niin ihan heti ei tule mieleen perustetta mennä naimisiin. Ehkä sitten, jos naimisissa oleminen on edellytys samaan vanhainkotiin pääsemiselle... Muuten kaikki toimii hyvin näin, suhde on vakava ja vakiintunut.

Jos rakastaa toista tosissaan ja haluaa sitoutua elämään loppuelämänsä yhdessä, mitä syitä on olla menemästä naimisiin?

Itsehän päädyin naimisiin, kun mies tarpeeksi kauan painosti. Ja vieläkin välillä, 8 vuoden avioliiton jälkeen mietin että oliko pakko...  yhteen oltiin jo sitä ennen muutettu, sekin miehen painostuksesta.

Olen nainen. Ja oikeasti, olisin ihan onnellinen (ja olin) parisuhteessa, jossa rakastetaan, mutta kummallakin omat kodit. Ja avioliitto, kun yhteisiä lapsia ei ole aikomus hankkia, se on täysin turha instituutio. Meillä kummallakin on aikuisia lapsia, ja voi vitjat mitä lakimiessäätöä tämä avioliitto on aiheuttanut. On toi lesken asumisoikeus jota ei saa kumotuksi edes testamenttitoiveella, ja sitten on vielä "huoltovelvollisuus" puolison suhteen.

Ymmärrän niin miesystävääsi. Miks pitää laittaa lelut yhteen. En ymmärrä.

Jos toinen ei oo valmis, nii silloin ei painosteta. Luulis typerämpiki tajuavan tuon. Jos avioliitto on siulle tärkeempi kui tuo mies, nii eroo ja lähe juoksee toiste miesten perää. :) Kuinka pitkään luulet avioliiton, jossa toinen o painostettu alttarille, kestävän? Ei oo mikää ihme, et avioliitoista nii moni päättyy eroon, ku 36 kuukauden jälkeen alkaa painostaminen…

Vierailija kirjoitti:

Kerrohan mikä estää muuttamasta yhteen ilman avioliittoa ? Ei yhtään mikään. Ja onko tarkoitus muuttaa yhteen yhdessä hankittuun asuntoon vai sinun/miehen. Siinä kun ihan oikeasti on sitten  avioliitolla iso merkitys ja ihan ajatellen miehen perillisiä, joita hänellä on, sinulla ei.

Mies estää. Ap kirjoitti, ettei mies suostu edes puhumaan yhteenmuutosta.

Ymmärrän kummankin toiveen, sekä aloittajan että miehen, oli eri toiveet tai tavoitteet - aloittajalla oli eri käsitys. Johtaako se sitten yhteen tai eroon. 

Kuulostaa tutulta. Meidän parisuhteessa minä hermostuin 5 vuoden jälkeen ”viikonloppusuhteeseen”, jossa minä reissasin miehen luo. Hänellä oli isompi asunto, joten sikäli ihan ymmärrettävää. Muutimme yhteen ja meillä on mennyt oikein hyvin.

Sanoin jo suhteen alussa, etten aio olla yli 10 vuotta tyttöystävä/avovaimo ja mies tietää ja muistaa tämän. Välillä otan naimisiinmenon puheeksi eikä mies suostu edes puhumaan siitä. Kesällä tulee 10 vuotta yhteiseloa ja jos emme ole silloin naimisissa, minä lähden. Häitä en halua, piipahdus maistraattiin riittää.

Olemme 47-vuotiaita, yhdessä siis lähes 10 vuotta, ei lapsia yhdessä eikä erikseen. Minä tienaan selvästi miestä enemmän ja minulla on enemmäna, joten ero vaikuttaisi hänen talouteensa selvästi. Jos menisimme naimisiin, avioehto olisi itsestäänselvyys. Jos mies ei halua kanssani naimisiin, mutta on liian vätys sanoakseen sen, olkoon. Pärjään hyvin itsekin.