Ajatuksia ystävyydestä, autatko ystävääsi jos hänellä on avun tarve?
Ja vaikka matkaan menisi muutama euro? Jos on paha tilanne ja toinen tarvitsee apua?
Tätä tässä puntaroin kun tuntuu mahdottomalta tämä tilanne.
En pysty siihen mihin pitäisi pystyä.
Kommentit (8)
Itse lähdin välittömästi matkaan kun ystävä oli sairas.
Kävin kaupassa ja pidin seuraa.
Ap
Valitettavasti en. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, ja autettavat yksilöt ei koskaan opi. Minullakin on murheeni, mutten rasita niillä muita. Enkä halua olla muille mikään raukkaparka. Saa suuttua ja loukkaantua tästä, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti en. Kannettu vesi ei kaivossa pysy, ja autettavat yksilöt ei koskaan opi. Minullakin on murheeni, mutten rasita niillä muita. Enkä halua olla muille mikään raukkaparka. Saa suuttua ja loukkaantua tästä, jos haluaa.
Ei tästä ole kyse.
Aina. Joka kerran. Aina siihen saakka, kunnes olin se, joka tarvitsi apua ja selkä käännettiin. 30 vuotta ja yhden kerran tarvitsin apua - en saanut. En itse pyydä sitä kovin herkästi.
Riippuu, mistä roikkuu.
Autan aina, jos voin, ja/tai pystyn, mutta jos kyse on jostain asiasta, johon vaaditaan ystävältäni myös omaa panostusta, kuten motivaatiota, halua, yrittämistä yms. eikä sitä irtoa, vaikka miten yrittäis, vääntäis, ja kääntäis, niin ei minullakaan riitä motivaatio, eikä energia yrittää auttaa häntä, ellei hän itse halua/viitsi tehdä omaa osuuttaan.
Sellainen on kuluttavaa, ja lopulta syö myös oman motivaation.
Happinaamari aina itselle ensin, sitten vasta voi auttaa muita. Jos tilanne on oikeasti mahdoton niin ei voi auttaa. Sua itseäsi ei auta jos sä laitat viimeiset eurosi tuollaiseen. Joku kompromissi pitäis löytyä.