Lue keskustelun säännöt.
Te joita kohdellaan aikuisena todella eriarvoisesti sisaruksiin nähden vanhempien taholta!”
20.12.2020 |
Otsikosta voisi luulla että taas joku kitisee pienistä. Mutta nyt kitisen isoista.
Mulla on lapsuudesta lähtien ollut perheessä syntipukin rooli vaikka olen ollut lapsista kiltimpi, tunnollisempi, ahkerampi ja kohtelias vahemmille. Aina oli vaan ajatus että X (minä) ei tarvitse, X:lle ei tarvitse ostaa, X pärjää vanhoillakin kengillä jne. Sisarus oli kaikessa suosikki.
Aikuisena asetelma on nyt päässyt todella pahaksi. Olen kolmisen kertaa avannut keskustelua vanhempien suuntaan että tää on epäreilua, ja ne on johtaneet hirveään hyökkäykseen mua kohtaan jossa haukuttiin maan rakoon. Enää en uskalla puhua.
Mä en ole saanut 18v täytettyäni yhtään rahaa koskaan, en yhtään synttärilahja, en yhtään joululahjaa, en siis mitään tukea tai apua.
Sisarus on saanut koko ajan kuukausirahaa, isot koulurahat, synttärirahat. Tässä viimeisen 15v aikana hänelle on ostettu kolme autoa ja kaksi asuntoa, toki siis niin että edellinen on myyty vaihtaessa uudempaan.
t olemme työssäkäyviä eikä taloudellinen tilanne eroa, eli se ei selitä että sisaruksella menisi huonosti. Vanhempani perustelee näitä hankintoja ihmeellisesti, siis tyyliin sisarus nyt vaan tarvitsee asuntoa enemmän, sisarus nyt tykkää ajella uudella autolla, sisarus nyt niin kovasti halusi uuden pyykinpesukoneen jne. Olisihan minäkin halunnut jos olisi kysytty mutta ei ole! Nämä aina tehdään mun selän takana ja sit äitini soittaa mulle ja kertoo ylpeillen hankinnasta samalla näitä perustelujaan esitellen.
Ei varmaan ole heillä tarkoitus olla tieten tahtoen ilkeä, mutta tuo ajattelutapa jäi lapsuudesta päälle, eli se että minä en tarvitse mitään (siis heidän mielestään) mutta sisarus tarvii.
Vanhemmat kiistävät epäreiluuden ja suorastaan valehtelevat suuttuneena (kyllähän suakin on autettu!) jos asiasta kysyin. Enää en kysy.
Onko muilla samanlaista? En enää keksi muuta keinoa kun laittaa välit jäihin. Puhe ei auta kun kaikki kiistetään ja hyökätään mun kimppuun.
En nyt siis halua olla mikään vanhempien syöttiläs ja maksattaa heillä kaikkea mutta olisi kiva että edes JOSKUS mua jotenkin huomioitaisiin. Tuntuu pahalta että mä en saa synttäripäivänä edes onnittelutekstaria. Sisarus saa 2000e synttärilahjan joka vuosi.
Kommentit (202)
Täällä samaa. Itse liian kiltti, en koskaan sano vanhemmille vastaan, olen kohtelias.
Sisarus on röyhkeä, ottaa kysymättä, rikkoo jopa lakia... Häntä paapotaan ja rahallisesti autetaan (vaikka tienaa hyvin!!).
Itse kituutan pienellä palkalla, sairastelen paljon (traumaa ym ja oikeita vakavia sairauksia) jne...
En voi käsittää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Nalle 1983 kirjoitti:
Näkyy olevan ihan yleinen juttu, että perheessä on se yksi suosikkilapsi ja sitten se toinen joka on vaan vaivaksi. Eihän sille mitään voi, voi vaan toivoa ja odottaa että edes perinnönjaossa sais sitten jotain.
En saa perinnönjaossa mitään, on jo tehty testamentti jossa kaikki menee sisarukselle. Lakiosaa voin tapella, en tiedä jääkö sitä. ApKoita jotenkin todistaa, että on saanut jo ennakkoon paljon rahaa. Tosin lahjoittaahan saa verovapaasti tiettyjä summia kenelle haluaa vuosittain vai oliko jonkin vuoden välein. Itselle tokaistiin talviasuttavasta lomahuvista, että se jää siskolle, sillä on perhe. Itse ole käyttänyt pari kertaa kesässä toista ns. vanhaa kylmä mökkiä, millä ei ole kuin "homemökin arvo " eli ei mitään arvoa, saatikaan että voisi käyttää.
Tämä on tosi yleistä. Ihan oikeasti. Meilläkin molempien suvuissa tämä on oikein tapa, osa
Kun kirjoitat mikä b:llä alkava sukupolvi tuota häiriintynyttä tapaa harjoittaa, niin koko ketju poistoon.
Eivät kestä mitään kritiikkiä ja ovat häikäilemättömiä toimissaan. Poistoon poistoon poistoon vaan kaikki kritiikki.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä kanssasi, väitän että soittaessaan sinulle lukuisista hankinnoistaan, he ovat tieten tahtoen ilkeitä. Kyllä he tiedostavat, että sisaruksesi saa enemmän kuin sinä ja varmasti he tiedostavat ne syytkin sille. Valitettavasti sinä et asialle voi tehdä muuta kuin tyytyä osaasi ja katsella tuota sivusta tai sitten katkaista suhteet. Ihmettelen miksi et ole tehnyt sitä jo?
Olen vähän ehkä... no, jarkyttynyt ajatuksesta että tuo on tahallista. Ehkä se sitten on. Ja jos joku kertoisi mulle häntä kohdeltavan noin niin varmaan sanoisin että sua kiusataan.
Mutta tää kuvio on ollut AINA. Jo lapsuudessa. Mitä ne kiusaavat vanhemmat saa itselleen tästä että polkevat toista lastaan? Ap
Nuo kuviot nimenomaan alkavat jo varhaislapsuudesta. Yksi lap
Tämähän se on. Meillä yksi sisaruksista (nuorin) meinasi kuolla synnytyksessä ja tätä traumaa on nyt 40 vuotta painottuu vastaavalla tavalla. Minulle on esikoisena kerrottu, että minähän kyllä pärjään. Pakkohan se on, ilman tukea. Mutta sisaruksista olen parhaiten pärjännytkin. Tuo eniten tuettu ei tule koskaan pärjäämään omillaan.
Välit vaan poikki. Niin olen itsekin tehnyt. Omalle äidille vanhin lapsi on syntipukki, joka on saatanasta seuraava. Sitten on se tunneroskis, jonka niskaan dumpataan kaikki sisäinen paska ja nuorimmaiset lellivauvat. Ei kiinnosta olla osana tuota kuviota.
Joka perheessä tai vähintään suvussa pitää olla yksi sylkykuppi johon kaikki saavat vihansa ja muut kielteiset tunteensa purettua tai pilkattua ja naurettua. Ajattele sitä yhdenlaisena terapiatyönä. Jos et sinä olisi pskasankona, olisivat piruja työpaikoillaan tai muualla. Jos pärjäät omillasi, ota etäisyyttä, elä omaa elämääsi. Puhun omasta kokemuksestani. Sinulla on ainutkertainen elämä elettävänä, keskity siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuule, ei ne lopeta eikä tilanne tästä muutu. Todennäköisesti siirtävät kaiken omaisuutensakin siskosi nimiin, ettei perittävää jää. Lahjaverosta voit käräyttää siskosi, mutta muuta et voi. Paitsi irrottautua sairaasta kuviosta ja jatkaa elämääsi ilman heitä.
Vierailija wrote:
Lapsien kohtelusta vielä sen verran, että mikään ei ole vastenmielisempää kun femakkojen vouhotus tyttöjen oikeuksista ja sekopäinen vashtoaminen, että tyttöä ei vaan sorrera. Tämä voi johtaa jopa täysin päinvastaiseen tilanteeseen ja saatetaan syyttää syrjimisestä, vaikka mitään sellaista ei ole.
Meistäkin kuiskuteltu vaikka mitä, mutta häpeilemättä sanon että en pidä tytön sortamisena sitä, että opetan olemaan kulkematta alasti kotona ja menkkajuttuja ei tarvitse toitotraa kaikkien kuullen.
Myös perseen keikutukset ja twerkkaukset on out kotona vanhempien edessä. Voi mitä tiukkapipoisuutta!
Itseasiassa hänellä on ollut etuoikeuksia, kuten on maksanut vähemmän yhteisiin kuluihin, mitä poika aikoinaan samoilla tuloilla, joten se siitä syrjimisestä.
Saattaa näyttää että paspon poikaa enemmän esim. en pyydä häntä keittiötöihin yhtä usein, mut
Niinpä niin. Eli naisten normaaleista fysiologisista ominaisuuksista ei sovi puhua. Ja poika käy töissä ja maksaa siitä, mutta tyttö tekee kotitöitä ja maksaa vähemmän, joten miksi tässä olisi mitään eroa nähtävissä sukupuolten välisessä kohtelussa. Jos nyt ei oteta lukuun sitä että poika saa käydä palkallisissa töissä kodin ulkopuolella ja tyttö joutuu tekemään palkattomia töitä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua kauraa , meillä on niitä kaksi. Yhdeltä sain kurakirjeet niskaani, revitään onnellista elämää.
Mun sisarus on myös nostanut niin sanotusti perintönsä etukäteen ja saanut kaiken avun. Kuskataan lääkäriin, käydään kaupassa ja maksetaan ostokset, hoidetaan hänen lapsiaan, kuskataan hänen tyttöystäväänsä jo parin sadan kilometrin päähän, ostetaan hänelle auto, maksetaan hänen velkojaan ym.ym.
Multa vaaditaan kokoajan jotain, olen joutunut tulemaan jo nuoresta iästä itsenäisesti toimeen, kukaan ei kysy edes tarvitsenko apua, kukaan ei hoidan mun lapsia, kukaan ei tule edes tai muista mun lasten synttäreitä, joudun säästämäön tai ottamaan lainaa auton ostoa varten, syytöksiä tulee kaiken maailman keskityistä ja oletetuista asioista esim kirjoitetusta tekstiviestistä kuten hyvän joulun toivotukseen vastaan: "kiitos", on siinä vanhemman mielestä "väärä äänen sävy". Ym.ym.
oman hyvinvointini puolesta päätin katkaista välit jo aikaa sitten ja voin paljon paremmin, kun ei puhelimen soidessa tarvitse pelätä "mistähän tänään tuuli puhaltaa" tai viestiin vastatessa tarvitse miettiä onko siinä kirjaimien välissä väärä äänen sävy tai olenko vastannut viestiin heti, kun se on lähetetty. Muuten on helvetti irti ja olen täysin paska ihminen.
Juuri myös tuo "olethan sinäkin apua saanut" ja "muistat vain väärin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo kohteli luonnevikaisena eriarvoisesti.
Varmaan epäsuosittu mielipide mutta ne ovat valitettavasti sun vanhempien rahoja joita voivat käyttää miten itse haluavat. En ole itse ikinä edes odottanut rahaa tai materiaa omilta vanhemmilta sen jälkeen kun muutin kotoa pois.
Toisekseen tämä nyt on ilmiselvä provo kun ap "pahentaa" tilannetta koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia kiusaajavsnhempia on suomi täynnä. On yllättävän yleistä tuo. Asia vaan vaietaan koska se on tabu, ja häpeäksi sille syrjitylle lapselle. Oikeasti häpeä kuuluisi vanhemmille, mutta heitä suojelee myytti siitä että vanhempi aina rakastaa lastaan ja haluaa lapselle hyvää. Tosielämässä tuo ei päde ollenkaan aina.
On myös täysin kusipäisiä lapsia jotka olivat hankalia ja itsekkäitä pienenä eikä meno muutu aikuisenakaan. On täällä sellainenkin tabu että vanhemman vain pitäisi sietää ja rakastaa lastaan vaikka olisi minkälainen. Lapsena pitää toki huolehtia mutta ihmissuhde se on siinä missä muutkin. Olen usein miettinyt että millaisia nämä lapsuudestaan valittavat mahtoivat itse olla silloin lapsina ja nuorena. Kauhean huonosti ihmiset kykenevät itsereflektioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia kiusaajavsnhempia on suomi täynnä. On yllättävän yleistä tuo. Asia vaan vaietaan koska se on tabu, ja häpeäksi sille syrjitylle lapselle. Oikeasti häpeä kuuluisi vanhemmille, mutta heitä suojelee myytti siitä että vanhempi aina rakastaa lastaan ja haluaa lapselle hyvää. Tosielämässä tuo ei päde ollenkaan aina.
On myös täysin kusipäisiä lapsia jotka olivat hankalia ja itsekkäitä pienenä eikä meno muutu aikuisenakaan. On täällä sellainenkin tabu että vanhemman vain pitäisi sietää ja rakastaa lastaan vaikka olisi minkälainen. Lapsena pitää toki huolehtia mutta ihmissuhde se on siinä missä muutkin. Olen usein miettinyt että millaisia nämä lapsuudestaan valittavat mahtoivat itse olla silloin lapsina ja nuorena. Kauhean huonosti ihmiset kykenevät itsereflektioon.
Itse vanhempi lapsensa kasvattaa. Tuolla kommentilla vain näytät omat huonot kasvatustaidot ja heikon ymmärryksesi lapsesta ja lapsen kehityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani toitottivat mulle, kjn olin vielä pieni lapsi: "edes omiin vanhempiin ei kannata luottaa". Tämä tuli myös esille heidän teoissaan ja sanoissaan. Valitettavasti mun elämässä ei ole tilaa kieroille ja manipuloiville ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani toitottivat mulle, kjn olin vielä pieni lapsi: "edes omiin vanhempiin ei kannata luottaa". Tämä tuli myös esille heidän teoissaan ja sanoissaan. Valitettavasti mun elämässä ei ole tilaa kieroille ja manipuloiville ihmisille.
Eli välit omaan vanhempaan saa laittaa poikki, jos oma hyvinvointi siitä kohentuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia kiusaajavsnhempia on suomi täynnä. On yllättävän yleistä tuo. Asia vaan vaietaan koska se on tabu, ja häpeäksi sille syrjitylle lapselle. Oikeasti häpeä kuuluisi vanhemmille, mutta heitä suojelee myytti siitä että vanhempi aina rakastaa lastaan ja haluaa lapselle hyvää. Tosielämässä tuo ei päde ollenkaan aina.
On myös täysin kusipäisiä lapsia jotka olivat hankalia ja itsekkäitä pienenä eikä meno muutu aikuisenakaan. On täällä sellainenkin tabu että vanhemman vain pitäisi sietää ja rakastaa lastaan vaikka olisi minkälainen. Lapsena pitää toki huolehtia mutta ihmissuhde se on siinä missä muutkin. Olen usein miettinyt että millaisia nämä lapsuudestaan valittavat mahtoivat itse olla silloin lapsina ja nuorena. Kauhean huonosti ihmiset kykenevät itsereflektioon.
Itse vanhempi lapsens
Ei lapsi ole tyhjä taulu jonka vanhemmat maalaavat. Hyvin paljon vaikuttaa lapsen oma persoona. Kasvatuksella pääsee toki tiettyyn pisteeseen mutta paljon on kiinni pelkästään ihmisestä itsestään.
Vastaan otsikkoon, koska siinä vaikuttaisi olevan kyse eri asiasta kuin aloituksessa. Mua kohdellaan paljon paremmin kuin vanhempaa veljeä. En pidä siitä miten veljeäni arvostellaan tai verrataan minuun, mutta siitä tietenkin pidän että mua tuetaan enemmän taloudellisesti. Koen ansainneeni sen koska olen suorittanut tutkinnot ja tehnyt enemmän töitä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan epäsuosittu mielipide mutta ne ovat valitettavasti sun vanhempien rahoja joita voivat käyttää miten itse haluavat. En ole itse ikinä edes odottanut rahaa tai materiaa omilta vanhemmilta sen jälkeen kun muutin kotoa pois.
Toisekseen tämä nyt on ilmiselvä provo kun ap "pahentaa" tilannetta koko ajan.
Jep, aloitus vielä meni mutta ap:n seuraavat kommentit paljastivat, että fantasiaa vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tämän kuvion valitettavan hyvin sillä sisarukseni saivat aina huomiota ja kehuja samalla kun itse sai taistella huomiosta ylipäätään. Ei siitä ikinä ääneen puhuta jos perheessä kohdellaan lapsia eri arvoisena. He saivat enemmän lahjoja, rahaa ja kehuja samalla kun vanhimpana sisaruksensa koin olevani jonkinlainen esikuva nuoremmille ja koin siitäkin paineita koska perheemme oli muutenkin rikkinäinen ja jatkuvasti oli tunne että mikä minussa on vikana ja miksi mua ei rakasteta. Noh 10 vuotta on nyt kun en ole ollut väleissä vanhempieni kanssa ja sisarukseni eivät ole oppinut ottamaan minkäänlaista vastuuta elämässään ja se näkyy.. on myös osittain omaa syytäni koska mahdollistan sen auttamalla heitä vähän väliä mistäkin ongelmista. Mutta en myöskäön esikoisena voi ja osaa heitä hylätä
Niinpä. Kannattaa sulkea korvat syyttelyistä mitkä tulevat, kun katkaisee välit. Itse tietää omat asiansa parhaiten.
Joku ajattelee, että ei tarvitse käyttäytyä kun ollaan samaa perhettä? Tai että vanhempi on aina oikeassa, vaikkei olisi. Vanhempaa on kunnioitettava missä tilanteessa tahansa. Itse miellän perheenjäsenen samanlaiseksi ihmiseksi kuin muutkin elämässäni, työpaikalla jne. Ihan sama kuka se on, jos käyttäytyy moukasti,en ymmärrä oli kuka tahansa,sisko,serkku,tuttava. Jos aikuinen ei osaa käyttäytyä, opetelkoon. Ei huonoa käytöstä tarvitse sietää, oli kuka tahansa ja välit voi laittaa jäihin.