Harmittaako teitä muita fiksuja työelämän alisuoriutuminen?
Tiedän olevani fiksu ja koulussa/yliopistossa olin ihan hyvä, mutta luonne on sellainen, että en ole osannut hakeutua mihinkään "hyviin" työtehtäviin. en hallitse kyynärpäätekniikka, en pomojen nuolemista, en sosiaalista verkostoitumista jne.
Kommentit (7)
No, en palkkaisi tuollaisella asenteella varustettua ihmistä edes varastoa järjestämään.
Työelämä ei vaadi mitään kyymärpäätekniikoita. Itse olen aina ylennyt työpaikkaa vaihtamalla, eikä minut palkannut uusi esimies ole mistään voinut tietää mistään kyynärpäätaktiikoistani, pomojen nuolemisesta tai sosiaalisista verkostoistani.
Sen sijaan on ollut eduksi, että olen kehittänyt omaa osaamistani, olen tehnyt hyvän hakemuksen ja esiintynyt haastattelussa edukseni.
Noin muuten olen huomannut, että työelämä vaatii erilaisia taitoja kuin opiskelu. Juuri siksi moni kympin oppilas ei ole kympin työntekijä.
Työmyyrä kirjoitti:
Työelämä ei vaadi mitään kyymärpäätekniikoita. Itse olen aina ylennyt työpaikkaa vaihtamalla, eikä minut palkannut uusi esimies ole mistään voinut tietää mistään kyynärpäätaktiikoistani, pomojen nuolemisesta tai sosiaalisista verkostoistani.
Sen sijaan on ollut eduksi, että olen kehittänyt omaa osaamistani, olen tehnyt hyvän hakemuksen ja esiintynyt haastattelussa edukseni.
Noin muuten olen huomannut, että työelämä vaatii erilaisia taitoja kuin opiskelu. Juuri siksi moni kympin oppilas ei ole kympin työntekijä.
Ja sitten käy kuten ap:lle. Hän luulee että koulumenestyksen takia hänellä on tiettyjä oikeuksia työelämässä. Kun muut eivät tunnusta tätä oikeutta, hän katkeroituu.
Kun sillä kympin koulusuorittamisella ei pärjää, pitää osata soveltaa tietoa ja keksiä uutta työelämässä. Siihen ei kyynärpäitä ja nuoleskelua tarvi, vaan itsensä kehittämistä ja epävarmuuden ja kritiikin sietämistä.
En tiennytkään, että työelämäkin alisuoriutuu. Tiesin, että työelämässäkin voi alisuoriutua.
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Työelämä ei vaadi mitään kyymärpäätekniikoita. Itse olen aina ylennyt työpaikkaa vaihtamalla, eikä minut palkannut uusi esimies ole mistään voinut tietää mistään kyynärpäätaktiikoistani, pomojen nuolemisesta tai sosiaalisista verkostoistani.
Sen sijaan on ollut eduksi, että olen kehittänyt omaa osaamistani, olen tehnyt hyvän hakemuksen ja esiintynyt haastattelussa edukseni.
Noin muuten olen huomannut, että työelämä vaatii erilaisia taitoja kuin opiskelu. Juuri siksi moni kympin oppilas ei ole kympin työntekijä.
Ja sitten käy kuten ap:lle. Hän luulee että koulumenestyksen takia hänellä on tiettyjä oikeuksia työelämässä. Kun muut eivät tunnusta tätä oikeutta, hän katkeroituu.
Tuntuu oleva yleistä. Minulla on kollegana perinteinen kympin tyttö, joka on diplari koulutukseltaan. Oikein ahkera ja pedantti työntekijä. Vaan kun asiakkaat eivät ole valmiita maksamaan täydellisyydestä, joten minä laskutan tuplasti häneen verrattuna ja se tietysti näkyy palkassakin.
Itse ajattelen niin, että kyynärpäätekniikkojen hallinta ja muut ylenemiskeinot ovat nimenomaan sitä osaamista, jota työelämä vaatii ja eteneminen erityisesti.
Itsekin olen teoreettisesti lahjakas ja joka työpaikassa olisin saanut hommia tehostettua huomattavasti, mutta minulta puuttuu taidot, joilla päästään johtoasemaan. Eli en ole riittävän osaava ja kyvykäs.