Mä en helvetti pääse täältä koskaan pois! mä en jaksa!
Oon koittanu jo vuoden verran ehtiä asuntoa silleen että joku ottais mut sossun asiakkaana vuokralle, mutta ei. Ihmisille ei kelpaa varma vuokra ja takuu. Ja oon sanonu et tavatkaa ees minut henkilökohtasesti, niin saatte kasvotusten tuntuman siihen millainen ihminen olen. Kun kaikki sosiaalituen varassa elävät ei oo todellakaan pahoja ihmisiä, saattaa sitä perheellisetkin joutua esim. sosiaalituen varaan jos molemmat vanhemmat joutuu työttömiksi.
Nyt koitan ehtii jonkun kiven alta oppisopimuspaikan, jos sattuisin sellaisen löytämään ja pääsisin opiskelemaan, tekemään töitä ja saamaan palkkaa millä voisin rahottaa sitten sitä omaa elämistäni. Toivottavasti tärppää.
Ei helvetti kestä, jos joutuu jäämään koko loppuiäksi tänne vanhempien nurkkiin, kun täällä ei oo todellakaan hyvä olla. Isä alkoholisti ja äiti mielenterveysongelmainen. Epätasapainoinen perhe-elämä. Ja entisenä koulukiusattuna mulla ei ole täällä edes kavereita, pieni paikkakunta ja kaikki muistuttaa siitä kaikesta pahasta.
Nyt oon hoidossa, psykiatrisella puolella, sosiaalityöntekijän kans tekemisissä ja taitaa se mun elämä siihen jäädä et tungen koko loppuelämäni lääkkeitä kurkkuun ja käyn terapiassa ja joudun jäämään tänne...
Kommentit (118)
Sitä jaksaa elää siksi, että joskus sen on vaan muututtava paremmaksi kun tarpeeksi räpiköi. Helppoa ei ole, eikä kivaakaan, mutta onko vaihtoehtoja? Toki voi vetää itsensä narun jatkoksi, mutta eikö ole sama katsoa tää homma ekaksi loppuun? #75
Sitä jaksaa elää siksi, että joskus sen on vaan muututtava paremmaksi kun tarpeeksi räpiköi. Helppoa ei ole, eikä kivaakaan, mutta onko vaihtoehtoja? Toki voi vetää itsensä narun jatkoksi, mutta eikö ole sama katsoa tää homma ekaksi loppuun? #75
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 13:08"]
Lopeta ruikutus. Jos haluat elämässäsi eteenpäin, se pitää tehdä pienin askelin. Aloita siitä, että otat kaupungin tarjoaman asunnon vastaan, sekä ihan minkä tahansa työn - vaikka sen siivoustyön - näin alkuun. Turha valittaa vanhemmistasi, jos et sen vertaa ole valmis tekemään, että itsenäistyisit. Oppisit siinä samalla pitämään itsestäsi ja kodistasi huolen ja saisit jotain käsitystä taloudenpidosta. Samoin voisit jo pikkuhiljaa keräillä huonekaluja ja astioita vaikka kirppiksiltä tai nettihuutokaupoista. Siitä se lähtee. Ei kukaan muukaan ole huipulta aloittanut.
[/quote]
Niinno tänne en pysty ainakaan jäämään... mutta muualta voisin kyllä sen kaupunginkin asunnon ottaa vastaan ja siivoustyön jos nyt ihan pakko olisi vaikka se ei vastaakkaan unelma ammattiani... ja mulla ei ole OLLENKAAN huonekaluja. Et ei tässä olo enää kovin viehättävältä naiselta tunnu...
[/quote] Huonekaluja saa halvalla kierrätyskeskuksesta ja tori.fistä. Kun on aikaa odotella hyvien ja halpojen löytymistä, saa kämpän sisustettua aika nätisti ja hyvällä maulla, vaikka kaikki onkin käytettyä. Tekosyy jälleen. #75, 77
[/quote]
No haluaisin kyllä nättejä ja hyviä huonekaluja, esim. sänky täytyy olla hyvä missä nukkua koska mulla on uniongelmia muutenkin ja hyvät patjat saatava ja tyynyt uusittava tarpeeks usein, että ne tukee kunnolla niskaa ja päätä ja olla muhkeavat. En oo noihin kierrätys keskuksen ja torin huonekaluihin tutustunu, voi ollakin ihan hyviä. :) mutta auttaakos sosiaalitoimisto saamaan mitään huonekaluja alle...? en haluaisi lattialla ainakaan enää nukkua yhtään, kun en saa siinä kunnolla nukutuksi ja se on tosi paha juttu, kun kertyy vaan univelkaa ja unettomuus ongelmat jos pahenee. Ja parisängyn myös tietysti haluan, aikuisena ihmisenä. Ei mitään lasten sänkyä enää.
Mitään tekosyitä en ole kuule tänne kirjoittanut. Niin on turha minusta väittää! mä olen vaan kertonut realistisesti että mihin asioihin kykenen ja mihin en. Se ei ole tekosyytä. Se on vain realismia. Kyllä ihminen tietää, mitkä jutut on sille oikein ja millon mennään päin puuta, eikä tunnu yhtään omalta iteltään tai hyvälle.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:31"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 13:08"]
Lopeta ruikutus. Jos haluat elämässäsi eteenpäin, se pitää tehdä pienin askelin. Aloita siitä, että otat kaupungin tarjoaman asunnon vastaan, sekä ihan minkä tahansa työn - vaikka sen siivoustyön - näin alkuun. Turha valittaa vanhemmistasi, jos et sen vertaa ole valmis tekemään, että itsenäistyisit. Oppisit siinä samalla pitämään itsestäsi ja kodistasi huolen ja saisit jotain käsitystä taloudenpidosta. Samoin voisit jo pikkuhiljaa keräillä huonekaluja ja astioita vaikka kirppiksiltä tai nettihuutokaupoista. Siitä se lähtee. Ei kukaan muukaan ole huipulta aloittanut.
[/quote]
Niinno tänne en pysty ainakaan jäämään... mutta muualta voisin kyllä sen kaupunginkin asunnon ottaa vastaan ja siivoustyön jos nyt ihan pakko olisi vaikka se ei vastaakkaan unelma ammattiani... ja mulla ei ole OLLENKAAN huonekaluja. Et ei tässä olo enää kovin viehättävältä naiselta tunnu...
[/quote] Huonekaluja saa halvalla kierrätyskeskuksesta ja tori.fistä. Kun on aikaa odotella hyvien ja halpojen löytymistä, saa kämpän sisustettua aika nätisti ja hyvällä maulla, vaikka kaikki onkin käytettyä. Tekosyy jälleen. #75, 77
[/quote]
No haluaisin kyllä nättejä ja hyviä huonekaluja, esim. sänky täytyy olla hyvä missä nukkua koska mulla on uniongelmia muutenkin ja hyvät patjat saatava ja tyynyt uusittava tarpeeks usein, että ne tukee kunnolla niskaa ja päätä ja olla muhkeavat. En oo noihin kierrätys keskuksen ja torin huonekaluihin tutustunu, voi ollakin ihan hyviä. :) mutta auttaakos sosiaalitoimisto saamaan mitään huonekaluja alle...? en haluaisi lattialla ainakaan enää nukkua yhtään, kun en saa siinä kunnolla nukutuksi ja se on tosi paha juttu, kun kertyy vaan univelkaa ja unettomuus ongelmat jos pahenee. Ja parisängyn myös tietysti haluan, aikuisena ihmisenä. Ei mitään lasten sänkyä enää.
Mitään tekosyitä en ole kuule tänne kirjoittanut. Niin on turha minusta väittää! mä olen vaan kertonut realistisesti että mihin asioihin kykenen ja mihin en. Se ei ole tekosyytä. Se on vain realismia. Kyllä ihminen tietää, mitkä jutut on sille oikein ja millon mennään päin puuta, eikä tunnu yhtään omalta iteltään tai hyvälle.
[/quote]
Sos.tsto auttaa huonekalujen hankkimisessa. Usein omilleen muuttavat ihmiset saavat tietyn suuruisen maksuosoituksen esim. paikalliseen kierrätyskeskukseen, tai yhteistoiminnassa kierrätyskeskuksen kanssa asiakas saa perushuonekalut: pöydän, tuolit, sängyn ym, ja kustannukset maksaa sossu.
Aika harvassa paikassa sos.tsto maksaa uusia huonekaluja, jos ei ole erityisen painavia syitä (lääkärintodistus).
Nyt vittu oikeesti ap. Aikuisten sänky pitäis saada yhteiskunnan varoilla, koska HALUAT. Mee töihin ja osta sitten aikuisten sänky niin kuin muutki aikuiset, eli palkkatulolla. Luulis nyt että tuossa tilanteessa riittäis että on jokin sänky...
Tän on pakko olla provo. Ei kukaan oo noin pälli. :D
Tän on pakko olla provo. Ei kukaan oo noin pälli. :D
Mitä vittua? Sossun pitäisi kustantaa sulle mukava sänky ja tyynyt? Ihanko Hästens kelpaisi?
Sä et viimeksikään tuntunut tajuavan sitä, että sossun velvollisuutena ei ole kustantaa sulle mitään kivaa, mukavaa tai ylimääräistä. Sossun tehtävänä ei ole antaa sulle sellaista kivaa "keskivertoelämää", koska se pitää ansaita itse! Liki jokainen joutuu kiipeämään latvasta sinne puuhun ja kestämään niitä huonompia työpaikkoja tai pienempiä kämppiä. Et sä voi olettaa saavasi "unelmatyötä" ensimmäiseksi kunnolliseksi työpaikaksi!
Tavallaan mun käy hirveesti sääliksi AP:ta, jonka elämä on noin ikävässä jamassa.
Mutta voi nyt sentään, kun ei se sossun tehtävä ole sitä sinun elämääsi järjestää! Sossu voi auttaa PERUSTOIMEENTULON tukemisessa, mutta sossu ei sinulla kämppää ja unelmaduunia etsi. Omasta asenteesta ja työstä se on kiinni. Huonekaluja tarvisit, mutta haluaisit kivoja huonekaluja ja kivan sängyn. Vinkki; mene töihin! Sillä muutkin niitä hankkii.
Etsi itsellesi työ sieltä Helsingistä ja muuta vaikka väliaikaisasuntoon. Aina JONKUN työn saat, oli se sitten siivoja tai tehdastyöntekijä. Kun sinulla on palkkatuloja, voit hakea omaa asuntoa. Kaupungilta sitä et saa, joten valmistaudu henkisesti maksamaan 600-900€ vuokraa yksiöstäsi. Näin sinulla on jo työ JA asunto JA olet päässy Helsinkiin. Sitten alat etsiin parempaa työtä, parempaa asuntoa jne. Opiskelet siinä samalla jotain. Jatkat sitä niin kauan, kunnes olet tyytyväinen. Näin kaikki muutkin elämässään etenee.
Nyt tunnut vaan odottavan, että sinulle tipahtaa taivaalta oppisopimuspaikka Helsingistä jostain unelmapaikasta, sossu etsii sinulle 400€ yksiön ja elämäsi voi alkaa. Voin luvata sinulle, että tuolla ajattelutavalla saat odottaa aika kauan.
Ei se tuppukylän sossu taida sulle sitä hienoa asuntoa maksaa toiseen kaupunkiin. Ne maksaa sen asunnon tasan siihen tuppukylään. Muuttoavustusta ne sulle varmaan antaa jos asunnon löydät, mielellään haluavat susta eroon. Toivovat varmaan että vanhempas lähtis samaa matkaa sinne kaupunkiin.
Joo, harva sitä pääsee suoraan haluaansa kaupunkiin opiskelemaan unelma-ammattiinsa asuen sossun maksamassa vuokra-asunnossa ja nukkumaan sossun maksamassa parisängyssä ja pehmeissä tyynyissä. Useat joutuvat pyrkimään useampaan kertaan opiskelupaikkoihin, eivätkä kultalusikka suussa syntyneetkään välttämättä pääse ikinä haluaansa alaa opiskelemaan. Tyypillisesti opiskelijat asuvat soluasunnoissa ja asuntoloissa, harvat yksityisiltä vuokratuissa huoneistoissa, ja tekevät kaikenlaisia hanttihommia opiskelun ohella ja loma-aikoina. Siinä ei pahemmin silloin sängyn leveyksiä eikä patjojen ja tyynyjen laatuja valikoida eikä niiden vaihtovälejä mietitä. Kunhan on joku petipaikka ja katto päällä.
Tuntuu että sinä odotat, että jonkun tahon pitäsi hankkia sinulle asunnot ja parisängyt ja uudet tyynyt säännöllisesti ja tarjota haluamasi opiskelu- ja työpaikat korvauksena siitä, että sinulla on ollut vaikea lapsuus ja nuoruus. Tällaista kompensaatiota ei kuitenkaan ole mistään tarjolla. Vuokra-asuntoa ei kukaan tarjoa sinulle säälistä, vaan asuntojen vuokraus on ansaintakeino. Kun vuokralle tarjokkaita on valittavaksi asti, valitaan luotettavimmat ja todennäköisesti vähiten kuluja ja harmeja aiheuttavat.
Isoissa kaupungeissa ei myöskään ole parhaat asuntotarjonnat, vaan päin vastoin suurin pula asunnoista, koska sinne kaikki muutkin haluavat.
Ei se nyt auta kuin ottaa sitä mitä on saatavissa ja ryhtyä rakentamaan pala palalta elämäänsä siitä eteenpäin. Ei uusia höyhentyynyjä kukaan tule sossusta pään alle vaihtamaan, vaan ne on itse tienattava. Suuri osa ihmisistä ei niitä koskaan tule saamaankaan.
Ei jummi, tämä ei voi olla totta. Kuulehan ap, vuokranantajana minä en missään nimessä haluaisi auttaa sinunkaltaistasi ihmistä, joka on perilaiska. Luuletko todella, että elämä kaikilla muilla on aina niin helppoa ja ihanaa? Yrittää pitää aivan kauheasti, ihan tavallisenkin ihmisen, monessa mielessä! Kyllä kuule ihmisillä on vaikeaa. On yt:itä ja työttömyyttä ja rankkoja kokemuksia takana. Kyllä minäkin asuin vuosia solussa tylsällä paikkakunnalla ja jouduin kouluttaumaan unelma-alaltani toiselle alalle. Vuosia tein myös sellaista työtä, joka oli henkisesti niin kuluttavaa, että oli hammasta purren aina aamuisin lähdettävä töihin.
Mutta ne luovuttavat, jotka luovuttavat. Emme me voi sinua pelastaa. Itse sinun on yritettävä enemmän.
Tästä tulee mieleen Linnunradan käsikirja liftareille -teoksen Marvin, joka vihaa kaikkea ja kaikkia ja mikään elämässä ei ole hyvin. Kukaan ei jaksa eikä halua kuunnella tuollaista ruikutusta. Vähän positiivisuutta ja yritteliäisyyttä kehiin!
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:24"]
Anteeksi,mutta voi olla muutakin vikaa kuin Se että olet sossupummi :/
[/quote]
No mutta kun ei ole. Suostuisitko minut tapaamaan edes kasvotusten...? ja tekemään sen jälkeen päätökset?
[/quote] ok. Normi ihminen ei oo hullujen huoneella...
[/quote]
Äitiäni parempaa vuokralaista ei ole. Kymmenen vuotta vanha asunto on uutta vastaavassa kunnossa hänen jäljiltään, sillä siellä ei ole naarmun naarmua ja hän kuuraa jokaisen räppänän ja kattolistan. Äitini on myös erittäin hiljainen. Hän kuitenkin on joskus hoidettavana sairaalassa mt-ongelmien takia. Viestini on, ettei kannata olla ennakkoluuloinen mt-tapauksia kohtaan jos he käyttäytyvät normaalin oloisesti.
Sitäpaitsi oppisopimuksella opiskelu on vaativaa, eikä niitä paikkoja todellakaan kasva puissa. Ihmiset eivät viitsi kituuttaa normiopiskelijoina ja ajattelevat, että opsolla palkka juoksee ja vähän siinä sivussa opiskellaan. Väärin, se on raskasta ja vaatii itsekuria. Työnantajia ei houkuttele ottaa ketä tahansa opsolla työsuhteeseen, koska se sitoo myös työnantajaa aika paljon.
Tosta koulujutusta halusin tulla vaan sanomaan oman kokemukseni.
Mulla oli yläasteen päättötodistuksen keskiarvo 6, ei kiinnostanu koulu pätkääkään.
Oman paikkakunnan lukioon ei olisi ollut mitään asiaakaan.
Hain amikseen mutta ei kiinnostanu sekään / mikään siellä.
Pari viikkoa ennen koulujen alkamista kävin juttelemassa toisen paikkakunnan rehtorin kanssa, pääsisinkö kouluun.
Pääsin, sillä kyseessä pieni lukio jossa tilaa oli vielä oppilaille.
Sain heti siten hommattua sossujen avustuksella asunnon, olihan minulla koulu alkamassa.
En muuten tuntenut ko. opiskelupaikkakunnalta ketään.
Kirjoitin ylioppilaaksi ja nyt opiskelen taas uudessa isomassa kaupungissa ammattikorkeakoulussa.
Kyllä ne asiat usein saa muuttumaan jos itse sitä haluaa tosissaan.
Ja ps. muutoissani yms asioissa ei ollut kukaan koskaan auttamassa, omat sukulaiset asuu satojen kilometrien päässä. Aina piti itse selviytyä ja aina sitä selviää! :)