Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en helvetti pääse täältä koskaan pois! mä en jaksa!
15.05.2014 |
Oon koittanu jo vuoden verran ehtiä asuntoa silleen että joku ottais mut sossun asiakkaana vuokralle, mutta ei. Ihmisille ei kelpaa varma vuokra ja takuu. Ja oon sanonu et tavatkaa ees minut henkilökohtasesti, niin saatte kasvotusten tuntuman siihen millainen ihminen olen. Kun kaikki sosiaalituen varassa elävät ei oo todellakaan pahoja ihmisiä, saattaa sitä perheellisetkin joutua esim. sosiaalituen varaan jos molemmat vanhemmat joutuu työttömiksi.
Nyt koitan ehtii jonkun kiven alta oppisopimuspaikan, jos sattuisin sellaisen löytämään ja pääsisin opiskelemaan, tekemään töitä ja saamaan palkkaa millä voisin rahottaa sitten sitä omaa elämistäni. Toivottavasti tärppää.
Ei helvetti kestä, jos joutuu jäämään koko loppuiäksi tänne vanhempien nurkkiin, kun täällä ei oo todellakaan hyvä olla. Isä alkoholisti ja äiti mielenterveysongelmainen. Epätasapainoinen perhe-elämä. Ja entisenä koulukiusattuna mulla ei ole täällä edes kavereita, pieni paikkakunta ja kaikki muistuttaa siitä kaikesta pahasta.
Nyt oon hoidossa, psykiatrisella puolella, sosiaalityöntekijän kans tekemisissä ja taitaa se mun elämä siihen jäädä et tungen koko loppuelämäni lääkkeitä kurkkuun ja käyn terapiassa ja joudun jäämään tänne...
Kommentit (118)
Pieni vinkki sinulle ap.
Kokeilisitko etsiä asuntoa siten ettet heti kerro vuokranantajalle kaikista yksityiselämän ongelmistasi? Voisi toimia.
Valitettavasti kukaan ei halua vuokralaista joka kertoo isänsä olevan alkoholisti ja äidin mielisairas ja itse käyt psykiatrisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No emmä oo heti kertonukkaan noista ongelmistani, mutta sitten kun on tuntunu et en sitä asuntoo saa, niin oon yrittäny sit edes kertoa ongelmistani että tällänen tilanne mulla on ja siksi olisi tärkeää saada nyt se asunto mahdollisimman nopeasti alle ja löytää elämälle se oikea tie! ja mä nään tuon asian myös vähän toisinpäin, vaikka ymmärrän myös pointtisi. Eikö juuri tuo että kertoo rehellisesti tilanteensa, pitäisi ihmisten saada tajuamaan todellinen asunnon tarpeeni ja että haluaa auttaa...? vaikka varsinaisesti ne vuokranantajat ei mitään auttamisvelvollisia olekkaan, mutta jos on yhtään sydäntä ja varmat vuokrat tiedossa yms. Ja eihän se minun vika ole että vanhempani ovat sellaisia, tai sen pitäisi silleen liittyä minuun ihteeni ihmisenä kummemmin... tuosta psykiatrisesta en oo kertonu koskaan.
Ja kiitos noista paikkakunnista, voisin harkita. :) mutta noi ei kyllä vastannu niitä paikkoja minne ite oisin halunnu. Ja tällä hetkellä oon just noiden muiden kokosten paikkakuntien kokoselta paikkakunnalta, kun Pori jätetään luvuista siis pois. Ja todella pieniltä paikkakunnilta tuntuvat. Toisille varmasti hyvä vaihtoehto, mut ite haluaisin jotain muuta. Ja miks sitten muille ei kelpaa nuo varmat vuokrat...? tai edes tapaaminen minun kanssa, ennen kun päättää asioista tarkemmin?
Ja musta ihmisen työ kyllä pitää olla myös sellaista mistä pitää! oman hyvinvoinnin takia sellanenkin on tärkeää. Miettikää esim. kaikkia lähäreitä jotka tekee sitä työtä vaikka eivät siitä tykkäisi ja tiuskiivat sitten niille autettaville ja hoidettaville ihmisille joskus. Mä en oo siis pyrkimässä mikskään lääkäriks esimerkiks, mut sanotaan nyt et esimerkiks kosmetologiks. Haluaisin näyttää niille kiusaajillekin, tai ennen kaikkea itselleni, et musta tuli jotain parempaakin kun siivooja... ja aika huonosti se siivooja tienaa... äitinikin on ollut siivooja ja mä haluan näyttää myös mun paskoille vanhemmille, et musta on parempaa, joskus asun hienossa talossa miehen ja kahden lapseni kanssa ja ajan hyvällä autolla ja sanon vanhemmilleni, että kahtokaa paskat mitä minusta tuli! mähän sanoin. Teidän alistus ei onnistunu, vaikka se murskaskin minua paljon!.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 12:12"]
No emmä oo heti kertonukkaan noista ongelmistani, mutta sitten kun on tuntunu et en sitä asuntoo saa, niin oon yrittäny sit edes kertoa ongelmistani että tällänen tilanne mulla on ja siksi olisi tärkeää saada nyt se asunto mahdollisimman nopeasti alle ja löytää elämälle se oikea tie! ja mä nään tuon asian myös vähän toisinpäin, vaikka ymmärrän myös pointtisi. Eikö juuri tuo että kertoo rehellisesti tilanteensa, pitäisi ihmisten saada tajuamaan todellinen asunnon tarpeeni ja että haluaa auttaa...? vaikka varsinaisesti ne vuokranantajat ei mitään auttamisvelvollisia olekkaan, mutta jos on yhtään sydäntä ja varmat vuokrat tiedossa yms. Ja eihän se minun vika ole että vanhempani ovat sellaisia, tai sen pitäisi silleen liittyä minuun ihteeni ihmisenä kummemmin... tuosta psykiatrisesta en oo kertonu koskaan.
Ja kiitos noista paikkakunnista, voisin harkita. :) mutta noi ei kyllä vastannu niitä paikkoja minne ite oisin halunnu. Ja tällä hetkellä oon just noiden muiden kokosten paikkakuntien kokoselta paikkakunnalta, kun Pori jätetään luvuista siis pois. Ja todella pieniltä paikkakunnilta tuntuvat. Toisille varmasti hyvä vaihtoehto, mut ite haluaisin jotain muuta. Ja miks sitten muille ei kelpaa nuo varmat vuokrat...? tai edes tapaaminen minun kanssa, ennen kun päättää asioista tarkemmin?
Ja musta ihmisen työ kyllä pitää olla myös sellaista mistä pitää! oman hyvinvoinnin takia sellanenkin on tärkeää. Miettikää esim. kaikkia lähäreitä jotka tekee sitä työtä vaikka eivät siitä tykkäisi ja tiuskiivat sitten niille autettaville ja hoidettaville ihmisille joskus. Mä en oo siis pyrkimässä mikskään lääkäriks esimerkiks, mut sanotaan nyt et esimerkiks kosmetologiks. Haluaisin näyttää niille kiusaajillekin, tai ennen kaikkea itselleni, et musta tuli jotain parempaakin kun siivooja... ja aika huonosti se siivooja tienaa... äitinikin on ollut siivooja ja mä haluan näyttää myös mun paskoille vanhemmille, et musta on parempaa, joskus asun hienossa talossa miehen ja kahden lapseni kanssa ja ajan hyvällä autolla ja sanon vanhemmilleni, että kahtokaa paskat mitä minusta tuli! mähän sanoin. Teidän alistus ei onnistunu, vaikka se murskaskin minua paljon!.
[/quote]
Isommille paikkakunnille on vaikea muuttaa tulottomana, koska melkein kaikissa isoissa kaupungeissa vuokra-asuntomarkkinoilla on nimenomaan vuokranantajan markkinat. Helsinki, Turku, Tampere, Oulu, Jyväskylä, Kuopio, jopa Vaasa, Lappeenranta, Rovaniemi, Joensuu ja Lahti. Ylipäätään kaikki yliopisto- ja koulukaupungit. Tulijoista on siis edullisiin asuntoihin varaa valita, usein jonoksi asti. Jos haluat muuttaa isoon kaupunkiin, sinun täytyisi elää käytännässä asunnottomana jonkin aikaa, jotta pääsisit esim. kaupungin halpojen vuokra-asuntojen jonossa kärkipäähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on se oma kämppä sieltä tuppukylästäkin askel eteenpäin, ota se jos sellaista tarjotaan. Siinä saa rauhassa miettiä elämää eteenpäin ja jatkaa sit myöhemmin muualle. Askel kerrallaan.
Tuntuu että sinulle ei kelpaa mikään. Ei mikään muu kuin iso kaupunki, yksityinen vuokranantaja, se että pääset näyttämään muille. Mutta sen sijaan niille vuokranantajille pitäisi kelvata juuri sinunlaisesi ihminen, tuloton sossun tuella elävä moniongelmainen vaikka heillä on jonoksi asti työssäkäyviä tai opiskelijoita joista valita. Sinulle on näitä samoja asioita tolkutettu jok´ikisessä ketjussa jonka olet aiheesta aloittanut ja edelleen vaan intät vastaan "mut kun mä en halua sitä enkä tätä". Miksi sinun pitäisi saada kaikki tarjottimella kun muutkin joutuvat sietämään erilaisia epämukavia vaiheita elämässään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että tämä aloitus koski tätä av-palstaa ja asialla joku palsta-addikti.
Ap on sama joka on haukkunut vuokranantajat koska nämä eivät huoli sos.toimen vakuutta; sama joka on haukkunut vanhempansa ties kuinka moneen kertaan ja sama joka pyörittelee tätä samaa ongelmaa täällä vaikka kuinka monessa ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele alkajaisiksi puhumaan vähän sivistyneemmin. Tiedätkö esimerkiksi, mitä tarkoittaa sana "ehtiä"? Väärin. Se ei tarkoita samaa kuin "etsiä", vaan samaa kuin esimerkiksi "keretä". Jos etsit asuntoa, kirjoita sitten niin, äläkä käytä omituisia murreversioita kuin vajaaälyinen.
Lopeta ruikutus. Jos haluat elämässäsi eteenpäin, se pitää tehdä pienin askelin. Aloita siitä, että otat kaupungin tarjoaman asunnon vastaan, sekä ihan minkä tahansa työn - vaikka sen siivoustyön - näin alkuun. Turha valittaa vanhemmistasi, jos et sen vertaa ole valmis tekemään, että itsenäistyisit. Oppisit siinä samalla pitämään itsestäsi ja kodistasi huolen ja saisit jotain käsitystä taloudenpidosta. Samoin voisit jo pikkuhiljaa keräillä huonekaluja ja astioita vaikka kirppiksiltä tai nettihuutokaupoista. Siitä se lähtee. Ei kukaan muukaan ole huipulta aloittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, ap, että hakeuduit sinne psykiatrille, saat ammattiapua ja ehkä sopivan lääkityksenkin. Kyllä se siitä. Lopeta kuitenkin nuo itsemurha- ja pillunmyyntipuheet, niitä on tullut liiankin kanssa jok´ikisessä ketjussa. Oma on elämäsi, tee sillä mitä teet, mutta lopeta tuollainen vedättäminen ja uhkailu. Älä myöskään oleta että miespuolinen vuokranantaja automaattisesti tarkoittaa sitä että voit kuitata vuokran pillulla. Monelle se asunto on taloudellinen sijoitus, vanhuudenturva, eikä sinun pillullasi niitä pankkilainoja maksella.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 13:03"]Ap on sama joka on haukkunut vuokranantajat koska nämä eivät huoli sos.toimen vakuutta; sama joka on haukkunut vanhempansa ties kuinka moneen kertaan ja sama joka pyörittelee tätä samaa ongelmaa täällä vaikka kuinka monessa ketjussa. [/quote]
Ottamatta kantaa Ap:n asenteisiin voin todeta, että kaupungeissa ja paikkakunnissa on eroja. Tietyt yksityiset vuokranantajat pikkupaikkakunnilla ovat suorastaan "erikoistuneet" asuttamaan sosiaalitoimiston asiakkaita, joiden vakuuden ja vuokran sossu maksaa.
Tällaisia vuokranantajia ei kasvukeskuksissa / isommissa kaupungeissa juuri ole, koska toiminnan kannattavuus perustuu yleensä siihen, että asuntokohteiden hinnat ovat halpoja. Kalliisiin asuntokohteisiin ei sosiaalitoimiston asiakkaita puolestaan kannata asuttaa, koska paremman tuoton saa omillaan toimeentulevilta asiakkailta, eikä "ylimääräisen kulumisen" riski ole niin suuri.
Jos sosiaalitoimisto maksaa vuokran ja vuokravakuuden, on parasta etsiä asuntoa sieltä, mistä sellaisen saa, ts. pieniltä tai taantuvilta paikkakunnilta. Toinen vaihtoehto on asunnottomuus tai sukulaisen/ystävän kanssa asuminen. "Pesävuokraakaan" ei taida aikuisten oikeasti kukaan täyspäinen vuokraisäntä Suomessa haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap haluaa oppisopimuksella merkonomiksi ja kaiken lisäksi vielä Helsinkiin. Mikään muu paikkakunta ei kelpaa, solukämpät ei kelpaa ja ap yritti jo viime ketjuissa teilata kaikki neuvot heti alkuunsa. Oppisopimus on myös ainoa oikea vaihtoehto, koska ei arvosanoillaan pääse kuulemma mihinkään kouluun. Ap ei ole viitsinyt perehtyä asiaan edes senkään vertaa, että tietäisi monen linjan olevan sellainen jolle kutsutaan kaikki hakijat. Myös joustavaa hakua ehdotettiin viime ketjuissa (tehty siis juurikin ihmisille joilla on ollut vähän vaikeampaa, mahdollistaa sisäänpääsyn huonoista arvosanoista huolimatta jos motivaatiota löytyy jne), mutta sekään ei kelvannut.
Ap ei myöskään suostu ymmärtämään sitä, miksei oman paikkakunnan sossu auta asunnon etsimisessä joltain toiselta paikkakunnalta. Nro 64 neuvo on ihan oikea, mikäli haluaa saada apua asunnon etsimiseen vaikkapa Helsingistä, pitää ainakin paperilla olla koditon helsinkiläinen. Eihän tästä mitään tulisi, jos kaikki peräseinäjokelaiset ja sodankyläläiset nuoret mankuisivat sossussa että haluavat Helsinkiin, ja sitten sossu maagisesti järjestäisi asunnot sieltä.
Mä en myöskään tiedä miten ap luulisi kaiken yhtäkkiä muuttuvat paremmaksi Helsinkiin päästyään. Mikäli ap nyt jollain munkilla jonkun oppisopimuspaikan saisikin, ei hänellä olisi täällä kuitenkaan mitään sosiaalista verkostoa. Eikö olisi kannattavampaa hakea kouluun, sieltä saisi tukea ja apua, sekä uusia ystäviä?
Piti siis kirjoittaa, että moni linja on sellainen jonka pääsykokeisiin kutsutaan kaikki hakijat.
73
Nyt jumalauta ap. Mulla on alkoholistiäiti, raju koulukiusaamishistoria, vahva mielialalääkitys, olin puol vuotta asunnottomana kavereiden nurkissa, takana 4 pakkohoitojaksoa ja käyn terapiassa. Silti en vaan oo luovuttanu vaan oon hankkinut apua kaikilta tahoilla ja yrittäny niin maan perkeleesti. Tällä hetkellä opiskelen unelma-alaa yliopistossa, välillä käyn lataamossa pistämässä nuppia kuntoon ja jatkan paremman elämän tavoittelua. Asenne- ja motivaatiokysymys. Ois munkin ollu helpompaa jäädä kotiin jatkamaan sekakäyttöä ja kierimään itsesäälissä, mutta päätin että pystyn parempaan.
Sen sijaan että valitat, mene lenkille, panosta omaan hyvinvointiisi, laihduta....ja sitten oletkin jo paremmassa kunnossa ja mahdollisuutesi paranevat niin asunto- kuin työmarkkinoilla. Jos olet kovin hoitamaton ja negatiivinen, kukaan ei halua sinua sen enempää riesakseen oppisopimuksella kuin asuntoonsakaan.
75 jatkaa.. Ei tullut mieleenkään olettaa vuokranantajien vuokraavan mulle kämppää ihan hyvästä tahdosta. Hankin työpaikan opiskelujen ohelle, vaikka olikin henkisesti helvetin rankkaa kun oikeasti halusin vaan vetää punaviiniä ja lääkkeitä ja unohtaa pahan maailman. Näin sain rahat takuuvuokraan ilman sossua, useasta mt-diagnoosista huolimatta. Nyt on oma yksiö yliopistokaupungissa, jonne en koskaan halunnut muuttaa, mutta johon satuin pääsemään opiskelemaan.
OTA NYT SE KÄMPPÄ SIELTÄ TUPPUKYLÄSTÄ MITÄ SULLE TARJOTAAN! On ainakin yksi ongelma vähemmän ja saat oman rauhan, ei tarvitse kestää vanhempia ja tuttu sossu ja psykiatri ovat mukana elämässä auttamassa. Et kai tosissasi kuvittele että saat noin vaan asunnon toisesta kaupungista, esim. juuri Helsingistä? Siellä asuminen on kallista jo työssäkäyvälle ja asunnoista on pula.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:04"]
Miten olisi kaupungin vuokra-asunto? Voisitko puhua sosiaalityöntekijän kanssa kotioloistasi tai vaikkapa kirkon diakonin? Vankilasta päässeitäkin ilmeisesti autetaan asunnon hankkimisessa.
[/quote]
Olen puhunut, mutta sano et VOIDAAN EHTIÄ SULLE VAAN TÄÄLTÄ TUPPUKYLÄSTÄ JOKU KÄMPPÄ! :D mut kun mä sanoin et mulla ei oo mitään intressejä jäädä tänne koska tämä on tuppukylä ja täällä ei ole mulla ystäviä ja kaikki muistuttaa vaan siitä kiusaamisesta... ja sit on joskus myös sanottu, et mun täytyy ite löytää se! :D ja oon ehtiny nyt vuoden. Eka aattelin, et vitsi kun helppo juttu. Mutta nyt oon nähny miten toivotonta se on, vaikka ois luottotiedot kunnossa...
Kirkon diakonian kans en oo koskaan puhunu, koska en ole uskovainen, niin en oo ollu mitenkään sinne päin yhteyksissä tai tiedä niiden mahdollisuuksista..
[/quote]
Koeta etsiä uutta asuntoa vaikkapa teollisuuskaupungeista, joista väki on vähentynyt. Usein näillä paikkakunnilla on todella paljon vapaana VVO:n, kuntien ja myös yksityisten vuokra-asuntoja, joita tarjotaan aivan kenelle vain, varsinkin, jos on varma vuokra tiedossa. Tiedänkin yhden sellaisen tapauksen, joka oli muuttanut asunnon perässä luottotiedottomana sellaiseen kaupunkiin. Marssit sossuun ja keksit jonkun syyn, miksi sinun täytyisi muuttaa kaupunkiin X. Voisin kuvitella, että sossu antaisi sinulle takuuvuokran tai ainakin auttaisi alkuun toisen paikkakunnan sos.toimiston kanssa. Sanot vielä suoraan, että lähdet näistä maisemista etkä tule enää takaisin kunnan toimeentulotukirahoja
pyytelemään.
Näitä paikkakuntia olisi esimerkiksi Pori (siellä lähinnä Meri-Pori), Pieksämäki, Varkaus, Imatra, Kemi, Forssa, Äänekoski, Valkeakoski... Asuntoja uskoakseni löytyisi.
Näiden lisäksi tietysti vielä pienemmät paikkakunnat, mutta ne eivät välttämättä tällaisessa tilanteessa olevalle tarjoa kovinkaan hyvää elinympäristöä.