Lue keskustelun säännöt.
Kun ex imee miehen tyhjiin
15.05.2014 |
Minulla on sydänsuruja, joiden alkulähde on miehen ex-vaimo.
Epätoivoissani kirjoitan tänne, jos joku osaisi neuvoa miten olla, mitä tehdä.
Olen onnellisena tapaillut erästä miestä noin vuoden ajan. Molemmat olemme eronneita, kummallakin on lapsia. Itse olin eronnut vuotta ennen kohtaamistamme, mies oli vastikään muuttanut pois, mutta eroprosessi oli ollut käynnissä jo muutaman vuoden ajan.
Ihastuimme ja rakastuimme syvästi, niinkuin vain aikuiset (40+) ihmiset voivat. Olemme olleet todella onnellisia toistemme seurasta, seksi on parasta elämässämme, juttu kulkee, teemme asioita yhdessä, eikä mistään olla riidelty. Paitsi nyt.
Mies kärsii ex-vaimosta, joka ei päästä irti. Hänelle ei myöskään mikään määrä rahaa tai huomiota tunnu riittävän. Hänellä on lasten lähihuoltajuus, kuten minullakin, joten ymmärrän rahahuolet ja äitistressin. Mitä en ymmärrä, enkä hyväksy, on miehelle esitetyt jatkuvat vaatimukset. Milloin pitää maksaa kaikki (elatusmaksujen lisäksi), kun oma tili on tyhjä, milloin pitäisi päästä mukaan lomamatkalle. Käyttää kiristysaseena miehen lapsiaikaa, ja toisaalta valittaa arjen raskautta lasten kanssa. Ei ole hakenut viimeisiä tavaroitaan, jotka mies on tuonut mökiltä. Tunkee kutsumattomana sukujuhliin eikä edes ymmärrä hävetä. Ynnä muuta, ja niin edelleen. Jotkut saattavat tietää tällaisen ilkeän ex-vaimon prototyypin.
Kaiken lisäksi hän on nyt muutaman kuukauden ajan kiukutellut miehelleni tyttöystävästä, tarkoittaen minua. On jostain kuullut että ex-mies on löytänyt rakkautta. Nyt on mies saanut kuulla vaikka mitä naljailua tyttöystävän lapsista, tai kyselyjä tuleeko se tyttöystävä mukana lomalle/muuttaako miehen "lukaaliin"/käyttääkö miehen rahat. Ja niin edelleen. Itse en ole koskaan tavannut ko. naista, mutta vaikuttaa aika epätasapainoiselta ja katkeralta, sekä tyhmältä.
Exä oli ollut aktiivisempi eron hakija, ja yhdessä olivat todenneet eron parhaimmaksi ratkaisuksi, mutta nyt kyselee miksi erottiinkaan. Omalta lomaltaan lähetti viestin miehelle, että on ikävä. Haluaa siis miehen takaisin, vaikka haukkuu mulkuksi ja hulluksi ja elämänsä pilaajaksi.
Yhtä kauan kuin on mies saanut kuulla vittuilua tyttöystävästä, on hän ottanut etäisyyttä minuun. Siihen asti tapailimme ilman mitään nimityksiä. Suureksi surukseni mies ilmoitti tänään, tultuaan exän luota riitelemästä, ettei varmaan koskaan pysty parisuhteeseen. Ikinä ei enää mene naimisiin. Ja samaan hengenvetoon, kuinka tykkää minusta, eikä tämä liity minuun, on vain kuulemma niin loppuun imetty olo "vampyyri"-exän jäljiltä. Joka ei kai koskaan lopeta. Mies ei myöskään näytä tajuavan, että exä haluaa lyödä kiilaa minun ja miehen väliin. Hän on liian kiltti. Maksaa kaiken, eikä lasten takia halua riidellä. Hän on minun mielestä liian pitkäpinnainen, ja olenkin kehottanut panemaan lopun tuolle. Hän inhoaa ex-vaimoaan, mutta silti he tapaavat lähes viikottain milloin minkäkin tikun varjolla. Uskon miestä, kun hän sanoo ettei voisi ajatella edes harkitsevansa koskaan palaavansa takaisin "sen hullun" kanssa yhteen.
Minusta tuntuu että exä saa kohta pilattua kaiken. Uskomatonta että joku idiootti voi välillisesti vaikuttaa näin paljon minunkin elämään.
Mielelläni viettäisin aikaa miehen lastenkin kanssa, mutta mies ei ole kertonut lapsille meistä mitään. Ei kuulemma halua haavoittaa lapsia, "jos kävisi niin että me jostain ihmeen syystä erottaisiinkin".
Olen alkanut tuntea raivoa tämän asetelman takia. Minua ei ole olemassakaan miehen läheisille/ystäville, paitsi haavekuvissa. Uskon että mies aidosti rakastaa minua, ja ymmärrän katkeruuden erosta, olenhan itsekin eronnut. Mies on parasta mitä minulle on elämässä tapahtunut (lukuunottamatta lapsiani). Olemme tarkoituksella edenneet todella hitaasti (vaikka itse olenkin temperementiltani toisenlainen ja olen jo kertonut kaikille, myös lapsilleni, että minulla on elämässäni rakas).
Mutta hän ei nyt äkkiä halua olla kanssani parisuhteessa-nimisessä suhteessa. En ymmärrä mitä sitten haluaa, ja miksi kiusaa minua ja itseään. Vuoden "tapailu" koettelee todellakin kärsivällisyyttäni.
Kohta en taida enää jaksaa.
Tänään meillä oli sitoutumishaluttomuudesta ensimmäinen riita. Kerroin millä nimellä kutsutaan sellaista jonka kanssa ollaan "suhteessa" mutta ei olla suhteessa. Se on panokaveri. Mies loukkaantui, mutta ei osannut minua lohduttaakaan.
Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta suhteesta? Mitä ihmettä voin tehdä, paitsi itkeä silmäni irti päästä? En uskalla edes ajatella eroa elämäni rakkaudesta.
Toivon asiallisia vastauksia, sillä sydämeni on hyvin lähellä särkymistä.
Ja ex-vaimo, jos tunnistat itsesi tästä: ole ystävällinen ja päästä irti ex-miehestäsi. Hänen onnensa ei ole sinulta pois. Itselläsikin on kuulemma poikaystävä!
Kommentit (44)
No joo, olen ollut just samanlaisessa suhteessa. Mies vedätti mua muutaman vuoden, jonka jälkeen sainkin puhelun tältä ex-vaimolta että ovat paneskelleet koko ajan tämän miehen kanssa ja intohimoa riittää ja mies sitten lopulti myönsi tämän, mutta silti olisi halunnut vielä pyörittää minua. Enkä ilmeisesti ollut edes ainoa nainen ketä vedätti.
Mies puhui ihan samoilla sanoilla kun sinä kerroit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:44"]
Viestistäsi ei valitettavasti saa kovin hyvää kuvaa sinusta. Ihan kuin yrittäisit vakuutella tällä selostuksella itsellesikin olevasi oikeassa ja parempi kuin tuo ex. Ilmeisesti pelkäät kovasti eroamista?
Miten voit haukkua naista, jota et ole koskaan edes tavannut? Onko hän sanonut kaikki nuo asiat sinulle suoraan, vai oletko kuullut vain miehen selostuksen tapahtumista? Ymmärräthän, että se on miehen tehtävä katkaista siteet, ei ex-vaimon? Jos hänellä on traumoja erosta, hän saattaa kärsiä niistä vuosia tai vuosikymmeniä. Ja jos mies ei häntä tahdo pois elämästään, ei sinun haukkumisesi asiaa muuta. Ex ei pilaa mitään, mitä mies ei hänen anna pilata. Ex ei myöskään voi lyödä kiilaa väliinne, mikäli mies ei häntä siihen päästä. Vaikka mies sanoisi naista millaiseksi vampyyriksi tahansa, silti hän ei pistä asioilla stoppia. Kannattaa miettiä tuota ihan tosissaan.
Ja mitä ihmettä tarkoittaa, että mies oli juuri eronnut kun kohtasitte, mutta he olivat tehneet eroa jo vuosia??? Minun korvaani tuo kuulostaa siltä, että mies lähti toisen naisen matkaan ja jätti eron käsittelemättä. Kiinnostaisi kuulla tarkat kuukausimäärät mitä tapahtumiin on oikeasti mennyt.
Ettekä todellakaan ole edenneet hitaasti, päin vastoin! Jos välittömästi eron jälkeen alkaa uuden suhteen (kun molemmilla on vielä lapsiakin) ja vuoden jälkeen on jo liekeissä kun ei vieläkään ole esitelty lapsille, niin minusta se on pahimman laatuista kiirehtimistä. Miehen pitäisi ensin ex-puolison kanssa ja sitten yksin käsitellä ero, sen jälkeen toipua ja totutella olemaan yksin, sen jälkeen alkaa seurustelemaan ja sitten vasta aikojen päästä mahdollisesti tavata satunnaisesti myös lasten kanssa. Olette jo aikuisia, mihin teillä on kiire?
Ihmetyttää myös hieman sinun arvomaailmasi... Sinusta on ok ja ilmeisesti jopa jollain tasolla hyvä, että mies haukkuu ex-vaimoaan ja puhuu tästä pahaa, mutta pidät huonona että isä osallistuu ahkerasti ja tunnollisesti lastensa elämään?
Vastaa rehellisesti; mikä olisi sinusta ideaalitilanne? Jos sinä pystyisit asiasta määräämään, miten mies toimisi vaimonsa ja lastensa ja sinun suhteen?
[/quote]
Voin toki vastata.
Mies oli muuttanut pois entisestä kodista noin kolme kuukautta ennen meidän tapaamistamme (en tiedä tarkkaa päivämäärää). Hän jätti kodin lapsille asuttavaksi, toisin kuin esim. minun ex-mieheni. Voi olla aika lyhyt aika toipumiseen.
Pidän erittäin hyvänä sitä, että hän osallistuu lastensa elämään. Hän on mies, joka maksaa elatusmaksut, harrastukset ja vielä vaatteita+varusteita. Toivoisin, että hän saisi olla enemmän lastensa kanssa.
Yksinoloa en näe itseisarvona, edes eron jälkeen.
Mutta taisi olla meillä aika haastava ajoitus.
Jos minä saisin päättää, olisimme suhteessa niin että muutkin tietävät, ja viettäisimme aikaa myös lasten kanssa yhdessä. Siinä vaiheessa haluaisin tavata myös ex-vaimon, koska se olisi korrektia koska viettäisin aikaa hänen lastensa kanssa. Jos minä saisin päättää, mies sanoisi suoraan exälle, että ei halua tavata häntä, eikä maksaa enemmän kuin on yhdelle ihmiselle kohtuullista. Mielestäni myös ex-vaimon tehtävä olisi olla ottamatta jstkuvasti jonninjoutavien asioiden takia yhteyttä.
Miten niin en voi haukkua? Hänkin haukkuu minua, ilman että olemme koskaan tavanneet. Aivan naurettavaa käytöstä mukamas aikuisilta ihmisiltä, kyllä.
Ja kyllä, todellakin pelkään eroa. Silti kerroin miehelle tänään aivan suoraan mitä olen tästä tilanteesta mieltä.
Exsät pitää meilläpäin turpansa kiinni, eikä ota minkäänlaista yhteyttä, saatikka vaadi mitään.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:53"]
Exsät pitää meilläpäin turpansa kiinni, eikä ota minkäänlaista yhteyttä, saatikka vaadi mitään.
[/quote] yhteiset lapset niin onhan se välillä pakko olla jollain tavalla tekemisessä
Olen itsekin toki tekemisissä lasteni isän kanssa, mutta juurikin riitoja välttääkseni etupäässä tekstiviesteillä. Heti tulee riitaa jos jostain syystä joudumme samaan tilaan. Parempi välttää.
Joku kysyi ulkomaanmatkoista. Emme ole olleet yhdessä. Mies on lähdössä eksällä lasten kanssa, ja muun muassa siitä ex-vaimo otti itkuriidan. Kun häntä ei oteta mukaan. Voitteko kuvitella! No en minä ainakaan.
t. Minä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kesällä, ei eksällä :-P
t. Sama
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:44"]
Viestistäsi ei valitettavasti saa kovin hyvää kuvaa sinusta. Ihan kuin yrittäisit vakuutella tällä selostuksella itsellesikin olevasi oikeassa ja parempi kuin tuo ex. Ilmeisesti pelkäät kovasti eroamista?
Miten voit haukkua naista, jota et ole koskaan edes tavannut? Onko hän sanonut kaikki nuo asiat sinulle suoraan, vai oletko kuullut vain miehen selostuksen tapahtumista? Ymmärräthän, että se on miehen tehtävä katkaista siteet, ei ex-vaimon? Jos hänellä on traumoja erosta, hän saattaa kärsiä niistä vuosia tai vuosikymmeniä. Ja jos mies ei häntä tahdo pois elämästään, ei sinun haukkumisesi asiaa muuta. Ex ei pilaa mitään, mitä mies ei hänen anna pilata. Ex ei myöskään voi lyödä kiilaa väliinne, mikäli mies ei häntä siihen päästä. Vaikka mies sanoisi naista millaiseksi vampyyriksi tahansa, silti hän ei pistä asioilla stoppia. Kannattaa miettiä tuota ihan tosissaan.
Ja mitä ihmettä tarkoittaa, että mies oli juuri eronnut kun kohtasitte, mutta he olivat tehneet eroa jo vuosia??? Minun korvaani tuo kuulostaa siltä, että mies lähti toisen naisen matkaan ja jätti eron käsittelemättä. Kiinnostaisi kuulla tarkat kuukausimäärät mitä tapahtumiin on oikeasti mennyt.
Ettekä todellakaan ole edenneet hitaasti, päin vastoin! Jos välittömästi eron jälkeen alkaa uuden suhteen (kun molemmilla on vielä lapsiakin) ja vuoden jälkeen on jo liekeissä kun ei vieläkään ole esitelty lapsille, niin minusta se on pahimman laatuista kiirehtimistä. Miehen pitäisi ensin ex-puolison kanssa ja sitten yksin käsitellä ero, sen jälkeen toipua ja totutella olemaan yksin, sen jälkeen alkaa seurustelemaan ja sitten vasta aikojen päästä mahdollisesti tavata satunnaisesti myös lasten kanssa. Olette jo aikuisia, mihin teillä on kiire?
Ihmetyttää myös hieman sinun arvomaailmasi... Sinusta on ok ja ilmeisesti jopa jollain tasolla hyvä, että mies haukkuu ex-vaimoaan ja puhuu tästä pahaa, mutta pidät huonona että isä osallistuu ahkerasti ja tunnollisesti lastensa elämään?
Vastaa rehellisesti; mikä olisi sinusta ideaalitilanne? Jos sinä pystyisit asiasta määräämään, miten mies toimisi vaimonsa ja lastensa ja sinun suhteen?
[/quote]
Voin toki vastata.
Mies oli muuttanut pois entisestä kodista noin kolme kuukautta ennen meidän tapaamistamme (en tiedä tarkkaa päivämäärää). Hän jätti kodin lapsille asuttavaksi, toisin kuin esim. minun ex-mieheni. Voi olla aika lyhyt aika toipumiseen.
Pidän erittäin hyvänä sitä, että hän osallistuu lastensa elämään. Hän on mies, joka maksaa elatusmaksut, harrastukset ja vielä vaatteita+varusteita. Toivoisin, että hän saisi olla enemmän lastensa kanssa.
Yksinoloa en näe itseisarvona, edes eron jälkeen.
Mutta taisi olla meillä aika haastava ajoitus.
Jos minä saisin päättää, olisimme suhteessa niin että muutkin tietävät, ja viettäisimme aikaa myös lasten kanssa yhdessä. Siinä vaiheessa haluaisin tavata myös ex-vaimon, koska se olisi korrektia koska viettäisin aikaa hänen lastensa kanssa. Jos minä saisin päättää, mies sanoisi suoraan exälle, että ei halua tavata häntä, eikä maksaa enemmän kuin on yhdelle ihmiselle kohtuullista. Mielestäni myös ex-vaimon tehtävä olisi olla ottamatta jstkuvasti jonninjoutavien asioiden takia yhteyttä.
Miten niin en voi haukkua? Hänkin haukkuu minua, ilman että olemme koskaan tavanneet. Aivan naurettavaa käytöstä mukamas aikuisilta ihmisiltä, kyllä.
Ja kyllä, todellakin pelkään eroa. Silti kerroin miehelle tänään aivan suoraan mitä olen tästä tilanteesta mieltä.
[/quote]
Mä ymmärrän sen, että sä uskot kaiken mitä mies sulle satuilee, koska olet ihastunut/rakastunut siihen, mutta... kaikki merkit on ilmassa. Jos ei vuoden seurustelun jälkeen halua edes esitellä sua lapsilleen, saati että olisitte edes avoimesti yhdessä, niin se kertoo kyllä kaiken.
Mua vedätettiin itseäni niin monta vuotta ihan samalla lailla, etten haluaisi kenenkään naisen enää joutuvan kokemaan samaa. Samalla ymmärrän että tätä et halua kuulla, etkä uskoa, en minäkään uskonut vaikka kaikki läheiseni sanoivat miten asiat oikeasti ovat.
Sun on ehkä elettevä se itse läpi, kantapään kautta. Tsemppiä tulevaan kuitenkin täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis merkit kertoo mitä? Kaiken mistä? Miten sulla sitten kävi?
Uskon että mies välittää sinusta oikeesti. Ehkä tuo entinen suhde oikeasti vaan imee kuiviin ja kun se on niin läsnä vielä elämässä niin mies ei voi kuvitellakaan uutta suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:29"]
Ymmärsin viestistäsi tämän: mies n muuttanut ex-suhteestaan pois niihin aikoihin kun tapasitte. Tuo on todella huono ajoitus aloittaa uusi suhde. Yleensä menee vähintään 2-3 vuotta, jotta on käsitellyt sen edellisen suhteen eron aiheuttamat haavat ja ne haavat, jotka tuollaisessa tilanteessa aukeavat. Vaikka tuo eroprosessi olisi kestänyt pitkään, niin silti siihen pitäisi laskea päälle vähintään tuo 2v. Sitten voi ruveta miettimään jotain suhdetta.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Vaikka eroa olisi mietitty pitkään, varsinainen kriisai iskee päälle vasta kun oikeasti muutetaan erilleen. Siinä on syyllisyyden tunteitakin lasten vuoksi niin paljon, että uuden suhteen aloitus ei ole viisasta. Sano sille miehelle, että pidätte vuoden tauon.
Rauhoittakaa tilanne esim muutamaksi kuukaudeksi ja katsokaa sitten asiaa uudestaan. Onhan teillä vaikka loppuelämä aikaa toistenne kanssa. Älä pilaa kaikkea kärsimättömyydelläsi vaan anna miehen ensin erota rauhassa entisestä.
Kyllä teistä pari tulee jos molemmat sitä haluatte.
Ex-vaimon kanssa pitäisi saada aikaan normaali, rauhallinen keskustelu ja asioista sopiminen. Hänet täytyy saada ymmärtämään että liitto ja yhteiselämä ovat nyt ohi.
Voitat paljon enemmän jos lakkaat haukkumasta ja vähennät dramatiikkaa ja suuttumusta omalta puoleltasi. Mies tarvitsee kaiken tukesi, mutta sillä edellytyksellä että todellakin olette matkalla yhteiselämään.
Kärsivällisyyttä ja asiallisuutta siis...koeta jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin sitä mieltä että olen haukkunut exää liikaa.
Jokaisen täytyy käsitellä oma eronsa ihan itse.
Surettaa vaan tällainen. Varsinkin kun alkuun oli niin valtavan suuri nautinto kaikesta ja oikea sielujen yhteys enkä olisi ikinä voinut kuvitella että joskus tulee päivä jolloin on paha mieli toisen takia.
Olen myös aika tyhmä itsekin kun en ymmärtänyt kuinka suuri osa exällä edelleen on miehen elämässä, vaikka hän kuinka vakuutteli muuta itselleenkin. Mutta enhän olekaan hän, kuinka olisin voinut tietää.
Täytyisi kaikkien myös oppia ymmärtämään ero puolisoina ja sitten lapsiin liittyvät asiat. Ne on ainakin tällä ex-vaimolla menneet ihan sekaisin.
Toivon todella että kaikenlaiset vampyyriolennot saadaan raivattua tästä suhteesta pois. Tulilinjalla olemisesta en pidä. Vuoden tauko ei kuitenkaan todellakaan tule kysymykseen. Eikä kyllä kuukausienkaan. Kyllä tässä nyt yhdessä yritän jollain tasolla olla.
Kiitos kun olette jaksaneet kommentoida ja antaa tukea.
t. Minä
No niin. Erohan siitä tuli. Tai en tiedä voiko sanoa ero, koska ei ollut virallista suhdettakaan. En jaksanut enää loukkaavaa käytöstä, jonka syyksi esitettiin useimmiten ex-vaimon hulluus (joka esim. vie voimat vastata minun tekstiviesteihin, tai olla minun kanssa oikeassa parisuhteessa). Liian monimutkaista ja kurkkua kuristavaa.
Elämä vain ei ole sellaista, että ihmisiä tulisi ja menisi määrättömästi. Ei, niitä on vain muutama, joiden todella soisi jäävän. Tämä oli minun suuri rakkaus, ja olen pohjattoman pettynyt ja surullinen että kävi näin.
Toisaalta, aion kertoa rakkaalleni että mikäli tilanne jotenkin muuttuu, ennenkaikkea jos hän joskus eroaa ex-vaimostaan, voin harkita suhdetta uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enstekseen, en tajua ex-vaimoa joka haluaa roikkua entisessä miehessään saati sen suvussa... jestas.
Mutta jos sä olet ensimmäinen suhde miehen kanssa eron jälkeen, ja kaikki on ollut vain yhtä iloa ja onnea, niin se on valitettavasti klassinen laastarisuhde.
Eikä toi mies ole ihan muniaan saanut laskeutumaan jos antaa ex-vaimon pompotella. Noita juttuja varten on lastenvalvojat ja elatussopimukset ja niiden noudattamiset. Mutta sitten päästään siihen vinkeään kohtaan, eli siihen että älä missään nimessä lähde neuvomaan miestä mitä tekee ja miten tekee. Kun se ei vaan kuulu sulle vaikka haluaisit kuuluvan koska pidät miehestä.
Helpointa sulle itsellesi olisi, vaikka se ihan helvettiä onkin, laittaa tapailu poikki. Sanot että voit ehkä odottaa miestä, ehkä et, mutta pesäeron ex-vaimon kanssa on tapahduttava. Ja se on miehen tehtävä ihan itse.
Olen tapaillut eronneita miehiä. Hyvä vinkki: jos mies puhuu paljon exästä hyvin ikävään sävyyn, hän ei ole käsitellyt asioita eikä päässyt eron yli. Kolmessa kuukaudessa se olisikin mahdotonta käytännlssä. Moni eronnut on niin sekaisin, että yrittää maksimoida naisten määrän. Kokemusta on... Varsinkin petetyiksi tulleet ovat todella riekaleina. Sinänsä hyviä miehiä menee hukkaan vain siksi, että ovat niin sekaisin. Toisaalta ihan ymmärrettävää, mutta eivät he suhteisiin ole valmiita.
Tuo hulluksi haukkuminen on jo signaali. Omalla exälläni oli mielenterveysongelnia mutta en alkaisi häntä haukkua muille miehille. Kysyttäessä olen tietysti rehellinen. Minulle aikoinaan selvisi netistä, että eronnut mies tapaili sitten muitakin naisia.
Omasta erosta on joitakin kuukausia ja erilleen muutettiin 2kk sitten. Ennkuitenkaan ole valmis vielä vakavaan suhteeseen tai vähintäänkin asioiden olisi edettävä rauhassa, sillä haluan työstää eroni. Ennen erilleenmuuttoa en pystynyt käsitytelemään asioita.
Näin juuri tein. Kerroin että voi pitää tunkkinsa. Mutta olen hirveän surullinen ja mietin paljon, voisiko tästä vielä selvitä ja joskus rakentaa suhdetta.
Muita naisia ei ole ollut. Minä olen kuulemma paras nainen joka hänen elämässään koskaan on ollut. Uskon.
Minä väsyin odottamaan onnen murusia, hyllyllä valmiina nautittavaksi silloin kun hänelle sopi. Itsekunnioitukseni takia oli minun pakko ottaa sitä etäisyyttä, josta hän on jo muutaman kuukauden puhunut.
En vain ymmärrä kuinka voi olla erossa ihmisestä, josta pitää niin paljon kuin me toisistamme. En ollenkaan ymmärrä. Ja ennenkaikkea: miksi. Miksi pitää ihmissuhteen olla näin monimutkaista ja vaikeaa, kun voitaisiin olla ja nauttia elämästä. Miksi minä joudun maksamaan miehen katkeruutta koko naissukua kohtaan.
Hän luulee, että jos ei juokse ex-vaimon huudon perässä, tämä voi tehdä itselleen "jotain", tai erottaa lapset isästään. Minä luulen, että ei ex-mies paljoakaan voi asiassa auttaa, jos naisella on itsetuhoisia ajatuksia. Sitäpaitsi, exällä on uusi poikaystävä, miksei avaudu sille. Ja mitä lapsiin tulee, heillä on kyllä viralliset sopimukset (kuten yhteishuoltajuus), joiden mukaan tapaamiset ynnä muut järjestetään, ei ex-vaimo voi yksipuolisesti niitä noin vain muuttaa.
Olen pettynyt miehen munattomuuteen ja rohkeuden puutteeseen. Koska on katkera exälle, ei voi luottaa minuunkaan. Paskaa logiikkaa, josta itse olen oman eroni jälkeen välttynyt. Luottamusta paransi tämän miehen alkuvaiheen luottamusta herättävä toiminta ja puheet.
En halua(isi) ajatella kyynisesti ja laskemoivasti rakkaudessa.
t. ap
Mulla on vastaava tilanne kun teillä,eli erosin mustasukkaisesta exvaimostani ja 2lasta hänen kanssaan.
Erosin koska ex varasti rahaa suhteen aikana minulta ja oli tosi epävakaa.Lapset jäivät exälle luonnollisesti ja muutin pois.Siitä se helvetti todenteolla alkoi,sossut astui kuvioihin exän osalta kun hänellä alkoi olemaan ongelmia lasten kanssa,sain itsekkin osakseni joutumalla kuulusteluihin vaikka oman tonttini lasten kanssa hoidin hyvin..Pari vuotta erosta tapasin nykyisen kihlattuni ja vuotta myöhemmn muutin hänen luokseen..Uusi puoliso yritti auttaa exää ihan lasten takia,mutta exä torjui avun.
Meillä on exän kanssa ollut elatus sopimukset alusta asti,mutta tästä huolimatta vei minut käräjille huoltajuusasioista,joka kesti 2vuotta ja mitään muutosta ei tullut huoltajuuteen,hän kun on yhteiskunnan elätti niin oikeudenkäynnin maksoi valtio,minä jouduin maksamaan itse omani,koska käyn töissä.
Olin oikeudenkäynnin jälkeen aika väsynyt,koska olin nähnyt paljon vaivaa että oisin saanu lapset asumaan meille,mutta exä sai lasten asumisen luokseen.Ennen oikeuden päätöstä päätin että en enää tapaa lapsiani,jos häviän,koska exä manipuloi niitä meitä vastaan ja joudun syyttä kuulusteltavaks sossuun ym. Sontaa.
Oikeuden päätöksen jälkeen paine hellitti ja ajattelin että nyt voin elää ilman jatkuvaa uhkaa exän puolelta ja puolivuotta siinä menikin,kunnes tuli postilaatikkoon kirje,haaste käräjille exältä,haluaa lisää elatusmaksuja.Mua hirvittää ajatus että,exä vie mut käräjille heti kun edellinen päättyy seuraavat 10 vuotta,miten pää kestää,miten mun uusi perhe kestää(uuden puolison kanssa 1yhteinen lapsi)
Kummallinen maa tämä suomi että täällä on yhteishuolto,mutta käytännössä lasten lähivanhempi pystyy pilaamaan etävanhemman tulevaisuuden.Minä näkisin lapsiani jos mua ei yritettäisi tuhota kaikin keinoin niiden lasten kautta.
Mä toivon että tästä tarinasta ois mietittävää jokaiselle eronneelle,miksi kannattaisi yrittää ajatella lasten tulevaisuutta.Minä yritin kaikkeni 5vuoden ajan ja jälkeenpäin ajateltuna olin exän ja sosiaalikoneiston juoksunarussa,henkisesti tosi raskasta minulle joka haluaa elää niin että,en ole rasite yhteiskunnalle vaan päinvastoin..
Samankaltaisessa tilanteessa oleville toivon jaksamista.
Miehen pitäisi nyt vain ihan ensiksi erota exästään. Sitten vasta voi alkaa uuteen suhteeseen. Meilä mies oli eronnut exästään jo 3v ennen kuin aloimme tapailla, mutta hänkään ei ollut osannut tehdä sitä kunnolla, vaan oli jäänyt kummalliseen välitilaan missä exän pillin mukaan piti hyppiä. Nyt kun me olemme olleet 3v miehen kanssa yhdessä, mies on vetänyt rajat, ja olemme kuunnelleet kiukuamiset siitä miksi mieheni ei ole enää entisen vaimonsa käytettävissä 24/7, niin alamme olemaan jo voiton puolella.
Ihania exän pihdeissä olevia nössöjä voikin olla 😁. Mä antaisin exän juoksuttaa. Ja jatkaisin elämääni, jos minulle ei löytyisi aikaa. Enkä haaveilisi olevani vielä tuolla tavalla käyttäytyvien vanhempien lasten elämässä. Sillon se miehen exä pääsee määräilee sinuakin.
Öh, kuulsotaa sitlä, että miehesi ei ole päässyt exästä eroon. Jos olisi, niin tuollaiset vaatimukset (jos siis oikeasti ovat vaatimuksia eivätkä esim. ehdotuksia) eivät saisi miestä raiteeltaan: mies ei kuunteleisi niitä, eikä hyppisi niiden mukaan. Kuulostaa myös siltä, että mies ei kerro, että mitä hän sanoo exälleen ja mitä kaikkea hän vaatii exältä.
erotessa tulee vihavaihe, joss kaikki asiat käännetään kielteiseksi. Viha on tunne, joka auttaa pääsemään eroon toisesta. Siksi lähipiirin ei kannata ottaa kaikkea tosissaan, mitä ihmiset ex-puolisoistaan kertovat.