Kun ex imee miehen tyhjiin
Minulla on sydänsuruja, joiden alkulähde on miehen ex-vaimo.
Epätoivoissani kirjoitan tänne, jos joku osaisi neuvoa miten olla, mitä tehdä.
Olen onnellisena tapaillut erästä miestä noin vuoden ajan. Molemmat olemme eronneita, kummallakin on lapsia. Itse olin eronnut vuotta ennen kohtaamistamme, mies oli vastikään muuttanut pois, mutta eroprosessi oli ollut käynnissä jo muutaman vuoden ajan.
Ihastuimme ja rakastuimme syvästi, niinkuin vain aikuiset (40+) ihmiset voivat. Olemme olleet todella onnellisia toistemme seurasta, seksi on parasta elämässämme, juttu kulkee, teemme asioita yhdessä, eikä mistään olla riidelty. Paitsi nyt.
Mies kärsii ex-vaimosta, joka ei päästä irti. Hänelle ei myöskään mikään määrä rahaa tai huomiota tunnu riittävän. Hänellä on lasten lähihuoltajuus, kuten minullakin, joten ymmärrän rahahuolet ja äitistressin. Mitä en ymmärrä, enkä hyväksy, on miehelle esitetyt jatkuvat vaatimukset. Milloin pitää maksaa kaikki (elatusmaksujen lisäksi), kun oma tili on tyhjä, milloin pitäisi päästä mukaan lomamatkalle. Käyttää kiristysaseena miehen lapsiaikaa, ja toisaalta valittaa arjen raskautta lasten kanssa. Ei ole hakenut viimeisiä tavaroitaan, jotka mies on tuonut mökiltä. Tunkee kutsumattomana sukujuhliin eikä edes ymmärrä hävetä. Ynnä muuta, ja niin edelleen. Jotkut saattavat tietää tällaisen ilkeän ex-vaimon prototyypin.
Kaiken lisäksi hän on nyt muutaman kuukauden ajan kiukutellut miehelleni tyttöystävästä, tarkoittaen minua. On jostain kuullut että ex-mies on löytänyt rakkautta. Nyt on mies saanut kuulla vaikka mitä naljailua tyttöystävän lapsista, tai kyselyjä tuleeko se tyttöystävä mukana lomalle/muuttaako miehen "lukaaliin"/käyttääkö miehen rahat. Ja niin edelleen. Itse en ole koskaan tavannut ko. naista, mutta vaikuttaa aika epätasapainoiselta ja katkeralta, sekä tyhmältä.
Exä oli ollut aktiivisempi eron hakija, ja yhdessä olivat todenneet eron parhaimmaksi ratkaisuksi, mutta nyt kyselee miksi erottiinkaan. Omalta lomaltaan lähetti viestin miehelle, että on ikävä. Haluaa siis miehen takaisin, vaikka haukkuu mulkuksi ja hulluksi ja elämänsä pilaajaksi.
Yhtä kauan kuin on mies saanut kuulla vittuilua tyttöystävästä, on hän ottanut etäisyyttä minuun. Siihen asti tapailimme ilman mitään nimityksiä. Suureksi surukseni mies ilmoitti tänään, tultuaan exän luota riitelemästä, ettei varmaan koskaan pysty parisuhteeseen. Ikinä ei enää mene naimisiin. Ja samaan hengenvetoon, kuinka tykkää minusta, eikä tämä liity minuun, on vain kuulemma niin loppuun imetty olo "vampyyri"-exän jäljiltä. Joka ei kai koskaan lopeta. Mies ei myöskään näytä tajuavan, että exä haluaa lyödä kiilaa minun ja miehen väliin. Hän on liian kiltti. Maksaa kaiken, eikä lasten takia halua riidellä. Hän on minun mielestä liian pitkäpinnainen, ja olenkin kehottanut panemaan lopun tuolle. Hän inhoaa ex-vaimoaan, mutta silti he tapaavat lähes viikottain milloin minkäkin tikun varjolla. Uskon miestä, kun hän sanoo ettei voisi ajatella edes harkitsevansa koskaan palaavansa takaisin "sen hullun" kanssa yhteen.
Minusta tuntuu että exä saa kohta pilattua kaiken. Uskomatonta että joku idiootti voi välillisesti vaikuttaa näin paljon minunkin elämään.
Mielelläni viettäisin aikaa miehen lastenkin kanssa, mutta mies ei ole kertonut lapsille meistä mitään. Ei kuulemma halua haavoittaa lapsia, "jos kävisi niin että me jostain ihmeen syystä erottaisiinkin".
Olen alkanut tuntea raivoa tämän asetelman takia. Minua ei ole olemassakaan miehen läheisille/ystäville, paitsi haavekuvissa. Uskon että mies aidosti rakastaa minua, ja ymmärrän katkeruuden erosta, olenhan itsekin eronnut. Mies on parasta mitä minulle on elämässä tapahtunut (lukuunottamatta lapsiani). Olemme tarkoituksella edenneet todella hitaasti (vaikka itse olenkin temperementiltani toisenlainen ja olen jo kertonut kaikille, myös lapsilleni, että minulla on elämässäni rakas).
Mutta hän ei nyt äkkiä halua olla kanssani parisuhteessa-nimisessä suhteessa. En ymmärrä mitä sitten haluaa, ja miksi kiusaa minua ja itseään. Vuoden "tapailu" koettelee todellakin kärsivällisyyttäni.
Kohta en taida enää jaksaa.
Tänään meillä oli sitoutumishaluttomuudesta ensimmäinen riita. Kerroin millä nimellä kutsutaan sellaista jonka kanssa ollaan "suhteessa" mutta ei olla suhteessa. Se on panokaveri. Mies loukkaantui, mutta ei osannut minua lohduttaakaan.
Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta suhteesta? Mitä ihmettä voin tehdä, paitsi itkeä silmäni irti päästä? En uskalla edes ajatella eroa elämäni rakkaudesta.
Toivon asiallisia vastauksia, sillä sydämeni on hyvin lähellä särkymistä.
Ja ex-vaimo, jos tunnistat itsesi tästä: ole ystävällinen ja päästä irti ex-miehestäsi. Hänen onnensa ei ole sinulta pois. Itselläsikin on kuulemma poikaystävä!
Kommentit (44)
Luulin otsikosta että miehen ex on joku helkkarin hyvä suihinottaja.. :D
Taas yksi mies (ja nainen), joka ei ole hoitanut eroaan kunnolla.....
Siis eikö kukaan täällä viisastelevista koskaan ole ollut suhteessa eronneeseen mieheen?
Sinulla on vaikea tilanne. Mies toimii päättämättömästi. Hän voisi olla jämäkämpi. Hän voisi tehdä suhteestanne hieman virallisemman esittelemällä sinut lähipiirilleen. Sekin voi saada exään vauhtia, kun hän huomaa, ettei sinulla vielä ole kovin vakiintuneen seurustelukumppanin asemaa. Älä riitele miehen kanssa kuitenkaan. Siis älä aja häntä ahtaalle. Sitten hän on vaan joka puolelta ahdistettuna. Voisitko ottaa hieman etäisyyttä, ja mies koettaisi saada välimatkaa exäänsä. Nythän tilanne tuntuu kärjistyvän, eikä kenelläkään ole enää mukavaa. Varmaan tämänkaltaisissa tapauksissa, kun ero on aivan vasta tapahtunut, niin törmäykset ovat yleisiä, on vielä tunteita, selvittämättömiä asioita.
Ensinnäkin, miehen ex ei kamalasti mitään pysty vaatimaan, jos mies vain itse tekisi asialle jotain...
Muutenkin, haluatko oikeasti olla ihmisen kanssa joka nimittelee exäänsä hulluksi jne.? Millä nimillä hän nimittelisi sinua eronne jälkeen?
Tuntui vähän, ettei mies ole "rakastunut niin kuin vain aikuiset (40+) voivat rakastua". Syytät miehen exää miehen sijasta.
Jatka matkaasi, tässä "suhteessa" ei ole sinulle enää mitään.
Miehen todellakin pitää mielestäni lyödä nyrkki pöytään exälle. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Olen sanonut siitä aikaisemminkin, koska omasta erokokemuksesta tiedän, että yksin on exän vaikeampi riidellä.
t. Minä
Itsekin nimittelen exääni hulluksi, koska hän on hullu. Mielenterveyspotilas.
Aivan sama millä tämä mies nimillä minua nimittelisi mahdollisen eromme jälkeen. Että se ei vaikuta haluuni olla juuri tämän miehen kanssa.
t. Minä
Ap, pysy kaukana! Mun ystävä otti miehen, jonka eksä oli todellakin jonkinlainen vampyyri. Aivan uskomattomia riitoja ja kiristämistä. Naista risoi, koska oli eron jälkeen tottunut, että on ne uudet miehet + ex-mies tarvittaessa palvelemassa. Palvelu vaan loppui, kun se mies löysikin uuden naisen. Siitä alkoi hulinointi ja kiristäminen. Suhde kesti neljä vuotta ja koko sen ajan suhteen ongelma oli miehen eksä, joka lasten kautta teki miehen elämästä helvettiä. Lopulta ystäväni nosti kytkintä ja lähti. Sanoo edelleen suoraan, että suurin syy siihen eroon oli se ex-vaimo. Ei vaan enää jaksanut.
Jätä se lapanen. Mä en kestäisi viikkoakaan tollasta epämiestä.
Eihän siinä ole pahaa kun omille lapsille ostaa vaatteita, tukee harrastuksissa jne ku nhan se tulee omasta tahdosta. Elarithan menee tulojen mukaan ja se on tietty summa mikä maksetaan kuukausittain. Tuossa ei käynyt selväksi viekä ex vaimo lapsiaan ulkomaille kerran vuodessa ja viekö lasten isä koskaan vai meneekö kaksin tyttöystävänsä kanssa. Lapset on tärkeitä.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:15"]
Siis eikö kukaan täällä viisastelevista koskaan ole ollut suhteessa eronneeseen mieheen?
[/quote] ei ole ollut eronnutta miestä.
Ymmärsin viestistäsi tämän: mies n muuttanut ex-suhteestaan pois niihin aikoihin kun tapasitte. Tuo on todella huono ajoitus aloittaa uusi suhde. Yleensä menee vähintään 2-3 vuotta, jotta on käsitellyt sen edellisen suhteen eron aiheuttamat haavat ja ne haavat, jotka tuollaisessa tilanteessa aukeavat. Vaikka tuo eroprosessi olisi kestänyt pitkään, niin silti siihen pitäisi laskea päälle vähintään tuo 2v. Sitten voi ruveta miettimään jotain suhdetta.
Miehellä on eroprosessi kesken ja kaikki johtuu siitä. Ehkä hän ei vain vielä ole valmis suhteeseen kanssasi? Anna miehelle tilaa hengittää, älä ahdistele, vaadi tai riitele.
Älä myöskään ota liian vakavasti. Hiljaa hyvää tulee. Jos alat suhteeseen hänen kanssaan, tulee hyväksyä se totuus, että miehen erosuru on osa parisuhdettanne alusta saakka. Mieti, onko se sen arvoista ja pystytkö itsekään nauttimaan, kun mies ajoittain käy läpi vielä raskaita asioita?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:15"]
Siis eikö kukaan täällä viisastelevista koskaan ole ollut suhteessa eronneeseen mieheen?
[/quote] ei ole ollut eronnutta miestä.
[/quote]
Niin, olet vain viisastelemassa.
Ehkä se mies haluaa eksänsä takaisin?
Viestistäsi ei valitettavasti saa kovin hyvää kuvaa sinusta. Ihan kuin yrittäisit vakuutella tällä selostuksella itsellesikin olevasi oikeassa ja parempi kuin tuo ex. Ilmeisesti pelkäät kovasti eroamista?
Miten voit haukkua naista, jota et ole koskaan edes tavannut? Onko hän sanonut kaikki nuo asiat sinulle suoraan, vai oletko kuullut vain miehen selostuksen tapahtumista? Ymmärräthän, että se on miehen tehtävä katkaista siteet, ei ex-vaimon? Jos hänellä on traumoja erosta, hän saattaa kärsiä niistä vuosia tai vuosikymmeniä. Ja jos mies ei häntä tahdo pois elämästään, ei sinun haukkumisesi asiaa muuta. Ex ei pilaa mitään, mitä mies ei hänen anna pilata. Ex ei myöskään voi lyödä kiilaa väliinne, mikäli mies ei häntä siihen päästä. Vaikka mies sanoisi naista millaiseksi vampyyriksi tahansa, silti hän ei pistä asioilla stoppia. Kannattaa miettiä tuota ihan tosissaan.
Ja mitä ihmettä tarkoittaa, että mies oli juuri eronnut kun kohtasitte, mutta he olivat tehneet eroa jo vuosia??? Minun korvaani tuo kuulostaa siltä, että mies lähti toisen naisen matkaan ja jätti eron käsittelemättä. Kiinnostaisi kuulla tarkat kuukausimäärät mitä tapahtumiin on oikeasti mennyt.
Ettekä todellakaan ole edenneet hitaasti, päin vastoin! Jos välittömästi eron jälkeen alkaa uuden suhteen (kun molemmilla on vielä lapsiakin) ja vuoden jälkeen on jo liekeissä kun ei vieläkään ole esitelty lapsille, niin minusta se on pahimman laatuista kiirehtimistä. Miehen pitäisi ensin ex-puolison kanssa ja sitten yksin käsitellä ero, sen jälkeen toipua ja totutella olemaan yksin, sen jälkeen alkaa seurustelemaan ja sitten vasta aikojen päästä mahdollisesti tavata satunnaisesti myös lasten kanssa. Olette jo aikuisia, mihin teillä on kiire?
Ihmetyttää myös hieman sinun arvomaailmasi... Sinusta on ok ja ilmeisesti jopa jollain tasolla hyvä, että mies haukkuu ex-vaimoaan ja puhuu tästä pahaa, mutta pidät huonona että isä osallistuu ahkerasti ja tunnollisesti lastensa elämään?
Vastaa rehellisesti; mikä olisi sinusta ideaalitilanne? Jos sinä pystyisit asiasta määräämään, miten mies toimisi vaimonsa ja lastensa ja sinun suhteen?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 20:15"]
Siis eikö kukaan täällä viisastelevista koskaan ole ollut suhteessa eronneeseen mieheen?
[/quote] ei ole ollut eronnutta miestä.
[/quote]
Niin, olet vain viisastelemassa.
[/quote] mitä viisastelua se on jos ex vaimo pitää lapsiensa puolta. Lapset on tärkeitä.
Mä olen just tollanen ex. Onneks ei oo lapsia.
Anteeksi, taisi olla vähän liian pitkä viesti luettavaksi.
t. Minä