Lapseton veljeni ei aio antaa perintöään minun lapsilleni

Hyväntekeväisyys on mielestäni melko turhaa. Suurellakin rahalla voidaan saada aikaan vain hyvin vähän. Vaikka toiminta jatkuu vuodesta toiseen niin mikään ei kuitenkaan muutu. En ole itse kiinnostunut. Suomalaisten rahoja menee valtavasti myös kehitysapuun, ja siitäkin puhutaan että usein avusta on haittaa vain. Koen että on rahan heittämistä hukkaan.

Kyllähän tässä jo aloituksesta tuli ihan pätevät syyt sille, miksi veli ei halua jättää perintöä ap:lle tai tämän lapsille. En jättäisi minäkään.

Vierailija kirjoitti:

No miksi antaisi?

Meillä on mieheni kanssa testamentissa kohta että jos minä tai mieheni tai lastemme suku alenevassa polvessa olemme kaikki kuolleet niin kukaan muu sukulaisemme ei peri meitä.

Me olemme itse hankkineet koko omaisuutemme alkaen opiskelu opintolainoilla ja osa-aikatyöllä. Omaisuutemme ei ole mitään koko suvun rahaa.

Minusta tuo menee jo hätävarjelun liiotteluksi, kun varaudutaan siihenkin että koko suku sammuu kaikkien kuollessa ennen minua. Mutta eihän siitä tietenkään mitään haittaakaan ole varautua myös liki mahdottomiin tilanteihin.

M45 kirjoitti:

Minulla tulee olemaan sama juttu. En tahtoisi siskon mukuloille jättää mutta ketään muitakaan ei ole.

Testamenttaa vaikka meripelastusseuralle tai fanittamallesi urheiluseuralle tai syntymäkotikuntasi pohjattomaan kassaan tai Petäjäveden vanhan kirkon kunnostusrahastoon, jos et halua sukulaisillesi omaisuuttasi jättää. Tai perusta omaa nimeäsi kantava stipendirahasto vaikka Helsingin asunnottomille.

Veljesi saa antaa perintönsä , vaikka kissakodille , niin halutessaan . Onko veljesi avioliitossa lapsettomassa , vaimon kanssa kaikki yhteistä , joten jäät nuolemaan näppejäsi .

Mikä saa sinut kuvittelemaan , että lapseton veljesi antaisi perintönsä sinun kakaroille ? Naimisissa aviovaimolle jää puolison osuus / ja toiste päin.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää yleisellä tasolla, ajattelevatko lapsettomien sinkkujen perheelliset sisarukset tällaisia?

Miettivötkö, että heidän jaosensa perivät heidän lisäkseen myös tätinsä/setänsä/enonsa? Ja tuntevat tyytyväisyyttä tms asiasta?

Omalta osaltani voin vastata (mutta tämä nyt on vaan yksi vastaus), että ei ollut tullut mieleen tällainen mahdollisuus ollenkaan, että lapseni perisivät sisaruksilta mitään, vaan olen ajatellut, että sisarukset antavat perinnön joko lapsilleen tai johonkin lahjoitukseen. Nyt tulikin mieleen pohtia asiaa niin, että laittaisinko minä itse testamenttiini yhden sisarukseni lapset, sillä hänellä sellaisia on, mutta tiedän ettei heillä kyllä pulaa tule muutenkaan. Täytyy sulatella asiaa.

Mulla on varakas lapseton setä. Ihan kiva jos jättää minulle tai lapsilleni jotain mutta jos ei jätä niin se on ok, ihan itse päättää mihin perintönsä menee, vaikka Helsingin harakoille. 

Vierailija kirjoitti:

Kai olet uhkaillut, että tuskin lapsesi koskaan tuovat kukkia setänsä haudallekaan, jos perintöä ei tipu?

Jaa mikä setä?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää yleisellä tasolla, ajattelevatko lapsettomien sinkkujen perheelliset sisarukset tällaisia?

Miettivötkö, että heidän jaosensa perivät heidän lisäkseen myös tätinsä/setänsä/enonsa? Ja tuntevat tyytyväisyyttä tms asiasta?

Olen ajatellut, ja puhunutkin lapsettomille sisaruksilleni, että tehkää testamentti. Mahdollisimman selkeä, jotta ei jää riitelemisen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai olet uhkaillut, että tuskin lapsesi koskaan tuovat kukkia setänsä haudallekaan, jos perintöä ei tipu?

Jaa mikä setä?

Ei se niin tarkkaa tällä palstalla ole!

No miks hel*etissä pitäis antaa omaisuutensa sun kakaroille?!

Ei ne sun kultamussukat oo välttämättä muille niin rakkaita, mitä ne ehkä sulle on.

Tee kovemmin töitä/hanki parempi palkkanen duuni, niin voit kustantaa jälkipolvelles helpomman tulevaisuuden, ulkopuolisilla ei onneks oo velvollisuutta elättää sun joutilaita.

Joidenkin päässä sumenee, kun eivät saa sitä mikä on toisten omaa. Määritellään omaa nenänvartta pitkin mitä toiset saa olla ja tehdä.

Mä olen myös miettinyt näitä. Mulla ei ole lapsia eikä tule olemaan, veljelläni on kaksi lasta. Emme ole läheisiä veljeni ja hänen lastensa kanssa, en edes voi oikestaan sanoa tuntevani kyseisiä muksuja. Mulla on myös kummilapsi, jolle en ole oikeastaan muuta kuin lahja-automaatti, välit hänen vanhempiinsa ovat etäiset.

Olen aika varakas, ja mikäli pysyn terveenä ja pystyn tekemään töitä jatkossakin, tulee omaisuuteni olemaan aika mukavan kokoinen. Olen lähtöisin köyhästä perheestä. Opiskelin järkevään ammattiin, jossa on ihan hyvä palkka ja melko varma työllisyys. Omaisuuteni on siis itse hankittua.

Mulla ei suoraan sanottuna ole ketään henkilöä, kenenkä haluaisin minut perivän. Vaihtoehdot ovat todennköisesti, että joko käytän omaisuuteni itse elinaikanana (vähän ylellisyyttä ja matkustelua) tai sitten testamenttaan jollekin eläinsuojelujärjestölle tai vastaavalle taholle, jonka tyyötä arvostan.