Miksi naiset lakkaavat pitämästä itsestään huolta?
Raflaava otsikko. Kysyn ihan ystävällisesti ja yleistän mutta ymmärtänette asian. Miksi naiset lakkaavat pitämästä itseään tärkeinä lasten myötä? Miksi ei voisi edelleen nauttia siitä että on nainen, pitää terveydestään huolta, harrastaa, myös seksiä, ja hoidattaa lapsi välillä jollain muulla. Itsekkyys on terveellistä.
Olen seurannut nyt lähipiirin naisia. Lapsi syntyy, tulee äititukka ja mielenkiinnon menetys, katoaa se kipinä ja onnellisuus ja tilalle tukee marttyyri joka valittaa, haukkuu miestään ja elämäänsä mutta mitään ei itse tee parantaakseen elämäänsä. Kuka sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.
Lihomisesta en edes kirjoita. Sanomattakin selvää että aiheuttaa masennusta naisessa ja huonoa terveyttä ja oloa.
Kommentit (62)
Jos tarkoitat meikaamista, niin en juuri meikannut ennen lapsiakaan. Muuten pidän kyllä itsestäni huolta. Syön suht terveellisesti, käyn hammaslääkärissä säännöllisesti, käyn suihkussa päivittäin ja pukeudun ehjiin ja puhtaisiin vaatteisiin.
Eikö se muka riitä?
Oikeastaan nykyään näen enemmän vaivaa ulkonäköni suhteen kuin ennen lapsia. Ennen lapsia en harrastanut liikuntaa, en hoitanut ihoa ja söin mitä huvittaa. Silloin sitä oli ihan nätti vaan koska oli nuori ja hoikka. Meikkasin toki useammin, mutta en sanoisi meikkaamista itsestään huolehtimiseksi. Kyllä sillä terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla on suurempi vaikutus ihmiseen.
Verkkareissa viihdytään miehen kanssa kumpikin kotona, mutta eipä se miestä haittaa ja normaalipainoinen urheilullinen keho näyttää ihan hyvältä verkkareissakin. Olisi se vähän pöllöä laittautua täällä kotona kun mies kuitenkin on myös niissä verkkareissaan. Toki aina silloin kun poistutaan kotoa kaueammas kuin lähikauppaan niin kaapista löytyy muutakin kuin verkkareita.
Oikeasti kaikille ulkonäkö ei ole se tärkein juttu ja masentuneiden itsestään huolehtimisesta lienee turha rutista. Harva kai tahallaan sairastuu masennukseen. Toki se itsestään huolehtiminen ehkäisee varmasti masennusta jossain määrin, mutta ihmiset ovat epätäydellisiä eikä kaikkea voi eikä pysty ennakoimaan.
Kuinkahan huono nainen olen ap:n mielestä, kun minulla ei ole lapsia, enkä silti meikkaa? Hiukset ovat lyhyet, en kampaa niitä vaan haron sormilla. Näkisitpä vielä vaatteenikin...
Saanko mieluummin lukea kirjoja, leipoa, kirjoittaa ja piirtää jos ne kiinnostavat minua enemmän kuin meikkaus ja tukan laitto?
Koska aikaa/jaksamista/kiinnostusta oman ulkonäön hoitamiseen ei ole samanlailla kun ennen! Se aika/jaksaminen/kiinnostus kohdistuu nyt kodin ja arjen pyörittämiseen mikä on tärkeämpää.
toki pyrin olemaan siistin näköinen ja pidän hygieniastani huolta, käyn lenkillä yms. Nyt vaan vähempi saa riittää, aamulla hiusten harjaus ka hampaiden peau, tukka kii. Kivat vaatteet päälle ja lasten kanssa aloittamaan päivä! :) Ei mieskään ole valittanut, on sanonut rakastavansa mua olin sitten minkänäköinem tahansa, vaikka lihava ja kalju ja hampaaton.
"Itsestään huolehtiminen" on aika asenteellisesti käytetty sanavalinta kuten esim."vihapuhe". Ihmisillä on erilaisia prioriteetteja ja kosmeettiset jutut eivät ole terveyttä. Tulee sellainen tunne, että "itsestään huolehtijat" ovat vähän yksinkertaisia ihmisiä, joilla ei ole muuta annettavaa kuin kapea vyötärö.
-Mies 29v-
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:11"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 08:38"]Olen ollut samanlainen koko pitkän ikäni, lasten syntyminen ei vaikuttanut. Rakastuttiin mieheni kanssa arkisissa olosuhteissa ja olemme olleet arjessa tyytyväinen pariskunta: yhdessä tehty kotityöt ja hoidettu lapset ja viihdytty sängyssä. Riidelty ei juurikaan olla, koska mies ei osaa vaan lyö kaiken aina leikiksi tai lopettaa riidan alun huumorilla (edelleenkin naurattaa). Juhliin tai muihin iltamenoihin olemme kumpikin sitten vähän somistautuneet. Mielestäni olemme hyvin tavallinen pariskunta. En siis ymmärrä pointtiasi ollenkaan.
[/quote]
Meillä on ihan sama tilanne. Ulkonäkööni en ole koskaan panostanut arkena. Harjaan hiukset ja pesen hampaat, se on siinä. En edes katso mitä päälleni laitan. Lasten synnyttyä ainut muutos meidän molempien puolelta on ollut panostaa parisuhteeseen. Siinäkin on ollut teemana panostaa seksin määrän ja laadun ylläpitämiseen ja suhteen läheisyyteen ja lämpimyyteen. Mies tiesi kyllä mitä nai ja vaikuttaa hyvin onnelliselta. Minä olen onnellinen vaimo ja äiti. Ei haittaa miehen massu tai ajamaton parta. Se on se sisäinen persoona ja taito nauttia arjesta.
[/quote]
Juuri näin meilläkin. Olen ollut tällainen aina, mieheni on minuun tällaisena rakastunut. Mies tiesi mitä saa ja on siihen täysin tyytyväinen. Kuten minäkin lökäpöksymieheeni.
Ymmärrän kyllä sen, jos mies arvostaa naisessa eniten ulkonäköä ja rakastuu naiseen tämän vuoksi ja nainen aikojen saatossa muuttuu. Silloinhan syy rakastaa loppuu, mutta silloin mies on aivan itse syypää koska on mennyt suhteeseen väärin perustein.
Minusta on ihanaa kun ei tarvitse tunkea sitä kemikaalikuormaa omaan kehoon.
Ikää kun tulee niin monelle ulkonäkö ei vaan enää ole mikään ykkösprioriteetti.
Äidit liikkuvat, mutta eivät sen oman ulkonäkönsä vuoksi vaan lapsensa ehdoilla. Monelle äidille se on tärkeämpää että lapsi saa liikkua, eikä niinkään se että lapsi istuu rattaissa ja äiti juoksee.
Olen aina hämmästellyt miksi toisille muiden meikittömyys ja hiusten laittaminen on niin tärkeä aihe. Siitä jaksetaan paasata ja ihmetellä. Eikö jokaisella ole oikeus päättää omaa kauneustasoaan? Jotkut viihtyvät vallan mainiosti itsensä kanssa vähän rumempanakin eikä heidän oma ylipainonsa haittaa heitä eikä heidän puolisoita.
Sitten tämä seksiin vetoaminen joka näyttää pyhittävän ja selittävän kaiken. Se päinvastoin ei minusta ole normaalia jos seksin harjoittaminen menee lapsen tarpeiden huolehtimisen edelle. Tiedän että monet miehet saattavat olla eri mieltä, mutta kyllä aikuisen miehen kuuluu minusta kyetä joustamaan omien halujensa kanssa jos on itselleen hankkinut ja ottaa vastuuta omista lapsistaan.
Kirjoita että miksei voi enää nauttia siitä että on nainen. Mikä saa sinut kuvittelemaan että suurin osa ei nauti siitä tai naiseudesta nauttiminen pitäisi olla ulkonäkö tai seksi painotteista? Mikä voi olla enemmän naiseutta kun äitinä oleminen?
Monet äidit valittavat ja kadottavat ns. hehkunsa koska ovat väsyneitä, elämä on rutiinia. Toisaalta jankutetaan kuinka tärkeitä ne rutiinit ovat lapsille. Rahaa on monesti vähemmän käytettävissä. Aikaa vielä vähemmän. Päivät täyttyvät samoista asioista. Mies saattaa lähteä jopa lätkimään tai viihtyy enemmän muualla kun omien haastavien lapsiensa kanssa.
Apujoukkoja ei ole, mutta syyllistäjiä sitäkin enemmän.
Mitä jos sinäkin olisit vähän armollisempi tuttavapiirisi äitejä kohtaan. Kuuntelisit, auttaisit, lohduttaisit, sen sijaan että syyllistäisit ja kertoisit kuinka tärkeää on olla itsekäs. On monta esimerkkiä siitä, jossa äidin itsekkyys tarkoittaa lapsen heitteille jättöä.
Rumat meikkaa, onneks meidän luonnostaan vetävän näköisten äitien ei tarvitse käyttää aikaa sellaiseen. :D
Luulen sen olevan enemmän ikä kuin äitiys kysymys, sillä lasten myötä ihminen tajuaa oman rajallisuutensa tässä elämässä.
Oman ulkonaisen olemuksen sijaan, moni panostaa enemmän läheisiinsä ja muihin elämänarvoihin esim. kirjallisuuteen, musiikkiin, liikuntaan, matkailuun ja kaikkiin niihin mitkä tekevät ihmisen onnelliseksi ja tasapainoiseksi, jolloin moni tajuaa, ettei kaikkee aika ja raha riitä, vaan valitaan parhaat päältä, jolloin oma ulkonainen olemus saa vähemmän painoarvoa, kun elämä tarjoaa monia muita elämyksiä, ilman että tuijoittaisi omaa olemusta ja miltä itse näyttää.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 08:36"]
Kulttuuri kieltää sen. Laittaituneita paheksutaan. Kukaan ei uskalla erottua massasta vaan näyttää samalta väsyneeltä äidiltä kuin kaikki muutkin.
[/quote]
Totta. Maassa, jossa äidin salillakäynti voi johtaa lastensuojeluilmoitukseen, ei todellakaan olla siinä vaiheessa että äidit uskaltavat satsata omaan ulkonäköönsä. On hyväksyttävämpää olla nukkavieru ja väittää, että 20 h vuorokaudessa nukkuva vastasyntynyt estää hiusten harjaamisen.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 08:22"]
suomalaiset miehet eivät yleisesti ottaen osoita kauheasti minkäänlaista ihailua naisiaan kohtaan.
[/quote]
Ei ehkä kauheesti tule kun ei naiset todellakaan arvosta sitä että heitä kehutaan, minun vaimoni on aina ''hmpf'' ja ''ei kiinnosta'' jos kehun hänen ulkonäköänsä.
Aloituksesi on syyllistä ja tasa-arvoa loukkaava. Miksi syyllistät juuri naisia itsensä huolehtimisesta? Eikö itsestä huolta pitäminen koske meitä kaikkea.
Panostan itseni huolta pitämiseen, mutta hyvin rajallisesti, koska tiedän läheisilleni merkitsevän paljon enemmän - se on raukkauden ja huolenpidon antamista, kuin hoikka vyötäröni tai ulkonainen olemus. Se on huolehtimista, huomioon ottamista ja kaikkia rakkauden tekoja, jotta lämpimät ja onnelliset ihmissuhteet kestäisi vuosikymmeniä.
Se on monelle tärkeämpi, kuin oma ulkonainen olemus.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 10:13"
Olen aina hämmästellyt miksi toisille muiden meikittömyys ja hiusten laittaminen on niin tärkeä aihe. Siitä jaksetaan paasata ja ihmetellä. Eikö jokaisella ole oikeus päättää omaa kauneustasoaan?
[/quote]
Luulen että kyse on siitä ettei haluta hyväksyä sitä että joillakin on parempi itsetunto ja hyvä itsetuntohan kaunistaa jos mikä. Kun näkee paljon meikittömiä ihmisiä niin meikatut alkavat näyttää suttuisilta riippumatta siitä kuinka taidokkaasti meikki on tehty. En ole meikkaamista vastaan ja olen joskus kestovärjäyttänyt ripset kulmat (en osaa laittaa ripsiväriä), mutta enää en tee edes sitä.
Monet naiset sanovat meikkaavansa itseään varten. No, minä kelpaan itselleni ihan luomuna ja onpahan vähemmän tuntemattomia miehiä häiriköimässä.
Pakko kysyä äideiltä: miten etten ehdi pitää huolta itsestänne?
Itselläni on 3.5v ja 7kk ikäiset lapset, toinen päiväkodissa ja toisen kanssa vielä kotona. Mies käy vuorotöissä ja kuntosalilla.
Itse käyn 4krt viikko salilla ja päivittäin lenkillä vauvan kanssa ja esikoisen kanssa pyöräilen.
Päivisin laitan hiukset ja pukeudun siististi. Välttämättä meikkaa en päivittäin mutta ripsien ja kulmien kestovärjäys on tehnyt mukavan ja siistin vaikutelman jo pelkästään.
Kotityöt hoidan itse, vauvan hoidan päivisin, iltaisin olen pois n.17-19 salipäivinä. En ole enkä aio päästää itseäni huonoon kuntoon fyysisesti enkä ulkonäöllisesti. Ei se lapsi ole mikään tekosyy lakata elämästä ja jäädä paikoilleen, me naiset vaan olemme niin mukavuudenhaluisia ja tarvitsemme aina syyn, lapsi on hyvä syy maata kotona ja lihota, suuttua ja tulla tänne itkemään jos mies siitä huomauttaa..
Tekopyhää naistenpuolelta, minusta.
Ja muuten, ihan turha nyt niiden kotimammojen alkaa itkeä, jokainen käyttäköön aikansa miten parhaaksi katsoo, mutt ei se teidän OMA elämä siihen vauvaan todellakaan lopu..
Miehet ovat itse epähygienisiä ja suttuisia. Sitten vaativat naiselta mahdottomuuksia ja kuitenkin keskittyvät virheisiin eivätkä naisen hyviin puoliin. Mitä siitä puunaamisesta itselleen on saanut aikaisemmin? On tärkeämpää tekemistä ja itsevarmuutta olla oma itsensä, ei välitä muiden arvostelusta.
En lukenut koko ketjua, mutta itse olen työssäni, ystävissäni yms huomannut, että noin 40-50v naiset ovat upeita tänä päivänä, kauniita, huoliteltuja yms. Mutta entäs meidän miehet, no samaa ei voi heistä sanoa.. vatsa pömpöttää ja ollaan kyllä jo aika pappautuneitakin... että näin!
Ja vielä: ei ole ehkä kyse siitä että rakastaako se mies sinua vaikka olisit minkä näköinen, vaan eikö se oma rupsahtaminen harmita sinua itseäsi? Ei sen lapsen taakse voi ikuisesti piiloutua. Kohtalotovereita kyllä löytyy, yleensä vain sellaisia jotka eivät ainakaan sinua liikkeelle kannusta vaan makaavat kotona ja valittavat netissä.
Naiset / äidit, pitäkää itsestänne huolta ITSENNE takia.
Mies ei jaksa panostaa ulkonäköönsä millään tavalla, miksi minun pitäisi? Koska olen nainen? Olisi ihan kiva jos mies kävisi useammin suihkussa, kävisi parturissa, ajaisi partansa säännöllisesti ja ostaisi edes joskus uusia vaatteita. Puhumattakaan siitä että harrastaisi liikuntaa...Ja itse teen kyllä edellämainittuja, mutta en jaksa joka päivä meikata tai laittaa hiuksia sen kummemmin, vaikka nautin kyllä siitäkin, mutta se ei aina vaan ole sen arvoista. Pidän mielummin vaikka lasta sylissä sen ajan.
Niin, #36 ei siis hoida lapsiaan itse, vaikka on kotimamma. Kokeilkoon hän uudestaan vaikka 3 lapsen kanssa, kokopäivätyöläisenä, työmatkoilla reissaten, samalla kun hoitaa kotihommat, pihahommat, rakentaa taloa tai remontoi, kuljettaa lapsia harrastuksissa, osallistuu koulun ja urheiluseurojen jne. toimintaan. Arkielämässä saa olla iloinen kun on aamusella saanut puhtaat vaatteet päälle saumapuoli sisäänpäin ja hiukset märkinä nutturalle ja sitten menoksi.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 09:15"]
Siksi ei pitäisi hankkia lapsia...
[/quote]
Miksi ei pitäisi hankkia lapsia?