Miksi naiset lakkaavat pitämästä itsestään huolta?
Raflaava otsikko. Kysyn ihan ystävällisesti ja yleistän mutta ymmärtänette asian. Miksi naiset lakkaavat pitämästä itseään tärkeinä lasten myötä? Miksi ei voisi edelleen nauttia siitä että on nainen, pitää terveydestään huolta, harrastaa, myös seksiä, ja hoidattaa lapsi välillä jollain muulla. Itsekkyys on terveellistä.
Olen seurannut nyt lähipiirin naisia. Lapsi syntyy, tulee äititukka ja mielenkiinnon menetys, katoaa se kipinä ja onnellisuus ja tilalle tukee marttyyri joka valittaa, haukkuu miestään ja elämäänsä mutta mitään ei itse tee parantaakseen elämäänsä. Kuka sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.
Lihomisesta en edes kirjoita. Sanomattakin selvää että aiheuttaa masennusta naisessa ja huonoa terveyttä ja oloa.
Kommentit (62)
Tämä ei nyt liity välttämättä nimenomaan äidiksi tulon jälkeiseen rupsahtamiseen, mutta minun on pakko sanoa: suomalaiset miehet eivät yleisesti ottaen osoita kauheasti minkäänlaista ihailua naisiaan kohtaan, siksi laittautuminen ja kaikenlainen viehättävyyteen panostaminen alkaa ajan myötä tuntua turhalta. Jos mies ei millään lailla tunnu reagoivan naisen panostukseen, miksi nähdä vaivaa?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 08:22"]
suomalaiset miehet eivät yleisesti ottaen osoita kauheasti minkäänlaista ihailua naisiaan kohtaan, siksi laittautuminen ja kaikenlainen viehättävyyteen panostaminen alkaa ajan myötä tuntua turhalta.
[/quote]
Osittain totta, mutta eihän sitä viitsi valehdellakkaan naisille. Kyllä minä kehun vaimoni ulkonäköä, kun hän on laittaitunut, mutta se aika harvinaista nykyään.
Voi se miehellekin käydä että väsyy työstään eikä jaksa parturiin tai salille mennä eikä seksi kiinnosta...
Äideillä menee asiat tärkeysjärjestyksessä jos lapset menee ulkonäön edelle. Itse en kyllä mitään "äititukkaa" ole leikannut vaikka kaksi pikkulasta on, edelleen pitkä punanen tukka on ja pysyy. Meikata en tosiaan jaksa enkä ehdi joka päivä, mutta ainakin mun puolisolle se on ihan sama meikkaanko vai en. Seksikin tulee uudelleen kuvioihin viimeistään sitten kun vauva lopettaa yövalvomiset...
Ja lapsenhoitoapua ei lähistöllä ole, korkeintaan kerran kuussa mummo reissaa meille avuksi. Miehellekään ei tarvi valittaa jos hän tekee osansa kotitöistä eikä valita oman aikansa puutetta koska isällä sitä kuitenkin on enemmän kuin vauvaperheen äidillä.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 08:22"]Tämä ei nyt liity välttämättä nimenomaan äidiksi tulon jälkeiseen rupsahtamiseen, mutta minun on pakko sanoa: suomalaiset miehet eivät yleisesti ottaen osoita kauheasti minkäänlaista ihailua naisiaan kohtaan, siksi laittautuminen ja kaikenlainen viehättävyyteen panostaminen alkaa ajan myötä tuntua turhalta. Jos mies ei millään lailla tunnu reagoivan naisen panostukseen, miksi nähdä vaivaa?
[/quote]
komppaan. Viimeisen päälle laittautuneena tai verkkareissa niin ei yhtään sen kummempaa katsetta tai sanomista. Laittaudun kyllä itseni takia, mutta kehujakin olisi kiva saada, itsekin kehun miestäni...
En ehdi enkä jaksa. Lasten, työn ja kodin edellyttämien hommien jälkeen ei ole enää voimia jäljellä omaan liikuntaan, kauneuden hoitoon, kulttuuririentoihin tms. "omaan". Ja meillä mies osallistuu kotitöihin ja lasten kanssa olemiseen tasaveroisesti, mutta en sittenkään jaksa.
Mudta on sika nauretavaa, että terveeksi itsekkyydeksi sanotaan sitä kun yrittää miellytää miehiä ja täyttää naisten arvosteluasteikon bilboar-kriteerit. Sitä, kun antaa piut paut muiden vaatimuksille ja asettaa aikansa ja tekemisesnsä oman mukavuuden mukaiseen preferenssirjestykseen taas sanotaan että jättää pitämästä itsestään huolta. Mun mielestäni asia on päinvastoin. Pidän itsestäni huolta kun suojelen itseäni ja jaksamistani jättämällä nuo ulkopuoliset vaatimukset sikseen.
Kulttuuri kieltää sen. Laittaituneita paheksutaan. Kukaan ei uskalla erottua massasta vaan näyttää samalta väsyneeltä äidiltä kuin kaikki muutkin.
Olen ollut samanlainen koko pitkän ikäni, lasten syntyminen ei vaikuttanut. Rakastuttiin mieheni kanssa arkisissa olosuhteissa ja olemme olleet arjessa tyytyväinen pariskunta: yhdessä tehty kotityöt ja hoidettu lapset ja viihdytty sängyssä. Riidelty ei juurikaan olla, koska mies ei osaa vaan lyö kaiken aina leikiksi tai lopettaa riidan alun huumorilla (edelleenkin naurattaa). Juhliin tai muihin iltamenoihin olemme kumpikin sitten vähän somistautuneet. Mielestäni olemme hyvin tavallinen pariskunta. En siis ymmärrä pointtiasi ollenkaan.
Koska itseen käytettävä aika vähenee. On se vauva, myöhemmin pieni lapsi ja ehkä useitakin sellaisia, joista pitää huolehtia. Niiden myötä tärkeiden asioiden listalta voi pudota monta asiaa.
Harvemmin ulkonäöstä huolehtimisen lopettavat sellaiset naiset, jotka ovat siitä hirvittävän kiinnostuneita, tämä koskee enemmän sellaisia naisia (kuten minua), joille ulkonäkö on aika toissijainen asia. Mä koin toisaalta sen vauva-ajan myös helpottavana aikana: ulkonäköpaineet tuntuivat myös katoavan. Ihminen ei pysty stressaamaan kaikista asioista yhtä aikaa, joten jotain putoaa listalta pois.
Tämä avaus ja otsikko on todellakin raflaava, koska siinä niputetaan yhteen toisiinsa liittymättömiä asioita: ulkonäkö, terveys, onnettomuus parisuhteessa ja lihominen. Nämähän ovat ihan erillisiä asioita, ap vain nivoo ne kolmen kappaleen avauksessaan yhteen, jotta pääsisi liittämään "äiti-ihmisiin" mahdollisimman monta negatiivista asiaa. Vaikka mä en jaksanut kauheasti ulkonäköäni pohtia ainakaan vuoteen vauvan syntymän jälkeen, se ei silti saanut mua lihomaan, se ei romahduttanut terveyttäni tai tuhonnut parisuhdettani. Se ei myöskään saanut mua luopumaan omasta ajastani, päin vastoin, mulle tuli paljon selkeämpi harrastusaikataulu ja aloin harrastamaan paljon rankempaa liikuntaa.
Ap haluaa "ihan ystävällisesti kysyä", mutta kuitenkin hän hutkii ennen kuin tutkii. Tuntuu, että avauksen tarkoituksena ei ole tiedustella mitään, vaan paremminkin luoda ulkonäköpaineita naisille. Miehethän saavat aivan vapaasti olla välittämättä ulkonäöstään, mutta ei kukaan ole väittämässä, että se saa heidät masentumaan, lihomaan ja menettämään parisuhteensa. Miehilläkin se oma aika vähenee lasten myötä, mutta kuka olettaa, että he käyttäisivät siitä vähentyneestä vapaa-ajastaan ison osan ulkonäköasioiden miettimiseen?
Koska mies tulee helkkarin vainoharhaiseksi jos laittaudun. Rupee heti miettimään, että ketä varten oikein teen sen (vastaukseksi ei kelpaa itseä tai häntä varten). ja muutenkin tulee järkyttävän mustasukkaiseksi.. ja käsi sydämellä vannoo, että olen muka paremman näkönen ilman meikkiä xD
mä muuten silti kuitenkin laittaudun aika paljo(ainakin jos vertaasuomalaisiin äiteihin noin keskimäärin) mutta olenkin aika nuori, ja äitiys ja työnteko ei vie mun energiavarastoja loppuun heti.
Kannattaa ottaa lapseton nainen, joka ei halua omia lapsia.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 08:44"]
mä muuten silti kuitenkin laittaudun aika paljo(ainakin jos vertaasuomalaisiin äiteihin noin keskimäärin) mutta olenkin aika nuori, ja äitiys ja työnteko ei vie mun energiavarastoja loppuun heti.
[/quote]
Mä olen kyllä havainnut, että iällä ei ole mitään tekemistä jaksamisen kanssa, vaan ihmisen henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja niillä asioilla, jotka hän kokee tärkeiksi.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 08:45"]
Kannattaa ottaa lapseton nainen, joka ei halua omia lapsia.
[/quote]
Kenen kannattaa ottaa lapseton nainen? Miten tämä viesti liittyy avauksen aiheeseen?
Mietin just et meikkaanko, tyhjennänkö tiskikoneen, laitanko pyykkikoneen päälle vai istunko hetken ja lepään yöheräilyjen jälkeen täs koneen ääres enne ku vauva herää. Tuskin edes näen tänään muita kuin töistä tulevan mieheni, joka ei varmasti kommentoi meikkaamistani millään tavalla. Ei ku nyt esikoinen pyytääki ruokaa ja ulos leikkimään. Siis mitäköhän tekis??
3 pikkulapsen yh:na ei onneksi tarvitse ajatella muuta kuin niitä lapsia ja itseään (siis sen verran että tietää levätä tarpeeksi ja ottaa rauha irti kaikista hiljaisista "Vihdoinkin ne nukahti!" -hetkistä), ja mitään hoitoapua en saa, mistään suunnalta. Joten olen erittäin onnellinen siitä ettei ole tällä hetkellä sitä miestä jota joutuisi tyydyttämään, jota varten joutuisi laittautumaan ja jonka sotkut pitäisi myös siivota, kaiken muun lisäksi ;D ehkä sitten kun lapset kasvaa saa enemmän omaa aikaa ja ehkä tulee jopa mieleen lähteä deittailemaan, tällä hetkellä olen kuitenkin ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen eihän tämä ikuista kuitenkaan ole.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 08:28"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 08:22"]
suomalaiset miehet eivät yleisesti ottaen osoita kauheasti minkäänlaista ihailua naisiaan kohtaan, siksi laittautuminen ja kaikenlainen viehättävyyteen panostaminen alkaa ajan myötä tuntua turhalta.
[/quote]
Osittain totta, mutta eihän sitä viitsi valehdellakkaan naisille. Kyllä minä kehun vaimoni ulkonäköä, kun hän on laittaitunut, mutta se aika harvinaista nykyään.
[/quote]
Laittaudutko itse?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 08:38"]Olen ollut samanlainen koko pitkän ikäni, lasten syntyminen ei vaikuttanut. Rakastuttiin mieheni kanssa arkisissa olosuhteissa ja olemme olleet arjessa tyytyväinen pariskunta: yhdessä tehty kotityöt ja hoidettu lapset ja viihdytty sängyssä. Riidelty ei juurikaan olla, koska mies ei osaa vaan lyö kaiken aina leikiksi tai lopettaa riidan alun huumorilla (edelleenkin naurattaa). Juhliin tai muihin iltamenoihin olemme kumpikin sitten vähän somistautuneet. Mielestäni olemme hyvin tavallinen pariskunta. En siis ymmärrä pointtiasi ollenkaan.
[/quote]
Meillä on ihan sama tilanne. Ulkonäkööni en ole koskaan panostanut arkena. Harjaan hiukset ja pesen hampaat, se on siinä. En edes katso mitä päälleni laitan. Lasten synnyttyä ainut muutos meidän molempien puolelta on ollut panostaa parisuhteeseen. Siinäkin on ollut teemana panostaa seksin määrän ja laadun ylläpitämiseen ja suhteen läheisyyteen ja lämpimyyteen. Mies tiesi kyllä mitä nai ja vaikuttaa hyvin onnelliselta. Minä olen onnellinen vaimo ja äiti. Ei haittaa miehen massu tai ajamaton parta. Se on se sisäinen persoona ja taito nauttia arjesta.
Olin niin masentunut, mies oli narsistinen ja parisuhde huono. Myöhemmin erottiin. Nykyisin välitän itsestäni enemmän ja näytän kauniimmalta. Olen onnellisempi.
Siksi ei pitäisi hankkia lapsia...
Mulla ei ole lapsia mutta joinakin päivinä en jaksa edes harjata hiuksiani saati meikata. On ihanaa olla löysissä rönttävaatteissa on ihanaa olla.
Ja sitten kun on niitä lapsia niin sitä aikaa ei ole itsensä laittamiselle ja se ei varmasti ole se tärkein asia enää siinä vaiheessa.