Lue keskustelun säännöt.
Olimme risteilyllä ja enkä
14.05.2014 |
saanut yhtäkään paniikkikohtausta. Olen aika yllättynyt.
Monta viikkoa stressasin koko reissua mutta lasten takia sinne oli mentävä. Viime vuosina jo pelkästään kauppaan meno saa sydämen takomaan hulluna ja viimeistään autoon istuminen on se viimeinen niitti. Joten vuorokausi pois kotoa (ja siihen päälle vielä yhteensä neljä tuntia linkassa) olivat ihan kauhistus.
Toki tuli sellainen oli aika useinkin että kaikki karkaa käsistä ja kohtaus on tuloillaan mutta eipä sitten tullutkaan vaikka sormia ja huulia jo pisteli jne. (tunnistan alkavan paniikkikohtauksen jo aika varhaisessa vaiheessa). Kaiken kaikkiaan koko laivareissu meni paremmin kuin edes osasin kuvitella (enkä "lääkinnyt" itseäni alkoholilla kuten yleensä).
Joo, tiedän. Saisin varmaan lääkityksen, varsinkin olen kärsinyt tästä jo pari vuotta, mutta kynnys on aina ollut niin suuri.
Ei tällä aloituksella ole mitään pointtia mutta oma fiilis on todella mahtava. Olen ylittänyt itseni sillä, että menen (selvispäiten) väkijoukkoon eli lähden kotoa enkä saa yhtäkään paniikkikohtausta =)
Kommentit (6)
hienoa! :) hyva! taalta kaukaa kirjotan:) mulla oli vuosia aiemmin kasien tarinaa joka pienta tahan verrattuna mutta kylla nolostutti vaikka kassalla. .tsemppia :) !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kiva kuulla :) minulla siis myös samoja ongelmia. on varmaan mahtava tunne oikeesti huomata pärjäävänsä ihan hyvin tuo lisää itsevarmuutta vaikeista tilanteista selviämiseen. Ehkei tarvitse pelätä enää niin paljoa, kaikesta voi selvitä!
2 lisaa: tiedan miten vaikeeta on lahtea edes kauppaan, pois siita tutusta ymparistosta.Tallasia juttuja muuten voi puhjeta teille kelle vaan etta. .nyt kun naan jonkun josta tunnistan itteni aiemmin niin tekis mieli vaan menna halaamaan. vaikkei tietenkaan voi muuta kuin toivoa etta han kestaisi sen tilanteen (esimerkiksi kassalla).
Ap taas
Minulla itselläni on suunnilleen syyt tiedossa, miksi ylipäänsä kärsin paniikkihäiriöstä ja kait jonkin sortin sosiaalisten tilanteiden pelosta (aikoinaan molempia puitiin ammattiauttajalla mutta oireet iskivät vasta jokusta vuotta myöhemmin. Syyt saattavat silti olla paljon ns. syvempiä).
On niin turvallista olla kotona vaikka kyllä täälläkin paniikkikohtauksia iskee mutta paljon harvemmin. Luonnollisesti tuo kaikki vaikuttaa elämääni suunnattomasti mutta kuten sanoin, kynnys lääkäriin tms. on suuri. Tavallaan en tunne, että ammattiauttaja voisi auttaa koska tunnen ettei ole mistä puhua. Lääkkeet yksissään eivät kuitenkaan auta, muutenhan niitä joutuisi popsimaan lopun ikänsä. Ja jotenkin tuntuu, etten halua myöntää edes lääkärille, että tuntuu välillä että sekoan (kun rupeaa liikaa ahdistamaan).
Kotona yleensä yritän keskittyä rutiineihin, jotta ei tule ahdistunutta oloa. Mutta jo pelkästään kauppareissu rikkoo ne (meillä mies yleensäkin ajokortillisena hoitaa kaupassa käynnit). Laivareissut tms. ovat harvinaisia ja tässä tuli oikea haaste minulle.
Ehkä olisi tosiaan aika rikkoa niin sanotusti kaavaa. Ehkä kotoa lähteminen voisi olla se yksi iso juttu. Minä ainakin olen elänyt niin, että pääsen tilanteesta pois jos siltä alkaa tuntua (vaikkapa koulun juhlat, minä valitsen syrjäisimmän paikan jotta pääsen suht huomaamattomasti pois jos alkaa tulla oireita paniikkikohtauksesta). Noitakin tilanteita stressaan ihan paniikkiin asti monta päivää etukäteen.
Tällä hetkellä on itsevarmuus huipussaan.. Toisaalta silti kytee mielessä, että seuraavalla kerralla (vaikkapa kaupaan menon yhteydessä) asiat voivat mennä toisin. Mutta silti nautin tästä olotilasta. Sain annettua lapsille jotakin tosi erilaista (kyllä, meidän perheelle pelkästään laivaristeily on aika luksusta) ja pystyin jopa nauttimaan itsekin vaikka olin tavallaan koko ajan varuillani että milloinkas paniikkikohtaus iskee. "Oireita" oli mutta kuten kotonakin, yritin keskittää ajatukseni muualle. Ei ollut yhtä helppoa kun oli kymmeniä ihmisiä ympärillä.
Kaiken kaikkiaan tämä antaa toivoa. Tiedän kyllä, että joillakin paniikkikohtaus/häiriö on sellainen, ettei vaadi edes mitään syytä. Ei tarvitse olla traumaattinen lapsuus tms. Mutta jos saa paniikkikohtauksen vaikka linja-autossa niin helposti alkaa välttelemään linkkoja. Kierre on valmis (kuten itselläni). Nyt välttelen viimeiseen asti niitä tilanteita, joissa olen saanut paniikkikohtauksen (leikkipuisto, suihku, seksi, kauppa jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin). Itselläni on onneksi ymmärtäväinen puoliso, joka sinällään helpottaa tilannetta. Kyllä hän tiesi, ettei esim. laivareissu ole helppo minulle. Hän höpötteli niitä näitä bussissa ja sai siten ajatuksiani pois siitä, missä olen. Ja tietenkin lapset. Voi sitä juttelun määrää heiltä (toinen heistä pääsi ekaa kertaa laivaan, toinen toista kertaa).
Ja taas teksti on kauheaa lörpöttelyä mutta pakko päästä jakamaan tätä hyvää oloa (niin kauan kuin sitä kestää) =)
hienoa! :) hyva! taalta kaukaa kirjotan:) mulla oli vuosia aiemmin kasien tarinaa joka pienta tahan verrattuna mutta kylla nolostutti vaikka kassalla. .tsemppia :) !