Naiset, onko miehet koskaan sanoneet sinulle, että sinun pitäisi meikata enemmän/vähemmän/eri tavalla?
Minulle joskus 10 v sitten eräs nettitreffimies sanoi että "voisit olla ihan hyvännäköinen jos meikkaisit enemmän". Viime vuosien aikana taas törmännyt päinvastaisiin tyyppeihin, joiden mielestä olenkin meikannut liikaa.
Onko teiltä koskaan vaadittu/toivottu muutoksia meikkaamiseen?
Kommentit (22)
Ei. Eikä olisi mitään vaikutusta. Olen sellainen kuin haluan ja, jos ei kelpaa, niin Moido!
Mies kertoi aikoinaan että olen hänen mielestään kauniimpi meikittä.
No eipä kyllä. Joskus joku kaveriporukan pojista ihmetteli, kun luuli etten ulos lähdettäessä ollut meinannut kuten muut tytöt/naiset (sä oot vissiin aina ilman meikkiä -tyyppisellä ihmettelyllä). Tyydyin naureskelemaan, että on mulla meikkiä ja hyvin usein on muulloinkin ollut kun ollaan oltu jossain muualla liikenteessä, kun snoukkareissuilla mökillä. Ero vaan siinä, että olen kaveriporukan tytöistä se (hyvin) tummapiirteinen muiden ollessa blondeja ja muutenkin väritykseltään vaaleampia. Totta kai heillä se kevyt ja luonnollinenkin meikki erottuu sitten helpommin kun kontrasti meikittömään naamaan on isompi.
Ei mutta yksi exä haukkui kun olen niin huono sisustamaan. No kun rahaa ei ollut kuin välttämättömimpään niin ei sitä sisustus ollut heti ensimmäisenä listalla.
Entinen kumppani oli sitä mieltä, että meikkaan liikaa. Söin myös hänen mielestään väärin ja vääriä asioita, keitin vettä väärin ja kahvia. Sanoinko jo, että on entinen kumppani? Jostain kumman syystä 😉.
Eksän mielestä meikkasin liikaa. Päätin meikata vähemmän, ja hän alkoi valittaa etten panosta ulkonäkööni tarpeeksi :D
Lyhytaikainen miesystäväni halusi, että olisin meikannut enemmän. Olin tottunut meikkailemaan sohvalla kirkasvalolaitteen edessä, mutta hän halusi minun meikkaavan kylpyhuoneen peilin edessä. Pari kertaa suostuin, mutta valo oli huono ja mies outo: hän meni pytyn kannen päälle istuskelemaan, tuijottelemaan ja ehdottelemaan, miten pitäisi meikata. "Silmien alle meikkiä" johti pieneen riitaan, kun en millään ymmärtänyt, että mustaa kajalia olisi pitänyt käyttää ja reilusti.
Kävi ilmi, että miehen kauneusihanne oli "elähtänyt katutyttö". Aina, kun annoin pikkuisenkin periksi, hänellä oli seuraava vaatimus esillä. Hän olisi halunnut minun myös värjäävän hiukseni mustiksi ja suoristavan ne, ja vaatimuslistalla (ei siis toivelistalla) oli minihame, kuuden tuuman korot, push upit ja isot, kimaltelevat pukukorut. Minun mieleeni taas oli se klassinen virkanaisen meikki, jonka olin nelikymppiseksi mennessä havainnut itselleni sopivaksi. Makuuhuoneessahan voi leikkiä tietysti vaikka mitä, mutta tämä mies halusi minun lähtevän ulos tuon näköisenä. Ei onnistunut meikkileikki eikä suhdekaan.
On monestikin. Yksi existäni opetti minut lakkaamaan kynteni oikein. Viimeisin kommentti mitä olen kuullut mieheltä oli kehut kulmakarvojeni muotoilusta. Lähes kaikki kumppanit on puuttuneet hiusten väriin, pituuteen ja meikkiin.
Ei ole. Ei normaalit miehet edes huomaa onko meikkiä vai ei.
Ei ole kukaan suoraan kommentoinut... toisaalta monella tuntui olevan hämmentävästi se käsitys, etten meikannut (lähes?) ollenkaan, vaikka kasvoissa ei näkynyt milliäkään omaa ihoa. Sitten kun olin ilman meikkiä, luultiin sairaaksi. 🤔 Viime vuosina ei onneksi ole noitakaan kommentteja kuulunut suuntaan eikä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Eikä olisi mitään vaikutusta. Olen sellainen kuin haluan ja, jos ei kelpaa, niin Moido!
Moido!
Yks miesystävä toivoi, että käyttäisin huulipunaa. Meikkasin kyllä tuohonkin aikaan, mutta vaan hillitysti silmiä.
Samainen mies ehdotti myös, että leikkaisin otsatukan.
En alkanut käyttää huulipunaa enkä leikannut otsatukkaa. Kumpikaan ei sovi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Ei mutta yksi exä haukkui kun olen niin huono sisustamaan. No kun rahaa ei ollut kuin välttämättömimpään niin ei sitä sisustus ollut heti ensimmäisenä listalla.
Et ainakaan osaa lukea tai sitten et ymmärrä mistä tässä on kyse. En usko että osaat sisustaa.
Kukaan ei ole koskaan kommentoinut, muuten kuin mieheni minun näyttävän kauniilta ilman meikkiä.
En voisi kuvitellakaan olevani kontrolloivan miehen kanssa yhdessä.
Yksi lestadiolainen poikakaveri oli sitä mieltä, ettei naisen kuulu meikata ja naureskeli isälleen, joka oli kuitenkin alkanut seurustelemaan eronsa jälkeen hurjan meikkipytyn kanssa. Sairaalloisen mustasukkainen avokki taas yritti saada minua pahoittamaan mieltäni jonkun riidan yhteydessä ja sanoi, että hänen veljensä oli sitä mieltä, että minulla oli huorameikit. Tunnusti myöhemmin, että oli keksinyt tämän päästään. Elämäni rakkaus, lasteni isä ja aviomieheni puolestaan toivoi joskus nuorempana, että voisin meikata vähän enemmän.
Itse olen sillä linjalla, että kevyt arkimeikki piilottaa sopivasti ihon epäkohtia ja korostaa kauniita puolia. Juhlameikin teen vain äärimmäisen harvoin, koska en enää nykyään käy juuri muualla kuin töissä ja urheilemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ei normaalit miehet edes huomaa onko meikkiä vai ei.
Saattavat huomata, mutta täysipäiset eivät kommentoi sitä mitenkään.
On käsketty meikkaamaan enemmän useammankin miehen toimesta. Käytän siis arjessa ripsaria, meikkivoidetta, huulipunaa ja puuteria.
Meikkaan hyvin kevyesti, jota mies kommentoi silloin tällöin positiivisilla sanoilla. Huomaa kyllä, jos olen panostanut meikkiin enemmän, mutta ei toivo että muuttaisin tyyliäni.
Nuorena oli poikaystävä, joka toivoi, etten meikkaisi. Taustalla oli jonkinlainen vakaumus, ei varmaan sinänsä liittynyt ulkonäköön suuntaan tai toiseen.